Mies sanoi ettei halua ketään meille vauvaa katsomaan ekaan viikkoon

niin taidan sanoa omalle äidilleni, että halutaan kotiutua ensin ja kutsutaan sitten kylään. Kun ei sitä etukäteen voi tietää, onko se aika yksi päivä vai kolme viikkoa että tuntuu siltä, että isovanhemmat voivat tulla. Ja sitten taidan sanoa myös tuosta, että eniten kaipaisin omaa äitiäni tänne silloin, kun mies palaa töihin. Päättäköön tämän jälkeen itse, milloin haluaa tulla käymään. Tosin täytyy sitten sopia miehen vanhempien kanssa samalla, koska meille ei mahdu majoittumaan kaikki kerralla. Ja tietty jos äiti haluaa tehdä niin, että yöpyy hotellissa ja käy katsomassa vauvaa, niin sekin sopii.



Kiitokset kaikille kommenteista!



ap

Juttelin eilen äitini kanssa, joka sanoi että ei kyllä pysty odottamaan viikkoa, että näkee lapsenlapsensa. Selitin hänelle miehen näkökulman ja sanoin, että vaikka kurjalta tuntuu äitini puolesta, niin kunnioitan mieheni mielipidettä ja olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä. Äiti sitten sanoi, että oli muutenkin ajatellut, että ei yövy meillä, koska se voisi olla meille liian raskasta. Sovittiin sen verran, että katsotaan sitten vauvan synnyttyä se sopiva ajankohta ja vierailun kesto. Mutta olen nyt etukäteen asiasta äidilleni sanonut, joten on tietoinen siitä, että kutsua ei välttämättä heti ensimmäisinä kotipäivinä tule. Ja riippuuhan tuo vierailun ajankohta hirveästi myös siitä, milloin vauva päättää syntyä eli miten on lomia/töitä/viikonloppu lähellä.



Mies ei ole tietääkseni vielä puhunut oman äitinsä kanssa, joten en tiedä miten miehen vanhemmat asiaan suhtautuvat. Oma äitini ei ainakaan loukkaantunut, totesi vaan tosiaan että ei kyllä pysty odottamaan tuota viikkoa.



ap

yökylää ei tartte tarjota jos on vastasyntynyt mutta olis se omituista ettei omat vanhemmat sais tulla piipahtamaan.

Miehesi on viisas. Viikon aikana te hitsaudutte yhteen perheeksi ja siihen ei sitten anoppi pääse enää väliin. Muista että miehelle eka lapsi on samanlainen kokemus kuin hän olisi valloittanut mantereen ja voittanut sodan ja päässyt vuoren huipulle yhtä aikaa. Hän haluaa "suojella" naarastaan ja lastaan ulkopuolisilta.

Ymmärrän kyllä senkin, että isovanhemmat haluavat pikaisesti nähdä lapsen, mutta ei se vauva viikossa juuri muutu ja kasva. :) Lupaatte laittaa kuvia heti kun on syntynyt, ja sovitte että tulevat katsomaan sitten kun vauva on viikon-parin ikäinen.

Mutta kyllähän te saatte ihan kyllästymiseen asti hoitaa vauvaa ja vaihdella vaippoja, joten ottakaa ilolla isovanhempien apu vastaan. Varsinkin jos asuvat kaukana, niin ymmärrettävää, että haluavat helliä kun kerran käyvät.

Omalla kohdallani isovanhemmat on tulleet jo laitokselle katsomaan vauvaa ja äitini keksi vaikka minkälaisia selityksiä tyyliin "ajettiin tästä ohi ja ihan vaan pikaisesti piipahdettas" että sai tulla haistelemaan pienen vauvan tuoksua. Musta se oli vaan mukavaa :-)

Ja sitten olisitte viikon kotona rauhaksii.

ja ymmärrän hänen pointtinsa tässä. (Ja arvostan sitä, että hän ajattelee tässä meidän perhettä ja haluaa oppia hoitamaan omaa vauvaansa.) Mutta toisaalta tuntuu tosi pahalta sanoa äidille, että hän ei ole tervetullut katsomaan vauvaa. Kun käytännössä on melkein mahdotonta, että tulisi piipahtamaan tunniksi tai pariksi.



Joka tapauksessa on varmaan parempi, että mainitsen asiasta äidille jo etukäteen, että osaa varautua siihen eikä sitten pety? Ja siis kyllä, aion olla tässä asiassa mieheni puolella, sillä kyse on meidän perheestä ja siinä mielessä mulle on miehen mielipide tärkeämpi kuin se, että loukkaantuuko äiti.



ap

Mutta jos matkan päästä ottaisivat asiakseen tulla kylään ja yöpyisivät vaikka hotellissa, niin toki saisivat tulla käymään. Senkin sanoisin, että ruokaa ei vieraille laiteta, mutta mielellään saa tulla ruokakassien (joko kotona laitettavan tai takeawayn) kanssa. :-)



Ekan viikon aikana vauva nukkuu paljon, joten ei ne vieraatkaan sylittelemään ja hoitamaan hurjasti siinä vaiheessa vielä pääse. Ja voihan olla, että olette ison osan ekasta viikosta vielä sairaalassa, ei sieltä aina heti pääse kotiin.

voivat piipahtaa vartin synnärillä kuin se, että tulevat yökylään! Minä en olisi halunnut yhtään ketään yökyläilemään meille ensimmäiseen pariin kuukauteen. Riippuu tietysti miten mahtava lukaali on. Jos vieraille olisi ollut oma siipi kylppäreineen ja keittonurkkauksineen, niin ehkä ok, mutta että neljä aikuista olisi pyörinyt siinä asunnossa, kun esikoinen pieni vauva, niin ei kiitos...



Kyllä se viikon tai kahdenkin viikon ikäinen vauva on vielä pieni ja suloinen. Ja sittenkin kannattaisi miettiä olisiko isovanhemmille jotain muuta yöpaikkaa - siis jos asutte vähänkään ahtaasti.



Miehesi on myös oikeassa siinä, että hän todennäköisesti jäisi kuviossa ulkopuoliseksi, kun sinä ja mummot hoivaisitten vauvaa. Jos imetät, niin alkuun vauva saattaa olla tosi paljon rinnalla ja sitten jos muun ajan mummot haluaa sylitellä, niin mitäs se isä sitten tekee. Ja hormoonit saattaa heitellä ja uuden isän mieli olla myös herkkä, niin kiva siinä sitten totutella uuteen rooliin anoppien silmien alla...

Uskon, että sekä oma että miehen äiti kyllä laittaisi ruuat ja ketään ei tarttisi passata, mutta mies ei tykkää tästä ajatuksesta. Ei siis halua ketään meille siivoamaan, käymään kaupassa. jne. Itse ehkä ottaisin tälläista apua mielelläni vastaan, etenkin omalta äidiltäni. Sitten olisi itsellä nimenomaan aikaa keskittyä siihen vauvaan.



Pitää jutella miehen kanssa tuosta vaihtoehdosta, että jos eivät yöpyisi meillä, niin missä vaiheessa saisivat tulla käymään. Sairaalassa vierailun mies kielsi jo ajat sitten ja ainakaan minun äiti ei edes halua tulla siellä käymään. Tyhmäähän se olisi tulla pitkän matkan takaa katsomaan vauvaa tunniksi.



ap

että ne isovanhemmat ymmärtävät roolinsa tuon jälkeen "oikein" eli pitävät mahdollisimman kaukaista etäisyyttä teihin, että eivät vain loukkaisi ketään tekemisillään. Vauva voi menettää isovanhempansa, jos alusta alkaen näytätte, että kiitos ei, meitä ei saa auttaa.

me teimme miehen kanssa sukulaisille ja ystäville selväksi, että kenelläkään ei ole asiaa sairaalaan eikä meille kahteen viikkoon. Minulle tehtiin hätäsektio, olin älyttömän huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, leikkaushaava tulehtui jne. En silloin halunnut ketään meille. Jouduin olla sairaalassa ensimmäinen viikon vauvan kanssa. Vauva oli siis kolme viikkoinen, kun sukulaiset tulivat kylään pienokaista katsomaan :) Kenelläkään ei ollut ongelmia asian kanssa, paitsi tietysti anopilla joka ei tullut lasta katsomaan oikeuksien riistämisen vuoksi. Aivan sama minulle, tämä on nyt meidän elämää :)

että tule sitten viikon kuluttua käymään, haluamme rauhoittaa ensimmäisen viikon perheen kesken kotona.

Omat vanhempani tulivat katsomaan meitä sairaalaan ja olivat yötä hotellissa.



Anoppi ja appi tulivat katsomaan vauvaa jossain vaiheessa, en muista edes tarkkaan että milloin, mutta ei varmaankaan ekan viikon aikana.



Molemmilla isovanhemmilla matkaa meille n. 300 km.



Ei asetettu mitään rajoituksia tähän, se vaan meni näin. Ymmärsivät varmaan itse miten toimia.



Todella hyvä suhde on molempii isovanhempiin perheellämme ja sekä oma äitini että anoppini ovat olleet korvaamattomana apuna mm. "päivystämällä" meillä toisen ja kolmannen lapsen syntymää, jotta mieheni on päässyt mukaan synnytyksiin.

Jos isovanhemmat käyvät katsomassa lasta, niin miten se estää isää opettelemasta isäntaitoja? Ihme touhua. Kyllä on maailma menny vaikeeksi...

Uskon, että sekä oma että miehen äiti kyllä laittaisi ruuat ja ketään ei tarttisi passata, mutta mies ei tykkää tästä ajatuksesta. Ei siis halua ketään meille siivoamaan, käymään kaupassa. jne. Itse ehkä ottaisin tälläista apua mielelläni vastaan, etenkin omalta äidiltäni. Sitten olisi itsellä nimenomaan aikaa keskittyä siihen vauvaan. Pitää jutella miehen kanssa tuosta vaihtoehdosta, että jos eivät yöpyisi meillä, niin missä vaiheessa saisivat tulla käymään. Sairaalassa vierailun mies kielsi jo ajat sitten ja ainakaan minun äiti ei edes halua tulla siellä käymään. Tyhmäähän se olisi tulla pitkän matkan takaa katsomaan vauvaa tunniksi. ap

Siinähän on uudella isällä ja äidillä opettelemista, imetys ei välttämättä suju, hormonit heittelee jne. Paljon parempi on edes parin päivän ajan kotioloissa harjoitella, jotta kun vieraita tulee, ei ole niin tumpelo eikä tarvitse koko ajan kuunnella (hyväätarkoittavia) neuvoja siitä, miten vauvaa oikeasti pitäisi hoitaa.



Jos olette sairaalassa 4-5 päivää, niin eihän siellä kotona ehdi olla kuin vain pari päivää, ja sitten jo olisi yökylävieraita. Kyllä isovanhempien pitää tajuta, että pari yötä ihan vain perheen kesken ei ole liikaa vaadittu. Sitäpaitsi innostuneet isovanhemmat saattavat todellakin omia vauvan itselleen, ja isän on vaikea asettua siinä rooliinsa.



Ap, kerrot äidillesi ihan avoimesti tilanteen. Sanot, että muutaman päivän haluatte varata sille, että pääsette kotiutumaan tai jos vaikka vielä pitäisikin palata sairaalaan (esim. vauva kellertävä, imetys ei suju jne). Ihan typeräähän sen isovanhemman on kökkiä siellä teillä kotona, jos yllättäen jouduttekin sairaalaan takaisin.

että olisi kiva saada imetys kunnolla käyntiin ennen kuin ekat vieraat tulisivat. Ihan jo senkin takia, että en halua ketään neuvomaan sen kanssa. Ja mies toivoisi, että saisi rauhassa opetella hoitamaan vauvaa ja vieraita tulisi vasta sitten, kun se sujuisi. Jos asian perustelee hyvin, niin toivottavasti kukaan ei loukkaannu. Sovittiin siis miehen kanssa niin, että hän sanoo asiasta omalle äidilleen ja minä omalleni.



ap

Voi onpa sinulla viisas mies, kateeksi käy :)

Viikkohan on lyhyt aika ja vähintään nyt sen verran pitää omalle perheelle rauhoittaa. Kyllä ne isovanhemmat ehtii tulla toisellakin viikolla, vaikka sitten jo yökylään. Ei se vastasyntynyt viikossa miksikään muutu. Teidän vauvahan se on eikä isovanhempien.