Miksi vanhemmat haluavat salata raskauden, salata lapsen sukupuolen ja

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]

En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.

[/quote]

Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan... 

Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.

En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?

Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?

[/quote]

Millä tavalla liittää uskontokuntaan? Kastajaisissa hänet ristittiin ja sen jälkeen erottiin/vaimo erosi kirkosta, itsehän en kirkkoon kuulunut. Eli hänen nimensä julkaistiin siellä juhlallisessa tilaisuudessa, ilmaiseksi+ itse tehdyt ruuat kahvi ja tee. Ja ei tosiaan olisi innostanut, jos joku olisi muksumme nimet kopioinut, nyt sillä ei ole käytännössä väliä, kun ovat julkisena sotun kanssa väestörekisterissä ja hänen passissaan.

On se kumma kun jaksat puuttua ja vääntää toisten tavoista. Voisitko tehdä palveluksen. Hanki oma elämä ja keskity siihen, niin sinun ei tarvitsisi enään puuttua muiden asioihin.

[/quote]

Voi luoja, itsehän tästä väännät myös :D

Voisitko sinä puolestasi tehdä palveluksen ja vaikka kehittää itseäsi? Siis aloitetaan vaikka sillä, että ristiäisissä nimenomaan juhlitaan sitä uskontokuntaan liittämistä. Mutta jotenkin ei jaksa yllättää. Ihan ensimmäinen argumenttisikin oli täysin turha, henkilökohtaisuuksiin käyvä, joka yleensä lupaa juuri sitä mitä nytkin, eli asiatieto on täysin hukassa, eikä oikeita perusteluja löydy.

Ja siitä nimen "suojelemisesta", niin miksi ihmeessä siitä pitää vääntää noin kamalasti. 1,5vk lapsenme syntymästä kela-kortti hänen nimellään varustettuna tupsahti postiluukusta sisään... Onko se jotenkin huonommin suojassa tällä tavoin kuin niin, että sitä salailtaisiin ensin kolmisen kuukautta ja sitten juhlallisesti (mielestäni varastetussa) tilaisuudessa ilmoitetaan? 

Ja minulla on oikein mukava ja hyvä elämä, olen kuitenkin järjestänyt elämäni niin erinomaiseksi, että minulla on aikaa tutustua myös erilaisiin tapoihin vaikka täällä netissä roikkuen ;). Mutta sinun kanssasi ei ole ollut järin valaisevaa keskustella, kun et ole ainoatakaan argumenttia kyennyt perustelemaan muuta kuin perinteillä, muttet kyennyt edes selittämään miksi perinteet olivat lapsen kohdalla tärkeämmät kuin vihkimisen. Ai, paitsi tietysti sen tiskikoneen puuttumisen. Siihen sinulla oli ihan hyvä ja selkeästi esitetty peruste.

[/quote]

Ihmetelläön täällä noita sinun kommenttejasi! Itse pistit tämän keskustelun pystyyn ja halusit tietää näitä asioita. Nyt kun ihmiset ovat kertoneet ja perustelleet syynsä, niin nyt sitten lynkkaat ne, vaikka ihmiset ovat perustelleet että miksi menettelevät, kuten menettelevät. Miksei se riitä sinulle? Olet ehkäpä turhin trolli täällä. Haastat vaan riitaa ja loukkaat muita tarkoituksella. Sinut on muuten ilmiannettu ylläpidolle.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]

En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.

[/quote]

Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan... 

Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.

En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?

Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?

[/quote]

Millä tavalla liittää uskontokuntaan? Kastajaisissa hänet ristittiin ja sen jälkeen erottiin/vaimo erosi kirkosta, itsehän en kirkkoon kuulunut. Eli hänen nimensä julkaistiin siellä juhlallisessa tilaisuudessa, ilmaiseksi+ itse tehdyt ruuat kahvi ja tee. Ja ei tosiaan olisi innostanut, jos joku olisi muksumme nimet kopioinut, nyt sillä ei ole käytännössä väliä, kun ovat julkisena sotun kanssa väestörekisterissä ja hänen passissaan.

On se kumma kun jaksat puuttua ja vääntää toisten tavoista. Voisitko tehdä palveluksen. Hanki oma elämä ja keskity siihen, niin sinun ei tarvitsisi enään puuttua muiden asioihin.

[/quote]

Voi luoja, itsehän tästä väännät myös :D

Voisitko sinä puolestasi tehdä palveluksen ja vaikka kehittää itseäsi? Siis aloitetaan vaikka sillä, että ristiäisissä nimenomaan juhlitaan sitä uskontokuntaan liittämistä. Mutta jotenkin ei jaksa yllättää. Ihan ensimmäinen argumenttisikin oli täysin turha, henkilökohtaisuuksiin käyvä, joka yleensä lupaa juuri sitä mitä nytkin, eli asiatieto on täysin hukassa, eikä oikeita perusteluja löydy.

Ja siitä nimen "suojelemisesta", niin miksi ihmeessä siitä pitää vääntää noin kamalasti. 1,5vk lapsenme syntymästä kela-kortti hänen nimellään varustettuna tupsahti postiluukusta sisään... Onko se jotenkin huonommin suojassa tällä tavoin kuin niin, että sitä salailtaisiin ensin kolmisen kuukautta ja sitten juhlallisesti (mielestäni varastetussa) tilaisuudessa ilmoitetaan? 

Ja minulla on oikein mukava ja hyvä elämä, olen kuitenkin järjestänyt elämäni niin erinomaiseksi, että minulla on aikaa tutustua myös erilaisiin tapoihin vaikka täällä netissä roikkuen ;). Mutta sinun kanssasi ei ole ollut järin valaisevaa keskustella, kun et ole ainoatakaan argumenttia kyennyt perustelemaan muuta kuin perinteillä, muttet kyennyt edes selittämään miksi perinteet olivat lapsen kohdalla tärkeämmät kuin vihkimisen. Ai, paitsi tietysti sen tiskikoneen puuttumisen. Siihen sinulla oli ihan hyvä ja selkeästi esitetty peruste.

[/quote]

Tjaa! Samapa tuo. Minua ei kiinnosta nuo uskonnolliset höpinät. Jos et ymmärrä, niin et ymmärrä. Meidön tavat eivät ole uskonnollisia siis. Vietämme totta kai joulun, jolloin on minun synttärini ja"joulupukki" tuo lahjat, vietämme uuden vuoden katsomalla rakettien ampumista, vietämme pääsiäisen, jolloin "pääsiäispupu" tuo kindermunia, vietämme vapun ullanlinnanmäellä piknikillä teekkariasuissamme, vietämme juhannusta kokkoa poltellen mökillä ja vietämme itsenöisyyspäivää polttamalla kynttilää. Mihinkään juhlaamme emme yhdistä uskontoa, vaan teemme asiat tavallamme. Jokaisella on omat tapansa, niin ateisteilla, kuin uskovaisilla. Eli turha sinun on väittää etten osaa sanoa että miksi teemme näin ja että olemme/olen jotenkin harhainen jne. Olen kuvannut asiat niin kuin ne on omalta kantiltani, eikä sinulla ole siihen mitään nokan koputtamista. Etkä voi väittää että olisin kouluttautumaton, koska en ole. Olen hyvätuloinen ja korkeasti koulutettu. Silti teemme asiat toisin, kuin monet muut. Erilaisuus on rikkautta, eikä kiusaamisen aihe.

[/quote]

Haluaisin nähdä sen kohdan, joissa väitän ettet osaa sanoa miksi teet asiat tietyllä tavalla, ja ehdottomasti tahtoisin nähdä sen kohdan, jossa sanon sinun olevan harhainen ja kouluttamaton? 

En ole myöskään sanonut, että minulla olisi jotain nokan koputtamista teidän asioihinne, olisin vain aidosti halunnut vastauksen mm. niihin kysymyksiin, joita heräsi siitä nimen suojelemisesta. Sehän tässä ketjussa oli kuitenkin yhtenä aiheena.

Toki olisin mielelläni kuullut myös perusteluja siihen, miksi katsot olevasi moraalisesti oikeutettu liittymään kirkkoon vain saadaksesi jotain etuja itsellesi ja sitten eroamaan? Ja toistamaan tämän tietysti lasten lukumäärän mukaan. Mutta se olisikin aihe ihan toiseen keskusteluun.

Kiusaamista mielestäsi ei ole käydä asiattomasti henkilökohtaisuuksiin, tai käskeä toista hankkimaan elämä? Ei, kiusaamista sinun mielestäsi on, jos kärjistää asioita argumentoinnin tasolla saadakseen perustellumman vastauksen...

[/quote]

Minä en liittynyt kirkkoon. Vaimoni kuului kirkkoon, joten lapsi kastettiin, kuten virallisesti toimitaan. Kastetaan ja annetaan lapsen nimet samassa tilaisuudessa. Sen jälkeen lapsi ja vaimoni erosi kirkosta. En näe mitään vikaa koko asiassa, se on aika normaalia nykyään. Ja kuten perustelin, niin lapsen nimet julkistettiin perinteisesti kastamisessa. Se on vain perinne meidän suvussa. Ei se vaadi sen enempää peeusteluja. Jos et ymmärrä, niin se ei ole minun vikani.

Itse olen raskaana viikolla 10 ja np ultra viikolla 12, meidän päätös on ollut että jos kaikki ok niin sitten asiaa ei enää tarvi salata. Tähän on ihan sama yksinkertainen syy, entä jos kaikki ei olekaan kunnossa. Varhaisultrassa toki oli syke ja kaikki, mutta silti. Plus tietty tuo suht korkea keskenmenoriski ekalla kolmanneksella. Äidilleni ja muutamalle parhaalle ystävälle on kerrottu. Itselleni on ihan sama koska muut kertovat, kyse on todella henkilökohtaisesta asiasta. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:27"]

Itse olen raskaana viikolla 10 ja np ultra viikolla 12, meidän päätös on ollut että jos kaikki ok niin sitten asiaa ei enää tarvi salata. Tähän on ihan sama yksinkertainen syy, entä jos kaikki ei olekaan kunnossa. Varhaisultrassa toki oli syke ja kaikki, mutta silti. Plus tietty tuo suht korkea keskenmenoriski ekalla kolmanneksella. Äidilleni ja muutamalle parhaalle ystävälle on kerrottu. Itselleni on ihan sama koska muut kertovat, kyse on todella henkilökohtaisesta asiasta. 

[/quote]Joko olet siskollesi kertonut?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]

En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.

[/quote]

Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan... 

Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.

En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?

Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?

[/quote]

Millä tavalla liittää uskontokuntaan? Kastajaisissa hänet ristittiin ja sen jälkeen erottiin/vaimo erosi kirkosta, itsehän en kirkkoon kuulunut. Eli hänen nimensä julkaistiin siellä juhlallisessa tilaisuudessa, ilmaiseksi+ itse tehdyt ruuat kahvi ja tee. Ja ei tosiaan olisi innostanut, jos joku olisi muksumme nimet kopioinut, nyt sillä ei ole käytännössä väliä, kun ovat julkisena sotun kanssa väestörekisterissä ja hänen passissaan.

On se kumma kun jaksat puuttua ja vääntää toisten tavoista. Voisitko tehdä palveluksen. Hanki oma elämä ja keskity siihen, niin sinun ei tarvitsisi enään puuttua muiden asioihin.

[/quote]

Voi luoja, itsehän tästä väännät myös :D

Voisitko sinä puolestasi tehdä palveluksen ja vaikka kehittää itseäsi? Siis aloitetaan vaikka sillä, että ristiäisissä nimenomaan juhlitaan sitä uskontokuntaan liittämistä. Mutta jotenkin ei jaksa yllättää. Ihan ensimmäinen argumenttisikin oli täysin turha, henkilökohtaisuuksiin käyvä, joka yleensä lupaa juuri sitä mitä nytkin, eli asiatieto on täysin hukassa, eikä oikeita perusteluja löydy.

Ja siitä nimen "suojelemisesta", niin miksi ihmeessä siitä pitää vääntää noin kamalasti. 1,5vk lapsenme syntymästä kela-kortti hänen nimellään varustettuna tupsahti postiluukusta sisään... Onko se jotenkin huonommin suojassa tällä tavoin kuin niin, että sitä salailtaisiin ensin kolmisen kuukautta ja sitten juhlallisesti (mielestäni varastetussa) tilaisuudessa ilmoitetaan? 

Ja minulla on oikein mukava ja hyvä elämä, olen kuitenkin järjestänyt elämäni niin erinomaiseksi, että minulla on aikaa tutustua myös erilaisiin tapoihin vaikka täällä netissä roikkuen ;). Mutta sinun kanssasi ei ole ollut järin valaisevaa keskustella, kun et ole ainoatakaan argumenttia kyennyt perustelemaan muuta kuin perinteillä, muttet kyennyt edes selittämään miksi perinteet olivat lapsen kohdalla tärkeämmät kuin vihkimisen. Ai, paitsi tietysti sen tiskikoneen puuttumisen. Siihen sinulla oli ihan hyvä ja selkeästi esitetty peruste.

[/quote]

Ihmetelläön täällä noita sinun kommenttejasi! Itse pistit tämän keskustelun pystyyn ja halusit tietää näitä asioita. Nyt kun ihmiset ovat kertoneet ja perustelleet syynsä, niin nyt sitten lynkkaat ne, vaikka ihmiset ovat perustelleet että miksi menettelevät, kuten menettelevät. Miksei se riitä sinulle? Olet ehkäpä turhin trolli täällä. Haastat vaan riitaa ja loukkaat muita tarkoituksella. Sinut on muuten ilmiannettu ylläpidolle.

[/quote]

:D voit ihan rauhassa ilmiantaa kenet haluat. Kerrotko vielä, että mitä laitoit perusteluksi? Siellä ylläpidossa kuitenkin näkevät, etten ole tätä ketjua aloittanut. En ole tehnyt väärää, eikä minulla ole mitään pelättävää.

Ja kerrotko nyt asiallisesti, että ketä minä tahallani loukkaan ja missä kohdassa tekstiäni? Eritoten, sen kohdan, missä lynkkaan ketään tai kenenkään syitä. Samalla voisit vastata, tai te voisitte (kun olette siellä kerran yhdessä ihmettelemässä) vastata noihin aiemmin esittämiini kysymyksiin, mutta niinhän ei trollit tee... Vastaisuuden varalle on ihan hyvä kyetä perustelemaan myös syytöksensä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:25"]

Minä en liittynyt kirkkoon. Vaimoni kuului kirkkoon, joten lapsi kastettiin, kuten virallisesti toimitaan. Kastetaan ja annetaan lapsen nimet samassa tilaisuudessa. Sen jälkeen lapsi ja vaimoni erosi kirkosta.

[/quote]

Mitä ihmeen älyä tuollaisessa on? Jos ei oikeasti halua kuulua kirkkoon, miksi ihmeessä pitää liittyä ja myöhemmin erota ja kaikki ihan vain sen takia, että saa seremonian, johon ei mitenkään usko?

Siihen olisi yhtä hyvin voinut tulla vaikka naapurin ukko liperit kaulassa viskomaan vettä lapsen päähän ja vieressä auki Taru sormusten herrasta.

Aikooko lapsen äiti liittyä kirkkoon taas 15 vuoden päästä, että saatte rippijuhlat ja -lahjat?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:34"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]

En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.

[/quote]

Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan... 

Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.

En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?

Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?

[/quote]

Millä tavalla liittää uskontokuntaan? Kastajaisissa hänet ristittiin ja sen jälkeen erottiin/vaimo erosi kirkosta, itsehän en kirkkoon kuulunut. Eli hänen nimensä julkaistiin siellä juhlallisessa tilaisuudessa, ilmaiseksi+ itse tehdyt ruuat kahvi ja tee. Ja ei tosiaan olisi innostanut, jos joku olisi muksumme nimet kopioinut, nyt sillä ei ole käytännössä väliä, kun ovat julkisena sotun kanssa väestörekisterissä ja hänen passissaan.

On se kumma kun jaksat puuttua ja vääntää toisten tavoista. Voisitko tehdä palveluksen. Hanki oma elämä ja keskity siihen, niin sinun ei tarvitsisi enään puuttua muiden asioihin.

[/quote]

Voi luoja, itsehän tästä väännät myös :D

Voisitko sinä puolestasi tehdä palveluksen ja vaikka kehittää itseäsi? Siis aloitetaan vaikka sillä, että ristiäisissä nimenomaan juhlitaan sitä uskontokuntaan liittämistä. Mutta jotenkin ei jaksa yllättää. Ihan ensimmäinen argumenttisikin oli täysin turha, henkilökohtaisuuksiin käyvä, joka yleensä lupaa juuri sitä mitä nytkin, eli asiatieto on täysin hukassa, eikä oikeita perusteluja löydy.

Ja siitä nimen "suojelemisesta", niin miksi ihmeessä siitä pitää vääntää noin kamalasti. 1,5vk lapsenme syntymästä kela-kortti hänen nimellään varustettuna tupsahti postiluukusta sisään... Onko se jotenkin huonommin suojassa tällä tavoin kuin niin, että sitä salailtaisiin ensin kolmisen kuukautta ja sitten juhlallisesti (mielestäni varastetussa) tilaisuudessa ilmoitetaan? 

Ja minulla on oikein mukava ja hyvä elämä, olen kuitenkin järjestänyt elämäni niin erinomaiseksi, että minulla on aikaa tutustua myös erilaisiin tapoihin vaikka täällä netissä roikkuen ;). Mutta sinun kanssasi ei ole ollut järin valaisevaa keskustella, kun et ole ainoatakaan argumenttia kyennyt perustelemaan muuta kuin perinteillä, muttet kyennyt edes selittämään miksi perinteet olivat lapsen kohdalla tärkeämmät kuin vihkimisen. Ai, paitsi tietysti sen tiskikoneen puuttumisen. Siihen sinulla oli ihan hyvä ja selkeästi esitetty peruste.

[/quote]

Ihmetelläön täällä noita sinun kommenttejasi! Itse pistit tämän keskustelun pystyyn ja halusit tietää näitä asioita. Nyt kun ihmiset ovat kertoneet ja perustelleet syynsä, niin nyt sitten lynkkaat ne, vaikka ihmiset ovat perustelleet että miksi menettelevät, kuten menettelevät. Miksei se riitä sinulle? Olet ehkäpä turhin trolli täällä. Haastat vaan riitaa ja loukkaat muita tarkoituksella. Sinut on muuten ilmiannettu ylläpidolle.

[/quote]

:D voit ihan rauhassa ilmiantaa kenet haluat. Kerrotko vielä, että mitä laitoit perusteluksi? Siellä ylläpidossa kuitenkin näkevät, etten ole tätä ketjua aloittanut. En ole tehnyt väärää, eikä minulla ole mitään pelättävää.

Ja kerrotko nyt asiallisesti, että ketä minä tahallani loukkaan ja missä kohdassa tekstiäni? Eritoten, sen kohdan, missä lynkkaan ketään tai kenenkään syitä. Samalla voisit vastata, tai te voisitte (kun olette siellä kerran yhdessä ihmettelemässä) vastata noihin aiemmin esittämiini kysymyksiin, mutta niinhän ei trollit tee... Vastaisuuden varalle on ihan hyvä kyetä perustelemaan myös syytöksensä.

[/quote]

Etkö sinä ja muut muita kiusaavat kanssasisaresi ymmärrä sitä, että voitte aiheuttaa henkistä kipua monille pareille ja äideille noilla loukkaavilla kommenteillanne? Seuraukset voivat olla todella rankkoja noista teidän kiusaamisistanne. Esim täällä monet haukkuvat äitejä jotka eivät pysty imettämään, tai eivät halua imettää. Nämä asiat ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita ja valintoja. Sinulla ja teillä ei ole mitään oikeutta tulla arvostelemaan muita ihmisiä. Esim meillä oli rankka synnytys, jossa meinasivat, niin vaimoni kuin muksumme kuolla. Joten arvatko yhtään miltä tuollainen haukkuminen, arvosteleminen ja panettelu tuntuu meistä tai muista pareista ja naisista täällä? Ihmettelen kovin ettei poliisi ole vielä puuttunut täällä palstalla tapahtuvaan toimintaan, joka täyttää täysi ihmisten julkisen nöyryytyksen ja kiusaamisen kriteerit. Ei pahalla, mutta ehkä voitte purkaa henkisen pahoinvointinne muualla, kuin täällä muita haukkumalla, arvostelemalla ja kiusaamalla.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:25"]

Minä en liittynyt kirkkoon. Vaimoni kuului kirkkoon, joten lapsi kastettiin, kuten virallisesti toimitaan. Kastetaan ja annetaan lapsen nimet samassa tilaisuudessa. Sen jälkeen lapsi ja vaimoni erosi kirkosta.

[/quote]

Mitä ihmeen älyä tuollaisessa on? Jos ei oikeasti halua kuulua kirkkoon, miksi ihmeessä pitää liittyä ja myöhemmin erota ja kaikki ihan vain sen takia, että saa seremonian, johon ei mitenkään usko?

Siihen olisi yhtä hyvin voinut tulla vaikka naapurin ukko liperit kaulassa viskomaan vettä lapsen päähän ja vieressä auki Taru sormusten herrasta.

Aikooko lapsen äiti liittyä kirkkoon taas 15 vuoden päästä, että saatte rippijuhlat ja -lahjat?

[/quote]

Jaa mitkä riparit ja miksi? Prometeusleirille muksu menee, jos haluaa, eikä riparille. En ole itsekkään käynyt riparia. Olen myös kuullut että ripari oli täysin turha.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:08"]

Etkö sinä ja muut muita kiusaavat kanssasisaresi ymmärrä sitä, että voitte aiheuttaa henkistä kipua monille pareille ja äideille noilla loukkaavilla kommenteillanne? Seuraukset voivat olla todella rankkoja noista teidän kiusaamisistanne. Esim täällä monet haukkuvat äitejä jotka eivät pysty imettämään, tai eivät halua imettää. Nämä asiat ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita ja valintoja. Sinulla ja teillä ei ole mitään oikeutta tulla arvostelemaan muita ihmisiä. Esim meillä oli rankka synnytys, jossa meinasivat, niin vaimoni kuin muksumme kuolla. Joten arvatko yhtään miltä tuollainen haukkuminen, arvosteleminen ja panettelu tuntuu meistä tai muista pareista ja naisista täällä? Ihmettelen kovin ettei poliisi ole vielä puuttunut täällä palstalla tapahtuvaan toimintaan, joka täyttää täysi ihmisten julkisen nöyryytyksen ja kiusaamisen kriteerit. Ei pahalla, mutta ehkä voitte purkaa henkisen pahoinvointinne muualla, kuin täällä muita haukkumalla, arvostelemalla ja kiusaamalla.

[/quote]

Ymmärrän kyllä, mitä kiusaaminen voi tehdä. Näytätkö sinä minulle ystävällisesti vihdoinkin, missä olen julkisesti nöyryyttänyt tai kiusannut ketään? Tiedätkö mitä panettelu on? Se on sitä, että väitetään virheellisesti/valheellisesti jonkun tehneen jotain. 

Olen kysynyt pyytänyt useita kertoja sinua perustelemaan ja todistamaan väitteesi, joissa väität minun sanoneen sinua harhaiseksi yms. Sinä et ole tehnyt,   mikset? Koska et pysty. Se on panettelua ja jopa kiusaamista.

Väitit minua (jälleen virheellisesti) ap:ksi, mutta satuitko edes katsomaan, että tämä keskustelu on aloitettu vuonna 2010... 

Myös minulla oli rankka synnytys, jossa minä ja lapseni meinasimme kuolla, minä en kyennyt imettämään rankasta yrityksestä huolimatta, koska lapseni oli niin pitkään teholla. Kuitenkaan en kerää mitään säälipisteitä näillä, eikä minulla ole mitään henkistä pahoinvointia. 

Sinä tai te, sen sijaan olette toistuvasti syyttäneet minua virheellisesti osoittamatta pyynnöistä huolimatta minkäänlaisia todisteita. Olette tehneet minusta turhan ilmoituksen ylläpidolle ja haukkuneet minua.

Mitäkö minä tein? Halusin keskustella asioista, jotka minua kiinnostavat. Te sen sijaan ette olleet kiinnostuneita kertomaan edes mielipiteitänne näihin tämän topiikin asioihin, muuta kuin sen verran, että toimitte näin, koska on aina toimittu näin, välittämättä sen järkevyydestä tai moraalisista epäilyttävyyksistä. Jos sen koette kiusaamisena, ottamatta ollenkaan vastuuta omasta panettelustanne, niin sille ei varmasti kukaan voi mitään. Minun osaltani tämä on tässä.

P.S. Luuletteko, ettei sitä näe, että ihan itse peukutatte Omia viestejänne...

Mitä sitä kaikille kailottamaan? Itse tehnyt lasten välissä, kakkosta odottaessani pitkän sijaisuuden paikkaan, johon kysyivät vakkariksi (mulla oli toisaalla vakiduuni). Kovasti yllättyivät, kun sanoin, etten siinä tilanteessa voinnut ottaa tarjousta vastaan - eivät olleet huomanneet raskautta. Mutta mitäpä se siellä kenellekään kuului, kun työntekoon se ei vaikuttanut mitenkään.

Nimistä ei ole etukäteen kerrottu, ja jälkeenpäinkin lähisukulaisilta kuultu "...ois kyllä ollut paljon parempi nimi... oisivat vaan antaneet sen". Meidän lapsi, meidän päätös. Aah ja toisen sukupuoli ei edes ollut se, joka piti olla, niin miksi niitäkään kertomaan etukäteen? Riitti kun itse möhli ja osti jokusen pinkin vaatteen.

Minulla on neljä lasta, emmekä ole koskaan kertoneet raskaudesta kenellekään ennenkuin raskaudenpuolimaissa. Ulospäin alkoi näkyä vasta siinä vaiheessa, jolloin myönnettiin niille jotka kysyivät.

Ja miksikö? Siksi että inhoan kaikenlaista hössöttämistä asiaan liittyen, enkä halunnut kuulla niitä kymmeniä ellei satoja mielipitetä milloin mistäkin raskauteen liittyvästä yksivyiskohdasta (liikunta, kielletyt ja sallitut ruuat, liian vähäinen painonnousu, utelut sukupuolesta jolla ei ollut meille merkitystä) jne.

Halusin olla rauhassa raskaana niin pitkään kuin mahdollista, enkä siksi halunnut julistaa raskautta kenellekään. Kelpaako?

Paskat. Ihmiset on erilaisia, ja esim. itse olen sellainen että tietyntyyppisissä vastoinkäymisissä koen helpompana jos niistä ei tiedä kukaan muu kuin minä ja mies. Tukea varmasti saisin, mutta jos minusta on paljon raskaampaa puhua jostain kipeästä asiasta useamman kuin vain yhden tai kahden kaikkein läheisimmän kanssa niin miksi ihmeessä minun pitäisi?

Mitä surullisempi ja vaikeampi asia, sitä harvemman ihmisen kanssa sen haluan jakaa. Joku toinen toimii päinvastoin ja se on okei. En minä ala hölisemään jotain kyökkipsykologisia typeryyksiä tyyliin 'ei se varmaan kohin vaikea asia ole kun kerran noin avoimesti siitä puhuu' tjsp. Ihmisten rajat siinä mitä asioita haluaa jakaa keidenkin kanssa ovat erilaisia, ja tällaiset "Näiden läheisten kanssa ei ole tarkoitus jakaa mitään muuta kuin kulissia, feikkihymyjä ja pelkkää helppoa kehuskelua" idioottimaiset oletukset kannattaa jättää tekemättä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:19"]

On hyvin yksiselitteistä, jos ei ole kertonut iloisista uutisista läheisilleen siitä pelosta, että voisi käydä huonosti. Näiden läheisten kanssa ei ole tarkoitus jakaa mitään muuta kuin kulissia, feikkihymyjä ja pelkkää helppoa kehuskelua.

Kukaan ei tietenkään tarkoita, että niille läheisille pitäisi toitottaa samassa hengenvedossa, kun tikkuun on tullut plussa. Kaikista läheisimmille voi toki kertoa heti, kun se vain on mahdollista, muille sitten kun raskaus on jo varmaa tai se edelleen tuntuu luontevalta. Jos ei tunnu luontevalta missään vaiheessa, ei varmaan omista niin tärkeitä ja läheisiä henkilöitä, että haluaisi jakaa ilon uutisen heidän kanssaan, silläkin uhalla, että se voi muuttua myös suru-uutiseksi.

Tuota suru-uutisen pelkäämistä en aivan tajua. Jos jaat asioita läheistesi kanssa esim. uudesta työpaikasta, hankkimastanne koirasta, uudesta talosta jne. niin ethän siinäkään vaiheessa mieti, että voit saadakin potkut, koira saattaa kuolla ja talosta löytyä homevaurio. Silti nämä ovat ihan todellisia vaihtoehtoja. Miksi niille läheisille pitäisi kertoa vain takuuvarmoja positiivisia uutisia? Etkö halua jakaa mitään surullista? Etkö kykene ottamaan vastaan myötätuntoa vai pelkäätkö, että saatkin vain ivaa?

[/quote]

Niin ja sitte ne sukulaiset kuitenkin vihjailee koko ajan jotain että "kävin tänään ostaan vauvalle vaatteen mutta en paljasta ostinko sinistä vai punasta" jne. Todella rasittavaa! Pitääkö puhua ollenkaan jos ei voi loppuun asti puhua??

kaikki eivät ota etukäteen selvää siitä sukupuolesta ja vaikka ottaisi, ei se ole 100% varmaa.



Ja se, ettei alunperin kerrota raskaudesta, liittyy tietty keskenmenoriskiin. Ja näitä ei yleensä haluta "kaikkien" kanssa läpikäydä.



T. Äiti, joka kertoi raskaudestaan myöhään, mutta ultran poika-arvion sitten "kaikille" etukäteen ilman sen suurempia ajatushässäköitä

heti kun olin testin tehnyt niin kerroin pomollekin ;) Nimi kerrottiin vasta ristiäisissä, kun ei oltu itsekään aiemmin varmoja että annetaanko juuri se nimi.

ääääärimmäisen uteliasta ja juorukelloa ihmistä, niin itseään suojellakseen ei heille kerro ihan kaikkea.

MIehen vanhammille esim. ekasta raskaudesta vasta n. kolme kk ennen synnytystä (eivät edes huomanneet mahasta). Inhoan sitä, että muut puhuvat asioistani, joten haluttiin pitää omana tietona. Toisissa raskauksissa oli niin paljon ongelmia, että paljastui vähän aikaisemmin ,mutta sitä en olisi halunnut.



Sukupuolta emme ole etukäteen itsekään tienneet. Nimet on keksitty aika lähellä ristiäisiä ja vanhan perinteen mukaisesti niitä ei ole etukäteen kerrottu.

Kuten joku jo kirjoittikin - keskenmenot ovat todella yleisiä, eikä (kaikki) niitä halua kaikille selitellä.



Nimensalaamiseen voisi olla sellainen syy, ettei jaksa kuunnella ihmisten arvioita lapsen nimestä etukäteen loputtomiin.

Lapsen saaminen on toki iso asia. Mutta niin moni asia voi mennä raskausaikana pieleen, että raskaudesta ei välttämättä halua puhua (eikä käydä läpi kenenkään kanssa sitten jonkun asian mennessä pieleen)



Sukupuolesta en voi vastata kuin omalta kohdaltani. Kummassakaan raskaudessa emme itsekään ole olleet selvillä, kumpi sieltä on tulossa. Olisimme toki halunneet, mutta arvoitukseksi jäi. Vaikea sitten muillekaan tätä tietoa on jakaa. Ihmiset selvästi oletti, että emme vain kerro, mutta emme vain tienneet.



Nimestä: meilläkin on perinne, että nimi kerrotaan kastetilaisuudessa. Itselle ei niin olisi väliä, jos nimi olisi jo valmiina, niin käyttäisi sitä heti kaikkien kuullen. Minusta nimiä on ollut vaikea keksiä, joten varma valinta on ollut vasta lähempänä ristiäisiä. Siksi sitä ei ole voinut kertoa aikaisemmin.



Ei sen kummempaa salailut tai dramatiikkaa meidän puolelta. Se miltä asia näyttää muiden silmissä on muiden asia, ei minun ongelmani.

Mekin ollaan kerrottu aina ajoissa kaikesta. En ymmärrä salailua. Se ottaa päähän. Mulle tulee myös mieleen tuo että "mepä tiedetään jotain mitä te muut ette tiedä ja sekös vituttaa". Tekisi mieli sanoa,että joskus ne asiat paljastuvat, väkisinkin, turha niitä on pantata.