Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi ettei halua ketään meille vauvaa katsomaan ekaan viikkoon
02.12.2010 |
Meille on siis esikoinen syntymässä tässä ihan kohta. Puhuin oman äitini kanssa, joka sanoi että tulee sitten mahdollisemman pian katsomaan vauvaa ja kerroin tästä miehelle, joka esitti toivomuksen että ainakaan ekaan viikkoon ei tulisi vieraita, ei siis edes kummankaan vanhemmat. Mies perusteli asiaa niin, että haluaa ensin itse oppia hoitamaan vauvaa ja tutustua uuteen perheenjäseneen. Pelkää mm. että hänen äitinsä haluaa tehdä kaiken eli vaihtaa vaipat, pitää sylissä jne. eikä anna meidän hoitaa vauvaa.
Olen samaa mieltä siitä, että en halua ketään tänne neuvomaan, mutta tuntuu jotenkin julmalta kieltää omalta äidiltä että pitää odottaa jonkin aikaa että saa tulla katsomaan ensimmäistä lapsenlastaan. Tosin mun äiti saattaa olla ihan samanlainen, että haluaa hirveästi sitten hoitaa vauvaa. Tosin omalle äidille tietty uskaltaisin asiasta sanoa.
Ja meillä on siis sellainen tilanne, että molemman puolen isovanhemmat asuu niin kaukana, että kun tänne tulevat, on todennäköistä että jäävät myös yöksi.
Kommentit (136)
Kyseessä esikoinen - et tiedä, kuinka avuntarpeessa olette vauvan syntymän jälkeen.
Otin itse todella mielelläni kaiken avun vastaan samassa tilanteessa. (Siis yökyläilevä äiti apuna ekalla kotonaoloviikolla.)
Ei se maailma ihan kokonaan muutu, vaikka lapsi syntyy. Ap tuntee miehensä ja itsensä. Jos he haluavat olla rauhassa, niin kyllä he haluavat sitä vielä vauvan syntymän jälkeenkin.
Meillä isovanhemmat kävivät äkkiseltään sairaalassa esikoisen synnyttyä (matkaa oli heilläkin juuri tuollaiset 300 km). Sitten me lähdimme junalla kaksiviikkoisen kanssa kyläilemään - omasta halusta ja innokkaina.
Mutta kaikilla on omat tilanteensa ja kukin tekee niin kuin tekee. Ei siitä kenenkään pidä ottaa nokkiinsa. Ja on ihan oikein ottaa komento omassa talossaan = perheessään. Joten voimia ap:lle. Teette juuri niin kuin tahdotte.
Pitää sitä lastakin sitten osata komentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat kyllä saaneet olla lastenlastensa kanssa paljon, koska eivät tungettele eivätkä kiristä.
ja jos oma lapseni olisi kieltänyt minua tulemaan katsomaan lapsenlastani heti kun se on mahdollista, olisin todella pahoittanut mieleni. Tottakai vanhemmat ovat alussa vähän avuttomia vauvojen kanssa. Ajatelkaa itse miltä tuntuisi tulla mummuksi ensimmäistä kertaa ja oma lapsi saisi ensimmäisen lapsensa. Sen jälkeen ilmoitettaisiin, että ei - et kuulu meidän perheeseen, vaan hoidamme homman ihan kahdestaan. Loukkaantuisin niín, että en välttämättä haluaisi nähdä lasta seuraavalla viikollakaan. Olkoot, jos on kerran niin salainen ja en ole toivottu lapsen lapsen luo.
Kuinka kiinnostunut olisit näkemään oman lapsenlapsesi?
a. ihan sama
b. sitten ko keritään
c. mahtavaa, ihanaa, huippua, siistiä. Keneltäköhän se näyttää? Antaisin vaikka takin päältäni käydäkseni katsomassa ja matkustaisin maailman ääriin siitä ilosta?
Ei todellakaan ole sama asia. Vanhemmat ja isovanhemmat painii eri sarjassa ja vanhemmilla on OIKEUS rauhoittaa tilanne kotona.
saatte joskus elämänne ensimmäisen lapsenlapsen, eikä teitä se asia kiinnosta
VIIKKOON!
Vähän sama kuin otettaisiin vastasyntynyt rinnuksilta ja sanottaisiin, että me hoidetaan nyt tätä pari päivää - lepää sinä.
nimim. se mummu
siihen miltä tuntuu oikeasti tulla isoäidiksi elämänsä ensimmäistä kertaa varsinkin sitten kun omat lapset ovat jo maailmalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jälkiviisaana kannatan miehesi ehdotusta, ap. Ja minusta on hienoa, että miehesi haluaa rauhassa tutustua vauvaan. Isovanhemmat hotelliin on toinen mahdollisuus. Itse asiassa aika kohtuutonta, että pitäisi heti kotiuduttua esikoisen kanssa majoittaa kolmiossa yövieraita.
Varoituksen sanana kuitenkin tämä: minusta tuli synnytyksen jälkeen mielettömän herkkä kokemaan syyllisyyttä, ja jos olisin joutunut tuottamaan pettymyksen äidilleni, olisin varmaan itkenyt päiväkausia. Myöhemmin tajusin, että se johtui hormoneista. Eli yritä sopia asia ennen synnytystä, ja jos syyllistämistä tulee niin muista, että hormonit voivat kärjistää tilannetta ja saada tuntemaan, että toimit väärin, vaikka näin ei olekaan.
Ei todellakaan ole sama asia. Vanhemmat ja isovanhemmat painii eri sarjassa ja vanhemmilla on OIKEUS rauhoittaa tilanne kotona.
saatte joskus elämänne ensimmäisen lapsenlapsen, eikä teitä se asia kiinnosta
VIIKKOON!
Vähän sama kuin otettaisiin vastasyntynyt rinnuksilta ja sanottaisiin, että me hoidetaan nyt tätä pari päivää - lepää sinä.
nimim. se mummu
Talonmies yökylään vähintään viikoksi! :D :D
laajennettu perhe ja hyvät tukiverkot. Minä en sulkisi ovea keneltäkään vaan kutsuisin vaikka talonmiehenkin ihan vain siksi, että pääsisi heti kiintymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei niitä isovanhempia edes kiinnosta tulla sitä vauvaa katsomaan. Ristiäisiinkään ei talvisydännä kannata minusta 300 km päästä tulla, eli eiköhän tuo riitä, että joskus ensi keväänä käytte vauvaa näyttämässä.
Lapsia on tehty maailmansivu eli aina, ei se teidän mukelonne nyt niin ihmeellinen tuotos ole. Toivottavasti isovanhemmat antavat teille rauhan myös siinä vaiheessa, kun olette kaksin lopen uupuneita koliikki-itkusta ja hampaantulosta. Eihän sitä silloinkaan sovi tulla sotkemaan vanhemmuuden opettelua.
Joku tais jo sanoakin, että kuka mistäkin tykkää.
Minun vanhempani tulivat esikoista katsomaan, kun oli kuukauden ikäinen, ja se oli kiva se. Eivät oikein uskaltaneet häneen vielä koskea, ja imettäminenkin taisi heidät saada vähän hämilleen.
Olin tosi iloinen, ettei meillä juuri käynyt vieraita kotiuduttuamme. Sairaalassa sitävastoin ravasi jatkuvalla syötöllä joku, valitettavasti. Muutenkin oli univajetta, väsynyt synnytyksestä ja lohduttomasti itkevä vauva vieressä, niin ei oikein olisi napannut ottaa vastaan yhtään ketään. Miten sitä tulikin oltua silloin niin löpsy, etten osannut panna vastaan. Hormonihuuruissa kai olin!
Kakkoslapsen kohdalla ajattelin, etten edes ota kännyköitä ja puhelimia mukaan koko synnärille, kerrotaan perhetapahtumasta kaikille sitten vasta parin päivän kuluttua syntymästä kun tilanne on rauhoittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti isovanhemmat antavat teille rauhan myös siinä vaiheessa, kun olette kaksin lopen uupuneita koliikki-itkusta ja hampaantulosta. Eihän sitä silloinkaan sovi tulla sotkemaan vanhemmuuden opettelua.
koska heille on tehty selväksi missä menee rajat.
Vai pitäisikö sinut majoittaa useammaksi yöksi? Mielestäni ap on sanonut, että vauvaa saa käydä katsomassa, mutta eivät haluaisi ekaan viikkoon ketään yökylään.
Ja tärkeämpää kai on se, miltä tuntuu tulla ensimmäistä kertaa äidiksi ja isäksi ja kunnioittaa tuoreiden vanhempien toivetta. Ei se tarkoita sitä, että isovanhempia jotenkin hyljeksittäisiin.
siis kenenkään mielikuvitus ei riitä siihen miltä tuntuu oikeasti tulla isoäidiksi elämänsä ensimmäistä kertaa varsinkin sitten kun omat lapset ovat jo maailmalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat ajatukset mulla kuin miehelläsi. Halu on ensin itse tutustua tulokkaaseen.
mutta sanonpahan nyt kuitenkin, että ihan sukulaisten kannalta ollaan ajateltu pitää ristiäiset miehen vanhempien paikkakunnalla. Tällöin vierailla on paljon lyhyempi matka. Joten saavat kyllä varmasti hoitaa ja sylitellä vauvaa ihan mielimäärin tulevaisuudessa, ei tässä nyt siitä ole kyse. Yleensä ollaan käyty kuukauden, pari välein aina sukuloimassa, ja varmaan tullaan käymään jopa tätä tiuhemmin tulevaisuudessa, jos vaan vauvelin kanssa on helppo matkustaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vauva on syntynyt kaikki haluavat tavata sen. He riemastuvat asiasta. Hulinaa kestää pari päivää! Ihanaa, uusi vauva.
Sen jälkeen koliikit ja uhmat ja hampaat ja ripulit ja flunssat saatte sairastaa ihan keskenänne.
Jos lasta ei saa olla heti alussa tervehtimässä, sitä vähemmän teillä on parille ripulikakaralle hoitajia. Ajattelevat, että siinäpä oikein intiimi perhe, joka tuskin kaipaa sinne ketään kun ei silloin alussakaan ollut kiinnostusta.
Ydinperhe on ydinperhe hyvässä ja pahassa. Laajennetun perheen saa jos sitä hoitaa hyvin ja kohtelee sitä rakkaudella
nimim. eronnut, jonka laajennettu perhe on ollut alusta asti mukana ja se on ollut vähintään järkevää!
mihin ihmeeseen kaikki tuntuvat tarvitsevan jotain erityistä APUA, kun lapsi syntyy? Itse en kaivannut vieraita, enkä tosiaan tarvinut apua mihinkään. Kyllä pystyin ihan normaalisti kotona touhuamaan (ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu...), vaikka miehellä ei ollut edes isyyslomaa. Ja tokihan esim. leipomuksia ym. oli pakkasessa varalla. Mutta silti halusin olla rauhassa vauvan kanssa kaksin ja kolmestaan perheenä.
ap:n miehen suunnitelma on varsin hyvä-. Meilläkin on pitkä välimatka isovanhempiin, ja lopulta kävi niin, että toiset kävi nopeasti synnärillä ja sitten tulivat 1,5 viikon päästä käymään ja toiset vasta 3 viikon kuluttua.
Synnytys oli meillä aika rankka, imukuppisynnytys ja olin tooosi kipeä sen ekan viikon. Sairaalassa oltiin 4,5 päivää eli siinähän saattaa jo eka viikko mennä. Ja kun en itse pystynyt istumaan kunnolla, oli ihanaa tutustua eka viikko esikoiseen kahdestaan ja viettää alku ihan rennosti ja mitään hätäilemättä. Sitten tokalla viikolla olo olikon jo parempi ja jaksoin vieraita-. Imetys sujui tosi hyvin, ja varmasti iso syy oli siinä, että sai ihan rauhassa makoilla vauvan kanssa alkuajat.
Kakkosen kanssa tilanne oli ihan eri, ja sillpoin kaikki oli tervetulleita heti.
Mä yrittäisin esittää tän toiveen jotenkin lääketieteelliseltä kannalta, selitä, että ensisynnyttäjänä menee sairaalassa useampi päivä ja että haluat saada imetyksen kunnolla alkuun ennen vieraita tms. tai että on pelivaraa, jos joudutte takaisin sairaalaan kellaastumisen takia yms. eikä vanhemmille tule turhaa ajomatkaa...
mihin ihmeeseen kaikki tuntuvat tarvitsevan jotain erityistä APUA, kun lapsi syntyy? Itse en kaivannut vieraita, enkä tosiaan tarvinut apua mihinkään. Kyllä pystyin ihan normaalisti kotona touhuamaan (ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu...), vaikka miehellä ei ollut edes isyyslomaa. Ja tokihan esim. leipomuksia ym. oli pakkasessa varalla. Mutta silti halusin olla rauhassa vauvan kanssa kaksin ja kolmestaan perheenä.
Olin varsin kipeä synnytyksen jäljiltä. Univelkaa kosolti. Maitoa ei tullut. jne. Olin aivan finito, tarvitsin täyspäistä apua.
Oma pointtini on, ettei voi tietää etukäteen, ennen synnytystä, tarvitseeko oikeasti apua.
Toisten toiveita kunnioitetaan eikä olla heti loukkaantumassa. Meillä ei ole sairaalaan koskaan toivottu ketään,tosin olemme olleet siellä jo sen viikon kaikista lapsista. Minun synnytykset ovat vaikeita.
Kyläily sovitaan sitten sillä tavalla, kun meille sopii ja minä olen jaksanut. Ei kukaan loukkaannu.Minusta täällä aika ihmeellistä porukkaa, jos heti pitää ängetä kylään.
Vai pitäisikö sinut majoittaa useammaksi yöksi? Mielestäni ap on sanonut, että vauvaa saa käydä katsomassa, mutta eivät haluaisi ekaan viikkoon ketään yökylään.
siis kenenkään mielikuvitus ei riitä siihen miltä tuntuu oikeasti tulla isoäidiksi elämänsä ensimmäistä kertaa varsinkin sitten kun omat lapset ovat jo maailmalla?
Mä lentäisin vaikka maailman ääristä katsomaan vauvaa ja nukkuisin vaikka matkakodissa, jotta pääsisin vain vilkaisemaan.
Minulta pääsi iso itku kun näin lapsen lapseni ensimmäistä kertaa. Olin niin onnellinen, että maailma oli niin paikoillaan ja lapseni olivat löytäneet onnen omasta lapsestaan.
Koti on aika yksinäinen paikka ja ilon aiheet pieniä kun lapset ovat jo isoja.
Onneksi minulla on tyttärieni kanssa niin loistavat välit, että tälläiset asiat ovat ihan vain keskustelukysymyksiä!
kaiken irti. Sitten kun se on vanha ja uhmaikäinen, voikin olla jo vaikeaa saada ihailijoita ja hoitajia.
Näin se vaan menee, ja kiintymyssuhteisiin on hyvä satsata.