Mies sanoi ettei halua ketään meille vauvaa katsomaan ekaan viikkoon

että asutaan kolmiossa, mutta meidän työ/vierashuoneeseen ollaan laitettu vauvan hoitopöytä ja vauvan tavarat (pinnasänky on meidän makkarissa) eli tämä käytännössä vähän hankaloittaa yövieraiden majoitusta. Ja molempien vanhemmat ei mahdu meille yhtä aikaa kylään, että heidän täytyy tulla vuoronperään, mikä tarkoittaa sitten sitä, että meillä on yövieraita useamman yön peräkkäin. Myös miehen ja mun siskot haluavat varmaan tulla katsomaan vauvaa ja saattavat toivoa yöpaikkaa eli sitten kun toivotetaan vieraat tervetulleiksi, heitä voi olla täällä useamman viikon ajan. Ollaan molemmat miehen kanssa sosiaalisia, mutta tykätään ihan hirveästi olla myös keskenämme kotona, joten hieman pelottaa kuinka raskaaksi käy majoittaa vieraita päivästä toiseen.



Parin tunnin vierailuja vastaan meillä kummallakaan ei ole mitään, mutta käytännössä niitä tulevat varmaan tekemään sitten vain meidän lähellä asuvat ystävät.



ap

että kun omat lapset on isoja, odottaa sitä lapsenlasta melkein yhtä suurella innolla kuin aikoinaan omiaan... jos suljetaan siitä ulkopuolelle, tottakai se kirpaisee. Omalleen on antanut kaiken minkä pystyy ja sitten kun haluaisi olla mukana vielä edes vähän suljetaan oven ulkopuolelle. Empatiakyky on monella aika lapsellisella tasolla.

herranjestas mikä mummo! Hetimullekaikkinyt! tai en IKINÄ ole enää mummo! Tuohan on tunteilla kiristämistä, etkö huomaa?

mäkin olisin mielelläni ollut ekan viikon ihan oman perheen kesken. Miehesi on viisas. Ja etukäteen ajatellen - sitten kun saan lapsenlapsia - ei auta kuin malttaa mielensä ja muistella omaa lapsivuodeaikaansa, eikä rynnätä heti vauvataloon.

rauhoittaa tuo eka viikko. Vauva nukkuukin silloin niin paljon, että mummut ja papat ei vois sitä kovinkaan ihailla. Harmittais vaan jos unet menis ihan sekaisin, kun koko ajan sängystä kiskottaisiin. :) Eikä ihan heti kaikkia vieraita pöpöjäkään tarte saada.

tilanteessa, menisin hotelliin yöksi varsinkin pyynnöstä tai olisin täysin oma-aloitteinen ja toisin tietysti valtavat rotinat!

MINÄ haluan kylään ja MINÄ haluan nähdä lapsenlapseni HETI ja jos ei onnistu, niin loukkaannun verisesti. Sama se mitä vauvan tuoreet vanhemmat toivovat. Empatia on yliarvostettua.

ja jos oma lapseni olisi kieltänyt minua tulemaan katsomaan lapsenlastani heti kun se on mahdollista, olisin todella pahoittanut mieleni.

Tottakai vanhemmat ovat alussa vähän avuttomia vauvojen kanssa.

Ajatelkaa itse miltä tuntuisi tulla mummuksi ensimmäistä kertaa ja oma lapsi saisi ensimmäisen lapsensa.

Sen jälkeen ilmoitettaisiin, että ei - et kuulu meidän perheeseen, vaan hoidamme homman ihan kahdestaan.

Loukkaantuisin niín, että en välttämättä haluaisi nähdä lasta seuraavalla viikollakaan. Olkoot, jos on kerran niin salainen ja en ole toivottu lapsen lapsen luo.

vaan halutaan rauhoittaa ENSIMMÄINEN yhteinen viikko YÖvierailta. Siis YKSI viikko.

Oletpas herkkähipiäinen. Jos et saa tehdä asioita haluamallasi tavalla otat ja suutut. Aivan nautettavaa. Kyllä jokaisen normaalin ihmisen täytyy ymmärtää, että lapsen vanhemmat haluavat olla vauvansa kanssa hetken kotona hengähtämässä ennen kuin vieraat tulevat. Olivat vieraat sitten ketä hyvänsä. Ja tuo tuommoinen uhkailu, että jos en näe vauvaa heti, niin eipä kiinnosta tulevaisuudessakaan. Voi hyvää päivää sitä suurta ja pyyteetöntä mummon rakkautta....

Omat vanhempani ovat jo kuolleet. Kuolivat kun olin tosi nuori. Jos he olisivat elossa, olisin niin kiitollinen siitä, että lapsella on sukua, että tottakai haluaisin vanhempieni ottavan lapseni sukuun välittömästi ja avosylin.

Ajattelepa jos sinä toivoisit saavasi viikon aikaa totutella rauhassa uuteen perheenjäseneen ja mies ei kuuntelisi, vaan antaisi päsmäröivän anopin tunkea yökylään. Hrr...



Minusta on hienoa, että miehesi haluaa keskittyä ensin ihan rauhassa uuteen tilanteeseen. Pienen tulo stressaa miestäkin ja hän haluaa tehdä asiat rauhassa ja oikein. Sehän on upeaa!



Ja vaikka ne mummot tekisivät ruokaa ja auttelisivat ahkerasti, niin vieraitahan ne silti olisivat, ANOPIT EIVÄT KUULU YDINPERHEESEEN (tämä teholause sille joka vikisi ettei ymmärrä että anopit suljetaan perheen ulkopuolelle).



Voihan olla että miehesi onkin jo parin päivän päästä iloisesti valmis ottamaan mummotkin vastaan ja valmis esittelemään pientä rakastaan, mutta anna hänelle se mahdollisuus nyt saada rauhallinen alku vauvan hoitoon.



Jos oma lapseni sitten joskus ilmoittaisi että pääsen katsomaan ensimmäistä lapsenlasta viikon päästä, että ensin totuttelevat, niin olisin ihan yhtä onnellinen. Sehän tarkoittaisi sitä että nuoret ovat asialle hyvin omistautuneita ja se on heidän tapansa opetella vanhemmuutta. Neuvoja ehtii jakelemaan myöhemminkin ja luotan lapsiini (olenhan heistä niin fiksuja sitten kasvattanut) että varmasti pärjäävät ja osaavat pitää vauvan hengissä vaikken olisikaan koko aikaa tunkemassa nauvojani. ;)

Tuollainen herkkähipiäinen minäminämummo saa kyllä vanheta ja hapata ihan itsekseen!

ja jos oma lapseni olisi kieltänyt minua tulemaan katsomaan lapsenlastani heti kun se on mahdollista, olisin todella pahoittanut mieleni.

Tottakai vanhemmat ovat alussa vähän avuttomia vauvojen kanssa.

Ajatelkaa itse miltä tuntuisi tulla mummuksi ensimmäistä kertaa ja oma lapsi saisi ensimmäisen lapsensa.

Sen jälkeen ilmoitettaisiin, että ei - et kuulu meidän perheeseen, vaan hoidamme homman ihan kahdestaan.

Loukkaantuisin niín, että en välttämättä haluaisi nähdä lasta seuraavalla viikollakaan. Olkoot, jos on kerran niin salainen ja en ole toivottu lapsen lapsen luo.

Lapsemme isovanhemmat kuuluvat meidän perheeseemme ja toivat lämpöä ja turvaa uuteen tilanteeseen heti lapsemme syntymän jälkeen, eivät olleet häiriötekijöitä.



Toki ymmärrän pois sulkemisen jos isovanhemmat ovat "ongelmaisia", tarkoittaen alkoholismia tais vastaavaa. Mutta jos välit isovanhempiin ovat kunnossa, niin ap:n miehen kuvitellut uhat vaikuttavat todella omituisilta. Ehkä huomaatte sen kun lapsi on syntynyt ja menette ensimmäisiä päiviä lapsenne kanssa eteenpäin.



Surullista miten pieneen perhe typistetään. Isä, äiti, lapset, ei muita.

soittelimme päivittäin kunnes tuli h-hetki. Tyttäreni mies lähetteli minulle tekstareita pari tunnin välein, kunnes vauva syntyi ja jo seuraavana päivänä olin katsomassa vauvaa.



Olemme eläneet koko elämämme vain kahdestaan ja meillä on niin hyvät välit, että muusta olisin loukkaantunut. Ihan oikeasti.



Joissain perheissä välit oikeasti ovat hyvät aina.



t. se mummu, joka kiukuttelisi jos näin ei olisi käynyt.

minusta olisi kohtuullista toteuttaa toivomus. Tärkeäähän on nimen omaan se, että te pääsette tutuksi vauvan kanssa. Eri asia olisi, jos teillä olisi ennestään jo lapsia - isovanhemmat voisivat silloin antaa apua nimen omaan isompien lasten hoidossa.



Ja kysymys on kuitenkin viikosta eli varsin lyhyestä ajasta.

siitä, että toinen ilmaisee oman tarpeensa ja halunsa niinkin tärkeällä hetkellä kuin oman lapsen syntymä? Kuulostaa kiukkutteleva mummo siltä, että sinulla on aikalailla hakusassa pyytettömän rakkauden idea.



Toki on kiva, jos kaikki menee ihanastai ja just sun pillin mukaan. Mutta pahalta tuntuisi minusta, jos oma äitini loukkaantuisi ja suuttuisi minulle siitä, että minulla on omat halut ja tarpeet ja ne hänelle rehellisesti ilmaisisin. Mitään syytähän ei ole siitä loukkaantua, jos joku haluaa olla HETKEN omassa rauhassaan esikoislapsensa kanssa. Me ihmiset ollaan erilaisia ja sitä pitäisi kunnioittaa.



Kompromisseja on aina hyvä hakea, mutta tässä kuviossa se esikoisen äiti ja isä on elämänsä mullistuksessa ja heidän tarpeensa kaikista tärkeimmät.



Onneksi kukaan ei minulle loukkaantunut, vaikka en ollut ollenkaan sitä tyyppiä, joka tykkää jakaa raskaustuntemukset, synnytyskertomukset jne. enkä halunnut ketään ekoina päivinä synnärille tai kotiin.

että isovanhemmat ovat täysin tervetulleita "piipahtamaan" eli katsomaan vauvaa muutamaksi tunniksi ihan koska vaan, mutta käytännössä tuskin lähtevät pitkän matkan päästä pikaiselle visiitille vaan jäisivät sitten pariksi yöksi.



Tarkoitus ei ole sulkea isovanhempia mitenkään pois, kyllä heille soitellaan ja tekstaillaan, kun tulee aika lähteä synnärille ja kerrotaan heti ensimmäisenä, kun lapsi on syntynyt ja lähetetään kuvia. Mies vain esitti toiveen, että yövieraita ei otettaisi vastaan viikkoon sen jälkeen kun ollaan päästy synnäriltä kotiin.



ap

esittää tuo toive isovanhemmille? Että tulisivat piipahtamaan ja yöpyisivät hotellissa?

että olisi kiva saada imetys kunnolla käyntiin ennen kuin ekat vieraat tulisivat. Ihan jo senkin takia, että en halua ketään neuvomaan sen kanssa. Ja mies toivoisi, että saisi rauhassa opetella hoitamaan vauvaa ja vieraita tulisi vasta sitten, kun se sujuisi. Jos asian perustelee hyvin, niin toivottavasti kukaan ei loukkaannu. Sovittiin siis miehen kanssa niin, että hän sanoo asiasta omalle äidilleen ja minä omalleni. ap

Ja ristiäisistä/nimiäisistä kannattaa erikseen mainita, että ette tarvitse mitään apua, haluatte pärjätä ihan kolmestaan, koska nyt olette perhe. Ehkä kannattaa myös kertoa isovanhemmille, että ette aio ikinä tunkea lasta heille yökylään, koska ette onneksi tarvitse apua.

...just sellainen, että jos apu ei kelpaa minun ehdoillani, apua on turha odottaa sitten myöhemminkään...

ja toisaalta myös ymmärrän, että ekan kohdalla joku näin voi halutakin, kun on epävarma itsestään. Usko pois, jos haluatte/saatte joskus toisen, niin tuskin silloin enää haluatte linnottautua perheen kesken kotiin, vaan osaatte arvostaa kaikkea saamaanne apua.



Mutta se mikä minua ihmetyttää koko ketjussa on se, että suurin osa vastaajista ei ilmeisesti laske isovanhempia perheeseen kuuluvaksi, tai ainakaan niitä appivanhempia. Surullista! Ja juu ymmärrän, että monet varmasti tarkoittavat ydinperhettään puhuessaan perheen kanssa olosta, mutta että omat vanhemmat koetaan jotenkin niin ahdistaviksi etteivät he mahdu siihen mukaan vaikka sitten yhdeksi yöksi. Kyllä me suomalaiset ollaan niin vieraantuneita yhteisöllisyydestä ja erakoiduttu täysin. Kai nyt jokainen pystyy omille vanhemmilleen fiksusti sanomaan, että tämä astui varpaille omiessaan vauvan tai neuvoessaan hoidossa, ja jos isovanhempi vetää tästä herneen nenään, niin lienee molemmilla sukupolvilla peiliinkatsomisen paikka.

tiedätte haluatteko vieraita vai ei.

Jotenkin kummasti se mieli heittelehtii miten sattuu kun tulee äidiksi ja koskaanhan et voi tietää miten synnytys menee ja onko vauva kunnossa ja sinä.



Ei todellakaan kannata suunnitella etukäteen mitään vierailuja. Ja sitten kun vauva on kotona ja äitisi/anoppisi pyrkii kylään niin tiedätte kyllä jaksatteko/haluatteko niitä kylään juuri silloin. Ei kukaan voi siitä loukkaantua jos sanoo että on väsynyt ja tulkaa ens viikolla mielummin.



Tässä nyt oli kyse yhdestä viikosta. En mäkään ottaisi yökylään ketään, en edes viikon päästä...



Ja tottakai ap kunnioittaa miehensä (fiksua) mielipidettä. miettikää jos olisi toisinpäin!