kirja Arjen Islam kertoo somalinaisten elämästä Suomessa. ov

Kirja on siis tutkimus, mutta varisn helppolukuine tietoteos. Koskee tosin n. 2000-luvun alkua, eli ehkä osin jo vanhentunutta tietoa?



Luin kirjan, koska halusin edes hitusen ymmärtää moiden hiljaisten/hunnutettujen/alistettujen?/kärsivien? naisten elämässä. Aina somaleita haukutaan, mutta mieät tiedämme heidän arkielämästään täällä?



Lukemisen tulos: Empaattisuus lisääntyi, kun pysähdyin ajattelemaan heidän sotakokemuksiaan ja pakomatkojaan. Mutta: moni ennakkoluuloni myös sai vahvistusta... Somalinaisista saa ulospäin vähän avuttoman kuvan, joilla ei ihan ajatus kulje, aj monien kirja esimerkkien mukaan sellaisia ovatkin, kun ihmettelivät miten länsimainen järkikultturimme oikein toimii. Tosi taikauskoisia ja uskontoon turvaavia ovat. Moen lapsensa kanssa kökkivät päivät pitkät sisällä, kun eivät saa aikaiseksi lähdettyä ulos. Eivät osaa pukea lapsiaan kylmällä, hoitaa heidän vilustumisiaan ym. Ovat väsyneitä, koska sät eivät auta yhtään. Ja lapsia vain tehdään lisää! Haloo, missä järjen käyttö?!



Ymmärrän, että alussa ollaa pihalla kuin lumiukko, mutta että avuttomuus ja kyvyttömyys sopeutua kulttuuriin jatkuu vuosienkin jälkeen.



Yksi haastateltava sanoi, että lapset saavat joskus raitista ilmaa vain ikkunasta, Ja yksi sanoi, että käyttäisi mielellään hunajaa ruuanlaitossa, mutta että suom. hunaja on selvästi teollisesti tehtyä...!