Miksi vanhemmat haluavat salata raskauden, salata lapsen sukupuolen ja

salata lapsen tulevan nimen? Luulisi että kun lapsi on niin suuri ja ihana asia että siitä halutaan heti kertoa kaikille että ollaan raskaana? Häpeävätkö vanhemmat kertoa lapsen sukupuolta tai nimeä etukäteen? Pelätäänkö että muut paheksuvat kun ei tulekaan sitä "suvun nimen jatkajaa" tai jotain? Vai onko tämä vain vittumaisten ihmisten tapa pitää muut varpaillaan "mepäs tiedetään jotain mitä te ette tiedä ja SEHÄN TEITÄ VITUTTAA"? Vai mistä tässä oikeen on kyse? En ymmärrä kun minulla ei ole lapsia. Jos raskaaksi tulisin niin kertoisin heti kaikille! No ei tietenkään puolitutuille, sehän on selvä mutta siis ihan sukulaisista tässä nyt puhun. Meidän suvussa kun on sellainen tyyli että kaikki nämä jutut salataan ja ihmettelen sitä...

Ihan hyvä että kyselet, kun et mistään mitään vielä tiedä.

Mulle esim. on tänä vuonna oma sisarus ja hyvä ystävä kertoneet ilouutisen raskaudesta. Toinen meni viikon sisällä kesken, toisessa vauva kuoli kohtuun n rv 16, koska oli vaikeasti kehityshäiriöinen.

Kuinka miellyttävää ajattelet olevan sen, että pitäisi koko suvulle alkaa kertoa ja selvittää, miksei sitä vauvaa tulekaan, sitten kuunnella ne tökeröt säälittelyt tms joka taholta, kenties vielä kertoa sen seitsemän kertaa mitä on tapahtunut.

Myös oma raskauteni oli vaakalaudalla rv 16 asti, kun onnettomuuden vuoksi multa meni vedet. Joten tästä eteenpäinkin pidän ihanvarmasti tiedon raskaudesta itselläni, kunnes on katsottu että vauvalla on kaikki hyvin ja se on niin iso, että syntyessään selviäisi.

Sitten taas sukupuoli ja nimi... MIKSI ne pitäisi kertoa? Eikö se ole ihan ihana yllätys ja tieto sitten kun se vauva syntyy, kun tulee se viesti millainen tyyppi sieltä syntyi? Kyllähän monet sen kertoo etukäteenkin, ihan missä vaan. Ei siinä sitä samaa fiilistä ole. Samoin kuin nimen kanssa. Se vaan on paljon juhlallisempaa, kun pappi sen ekan kerran lausuu ristiäisvieraiden ihmeteltäväksi.

Ja tietääpähän siinä sitten sukulaiset sun muut, että nimi on ja pysyy, sitä on turha lähteä enää kyseenalaistamaan.

Mua lähinnä kiinnostaisi miksi ap:ta ja kaltaisiaan ärsyttää niin kovasti se, jos joku hoitaa nuo hommat toisin.

juuri tuon keskenmenoriskin vuoksi.



Mutta minäkään en ymmärrä miksi sukupuoliarviota ei voisi paljastaa, tai nimeä siinä tapauksessa jos se on päätetty.



Itse olen molempien lasteni kohdalla paljastanut sukupuolen ja nimen, koska ne ovat olleet tiedossa. Eipä ole tarvinnut kuunnella arvailuja ja arvuutteluja sen jälkeen.

sen saa mitä petaa!

Ne varmaan luulee, että kaikki muut kihisevät jännityksestä, kun eivät tiedä... Itseä ei vois vähempää kiinnostaa, eipä nuo muitten raskaudet ja vauvat mielen päällä ole.

Mä en ole vielä ikinä kuullut, että joku kauheasti odottaisi muiden kihisevän jännityksestä heidän raskautensa äärellä. En ole vielä kuullut, että joku selittäisi ilman että joku ensin kysyy, että emme kerro sukupuolta tms.

Mun mielestä sitä joka tällaista asiaa noin jaksaa vatvoa, sitä kyllä todellakin kiinnostaa toisten asiat vähän liikaa.

Muakin kiinnostaa. Mutta mua ei ärsytä yhtään, jos joku kertoo heti tai ei kerro. Jokaisella on oikeus toimia tyylillään.

kuukautta. Tuttu on aika tukeva, joten raskautta ei kyllä heti näe. Tunnelma oli aika vaivaantunut, koska luulimme olevamme aika tiivis tyttöporukka.

Raskaudesta olen jokaisen lapsen kohdalla kertonut vasta 1. kolmanneksen jälkeen, jolloin keskenmenoriski ei ole enää niin suuri. Sukupuolta ei olla tiedetty itsekään ja nimi haluttiin kertoa vasta ristiäisissä, mutta ei sillä vihjailtu mitään. Mun vanhemmat kylläkin löi keskenään vetoa nimisä jokaisen lapsen kohdalla, mutta niistä se oli hauskaa :)

ei ole varmuutta. Itse ainakin oletan asian olevan noin, jos raskausuutinen tulee myöhäisemmässä vaiheessa.

Raskaus:



Kertoisin raskaudesta alkuvaiheessa vain lapsen isälle ja parhaalle ystävälle, eli siis ihmisille, joille haluaisin myös purkaa pahaa oloa keskenmenosta, jos sellainen sattuisi kohdallemme osumaan. Ensimmäisen kolmanneksen tai sen jälkeen, kun raskaus alkaisi jo näkyä, kertoisin sitten pikkuhiljaa ihmisille. Toivottavasti maltan vain itse pitää tiedon sisällä niin pitkän aikaa.



Sukupuoli:



En välttämättä halua itsekään saada selville sukupuolta, koska se ei ole 100% varmaa. Saattaisin sanoa ultraajalle, että haluan tietää sukupuolen, mikäli se näkyy ihan selvästi. En kuitenkaan tässäkään tapauksessa kertoisi sitä vielä muille, koska se ei tässäkään kohtaa olisi 100% varmaa.



Nimi: Nimiä lapselle me olemme mieheni kanssa miettineet jo suhteen alkuajoilta, ja sellaiset tietys suosikit on sekä tyttö- että poikalapselle olemassa. En kuitenkaan kertoisi nimeä ulkopuolisille ennen lapsen syntymää, koska nimi saattaisi muuttua joksikin aivan muuksi vielä, jos lapsi ei vaikka näyttäisikään yhtään sen nimen näköiseltä. Syntymän jälkeen kyllä mielelläni kertoisin nimen, mikäli vain itse olisimme siitä varmoja, jotta lasta voitaisiin heti alusta alkaen sitten alkaa kutsua omalla nimellään.

Me ei salailtu mitään, nimikin kerrottiin jo hyvissä ajoin. Kuitenkin sitten myöhemmin lapsen synnyttyä saatiinkin vähän uusia ajatuksia nimestä ja muutettiin sitä osin. Sukulaiset olivat kuitenkin ehtineet jo hankkia / tehdä lapselle lahjoja, joissa on tämä vanha nimi, tyyliin myssy, jossa lukee "Anna-Maija" vaikka meidän tyttö onkin ihan vain "Maija".

vauvani kuoli kohtuun raskauden loppuvaiheessa.



Siitä huolimatta olen kertonut seuraavista raskauksista (kuten myös ensimmäisestä) heti ekan np-ultran jälkeen.



Raskaus voi päättyä onnettomasti ihan missä vaiheessa vain.



Minusta raskaus on iloinen asia, jonka halusin jakaa muidenkin kanssa!

Minun vauvani. Ei kuulu kenellekään muulle. Saatte tietää sitten kun saatte, mutta kyse on meidän perheen kasvusta, eikä kenenkään muun. Ihan sama onko iloinen asia, minusta on kiva olla onnellinen omassa itsessäni ja pääni sisällä, eikä sitä tarvitse kenellekään kailottaa. Vihaan myös olla huomion kohteena, joten. Ole nyt sitten vaikka keljuuntunut, mutta meidän perheasiat eivät mitenkään kuulu kellekään muulle. 

Minä en jaksaisi ikinä tuohtua siitä miten muut hoitavat viestinnän elämänsä intiimeimmän tapahtuman osalta. Ap voi mennä kotiinsa ihan rauhassa kasvamaan ja hankkimaan myöhemmin mualimalle ihan ehtaa elämänkokemustakin.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2010 klo 02:15"]

ääääärimmäisen uteliasta ja juorukelloa ihmistä, niin itseään suojellakseen ei heille kerro ihan kaikkea.

[/quote]

Joo, se kannattaa. Mekin pidetään meidän ****-******* piilossa kaiken maailman uteliailta sukulaistädeiltä. Ristiäisissäkin laitettiin lapselle, en kerrokaan sukupuolta ;), paperipussi päähän, ettei ne vaan näe! Papin kanssa jouduttiin vähän vääntämään, kun se meinas, että sen pitäisi edes nähdä lapsen nimi, kun se liitetään kirkon jäseneksi. Mä mietin vielä, teenkö siitä valituksen. Onneks me tajuttiin kuitenkin pyytää sitä vaan niin kuin kuiskaamaan se nimi siellä kirkossa, kun siis kylhän jumala kuitenkin kuulee... Hih, kyllä meitä nauratti meidän oma kekseliäisyys! Kyllä itseään ja lastaan tulee suojella! 

Onneksi mulla ei ole ainoatakaan noin typerää ystävää, joka vaatisi kertomaan heti raskaudesta. Taas hyvä syy lähteä pois täältä roikkumasta. Näytitte taas, ettei täällä ole kuin uteliaita ääliöitä.

Ja alapeukuttakaa vaan. Vahvistaa vain ajatuksiani.

Mulle on ihan sama, miten muut tekee. Ensimmäisessä raskaudessa kerrottiin vasta suunnilleen np-ultran jälkeen. Joillekin tutuille kerrottiin aiemmin. Syy: ei tuntunut siltä, että haluaisimme vielä kertoa. Piti itsekin totutella asiaan! Sukupuolta emme tienneet itsekään, joten se siitä. Ensimmäisen lapsen etunimen kerroimme heti, kun sen keksimme (siis syntymän jälkeen). Toiset nimet säästettiin "ohjelmanumeroksi" nimiäisissä.

Toisen lapsen, jota nyt odotan, kohdalla kerroin raskaudesta heti, jos se sattui tilanteessa luontevasti tulemaan esiin. Syy: tuntui siltä. Juttelin joskus jonkun kanssa tästä, ja siinä tilanteessa paikalla olevat olivat sitä mieltä, että keskenmeno on helpompi kestää, kun sen saa jakaa muiden kanssa. Ihan hyvä pointti sekin. Sukupuolta emme tässäkään raskaudessa tiedä. Pojannimi on jo valmiina, mutta en ole kauheasti halunnut kertoa sitä etukäteen, en tiedä miksi! Tuntuu vieraalta nimetä syntymätöntä lasta. Tytönnimeä ei ole vielä keksitty.

Ymmärrän toki, että halutaan varmistua ensin, että raskaus ei ole tuulimuna tms ja odottaa se ensimmäinen kolmannes, koska fakta on, että suurin osa keskenmenoista tapahtuu alle tuon rajan. Mutta kyllä itse kerroin sen jälkeen, en toki aiheesta laittanut hesariin ilmoitusta, mutta kerroin muiden asioiden lomassa vaikka puhelimessa puhuessani.

Sukupuolen ja nimen salailijat ärsyttävät jos he ovat itse tietoisia niistä, koska heidän tarkoituksenaan on 90% tapauksista vain olla niin spesiaaleja, kun heillä onkin tämä suuri salaisuus... Samaa luokkaa ovat huomiohiorat fb:ssä, jotka ensin kertovat, että ihan kamalaa tämä suru ja sitten kohteliaisuudesta kysyttäessä, sanotaan, että en mä halua täällä sitä kellekään selvittää. Ei se sen kummempia tunteita herätä, kuin että viimeistään tässä vaiheessa tajuan millaisesta ihmisestä on kyse ja jätän yhteydenpidon minimiin. Eivät he siis maailmaani sen kummemmin järkytä, vaikka varmasti haluaisivatkin. Elämä on.

nO meilä tilanneoli se, että en kertonut raskauesta vasta kun rv 12 jälkeen,kun oli ollut jo kaksi keskenmenoa ja yksi tuulimunaraskaus sitä ennen, sukupuolta ei oikeasti tiedetty ennen kuin synnytyssalissa, itse epäilin poikaa vahvasti, joka se olikin oikea arvaus, mutta kuitenkin se oli epäily. Ja nimi päätettiin kaksi päivää ennen kastetta, että vaikea sitäkään olisi ollut ketoa etukäteen kellekkään. 

Ap, ja miksiköhän tuollaiset yksityisasiat pitäisi kailottaa koko maailmalle. Minä olen jopa niin inhottava, etten ole kertonut avioitumisestanikaan kenellekään sukulaiselle. Mitä hittoa se heille kuuluu???

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 12:44"]

Onneksi mulla ei ole ainoatakaan noin typerää ystävää, joka vaatisi kertomaan heti raskaudesta. Taas hyvä syy lähteä pois täältä roikkumasta. Näytitte taas, ettei täällä ole kuin uteliaita ääliöitä.

Ja alapeukuttakaa vaan. Vahvistaa vain ajatuksiani.

[/quote]

:D Eli näyttämällä, että on eri mieltä ääliömäisen ajatuksesi kanssa, se vahvistaa ajatuksiasi mistä, tarkalleen ottaen? Siitä, että on ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssasi?

En minäkään kertonut raskaudesta heti kaikille, eikä minulla ole ainoatakaan ystävää, joka olisi siitä tietääkseni pahoittanut mielensä. Enkä myöskään nähnyt kovinkaan monessa viestissä täällä vaatimusta, että raskaudesta tulee välittömästi ilmoittaa kaikille. Toki ehkäpä loukkaantuisin hivenen, jos paras ystäväni, jonka kanssa lapsia on suunniteltu kouluajoista lähtien, ei kertoisi raskaudestaan minulle ennen synnytystä, vaikka tapaamme viikottain ja näkisin vatsan kasvavan...

Sinun viestisi sen sijaan on vain luokattoman typerä. Siksi alapeukku vahvistamaan ajatuksiasi :)

Olen niin samaa mieltä kanssasi ap!!! Törmäsin serkkuuni kaupassa ja kyselin vuolaasti kuulumisia, no siinä rupateltiin joku 20 min ja lopuksi hoksasin katsoa hänen vatsaa. Vaikka talvitakki päällä niin vähän pullotti, ja kysyin, oletko raskaana. Hän sanoi että on ja virnuili perään sen näköisenä että "ähäkutti etpä huomannut!". Raskaus oli jo pitkällä. Olin ihan että MIKSI HÄN EI VOINUT SANOA SITÄ, kun kyselin kuulumisia???? Ihan älytöntä.