Miksi vanhemmat haluavat salata raskauden, salata lapsen sukupuolen ja

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 12:29"]

Minun vauvani. Ei kuulu kenellekään muulle. Saatte tietää sitten kun saatte, mutta kyse on meidän perheen kasvusta, eikä kenenkään muun. Ihan sama onko iloinen asia, minusta on kiva olla onnellinen omassa itsessäni ja pääni sisällä, eikä sitä tarvitse kenellekään kailottaa. Vihaan myös olla huomion kohteena, joten. Ole nyt sitten vaikka keljuuntunut, mutta meidän perheasiat eivät mitenkään kuulu kellekään muulle. 

[/quote]

No hui! Toivottavasti ei ole olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa ystäviäsi... Olet hiukan aggressiivisen oloinen. En usko, että kukaan on keljuuntunut, vaikket sanoisi kellekään enää koskaan sanaakaan :D. Korvaan tosin pisti että se on sinun vauvasi... Minä en ainakaan onnistunut lisääntymään yksinäni, mutta ehkä sinä olet siellä pääsi sisällä sitten onnistuvampi yksilö ;)

Mulla oli yksi puolituttu jonka kanssa harvakseltaan (ja lähinnä työasioissa) oon yhteyksissä, joskus baariss törmätty jne. Sille selvisi mun äitiys vasta kun lapsi oli 5-vuotias. Ei vaan oltu yhteyksissä just silloin kun tilanne oli päällä ja itselle se elämän "ainoa" tapahtuma sillä hetkellä.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2010 klo 11:45"]

Vain tyhmä kertoo raskaudesta heti,se joka on kohdannut keskenmenoja Ei KERRO!!

[/quote]

Avaatko viestiäsi (teknisesti otsikkoasi) vielä sen verran, että onko henkilö, joka ei ole kohdannut keskenmenoja tyhmä? Riittääkö yksi vai pitääkö olla useampi? Vai onko sellainen henkilö auttamatta tyhmä, joka on kohdannut useita keskenmenoja, mutta haluaa olla niistä avoin, sillä kokee sen auttavan paranemisprosessissa?

Olisiko kuitenkin niin, että keskenmeno on monelle kova paikka ja jokainen suhtautuu siihen omalla tavallaan, oli tyhmä tai viisas, eikä siinä ole kellään mitään päänaukomista?

t. onnekseen yhtään keskenmenoa kokematon

En malttanut olla hiljaa sukupuolesta, pitihän se heti kailottaa että POIKA on tulossa.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2010 klo 01:30"]

salata lapsen tulevan nimen? Luulisi että kun lapsi on niin suuri ja ihana asia että siitä halutaan heti kertoa kaikille että ollaan raskaana? Häpeävätkö vanhemmat kertoa lapsen sukupuolta tai nimeä etukäteen? Pelätäänkö että muut paheksuvat kun ei tulekaan sitä "suvun nimen jatkajaa" tai jotain? Vai onko tämä vain vittumaisten ihmisten tapa pitää muut varpaillaan "mepäs tiedetään jotain mitä te ette tiedä ja SEHÄN TEITÄ VITUTTAA"? Vai mistä tässä oikeen on kyse? En ymmärrä kun minulla ei ole lapsia. Jos raskaaksi tulisin niin kertoisin heti kaikille! No ei tietenkään puolitutuille, sehän on selvä mutta siis ihan sukulaisista tässä nyt puhun. Meidän suvussa kun on sellainen tyyli että kaikki nämä jutut salataan ja ihmettelen sitä...

[/quote]

En pidä siitä, kun ihmiset spekuloivat asioillani. Esimerkiksi sinun tapasi epäillä häpeää, ilkeämielisyyttä ja silkkaa vittumaisuutta ihmisten ihan arkisissa asioissa on mielestäni epämiellyttävää. Kun ei kerro kenllekään mitään, ei heillä ole materiaalia tuollaisiin reposteluihin ja revittelyihin.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2010 klo 01:30"]salata lapsen tulevan nimen? Luulisi että kun lapsi on niin suuri ja ihana asia että siitä halutaan heti kertoa kaikille että ollaan raskaana? Häpeävätkö vanhemmat kertoa lapsen sukupuolta tai nimeä etukäteen? Pelätäänkö että muut paheksuvat kun ei tulekaan sitä "suvun nimen jatkajaa" tai jotain? Vai onko tämä vain vittumaisten ihmisten tapa pitää muut varpaillaan "mepäs tiedetään jotain mitä te ette tiedä ja SEHÄN TEITÄ VITUTTAA"? Vai mistä tässä oikeen on kyse? En ymmärrä kun minulla ei ole lapsia. Jos raskaaksi tulisin niin kertoisin heti kaikille! No ei tietenkään puolitutuille, sehän on selvä mutta siis ihan sukulaisista tässä nyt puhun. Meidän suvussa kun on sellainen tyyli että kaikki nämä jutut salataan ja ihmettelen sitä...

[/quote]

Me salattiin 3-4 ensimmäistä kk raskaudesta keskenmenovaaran takia. Sukupuolta taas ei nähty ultrassa eikä mitenkäön muuten kun muksulla oli jalat ristissä, vasta kun muksu syntyi saatiin tietää että poika tuli. Meille se oli ihan sama että tuleeko poika vai tyttö, koska nimet oli valmiiksi päätetty, mutta ei kellekkään kerrottu. Ja miksun nimet (3 nimeä) julkaistiin vasta kastajaisissa, koska näin on tapana tehdä.

Eka raskaudesta kerroin heti oikealle ja vasemmalle. Neljän viikon päästä selvisi, että kyseessä on tuulimuna. Aprillia! Ei meille mitään vauvaa tulekaan!

Toisessa raskaudessa maltoin odottaa sydänäänet, jotka löytyivät ultran avulla vasta viikolla 14. Tämä kuoli kohtuun 39+5. Aprillia! Ei taaskaan vauvaa!

Kolmannella kerralla päätin, että kerron vasta sitten kun pakko. Lähiystäville piti kertoa (tosin vasta sydänäänten löydyttyä) ja tietenkin jossain vaiheessa työantajalle. Kaikki muut - mukaan lukien vauvan isovanhemmat- saivat tietää asiasta vasta kun vauva oli syntynyt. Asuimme toisella puolen Suomea, joten emme nähneet raskausaikana.

Seuraavien kahden raskauden aikana menettelin samoin.

Sukupuolia emme ole tienneet ennen syntymää. Nimet on kerrottu heti kun on päätetty eli 0-6 päivän kuluttua syntymästä. Meillä ei ollut ristiäisiä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2010 klo 01:30"]salata lapsen tulevan nimen? Luulisi että kun lapsi on niin suuri ja ihana asia että siitä halutaan heti kertoa kaikille että ollaan raskaana? Häpeävätkö vanhemmat kertoa lapsen sukupuolta tai nimeä etukäteen? Pelätäänkö että muut paheksuvat kun ei tulekaan sitä "suvun nimen jatkajaa" tai jotain? Vai onko tämä vain vittumaisten ihmisten tapa pitää muut varpaillaan "mepäs tiedetään jotain mitä te ette tiedä ja SEHÄN TEITÄ VITUTTAA"? Vai mistä tässä oikeen on kyse? En ymmärrä kun minulla ei ole lapsia. Jos raskaaksi tulisin niin kertoisin heti kaikille! No ei tietenkään puolitutuille, sehän on selvä mutta siis ihan sukulaisista tässä nyt puhun. Meidän suvussa kun on sellainen tyyli että kaikki nämä jutut salataan ja ihmettelen sitä...

[/quote]

Me salattiin 3-4 ensimmäistä kk raskaudesta keskenmenovaaran takia. Sukupuolta taas ei nähty ultrassa eikä mitenkäön muuten kun muksulla oli jalat ristissä, vasta kun muksu syntyi saatiin tietää että poika tuli. Meille se oli ihan sama että tuleeko poika vai tyttö, koska nimet oli valmiiksi päätetty, mutta ei kellekkään kerrottu. Ja miksun nimet (3 nimeä) julkaistiin vasta kastajaisissa, koska näin on tapana tehdä.

[/quote]

Koska näin on tapana tehdä. Pesetkö sinä pyykkisikin soikossa ja astiat käsin, koska eihän mikään muutu parempaan, kun on tapana tehdä näin. Mutta toki te liititte puolustuskyvyttömän lapsennekin, eikun iki-ihanan muksun, uskontokuntaan, joten ehkä se kertoo jo enemmän kuin tarpeeksi...

Olen samaa mieltä ap. Nyt ettei kukaan hyökkää päälle niin sanottakaan että ymmärrän täysin jos haluaa odotella sen 12-13 viikkoa keskenmenoriskin vuoksi, tekisin itsekin niin.

MUTTA sitä en ymmärrä kun monet ihmiset todellakin salaavat raskauden mahdollisimman pitkälle. Esimerkkinä työkaverini. Kuvittelin, että olemme läheisiä koska näimme myös vapaa-ajalla ja olimme istuneet samassa työhuoneessa vuosikausia..jaoimme ilot ja surut ylipäätään. Työkaverini oli raskaana mutta valitteli kokoajan että kun on lihonut ja väsyttäää yms ja koitin häntä tsempata laihduttamisessa yms ..tätä samaa lihomisvalitusta oli joka päivä. Vasta n.2kk ennen vauvan syntymää asia tuli  esille, koska  työkaverini ilmoitti että jää pian äitiyslomille.  Olin kyllä todella loukkaantunut ja tuntui että mua on pidetty totaalisena hölmönä, kun hän valitteli jatkuvasti lihomisestaan yms. En voi ymmärtää todellakaan tällaista salaamista, noh, tämän tempauksen jälkeen en ole kyllä ollut kiinnostunut kuulemaan mitään  juttuja heidän lapsestaan, jos koko raskausaika piti salata ja suorastaan höynäyttää muita. Meni kyllä totaalisesti maku työkaveriin tämän jälkeen.

Samaten kukaan lähi/tuttavapiiristäni ei ole kertonut etukäteen esim lapsen sukupuolta vaikka se monella tiedossa onkin. Voihan senkin sanoa "luultavasti poika tulossa mutta eihän sitä 100varmaksi tiedä".  Monella tämä salailu on juuri sitä että kuvitellaan että muut on haljeta nyt jännityksestä kun pihdataan tietoa. Kun lapsi syntyy en tosiaan ala tenttaamaan enää mitään. En tiedä onko tämä salailu jokin suomalainen mentaliteetti mutta itse en ole juurikaan kenenkään raskauksista enää kiinnostunut kun mitään ei voida kertoa etukäteen.

 Sen sijaan kyllä kaikki intiimeimmät seksijutut kerrotaan heidän parisuhteistaan yms.

En usko että kukaan myhäilee itsekseen, että hehheh nuopa ei tiedäkään että meille on tulossa vauva. Jokainen kertoo sitten kun aika on itselle sopiva. Toiset aiemmin ja toiset myöhemmin. Hirmuisia salailuoperaatioita en ymmärrä, enkä miksei kuulumisia kysyttäessä voi kertoa odotuksesta jos on jo pitkällä. Mutta muutoin kannatan luontevaa kertomista, kun asia tulee esille, soitellaan, nähdään tms, mutta ei sitä välttämättä erikseen tarvitse alkaa kertomaan joka kummin kaimalle.

Ihme juttu, että raskautumisesta pitäisi heti kertoa. Sitten loukkaannutaan, kun n. 3 kk kohdalla kerrotaan asiasta. Eihän muistakaan asioista ihan heti kaikille tarvitse selvitystä antaa. Uusi työpaikka, uuden asunnon hankinta, ero tms. Ei näistäkään asioista heti kerrota kaikille mahdollisille ihmisille... 

Hei, miksi te luulette inisijät että sukupuoli salataan tahallisesti? Esimerkiksi minä halusin tietää sukupuolen vasta sitten kun sain lapsen syliin ja ITSE KATSOIN kumpi tuli. Se oli ihana hetki, molempien lasten kohdalla. Tietty kätilö ei missään nimessä saanut kertoa eikä heti parahtaa kumpi tuli. Ultrassa emme halunneet tietää ja ultraaja vältti sen alueen kuvaamista.  Vaatteita en halunnut valmiiksi kasoittain hamstrata ja värit olivat neutraaleja. Suurin osa etukäteen hankituista ei ollut yhtään vauvan näköisiä ja jäivät käyttämättä. Ja tytöllä voi olla vaaleansininen unipuku, uskokaa tai älkää :-)

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 13:22"]

MUTTA sitä en ymmärrä kun monet ihmiset todellakin salaavat raskauden mahdollisimman pitkälle. Esimerkkinä työkaverini. Kuvittelin, että olemme läheisiä koska näimme myös vapaa-ajalla ja olimme istuneet samassa työhuoneessa vuosikausia..jaoimme ilot ja surut ylipäätään. Työkaverini oli raskaana mutta valitteli kokoajan että kun on lihonut ja väsyttäää yms ja koitin häntä tsempata laihduttamisessa yms ..tätä samaa lihomisvalitusta oli joka päivä. Vasta n.2kk ennen vauvan syntymää asia tuli  esille, koska  työkaverini ilmoitti että jää pian äitiyslomille.  Olin kyllä todella loukkaantunut ja tuntui että mua on pidetty totaalisena hölmönä, kun hän valitteli jatkuvasti lihomisestaan yms. En voi ymmärtää todellakaan tällaista salaamista, noh, tämän tempauksen jälkeen en ole kyllä ollut kiinnostunut kuulemaan mitään  juttuja heidän lapsestaan, jos koko raskausaika piti salata ja suorastaan höynäyttää muita. Meni kyllä totaalisesti maku työkaveriin tämän jälkeen.

[/quote]

Tuollainen on halpamaista... Olisin myös loukkaantunut, juuri tuollaisesta ilkeilevästä salailusta en tykkää yhtään. Ymmärrän jos ei heti kerrota, mutta tollainen salailu ja vedätys on typerää. Etenkään kun ei kaikille voi mennä sanomaan että oletko raskaana, kun toiset vaan on lihonneet... Eikä kaikista ylipainon takia näekään samalla lailla, itsekin olen pyöreä eikä minusta välttämättä tietäisi raskautta, voisi hyvin ajatella että olen lihonnut lisää.

Ja miten ihmeessä voi kertoa nimen kaikille etukäteen jo raskausaikana, minä annoin lapselle nimen vasta kun näin miltä hän näytti :-) eikä nimen valinta ole mikään helppo juttu jos ei satu olemaan perinnenimenä kaikilla johannes einari tms..

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 13:30"]

Ihme juttu, että raskautumisesta pitäisi heti kertoa. Sitten loukkaannutaan, kun n. 3 kk kohdalla kerrotaan asiasta. Eihän muistakaan asioista ihan heti kaikille tarvitse selvitystä antaa. Uusi työpaikka, uuden asunnon hankinta, ero tms. Ei näistäkään asioista heti kerrota kaikille mahdollisille ihmisille... 

[/quote]

En usko, että ketään kiinnostaa jonkun puolitutun raskaudet yms. Mutta kyllä minun ystävyyssuhteeni viileni, kun selvisi, että yksi parhaista ystävistäni, jonka kanssa oli aina kaikki ilot ja surut jaettu, pohdittu yhdessä isoja päätöksiä jne, kertoi minulle ostaneensa omakotitalon ja muuttavansa 100km päähän. Hän kertoi minulle tästä viikkoa ennen muuttoa kun tarvitsi muuttoapua. Talokaupat oli tehty muutama kk (!) aiemmin ja olimme olleet tiiviisti yhteyksissä tämän ajan. Eihän siinä tietty sen kummempaa, ystävyys ei nähtävästi ollut hänen puoleltaan niin syvä, kuin oletin. Emme ole enää vuosikausiin puhuneet, yhteydenpito sitten vain jäi.

Eli minä haluaisin kyllä läheisenä ystävä osallistua ystäväni onneen, mahdollisesti myös suruun ja näin toivon omienkin ystävieni ajattelevan. Kaveista ja sukulaisista sitten taas ärsyttää nimenomaan nämä salailijat, ei kertomatta jättävät, vaan nämä mullapas-on-salaisuus-empä-kerro-sulle-tyypit, joiden elämä on ilmeisesti niin tylsää, että pitää ihan ohjelmanumero moisesta tehdä ja lypsää huomiota siitä koko rahalla. Sen sijaan, että kertoisi, että joo, olen muuten raskaana, se näyttäisi olevan tyttö ja nimeksi ollaan ajateltu Elliä, muttei olla ihan varmoja. Homma olisi ohi, eikä ketään enää kiinnostaisi (ts. kohteliaisuuskyselyt olisi täytetty) mutta sehän olisi näille huomionkipeille yksilöille kamalaa.

Itse kerroin keskenmenneestä raskaudestani läheisille ihmisille melkein heti kun sain tietää olevani raskaana. Minun tapauksessani se oli hyvä asia. Pystyin hyväksymään keskenmenon paremmin, kun jouduin ja sain kertoa siitä monelle. Vaikeampaa olisi ollut salata niinkin suurta menetystä, tyyliin ei tässä mitään, olen vain vähän allapäin... Jollekin toiselle puolestaan voi keskenmenon sattuessa olla helpotus juuri se, ettei ollut kerennyt vielä ( juuri) kenellekään raskaudesta puhua, eikä siis tarvitse keskenmenoakaan ottaa puheeksi. Saa surra rauhassa. Niin me ollaan erilaisia, ja sitä erilaisuutta on syytä kunnioittaa.

Mietipä, ap, vaikka eri sairauksia. Joku saa syöpädiagnoosin, toinen sydäninfarktin, kolmas sairastuu masennukseen tai vaikka sukupuolitautiin. Osa näistä kertoo sairaudestaan avoimesti kaikille, osa haluaa sen salata ulkopuolisilta, kenties suojellakseen itseään juoruilta tms. Eikö raskaana olevallakin ole tähän oikeus? Raskaus kuitenkin tulee ilmi ennen pitkää, ja sitten raskaana oleva onkin julkista riistaa, niin kuin joku mainitsi edellä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 13:34"]

Hei, miksi te luulette inisijät että sukupuoli salataan tahallisesti? Esimerkiksi minä halusin tietää sukupuolen vasta sitten kun sain lapsen syliin ja ITSE KATSOIN kumpi tuli. Se oli ihana hetki, molempien lasten kohdalla. Tietty kätilö ei missään nimessä saanut kertoa eikä heti parahtaa kumpi tuli. Ultrassa emme halunneet tietää ja ultraaja vältti sen alueen kuvaamista.  Vaatteita en halunnut valmiiksi kasoittain hamstrata ja värit olivat neutraaleja. Suurin osa etukäteen hankituista ei ollut yhtään vauvan näköisiä ja jäivät käyttämättä. Ja tytöllä voi olla vaaleansininen unipuku, uskokaa tai älkää :-)

[/quote]

No miten olisi vaikka siitä, että he suoraan kertovat, että tietävät itse, mutteivät halua kertoa... Usko tai älä ja inise siitä ITSE...

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2010 klo 01:30"]salata lapsen tulevan nimen? Luulisi että kun lapsi on niin suuri ja ihana asia että siitä halutaan heti kertoa kaikille että ollaan raskaana? Häpeävätkö vanhemmat kertoa lapsen sukupuolta tai nimeä etukäteen? Pelätäänkö että muut paheksuvat kun ei tulekaan sitä "suvun nimen jatkajaa" tai jotain? Vai onko tämä vain vittumaisten ihmisten tapa pitää muut varpaillaan "mepäs tiedetään jotain mitä te ette tiedä ja SEHÄN TEITÄ VITUTTAA"? Vai mistä tässä oikeen on kyse? En ymmärrä kun minulla ei ole lapsia. Jos raskaaksi tulisin niin kertoisin heti kaikille! No ei tietenkään puolitutuille, sehän on selvä mutta siis ihan sukulaisista tässä nyt puhun. Meidän suvussa kun on sellainen tyyli että kaikki nämä jutut salataan ja ihmettelen sitä...

[/quote]

Me salattiin 3-4 ensimmäistä kk raskaudesta keskenmenovaaran takia. Sukupuolta taas ei nähty ultrassa eikä mitenkäön muuten kun muksulla oli jalat ristissä, vasta kun muksu syntyi saatiin tietää että poika tuli. Meille se oli ihan sama että tuleeko poika vai tyttö, koska nimet oli valmiiksi päätetty, mutta ei kellekkään kerrottu. Ja miksun nimet (3 nimeä) julkaistiin vasta kastajaisissa, koska näin on tapana tehdä.

[/quote]

Koska näin on tapana tehdä. Pesetkö sinä pyykkisikin soikossa ja astiat käsin, koska eihän mikään muutu parempaan, kun on tapana tehdä näin. Mutta toki te liititte puolustuskyvyttömän lapsennekin, eikun iki-ihanan muksun, uskontokuntaan, joten ehkä se kertoo jo enemmän kuin tarpeeksi...

[/quote]

Hei, olet liian hyökkäävä! Me ei olla uskovaisia. Vaimo tosin kuuluu kirkkoon, itse en kun olen ateisti. Minutkin on kastettu ja nimet julkaistu vasta silloin. Kastajaisten jälkeen erosimme kirkosta, kuten teimme oman muksunkin kohdalla. Ja ei emme tee kiusallamme sitä ettemme kertoneet heti raskaudesta, muksun sukupuolesta tai nimistä. A) raskauden aikana piti odottaa ensin se vaihe jolloin oli keskenmenoriski pahin. Kun se ylitettiin, niin kerrottiin raskaudesta vanhemmillemme ja kysyttiin paria kaveria kummeiksi ja se oli siinä. Lapsen 3 nimeä olin/olimme päättäneet jo kauan aikaa sitten, mutta halusimme julkaista ne virallisesti vasta kastajaisissa. Nimiä ei tiennyt etukäteen muut kuin vanhempamme ja kummit. Ja meillä kyllä vaatteet pestään ihan pesukoneella päivittäin. Astiat pesemme kyllä käsin, koska keittiöömme ei saa astianpesukonetta, ennen kuin tekee isomman kalustorempan, jotta saisi astianpesukoneen johonkin mahtumaan.

Ja tiedoksesi me menimme salaa siviilivihkimisessä naimisiin. Todistajina olivat vain vanhempamme, vaimon veli ja hänen avokki. Että näin. Jos sinua ärsyttää, niin voi voi, ei haittaa minua.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 13:37"]

Ja miten ihmeessä voi kertoa nimen kaikille etukäteen jo raskausaikana, minä annoin lapselle nimen vasta kun näin miltä hän näytti :-) eikä nimen valinta ole mikään helppo juttu jos ei satu olemaan perinnenimenä kaikilla johannes einari tms..

[/quote]

Ei olekaan kyse heistä, jotka eivät tiedä, vaan niistä, jotka tietävät ja salaavat sen. Ja tietysti typeryyttään vielä sen kertovat. Sama juttu sukupuolen kanssa. Ei aina näe, kumpi on tulossa eivätkä kaikki vanhemmat halua tietää. Ei tässä heitä ole kritisoitu. Yllättäköön itsensä niin kuin tykkäävät, mutta turha kuvitella suu maireassa hymyssä, että muita jaksaa kiinnostaa heidän ISO salaisuutensa...

Nro 6. (Lainaukset ei vaihteeksi toimi), jos ette ole uskovaisia, niin sitä suuremmin ihmettelen, miksi lapsen puolesta tarvitsi tehdä noin iso päätös? Etkö usko, että omalla lapsellasi on oikeus uskonnonvapauteen, vain koska sinullakaan ei ole ollut? Varsinkin, kun perinteet eivät olleet tärkeitä mennessänne naimisiin, mutta yhtäkkiä olivat kun lapsen nimeä piti salailla ja hänet piti liittää uskontokuntaan...

Ei minua sinun tekemisesi ärsytä :D, jestas sentään, hieman huvittavat ja ihmetyttävät kyllä. 

Itse toki valitsin toisin, ei meidänkään mennessämme naimisiin maistraatissa, paikalla ollut kuin muutama läheinen, mutta en kokenut, että se olisi ketään niin suuresti kiinnostanut, että olisi pitänyt ryhtyä ihan salailemaan :D