Perheen muuttamisesta! Kuinka pitkälle 16-vuotiaalle
pitää antaa sananvaltaa asiassa? Eli saneleeko yhden ihmisen mielipide koko perheen puolesta; ei voida muuttaa jos yksi ei halua?
Kommentit (113)
ei kai se kaupungin vastuulla ole järjestää. Joku sopiva alivuokralaisratkaisukin voisi toimia, niitä vaan taitaa olla aika vähän nykyään tarjolla. (Oma mieheni on joskus opiskeluaikoinaan asunut alivuokralaisena, "mummoikäinen" vuokraemäntä huolehti ruoatkin ja varmasti olisi antanut palautetta vanhemmille ei toivotusta käytöksestä... )
Mutta jos teillä on päätökset jo tehty, niin turhaan me täällä vastailemme.
ajatus muuttamisesta --> siksi sanoo että haluaa vain pelata ja koulu ei kiinnosta jne. koska ei halua muuttaa.
Tärkeintä tässä on se, että ap käsittää pojan olevan jo aikuinen! Suomessa ei todellakaan ole 18-vuotta mikän ehdoton ikäraja, vaan jos poika on 17-vuotias ja haluaa jäädä asumaan nykyiselle paikkakunnalle te ette voi tehdä mitään. Yliäasteikäisen vielä voi pakottaa mukaan, mutta ei liki täysikäistä, joka voi ottaa kunnan sosiaalitoimistoon tmv. tahoon yhteyttä ja vaatia että saa jäädä asumaan nykyiselle paikkakunnalle.
Järkevintä olisi etsiä nyt se sopuratkaisu, teillä on hyvin aikaa saada poika itsenäistymään (normaalin 16-vuotiaan pitäisi jo omillaa pärjätä jos vanhemmat hieman perään katsovat). Ja kesään mennessä mieli saattaa muuuttua. Voitte myös koittaa lahjontaa, eli jos muutat saat vaikka jonkun matkan tai auton sitten kun täytät 18-v tai jotain muuta vastaavaa, mitä poika sitten tahtookin.
ajatus muuttamisesta --> siksi sanoo että haluaa vain pelata ja koulu ei kiinnosta jne. koska ei halua muuttaa.
Tärkeintä tässä on se, että ap käsittää pojan olevan jo aikuinen! Suomessa ei todellakaan ole 18-vuotta mikän ehdoton ikäraja, vaan jos poika on 17-vuotias ja haluaa jäädä asumaan nykyiselle paikkakunnalle te ette voi tehdä mitään. Yliäasteikäisen vielä voi pakottaa mukaan, mutta ei liki täysikäistä, joka voi ottaa kunnan sosiaalitoimistoon tmv. tahoon yhteyttä ja vaatia että saa jäädä asumaan nykyiselle paikkakunnalle.
Järkevintä olisi etsiä nyt se sopuratkaisu, teillä on hyvin aikaa saada poika itsenäistymään (normaalin 16-vuotiaan pitäisi jo omillaa pärjätä jos vanhemmat hieman perään katsovat). Ja kesään mennessä mieli saattaa muuuttua. Voitte myös koittaa lahjontaa, eli jos muutat saat vaikka jonkun matkan tai auton sitten kun täytät 18-v tai jotain muuta vastaavaa, mitä poika sitten tahtookin.
mijään tän hetkinen juttu. t.ap
kiinnostanut edes ysillä? Taitaa mamma olla jyrännyt tahtonsa läpi siinäkin asiassa...
Jos siis lukeminen ei ole "hänen juttunsa"? Eikö joku muu vaihtoehto olisi ollut järkevämpi? Jos lukion läpäiseminen vaatii pakottamista vanhempien taholta, niin eikö kannattaisi miettiä jotain lapselle mielekkäämpää vaihtoehtoa? Vaikka sieltä uudelta paikkakunnalta, voisi olla lapsellakin sitten motivaatiota muuttamiseen?
Se on puhunut jo ysiltä lähtien, ettei lukeminen kiinnosta, ei ole
ajatus muuttamisesta --> siksi sanoo että haluaa vain pelata ja koulu ei kiinnosta jne. koska ei halua muuttaa. Tärkeintä tässä on se, että ap käsittää pojan olevan jo aikuinen! Suomessa ei todellakaan ole 18-vuotta mikän ehdoton ikäraja, vaan jos poika on 17-vuotias ja haluaa jäädä asumaan nykyiselle paikkakunnalle te ette voi tehdä mitään. Yliäasteikäisen vielä voi pakottaa mukaan, mutta ei liki täysikäistä, joka voi ottaa kunnan sosiaalitoimistoon tmv. tahoon yhteyttä ja vaatia että saa jäädä asumaan nykyiselle paikkakunnalle. Järkevintä olisi etsiä nyt se sopuratkaisu, teillä on hyvin aikaa saada poika itsenäistymään (normaalin 16-vuotiaan pitäisi jo omillaa pärjätä jos vanhemmat hieman perään katsovat). Ja kesään mennessä mieli saattaa muuuttua. Voitte myös koittaa lahjontaa, eli jos muutat saat vaikka jonkun matkan tai auton sitten kun täytät 18-v tai jotain muuta vastaavaa, mitä poika sitten tahtookin.
mijään tän hetkinen juttu. t.ap
kiinnostanut edes ysillä? Taitaa mamma olla jyrännyt tahtonsa läpi siinäkin asiassa...
sitten päättikin hakea lukioon ja pääsi. t.ap
tekee miten päin vaan, niin joku kärsii. Olemme kauhean erilaisia tällaisissa asioissa. Toiset ovat kuin kala vedessä uudella paikkakunnalla ja toisille sitten jo toiselle kadulle muuttaminen järkyttää elämän. Itse kuuluin jälkimmäisiin. 16 vuotiaana vanhempani ostivat isomman asunnon viereiseltä kadulta, enkä ikinä sopeutunut siihen. Ihan kuin perusturvallisuudentunne olisi järkkynyt. En ikinä kokenut tätä uutta asuntoa kodikseni, vaikka asuin siinä kahdeksan vuotta.
16 vuotias voi olla todella katkera muutosta pitkään, mutta sitten voikin olla, että huomaan monia hyviä asioita siinä, kunhan antaa itselleen luvan.Olen sitä mieltä, että tuonikäistä pitää kuunnella vakavasti, mutta viimekädessä vanhemmat tekevät päätöksen huomioiden kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Niin hyvä ja huonot.
Jos päätätte, että muutto on perheellenne kokonaisedullisempi ratkaisu, niin sitten vaan muuttamaan. Pitää kuitenkin ymmärtää, että nuori varmasti kertoo oman mielipiteensä asiasta ja on katkera mahdollisesti pitkäänkin. Voi olla, että muutosta seuraa jollekin perheenjäsenelle oikeasti vaikeuksia, mutta ne sitten kuuluu siihen ratkaisuun ja siitä on sitten vanhemapna hyvä kantaa taas syyllisyyttä ;)
Yleensä kyllä asiat menee niin, että vasta jälkeenpäin tietää, mikä olisi ollut oikea ratkaisu ja sekin on eri jokaiselle perheenjäsenelle. Onneksi kuitenkin kaikessa "pahassakin" on aina jotain hyvää. Ehkä nuorenne oppii tästä sen :)Lisäksi on todennäköistä, että maailmankuva avartuu, mikä sekin on pelkästään positiivista.
niin kannattaisiko vaikka käyttää porkkanana uudelle paikkakunnalle muutossa? Eli hakeutuisikin siellä amikseen, jos kokisi opiskelun siellä mielekkäämmäksi? Ja voihan halutessaan mennä kaksoistutkintoon johtavalle linjalle, saisi sitten yo-todistuksenkin.
Oletteko näistä vaihtoehdoista puhuneet?
Ehei, halusi amikseen ja olisi saanut mennä, mutta
kiinnostanut edes ysillä? Taitaa mamma olla jyrännyt tahtonsa läpi siinäkin asiassa...
sitten päättikin hakea lukioon ja pääsi. t.ap
siinä vaiheessa kun lapset menevät kouluun on perheellä oltava pysyvä asuinpaikka, sen jälkeen muutetaan ainoastaan jos tarvitaan isompi asunto läheltä entistä tai jos on ihan pakottava tarve, työttömyys ja töitä ei löydy mistään läheltä.
16v ei ole aikuinen niinkuin joku väitti, mutta hän on jo niin vanha että hänellä on päätösvaltaa asioistaan perheen sisällä.
Minusta on hirvittävän tärkeää että ihmisellä on juuret joilta lentää, paikka josta voi sanoa että olen sieltä kotoisin, paikka johon palata joulukinkun syöntiin maailman toiselta laidalta.
siinä vaiheessa kun lapset menevät kouluun on perheellä oltava pysyvä asuinpaikka, sen jälkeen muutetaan ainoastaan jos tarvitaan isompi asunto läheltä entistä tai jos on ihan pakottava tarve, työttömyys ja töitä ei löydy mistään läheltä.
16v ei ole aikuinen niinkuin joku väitti, mutta hän on jo niin vanha että hänellä on päätösvaltaa asioistaan perheen sisällä.
Minusta on hirvittävän tärkeää että ihmisellä on juuret joilta lentää, paikka josta voi sanoa että olen sieltä kotoisin, paikka johon palata joulukinkun syöntiin maailman toiselta laidalta.
Jotkin tarjoukset/tilaisuudet tulevat aivan yllättäen, ei niistä tiedä 10v etukäteen. Muuttaminen ei ole maailmanloppu lapsiperheelle vaan ihan normaali asia elämässä. Joskus täytyy muuttaa.
siinä vaiheessa kun lapset menevät kouluun on perheellä oltava pysyvä asuinpaikka, sen jälkeen muutetaan ainoastaan jos tarvitaan isompi asunto läheltä entistä tai jos on ihan pakottava tarve, työttömyys ja töitä ei löydy mistään läheltä.
16v ei ole aikuinen niinkuin joku väitti, mutta hän on jo niin vanha että hänellä on päätösvaltaa asioistaan perheen sisällä.
Minusta on hirvittävän tärkeää että ihmisellä on juuret joilta lentää, paikka josta voi sanoa että olen sieltä kotoisin, paikka johon palata joulukinkun syöntiin maailman toiselta laidalta.
säkö tiedät tulevat tapahtumat 16v etukäteen? HAH, päivän paras
ITSELLÄÄN tule ottaa vastuu koulunkäynnistään? Vai aiotko ap taluttaa poikaa kolmikymppiseksi?
- terveisin 24v:n ja 22v:n äiti (toinen muutti kotoa 17, toinen 18 v:na)
niin ja lapsia olen auttanut paljon kaikissa jutuissa, mutta vastuu elämästä on kuitenki AINA nuorella itsellään.