Perheen muuttamisesta! Kuinka pitkälle 16-vuotiaalle

koulua&asuinpaikkaa 6 kertaa, saa ja eipä ole ollut itsari edes kaukaisesti mielessä. Kyllä normalai nuori pärjää, ihan turhaa täällä kauhistellaan normaaliin elämänmenoon liittyvästä asiasta.

17 v voi myös yksinkertaisesti kieltäytyä muuttamasta ja hommata oman opiskelija-asunnon. Kyllä se todennäköisesti oikeutensa selvittää.

Noin isoa lasta ei voi enää kahlita.

Sulla ei taida olla realiteetit kunnossa. Mitäs sitten kun tyttökaveri jättää ja poika pyörii yksinään vieraalla paikkakunnalla; hyvä tulee...

ikänsä syyllisyydentunnetta kun muu perhe menetti mahdollisuuden parempaan. Kuten ap.n tapauksessa näyttää olevan tällainen tilaisuus, mikä ei toistu.



Luulisi siitä teinin isompana masentuvan enemmän kun tajuaa, että vanhemmat jäi kykkimään paikalleen pelkästään hänen itsekkyyden takia. Varsinkin kun tuon aikaiset tyttöystävät unohtuu ja lukioaikaiset kaveruussuhteet yleensä viilenee.



Onneksi meillä on avarakatseisia ja tervehenkisiä lapsia ja teinejä, jotka eivät uhkaile itsarilla jos on mahdollisuus uuteen.





Itse olen myös muuttanut vanhempieni kanssa 3 kertaa. Ulkomailla asuimme 5 vuotta. Kuten joku muukin tuolla kirjoitti, ei tullut mieleenkään uhkailla itsarilla vaan olen tyytyväinen siihen, että koin muutakin kuin pikkukylän pienet piirit.

koulua&asuinpaikkaa 6 kertaa, saa ja eipä ole ollut itsari edes kaukaisesti mielessä. Kyllä normalai nuori pärjää, ihan turhaa täällä kauhistellaan normaaliin elämänmenoon liittyvästä asiasta.

Mutta kuten ap jo kertoi, heidän nuorensa ei ole tällainen nuori, joten miksi siis edelleen vedota siihen?

Samat saavat itkupotkuraivareita kun heidän vanhempansa myyvät lapsuudenkodin ja muuttavat pienempään.



Kun heillä on nyt elämä pirstaleina kun vanhemmat ei ikäänsä asuneet siinä talossa, missä he olivat syntyneet.

Lapsi 7v. ja muuttanut 6 kertaa.

Lopulta sanoin sille äidille suorat sanat ja lapsi ei käy enään meillä.

En jaksannut katsoa huonoa käytöstä, agressiivisuutta ja levottomuutta.

Lapsi kyseli jatkuvasti muuttoasioista minulta. Olin huolestunut ja en halunnut katsella enään tätä hommaa.

Nyt parempi, kun en tiedä mitään, kun lapsi ei käy enään meillä.

Oman lapseni perusturvallisuuden tunnetta on kehuttu ja lapsi on muuttanut kerran ja ikää 7v.

Kyllä muutot vaikuttaa lapseen, mutta vanhemmat ei myönnä, koska vika onkin niissä vanhemmissa.

17 v voi myös yksinkertaisesti kieltäytyä muuttamasta ja hommata oman opiskelija-asunnon. Kyllä se todennäköisesti oikeutensa selvittää. Noin isoa lasta ei voi enää kahlita.

Sulla ei taida olla realiteetit kunnossa. Mitäs sitten kun tyttökaveri jättää ja poika pyörii yksinään vieraalla paikkakunnalla; hyvä tulee...

Ja elämä ei ole vain ruusunpunaisten lasien läpi katsomista, miksi opettaa muuta lähes täydi-ikäiselle ihmiselle? :D

lapsi naapurissa ja eivät ole muuttaneet kertaakaan.

Lapsi 7v. ja muuttanut 6 kertaa.

Lopulta sanoin sille äidille suorat sanat ja lapsi ei käy enään meillä.

En jaksannut katsoa huonoa käytöstä, agressiivisuutta ja levottomuutta.

Lapsi kyseli jatkuvasti muuttoasioista minulta. Olin huolestunut ja en halunnut katsella enään tätä hommaa.

Nyt parempi, kun en tiedä mitään, kun lapsi ei käy enään meillä.

Oman lapseni perusturvallisuuden tunnetta on kehuttu ja lapsi on muuttanut kerran ja ikää 7v.

Kyllä muutot vaikuttaa lapseen, mutta vanhemmat ei myönnä, koska vika onkin niissä vanhemmissa.

hänen on todennäköisesti silloin varsin vaikea sopeutua myös aivan uuteen ympäristöön, vaihtaa lukiota ja kaveripiiriä kesken kaiken ja erota tyttöystävästään.

koulua&asuinpaikkaa 6 kertaa, saa ja eipä ole ollut itsari edes kaukaisesti mielessä. Kyllä normalai nuori pärjää, ihan turhaa täällä kauhistellaan normaaliin elämänmenoon liittyvästä asiasta.

Mutta kuten ap jo kertoi, heidän nuorensa ei ole tällainen nuori, joten miksi siis edelleen vedota siihen?

17 v voi myös yksinkertaisesti kieltäytyä muuttamasta ja hommata oman opiskelija-asunnon. Kyllä se todennäköisesti oikeutensa selvittää. Noin isoa lasta ei voi enää kahlita.

Sulla ei taida olla realiteetit kunnossa. Mitäs sitten kun tyttökaveri jättää ja poika pyörii yksinään vieraalla paikkakunnalla; hyvä tulee...

Ja elämä ei ole vain ruusunpunaisten lasien läpi katsomista, miksi opettaa muuta lähes täydi-ikäiselle ihmiselle? :D

kuin 16v haluaa.

ikänsä syyllisyydentunnetta kun muu perhe menetti mahdollisuuden parempaan. Kuten ap.n tapauksessa näyttää olevan tällainen tilaisuus, mikä ei toistu.

Luulisi siitä teinin isompana masentuvan enemmän kun tajuaa, että vanhemmat jäi kykkimään paikalleen pelkästään hänen itsekkyyden takia. Varsinkin kun tuon aikaiset tyttöystävät unohtuu ja lukioaikaiset kaveruussuhteet yleensä viilenee.

Onneksi meillä on avarakatseisia ja tervehenkisiä lapsia ja teinejä, jotka eivät uhkaile itsarilla jos on mahdollisuus uuteen.

Itse olen myös muuttanut vanhempieni kanssa 3 kertaa. Ulkomailla asuimme 5 vuotta. Kuten joku muukin tuolla kirjoitti, ei tullut mieleenkään uhkailla itsarilla vaan olen tyytyväinen siihen, että koin muutakin kuin pikkukylän pienet piirit.

Ja tuntevatko sinun ajatusmallisi mukaan vanhemmat sitten syyllisyyttä siitä koko loppuelämänsä, kun toimivat oman päänsä mukaan itsekkäästi?

Miten ihmeessä voit varmuudella sanoa, että uusi tilaisuus on aina mahdollisuus parempaan ja toisaalta että muita "uusia mahdollisuuksia" ei tule? Ihan yhtä hyvin voi olla, että tyttö on pojan tosirakkaus jollaista ei enää ikinä löydy ja ulkomailla/toisella paikkakunnalla kaikki meneekin päin p****ttä!

Ja vielä; ei kai ihmisiä voi arvottaa sen mukaan onko hän kotihiiri vai maailmanmatkaaja? Onko teini automaattisesti epäonnistunut jos ei tahdo kiertämään Suomea/maailmaa???

Lapsi 7v. ja muuttanut 6 kertaa.

Lopulta sanoin sille äidille suorat sanat ja lapsi ei käy enään meillä.

En jaksannut katsoa huonoa käytöstä, agressiivisuutta ja levottomuutta.

Lapsi kyseli jatkuvasti muuttoasioista minulta. Olin huolestunut ja en halunnut katsella enään tätä hommaa.

Nyt parempi, kun en tiedä mitään, kun lapsi ei käy enään meillä.

Oman lapseni perusturvallisuuden tunnetta on kehuttu ja lapsi on muuttanut kerran ja ikää 7v.

Kyllä muutot vaikuttaa lapseen, mutta vanhemmat ei myönnä, koska vika onkin niissä vanhemmissa.

Ei mistään 6:sta muutosta. Pöljä vertaus.

Kyllä se nuori voi ihan oikeasti päättää jäädä nykyiselle asuinpaikkakunnalleen ja vanhemmat ei voi asialle mitään.

vastustin vanhempieni eroa ja muuttoa toiselle paikkakunnalle. Toki päätös oli äitini, mutta hän kuunteli asiassa meitä lapsia liikaa (oli heikko, isäni oli jo erittäin dominoiva persoona). Seurauksista kärsii koko perhe edelleenkin, vuosien päästä. Ja äitini ei ole missään vaiheessa minua syyllistänyt, ihan itse olen asian tajunnut.

Lapsi ei koe syyllisyyttä, jos vanhemmat eivät sitä hänen niskaansa kaada!

ikänsä syyllisyydentunnetta kun muu perhe menetti mahdollisuuden parempaan. Kuten ap.n tapauksessa näyttää olevan tällainen tilaisuus, mikä ei toistu.

Luulisi siitä teinin isompana masentuvan enemmän kun tajuaa, että vanhemmat jäi kykkimään paikalleen pelkästään hänen itsekkyyden takia. Varsinkin kun tuon aikaiset tyttöystävät unohtuu ja lukioaikaiset kaveruussuhteet yleensä viilenee.

Onneksi meillä on avarakatseisia ja tervehenkisiä lapsia ja teinejä, jotka eivät uhkaile itsarilla jos on mahdollisuus uuteen.

Itse olen myös muuttanut vanhempieni kanssa 3 kertaa. Ulkomailla asuimme 5 vuotta. Kuten joku muukin tuolla kirjoitti, ei tullut mieleenkään uhkailla itsarilla vaan olen tyytyväinen siihen, että koin muutakin kuin pikkukylän pienet piirit.

Ja tuntevatko sinun ajatusmallisi mukaan vanhemmat sitten syyllisyyttä siitä koko loppuelämänsä, kun toimivat oman päänsä mukaan itsekkäästi?

Miten ihmeessä voit varmuudella sanoa, että uusi tilaisuus on aina mahdollisuus parempaan ja toisaalta että muita "uusia mahdollisuuksia" ei tule? Ihan yhtä hyvin voi olla, että tyttö on pojan tosirakkaus jollaista ei enää ikinä löydy ja ulkomailla/toisella paikkakunnalla kaikki meneekin päin p****ttä!

Ja vielä; ei kai ihmisiä voi arvottaa sen mukaan onko hän kotihiiri vai maailmanmatkaaja? Onko teini automaattisesti epäonnistunut jos ei tahdo kiertämään Suomea/maailmaa???

tullut mieleenkään pompottaa 16v perhettä ja elää vain pää perseessä.

Olin kylläkin vasta 14 v. kun isä jäi työttömäksi ja sai töitä toiselta paikkakunnalta. Kaikki kaverit jäi yms. mutta eipä tullut mieleenkään, että isä olisi ollut lopun elämäänsä työttömänä siksi, että minulla jäi bestis vanhalle paikkakunnalle.

Jos 16v on niin täynnä itseään niin nyt on aika herätä ja ajatella muitakin ihmisiä. Suoraan sanoen viimeinen aika herätä oman navan ympäriltä. Muuten tulee elämä olemaan tosi vaikeaa kun tajuaa, että muu maailma ei pyöri hänen ympärillään.

ikänsä syyllisyydentunnetta kun muu perhe menetti mahdollisuuden parempaan. Kuten ap.n tapauksessa näyttää olevan tällainen tilaisuus, mikä ei toistu.

Luulisi siitä teinin isompana masentuvan enemmän kun tajuaa, että vanhemmat jäi kykkimään paikalleen pelkästään hänen itsekkyyden takia. Varsinkin kun tuon aikaiset tyttöystävät unohtuu ja lukioaikaiset kaveruussuhteet yleensä viilenee.

Onneksi meillä on avarakatseisia ja tervehenkisiä lapsia ja teinejä, jotka eivät uhkaile itsarilla jos on mahdollisuus uuteen.

Itse olen myös muuttanut vanhempieni kanssa 3 kertaa. Ulkomailla asuimme 5 vuotta. Kuten joku muukin tuolla kirjoitti, ei tullut mieleenkään uhkailla itsarilla vaan olen tyytyväinen siihen, että koin muutakin kuin pikkukylän pienet piirit.

Ja tuntevatko sinun ajatusmallisi mukaan vanhemmat sitten syyllisyyttä siitä koko loppuelämänsä, kun toimivat oman päänsä mukaan itsekkäästi?

Miten ihmeessä voit varmuudella sanoa, että uusi tilaisuus on aina mahdollisuus parempaan ja toisaalta että muita "uusia mahdollisuuksia" ei tule? Ihan yhtä hyvin voi olla, että tyttö on pojan tosirakkaus jollaista ei enää ikinä löydy ja ulkomailla/toisella paikkakunnalla kaikki meneekin päin p****ttä!

Ja vielä; ei kai ihmisiä voi arvottaa sen mukaan onko hän kotihiiri vai maailmanmatkaaja? Onko teini automaattisesti epäonnistunut jos ei tahdo kiertämään Suomea/maailmaa???

väkisin jonkun vanhempien muuttoidean takia. Lapsilla on oikeus asua kotonaan ja vanhemmilla huoltamisvelvollisuus alaikäisiin, ja tuollainen "muutapa sinä täältä asuntolaan niin päästään me muut toiselle paikkakunnalle" idea on käytännössä lapsen ja nuoren totaalinen hylkääminen, siltä se tuntuu. Millainen äiti edes ehdottaa tällaisia "Normaali nuori pärjää loistavasti asuntolassa" väitteitä? Potkisitko itse kylmästi lapsesi ulos vastaavassa tilanteessa?



Toiseksi, itse en ikinä tekisi isommille lapsille/teineille sitä, että pakottaisin heidät vaihtamaan paikkakuntaa, nimenomaan ne ystävänsä ja muun elämänsä jättäen. Lähtökohtaisesti idea on todella ajattelematon ja itsekäs vanhemmalta, etenkin kun tuossa iässä kaiken tutun ja hyvän jättäminen taakse voi tosiaan johtaa masennukseen, syrjäytymiseen ja muihin ongelmiin. Tai ainakin huonoihin väleihin siihen vanhempaan. Miksi ottaa riski sen lapsensa kanssa? Hieman voisi ajatella häntäkin ennen kuin tekee tällaisia järjestelyjä.



Periaatteessa vanhemmat päättävät suurista asioista, juu, kuten muutosta, mutta on sitten eri asia, kannattaako alkaa edes harkita ratkaisuja, joista voi olla todellista haittaa jollekin omassa perheessä. Jättääkö täysin huomiotta yhden perheenjäsenen, lapsensa, vai toimiiko itsekkäästi ja seurauksista piittamaatta. Itse en kehtaisi edes ehdottaa moista kahdelle teinilleni, sen verran arvostan heidän elämänlaatuaan ja heille tärkeitä asioita.



Jokainen voi tietenkin miettiä, mitä pitää tärkeänä, yhtenäistä, jotenkuten onnellista perhettä, jotka asuvat tyytyväisinä yhdessä, vai yhden ihmisen elämän hajottamista ja hänen huomiota jättämistään sellaisen takia, joka olisi kiva vain sille vanhemmalle?

Ap itse vastaa seurauksista, mutta en haluaisi olla lapsesi.

Taitaa olla muitakin koululaisia teillä???

Onneksi mulle ei kuulu toisten asiat, mutta silti pahaolo lapsesi puolesta.

Tällaiset jyrääjä perheet ovat niitä kellä todella huonot välit lapsiinsa, kun lapset ovat aikuisia.

Ap itse vastaa seurauksista, mutta en haluaisi olla lapsesi.

Taitaa olla muitakin koululaisia teillä???

Onneksi mulle ei kuulu toisten asiat, mutta silti pahaolo lapsesi puolesta.

Tällaiset jyrääjä perheet ovat niitä kellä todella huonot välit lapsiinsa, kun lapset ovat aikuisia.

Saa tyttökaverin toiselta paikkakunnalta, niin te muutatte teinin vaatimuksesta sinne? Hihhei, kunnon curling-mamma

jos muutto kerran olisi vasta ensi kesänä.

Kyllähän se opintojen sujumisen kannaltakin on järkevää suorittaa koko lukio samassa paikassa. Toisessa lukiossa kurssitarjonta voi olla täysin toisenlainen, on eri kirjasarjat jne.

Ei ole ollenkaan tavatonta että lukiolaiset elävät viikot erillään vanhemmistaan, pohjoisessa se on jopa ennemmin sääntö kuin poikkeus.

väkisin jonkun vanhempien muuttoidean takia. Lapsilla on oikeus asua kotonaan ja vanhemmilla huoltamisvelvollisuus alaikäisiin, ja tuollainen "muutapa sinä täältä asuntolaan niin päästään me muut toiselle paikkakunnalle" idea on käytännössä lapsen ja nuoren totaalinen hylkääminen, siltä se tuntuu. Millainen äiti edes ehdottaa tällaisia "Normaali nuori pärjää loistavasti asuntolassa" väitteitä? Potkisitko itse kylmästi lapsesi ulos vastaavassa tilanteessa?

Toiseksi, itse en ikinä tekisi isommille lapsille/teineille sitä, että pakottaisin heidät vaihtamaan paikkakuntaa, nimenomaan ne ystävänsä ja muun elämänsä jättäen. Lähtökohtaisesti idea on todella ajattelematon ja itsekäs vanhemmalta, etenkin kun tuossa iässä kaiken tutun ja hyvän jättäminen taakse voi tosiaan johtaa masennukseen, syrjäytymiseen ja muihin ongelmiin. Tai ainakin huonoihin väleihin siihen vanhempaan. Miksi ottaa riski sen lapsensa kanssa? Hieman voisi ajatella häntäkin ennen kuin tekee tällaisia järjestelyjä.

Periaatteessa vanhemmat päättävät suurista asioista, juu, kuten muutosta, mutta on sitten eri asia, kannattaako alkaa edes harkita ratkaisuja, joista voi olla todellista haittaa jollekin omassa perheessä. Jättääkö täysin huomiotta yhden perheenjäsenen, lapsensa, vai toimiiko itsekkäästi ja seurauksista piittamaatta. Itse en kehtaisi edes ehdottaa moista kahdelle teinilleni, sen verran arvostan heidän elämänlaatuaan ja heille tärkeitä asioita.

Jokainen voi tietenkin miettiä, mitä pitää tärkeänä, yhtenäistä, jotenkuten onnellista perhettä, jotka asuvat tyytyväisinä yhdessä, vai yhden ihmisen elämän hajottamista ja hänen huomiota jättämistään sellaisen takia, joka olisi kiva vain sille vanhemmalle?