Mikseivät aikuiset harrasta mitään, vain lapset.

Ei ehdi.

Miksi vaan liikuntaa pidetään harrastuksena?

Suomessa on noin 9 000 urheiluseuraa, jotka järjestävät aktiivisesti liikuntatoimintaa myös aikuisille ja harrastavien aikuisten määrä kasvaa isommin kuin lasten. Nyt kun yhä harvempi niitä lapsia haluaa aikuisilla on enemmän aikaa harrastaa. 

Mulla on harrastukset kotona.

Noin 13% väestöstä. Harrastajista 38% on naisia ja 62% miehiä.

Lähde olympiakomitea 

Viinan kittaus ja elokuvien katsominen.

Aika monessa seurassa on aikuisia valmentajia.

Omalla kohdallani ainakin se vaikuttaa, että iän karttuessa viihdyn yhä enemmän yksin. Niinpä harrastan lenkkeilyä, hiihtoa, pyöräilyä jne.

Lapsenakaan ei ehdi eikä halua, mutta pakotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani ainakin se vaikuttaa, että iän karttuessa viihdyn yhä enemmän yksin. Niinpä harrastan lenkkeilyä, hiihtoa, pyöräilyä jne.

Täällä on toistuvasti aloituksia joissa julistetaan että viihtyy itse yksin ja ollaan huolissaan lapsestaan joka viihtyy yksin.

Minä harrastan kävelyä luonnossa, pyöräilyä, uintia, lihaskuntoilua ja joogaa kotona. Satunnaisesti mailapelejä. Soitan pianoa ja luen kotona. Ei mene harrastusmatkoihin juuri aikaa.

.

Täh, harrastan ryhmäliikuntaa, parkouria, avantouintia, kirjojen lukemista, eiköhän nuo yhdelle aikuiselle riitä. Yhtäkään noista en harrasta missään seurassa.

Miksi sen pitäisi olla juuri seuraliikuntaa? Olen ääri-introvertti joten mua puistatti ajatus sellaisesta jo lapsena. Harrastan liikuntaa aktiivisesti kotonani, en tarvitse mitään yhteisöä liikkuakseni.

Vihaan kaikkea yhteisliikunta, kiitos vaan koululiikunnan. Miksi ihmeessä vain se on "oikeaa" harrastamista?

Harrastan lenkkeilyä, lukemista, käsitöitä ja kuvataiteita, etenkin kesäisin aikaa menee festareilla, mökillä ja matkustellen. Meillä on iso talo, kaksi lasta ja koira, joten harrastukset ovat väkisinkin sellaisia, jotka taipuu minun aikatauluihin, eikä toisinpäin.

Jos aikuiset ei kerta harrasta niin miksi esim työväenopiston kursseja järjestetään? Ja joskus vielä pitää tehdä lisäkursseja kysynnän vuoksi. Tuskin ne alaikäisistä täyttyy.

Seuraliikunta on erittäin marginaalinen harrastus.

Sata prosenttia aikuisista harrastaa jotakin, pieni osuus heistä sitä "seuraliikuntaakin".

Itse esimerkiksi harrastan öljyvärimaalausta, pianonsoittoa ja neulomista.

Ei 30-kymppisillä ole mitään mahdollisuutta harrastaa muuta kuin haudassa makaamista.

Hevos- ja koirapiirit tulevat lähinnä mieleen aikuisten seuraharrastuksesta.

En jaksa olla joka viikko aina samalla kellonlyömällä tekemässä jotain tiettyä asiaa. Itseään toistavat duunitkin ovat aina olleet mulle todella ikävystyttävää puuhaa. Että siksi en harrasta mitään tiettyä seurassa. Salille voi mennä nosteleen painoi tai erilaisille ryhmäliikuntatunneille sillon kun mielii. Paljo kätevämpää.

Minä harrastan patikointia, tee-se-itse hommia, ratsastusta, uimista ja satunnaisesti myös surffausta, kiipeilyä, juoksua, jalkapalloa ja mitä nyt tulee mieleen.

Mihinkään noista ei tarvita urheiluseuraa.

N44