Miksi vanhemmat haluavat salata raskauden, salata lapsen sukupuolen ja

lähimmilli ystäville raskaudesta heti.Muille kerroin vasta kun olin 14 rv menossa.ihan sen takia ,että jos jotain olsi sattunut en olisi sitä halunnut kaiikien kanssa puida.Töissä kerroin myöhään,en halunnut että mua kohdeltais jotenkin erilailla raskauden takia.

Vai kertoisit heti kaikille kun saisit itse tietää raskaudestasi? Olisitko valmis selittämään sitten näille kaikille myös, jos raskaus menee kesken tai jos se on tuulimuna tai kohdun ulkoinen? Minä ainakaan en.



Läheisilleni olen kertonut heti, mutta puolitutuille vasta sitten kun raskaus alkaa näkyä. Enkä todellakaan kaipaisi työkavereiden ym. kyselyitä alkuraskaudessa (enkä kyllä muutenkaan) että onko paha olo ja onko paino jo noussut? Muutenkin tuntuu, että raskaana oleva on vapaata riistaa jolta voi kysyä ihan mitä tahansa ummetuksesta lähtien. Mitä vähemmän aikaa saan tuota kuunella sen parempi.



Mitä nimeen ja sukupuoleen tulee, niin nekin olen kertonut läheisilleni. Mitä helvettiä se kuuluu jollekkin uteliaille naapurin Irmoille tai työpaikan Maijoille. En muutenkaan levittele asioitani puolitutuille vaikka positiivisia olisivatkin.

Sitten kun olet heti tikkuun pissittyäsi kertonut koko maailmalle ja raskaus menee kesken? Soittelet kaikki tuttusi läpi ja selvität asian? Onnitteluja tulee sieltä ja täältä ja joudut selittämään ette enää olekkaan raskaana?



Ultrassa löytyykin jotain vikaa vauvassa ja saat taas selitellä koko maailmalle kuinka jouduit lääkettieteellisistä syistä tekemään abortin.



Kätilö on katsonut sukupuolen väärin ja olet laulanut kaikille kuinka poika tulee, poika tulee! Kappasvaan tyttö onkin kapalossa ja kaikki vaatteet ja tekstiilit sinistä. Vielä kaiken kukkuraksi kehutte kuinka poika saa nimeksi Niko-Petteri. Ei muuta ongelmaa kuin että teidän Nko-Petterillä on pimpero!



Voi, riemua että!

tai sukupuoli, tai nimi. Tulevat ilmi aikanaan. Niin on paras, jää vähemmän puitavaa sukulaisille ja tuttaville.

ensimmäisestä kerrottiin heti kun itekin tiedettiin. Tuli keskenmeno ja olin kauhea selitellä asiaa. Toisesta kerrottiin vähän myöhemmin. Sukupuolta ei haluttu itsekään tietää mutta nimi oli tiedossa molemmmille sukupuolille ja sitä alettii heti käyttämään, jo sairaalassa.



Nyt on toisen yritys käynnissä mutta asiasta ei ole kerrottu kenellekään. Emme halua vielä uteluita, että joko on tärpännyt. Ja kun ikäeroksi tulee vähän niin enne halua spekuloita siitä, että olisi vahinko vauva. Saamme niitä kuitenkin kuulla.



Ja mielestäni odotus ja lapsen saanti on perheen asia, ei ulkopuolisten.

raskaudesta heti alkuvaiheessa niille, joille olisin kertonut myös mahdollisesta keskenmenosta.



Lapsen sukupuolen näimme ultrassa, mutta koska se ei ole koskaan 100 % varma tulos, emme kertoneet sitä kellekään. Tämä siksi, ettei tule puheita, että "Ne olis haluneet tytön/pojan, mutta tulikin poika/tyttö." Emme kyllä myöskään kertoneet kellekään "tietävämme" lapsen sukupuolen.

kahden raskauden kohdalla aloin kertomaan ihmisille jo hyvissä ajoin. Sitten kolmannen kerran en kertonut ja hyvä niin, koska kesken meni sekin. On tosi v....maista alkaa kaikille puolitutuille voinnin kyselijöille keskenmenon jälkeen kertoa, että eipä tässä enää raskaana ollakaan. Että tästä syystä en enää kerro, jos vielä joskus raskaaksi tule.

jotain tapahtuu- esim. keskenmeno

jotka kokevat oikeudekseen tietää kaiken toisten asioista.

Miten toisen raskaudesta jne tietäminen koetaan niin tärkeäksi, että siitä pitää loukkaantua jos ei olekaan kaikkea tiennyt heti plussasta alkaen?

se kenellekään kuuluu? Jokainen päättänee itse milloin, mitä ja kenelle haluaa kertoa raskaudesta tai muista asioista. Itse olen aina halunnut tehdä alustavat tutkimukset mahdollisimman pitkälle ja joskus vasta puolivälin jälkeen kertoa tulevasta perheenlisäyksestä. Minulle raskaus on hyvin yksityinen asia enkä vain välitä sitä jakaa. Eikä ole minulta pois, jos joku toimii toisin.

"Lapsi saa sitten itse päättää, kumpi haluaa olla" -ajattelua. Sairasta!

koska en olisi halunnut puida mahdollista keskenmenoa kaukaisempien tuttavien kanssa.



Sukupuolen kanssa sama juttu - olen kertonut sen vain lähipiirille, koska arvio ei ole 100% varma. Olisi ollut ärsyttävää kuulla naapurin kumminkaimoilta onnitteluja "tulevasta pojasta", ja sitten vauva olisi ollutkin tyttö. Turhaa sekaannusta, sanon minä.



Nimet olen kyllä kertonut heti kun ne on päätetty, niiden suhteen ei ole mitään syytä salailla asiaa.

Useiden keskenmenojen takia ei haluttu kertoa raskauksista ennen aikojaan. Näkyyhän se sitten aikanaan :)



Sukupuolta ei saatu selville ultrasta.



Nimi varmistui n. tunti ennen kastejuhlaa.

kertoi raskaudestaan vasta noin kuukausi ennen laskettua aikaa. Huvittavaa oli että vielä 2kk ennen LA:ta joku sukulaistäti oli alkanut juttelemaan raskaudesta serkulleni ja tämä oli tiuskaissut etten mä raskaana ole, oon vaan lihonu. Mahakin oli näkynyt ihan selvästi. :o



ymmärrän että ei kerrota kaikille ensimmäisten 12-13 raskausviikon ajan, mutta pimittää noin pitkään kuin serkkuni ja vielä valehdella. Naurettavaa...

Raskaus: Keskenmenoriski raskaudessa on varsinkin alussa jopa kymmeniä prosentteja. Lisäksi varsinkin iän myötä on riski vammaiselle lapselle ja siinä tapauksessa jotkut päätyisivät aborttiin. Aika monet ihmiset - itseni mukaanlukien - ei halua selitellä ihmisille näitä tapahtumia myöhemmin tai kuunnella sitä voivottelua ja kyselyä. Paljon helpommalla pääsee, kun kertoo raskaudesta vasta siinä vaiheessa, kun se todennäköisimmin päätyy onnellisesti.



Sukupuoli: Ensinnäkään kaikki eivät tiedä lapsen sukupuolta etukäteen ennen synnytystä. Toisekseen kannatamme mahdollisimman sukupuolineutraalia kasvatusta, jossa lapsi saa olla oma itsensä ja toteuttaa itseään luonteensa mukaisesti riippumatta sukupuolestaan. Lapsen sukupuolella ei ole meille merkitystä ja haluamme lasta kohdeltavan samalla tavalla riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta hän on. Yksi keino varmistaa tämä ainakin ennen synnytystä on jättää sukupuoli kertomatta. Myös syntymän jälkeen ainakin vieraiden ihmisten kohdalla asia hoituu pukemalla lapsi mahdollisimman neutraalisti.



Jos asia sinua noin paljon häiritsee, niin mielestäni sinun kannattaisi itse miettiä, minkälaisia rooliodotuksia ja -vaatimuksia itse lastaat lapsen harteille (tai miksei aikuisenkin) pelkästään hänen sukupuolensa perusteella? Annatko ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, vai kohteletko heitä pelkästään sukupuolensa edustajina päättäen jo etukäteen millaisia heidän tulisi mielestäsi olla?



Nimi: Tässä on kysymyksessä sekä perinne, että ihan käytännön syyt. Meillä on perinteisesti julkistettu nimi vasta kasteen yhteydessä. Lisäksi kyllä se nimi on harvoin ollut myökään tiedossa kovin kauan ennen sitä, koska nimeä on mietitty ja harkittu pitkään. Ihan hyvin tämän asian voisi tehdä toisinkin.



Niin, ja loppuhuomautuksena voisi todeta, että itse en ole koskaan mielestäni kiusannut ketään näillä asioilla. Hankitut vaatteet ovat aina olleet sukupuolineutraaleja ja esim. tuttavilta tulleet vaaleanpunaiset hörselöt tytölle päätyivät suoraan kirpputorille ilman ensimmäistäkään käyttökertaa. Nimeä emme ole kellekään yrittäneetkään kertoa etukäteen, mutta kyselijöitä ja arvuuttelijoita on toki ollut - se on heidän ongelmansa ja päänsärkynsä.

minulla ei ole lainkaan tarvetta kertoa raskaudesta aivan lähipiiriä lukuunottamatta ennen kuin se selvästi alkaa näkyä. On todella rankkaa alkaa selittää sitten keskenmenon tapahduttua vauvasta kyselijöille, että raskaus menikin kesken.



Sukupuolen määrittäminen ultraäänellä ei ole aivan varmaa. Tiedän itsekin tapauksen, jossa oli odotettu tyttöä ja vaaleanpunaisia peittoja ym kudottu. Hämmennys olikin suuri, kun selvisi, että vauva onkin poika.



Mielestäni vauvan nimeä ei edes voi päättää ennen kuin näkee millainen vauva on tullut! Eihän sukupuolikaan ole varmaa ennen kuin vauva on maailmassa!



Ihmettelen, miksi aloittaja on näin tuohtunut asiasta. Kyseessä on pariskunnan hyvin intiimi asia, jonka ei luulisi suututtavan ketään ulkopulista. Minun on vaikea kuvitella, että itse tuohtuisin mitenkään toisten ihmisten omaa elämäänsä koskevista ratkaisuista.

Itselleni on käynyt noin kahdesti, tosin sillä erotuksella, etten kertonut muille kuin miehelle positiivisesta testituloksesta.

Kyllä sitä huomaa tulleensa varovaiseksi noiden kokemusten jälkeen muille kertomisen suhteen. Tajuaa, ettei mikään olekaan niin varmaa kuin itse mielessään kuvittelee.

Sitten kun olet heti tikkuun pissittyäsi kertonut koko maailmalle ja raskaus menee kesken? Soittelet kaikki tuttusi läpi ja selvität asian? Onnitteluja tulee sieltä ja täältä ja joudut selittämään ette enää olekkaan raskaana?

Ultrassa löytyykin jotain vikaa vauvassa ja saat taas selitellä koko maailmalle kuinka jouduit lääkettieteellisistä syistä tekemään abortin.

Kätilö on katsonut sukupuolen väärin ja olet laulanut kaikille kuinka poika tulee, poika tulee! Kappasvaan tyttö onkin kapalossa ja kaikki vaatteet ja tekstiilit sinistä. Vielä kaiken kukkuraksi kehutte kuinka poika saa nimeksi Niko-Petteri. Ei muuta ongelmaa kuin että teidän Nko-Petterillä on pimpero!

Voi, riemua että!

Sen takia mä en onnittele ihmisiä, jotka ilmoittaa raskaudesta, kun se on jo pitkällä. Mulla rajana on 12 viikkoa, sen jälkeen lähinnä katson kuin halpaa makkaraa, jos joku ilmoittaa raskaudesta. Toivon myös, että menisi kesken tms.

Ne varmaan luulee, että kaikki muut kihisevät jännityksestä, kun eivät tiedä... Itseä ei vois vähempää kiinnostaa, eipä nuo muitten raskaudet ja vauvat mielen päällä ole.

ennenkuin muille ilmoitetaan. Jos naikkonen alkaa kertoa raskaudestaan niin alan kertoa päälle jostain muusta jutusta ja sitten pitääkin jo lopettaa/lähteä kotiin.