Mies sanoi ettei halua ketään meille vauvaa katsomaan ekaan viikkoon

Jos juttu menisi niin, että ap haluaisi rauhoittaa kodin viikoksi vauvan synnyttyä appivanhemmilta, kovin moni tuskin asiaa vastustaisi vaan puolustaisi ap:n mielipidettä. Nyt kun tilanne onkin se, että ap:n mies ei halua paikalle isovanhempia, ei omia eikä appivanhempia, niin osa pitää sitä hirveän itsekkäänä ja miehen puolelta kamalan epävarmana. Outoa.

Mutta mielestäni on aikas outoa jos mies estää raskaana olevaa kantamasta kauppakassia tai siivoamasta... kuulostaa jotenkin dominoivalta!! Oikeesti jos mua pidettäis noin "sairaana" saisin kohtauksen :D Sitten tuo että hänen mielestään ei voi tulla vieraita kuulostaa edelleen dominoivalta... toivottavasti olen väärässä!

Lapsemme isovanhemmat kuuluvat meidän perheeseemme ja toivat lämpöä ja turvaa uuteen tilanteeseen heti lapsemme syntymän jälkeen, eivät olleet häiriötekijöitä. Toki ymmärrän pois sulkemisen jos isovanhemmat ovat "ongelmaisia", tarkoittaen alkoholismia tais vastaavaa. Mutta jos välit isovanhempiin ovat kunnossa, niin ap:n miehen kuvitellut uhat vaikuttavat todella omituisilta. Ehkä huomaatte sen kun lapsi on syntynyt ja menette ensimmäisiä päiviä lapsenne kanssa eteenpäin. Surullista miten pieneen perhe typistetään. Isä, äiti, lapset, ei muita.

kuin parhaalta tuntuu. Minusta lapsen syntymä on sen verran iso asia että nämä vierailut ja muiden ihmisten tunteet, mielipiteet, ovat sivuseikka. Myös äiti voi olla fyysisesti väsynyt rankan synnytyksen jälkeen joten viikon verran voi hyvin odotella yökylään tulijoita. Tai vaihtoehtoisesti jos on sukurakas niin talo täyteen vieraita, niin on tarjolla auttavia käsiä. Miksi ei? Mitä jos ehdottaisit miehellesi kompromissia. Esim ei vierailijoita ensimmäiseen pariin kolmeen päivään.

Ja muuten miksi tällä palstalla pitää aina arvostella, lynkata, muiden ihmisten elämäntapa ja valinnat. NAINEN ON NAISELLE SUSI?

Molempien vanhemmat kävivät koska asuvat lähellä, mutta ne vierailut menivät lähinnä niin, että mies jututti heitä kahvipöydässä ja minä imetin vauvaa toisessa huoneessa. Mulla oli kauheet suihkutissit eikä imettäminen onnistunut ilman imetystyynyä, ei olisi tullut mieleenkään yrittää imettämistä olohuoneessa saati kahvipöydässä. Lisäksi olin itse niin kipeä, että en oikein pystynyt istumaan. Eli varmaan ne isovanhemmatkin sai enemmän irti sitten niistä seuraavista vierailuista, kun pääsivät hoitamaan vauvaa.



Minusta oli mukava tutustua rauhassa uuteen perheenjäseneen. Seuraavien lapsien kohdalla mahdollisuutta tällaiseen rauhoittumiseen ei ole. Taidettiin melkein olla yöpuvussa se ensimmäinen viikko koko porukka :)

ja saimme kotiin viikon peräatä. Oli lasten teholla sairaalabakteerin takia. kun tulimme kotiin naapurin mummo tuli heti ja anoppi asui samassa talossa tuli samoin. Miehen veli asui tuossa lähellä hekin tulivat samana päivänä. Sitten lappoi muitakin tuttuja. Rasittavahan se oli. Kai tämä oli ihme tää vauva , kolmen tytön jälkeen poika ja ikäeroa vanhimman ja tämän kanssa yli 17 vuotta ja nuorimmankin kanssa yli 9 vuotta. Kyllä minusta vois ihan hyvin sanoa, ettei jakseta nyt heti ottaa vieraita.

eli aloittajan anoppi olisi ollut änkeämässä niin kylläpä mammat olisi huutaneet, että anoppiin välit poikki ja se eukko ei saa tulla.



Mutta kun ap.n oma mamma on tulossa niin nyt haukutaan mies, että miksi ei mummo saa tulla katsomaan.

Mutta mielestäni on aikas outoa jos mies estää raskaana olevaa kantamasta kauppakassia tai siivoamasta... kuulostaa jotenkin dominoivalta!! Oikeesti jos mua pidettäis noin "sairaana" saisin kohtauksen :D Sitten tuo että hänen mielestään ei voi tulla vieraita kuulostaa edelleen dominoivalta... toivottavasti olen väärässä!

Olen ollut sairaslomalla supistelujen takia ennen äitiysloman alkua ja ennen sitä oli todella pahat liitoskivut, minkä takia esim. siivoaminen otti koville. Enpä ole ennen tullut ajatelleeksikaan, että nyt minulla on jonkun mielestä ihan kamala mies. :)

Kyllä meidän parisuhteessa yhdessä päätetään asiat eikä kumpikaan dominoi toista. Ja hyvin ollaan toimeen tultu toistaiksi. Mies esitti eilen toiveen, että ei yövieraita ekaan viikkoon ja minä olen nyt miettinyt, että mikä oma kantani siihen asiaan on. Ja olen taipumassa siihen, että miehen ehdotus on järkevä ja perusteltu. Lähinnä nyt mietin, että miten perustelen tämän myös omalle äidilleni, että ei koe itseään ulkopuoliseksi, kuten jotkut ovat varoitelleet. Koska kyse ei todellakaan ole siitä, että ketään haluttaisiin tällä hetken keskenämme ololla sulkea ulkopuolelle.

Ja mistä sitä tietää, vaikka vauvan syntymän jälkeen oltaisiinkin sitä mieltä, että halutaan esitellä vauvaamme koko maailmalle. :) Pääasia kai on, että minä ja mies ollaan samaa mieltä tästä ja tehdään päätökset yhdessä.

ap

sen jälkeen kun oltiin sairaalasta kotiin päästy. Ja sama meno jatkui seuraavana päivänä ja sitä seuraavana.. Jälkeenpäin kun ajattelin niin olisi ollut ihana olla ihan vaan kolmistaan ensimmäiset päivät/viikko kotona, mutta eipä sitä siinä vierasrumbassa & missälie huurussa tullut ajatelleeksi..

appivanhemmille (tulivat kaukaa ja muistaakseni viipyivat 4-5 paivaa sitten). Oma aiti oli jo kuollut, hanen lasnaolonsa ei olisi minua haitannut mutta suoraan sanoen en halunnut appivanhempia (vaikka olikin tosi hyvat valit) siihen ahtaisiin tiloihin kun itsella oli viela heikko olo, tikit teki kipeaa ja niita piti suihkutella yms. ja jotenkin tuntui etten halua naita intiimeja juttuja ja pikku ongelmia appivanhempien kanssa jakaa. Meilla ei ollut niihin aikoihin ylimaaraista makuuhuonetta joten yovieraat nukkuivat olohuoneen lattialla. Tasta pyynnosta taisi muistaakseni tulla pienta sanomista mutta hyvaksyivat sen kylla sitten ja olivat avuksi niin paljon kun pystyivat sitten kun tulivat.

vetävät herneet nenään siitä että eivät näe pienokaista heti ni siinähän vetävät! Itellä oli vaikea synnytys ja en todellakaan (ihanaa kun pääsin kotiin huilimaan) halunnut siihen ketään ulkopuolista pyörimään ainakaan viikkoon!

äidille, että saa tulla katsomaan, mutta yökyläläisiä en pysty pyörittämään, joten jos haluatte tulla heti, voitteko etsiä jonkun paikan esim. hotelli missä yöpyä.



Mä tein lapseni yksin, ilman miestä ja olin todella iloinen jokaisesta vieraasta sairaalassa ja kotona. Se sai minut varmistumaan siitä, että en ole ihan yksin ja lapseni on tervetullut sukuun. Isoon ja rakkaaseen.

rauhoitutaanko yksi tai kaksi päivää, viikko tai kahdeksan päivää. Ei niillä päivillä merkitystä ole. Olisi syytä miettiä miksi ei voi rauhottua tai miksi ei voi tutustua lapseensa niin että isovanhemmat ovat läsnä. Syy taitaa olla jossain ihan muualla kuin siinä että on tuore vanhempi. Niin kuin joku edellä mainitsikin ettei halua intiimejä asioita tehdä niin että asunnossa on muitakin. Kyse taitaa olla enemmänkin omasta yksityisyydestä ja siitä ettei osata olla luonnollisesti edes niinkään läheisten kun omien vanhempien/appivanhempien kanssa.

Sillä tuollaisten asenteitten luulisi jo siinä kolmenkympin kieppeillä vaihtuvan vähän fiksumpiin. Ensimmäinen lapsi on iso juttu perheelle, eikä kenenkään pidä loukkaantua, jos haluavat olla viikon keskenään. Eivät useimmat vanhemmat muutenkaan viikoittain käy lastensa luona kylässä, joten miksi sinne pitäisi juuri silloin änkeä?



Jokainen voi kuvitella olevansa vaikka kuin mukava mummo, mutta ensimmäisen lapsensa kanssa ensimmäistä viikkoa viettävä äiti (ja isä) eivät tarvitse yhtään ylimääräistä neuvoa, katsetta eikä sanaa. Jos ongelmia on, osaavat soittaa neuvolaan.



Tämä maa on niin täynnä pieleen kasvatettuja lapsia ja onnettomia perheitä että jos joku perhe nyt haluaa viikon rauhaa rakentaakseen itselleen turvallisen perheen, niin antakaa se heille. Hemmettiin kaikki mummot, joilla on jotain urputtamista.

saatte joskus elämänne ensimmäisen lapsenlapsen, eikä teitä se asia kiinnosta



VIIKKOON!





Vähän sama kuin otettaisiin vastasyntynyt rinnuksilta ja sanottaisiin, että me hoidetaan nyt tätä pari päivää - lepää sinä.



nimim. se mummu

ja toisaalta myös ymmärrän, että ekan kohdalla joku näin voi halutakin, kun on epävarma itsestään. Usko pois, jos haluatte/saatte joskus toisen, niin tuskin silloin enää haluatte linnottautua perheen kesken kotiin, vaan osaatte arvostaa kaikkea saamaanne apua.

Mutta se mikä minua ihmetyttää koko ketjussa on se, että suurin osa vastaajista ei ilmeisesti laske isovanhempia perheeseen kuuluvaksi, tai ainakaan niitä appivanhempia. Surullista! Ja juu ymmärrän, että monet varmasti tarkoittavat ydinperhettään puhuessaan perheen kanssa olosta, mutta että omat vanhemmat koetaan jotenkin niin ahdistaviksi etteivät he mahdu siihen mukaan vaikka sitten yhdeksi yöksi. Kyllä me suomalaiset ollaan niin vieraantuneita yhteisöllisyydestä ja erakoiduttu täysin. Kai nyt jokainen pystyy omille vanhemmilleen fiksusti sanomaan, että tämä astui varpaille omiessaan vauvan tai neuvoessaan hoidossa, ja jos isovanhempi vetää tästä herneen nenään, niin lienee molemmilla sukupolvilla peiliinkatsomisen paikka.

Se nyt vaan on niin, että joidenkin vanhemmat ja appivanhemmat eivät osaa olla ihmisiksi. Minä ja mies olemme molemmat ainoita lapsia, eivätkä meidän vanhempamme osaa vieläkään (meillä on kolme lasta) olla ihmisiksi: sallivat kaiken ja yllyttävät lapsia uhmaamaan vanhemman juuri lausumia (kohtuullisia) kieltoja, kuten "älä seiso pöydällä"...

Meillä kaikilla ei ole sitä iloa, että omistaisimme edes läheskään normaalit vanhemmat, joista tulisi sitten normaaleja isovanhempia. Monet isovanhemmat ovat suoraan sanottuna kajahtaneita (kuten meillä; fyysistäkin syytä tuohon psyykkiseen horjuvuuteen heillä on). Sitten on alkoholiongelmaisia jne.

Ei elämä ole samanlaista kuin elokuvissa. Eivätkä isovanhemmat Suomessa yleensä kuulu perheeseen. Miten 300km:n päässä asuvat voisivat kuulua perheeseen?

Olen iloinen siitä, että lapsillani on isovanhemmat. Minulla on ystäviä, joiden lapsilla ei ole ainuttakaan elossa olevaa isovanhempaa. Mutta minä en ole koskaan saanut keneltäkään lapseni isovanhemmista mitään tukea, en varsinkaan henkistä. He eivät kuulu perheemme sisärenkaaseen emmekä pysty toimimaan yhdessä kuin tiukoin säännöin. Enkä varmasti ole ainoa Suomessa.

Meillä kävi ensimmäisen viikon aikana



miehen sisko ja kolme alle 5v lasta

miehen lapset 4v, 7v ja 9v olivat meillä neljä yötä

miehen ex-appivanhemmat kävivät moikkaamassa isoja lapsia ja jäivät kahville

miehen ex kövi tuomassa lapset ja jäi tunniksi

minun vanhempani

kolme miehen kaveria, kukin eri päivinä

naapuriperhe (2 teiniä mukana)

minun siskoni perheineen (2v, 6v ja 9v)

miehen vanhemmat

laajennettu perhe ja hyvät tukiverkot. Minä en sulkisi ovea keneltäkään vaan kutsuisin vaikka talonmiehenkin ihan vain siksi, että pääsisi heti kiintymään.

rauhoitutaanko yksi tai kaksi päivää, viikko tai kahdeksan päivää. Ei niillä päivillä merkitystä ole. Olisi syytä miettiä miksi ei voi rauhottua tai miksi ei voi tutustua lapseensa niin että isovanhemmat ovat läsnä. Syy taitaa olla jossain ihan muualla kuin siinä että on tuore vanhempi. Niin kuin joku edellä mainitsikin ettei halua intiimejä asioita tehdä niin että asunnossa on muitakin. Kyse taitaa olla enemmänkin omasta yksityisyydestä ja siitä ettei osata olla luonnollisesti edes niinkään läheisten kun omien vanhempien/appivanhempien kanssa.

Minä en kyllä allekirjoita tätä, siis jos ymmärsin viestisi oikein. Olen läheinen äitini kanssa, enkä koe, että suhteessamme olisi mitään pielessä. Silti on asioita, jotka haluan jakaa ensin vain mieheni kanssa. Tuore äitiys oli ainakin minulle niin mullistava asia, hormoneiden aiheuttama herkkyys, sitten vielä suihkutissit, imetyksen haastavuus, kipeä alapää, ihanaan uuteen vauvaan tutustuminen... Joo, myönnän, että en halunnut jakaa näitä asioita niinä ensimmäisinä päivinä kenenkään muun kuin mieheni kanssa. Silti välini äitiini, isääni ja siskooni ovat läheiset ja hyvät, oli ennen syntymää ja oli sen jälkeen!

Olisitko sinä halunnut vanhempasi ja sisaruksesi esimerkiksi synnytykseen mukaan? Samaten voisi kysyä, miksi et olisi voinut keskittyä synnytykseen jos niinkin läheinen kuin vanhempasi olisivat olleet paikalla?

Kyseessä esikoinen - et tiedä, kuinka avuntarpeessa olette vauvan syntymän jälkeen.



Otin itse todella mielelläni kaiken avun vastaan samassa tilanteessa. (Siis yökyläilevä äiti apuna ekalla kotonaoloviikolla.)

höösämisestä toiset ei. Ap.ee ei ole edes vielä synnyttänyt, mielialat muuttuu jne. Puhu miehesi kanssa ja miettikää synnytyksen jälkeen mikä olisi paras ratkaisu.



En kyllä (anteeksi vain) ymmärrä niitä mummeleita ja pappoja, jotka ovat heti suunnilleen ovenrivassa kiinni heti kun synnytys on tapahtunut. Ei se lapsi mihinkään katoa ja suotavaa olisi antaa perheelle ihan omaa aikaa.