Perheen muuttamisesta! Kuinka pitkälle 16-vuotiaalle

oikeesti. Miksei se mies voi muuttaa yksin?

Toisaalta tuon ikainen pystyy jo reissaamaan valilla vanhalle paikkakunnalle kavereita morjenstamaan jne.



Toisaalta, lapsenne on luonanne ehka enaa vain sen kaksi vuotta. olisiko sen aikaa aikuisten mahdollisuus joustaa toiveistaan? Tyomahdollisuuksiakin kylla usein tulee uudestaan vaikka silla hetkella ei silta tuntuisi.



Tyttokaveri saattaa olla kesaan mennessa entinen tai sitten ei, mutta kaverit on todella tarkeita tuon ikaiselle ja sitakin pitaisi mielestani huomioida. 16v:n mielipidetta pitaa myos kuunnella vaikka muutto onkin sellainen juttu jossa ei oikein voi tehda kompromisseja. Joko muutetaan tai ei.

muuttaisitteko te itse teinin vaatimuksesta toiselle paikkakunnalle, koska tyttö/poikakaveri on siellä? Tuskin.

Ehdotin etsimään sopuratkaisua ja heitinkin yhden ehdotuksen. Mutta ei ollut asuntolaa paikkakunnalla ja ap on sitä mieltä ettei lapsesta ole vielä asumaan yksin.

Tottakai vanhemmat tekevät ratkaisun loppujen lopuksi, mutta on aina hyvä ottaa lapsetkin huomioon. Sekin helpottaa jo paljon mahdollisen muuton suhteen lapsenkin suhtautumista asiaan.

Jos ap haluaa ottaa työn vastaan ja muita ratkaisuja teinin suhteen ei ole kuin muutto, silloin hän ottaa pojan pöydän ääreen, keskustelee kaiken mahdollisen pojan kanssa läpi, vastaa mahdollisiin kysymyksiin yms yms.

on kyllä hurjan pitkä matka... ei taitaisi tulla jokaviikonloppuinen matkustelu entiselle kotipaikalle kyseeseen=(



Toisaalta on hyvä miettiä, oletteko miehesi kanssa valmiita luopumaan haaveestanne 16-vuotiaan tyttöystävän ja kavereiden vuoksi.



Hankala tilanne, toivottavasti ei itse tarvitse miettiä moista koskaan.

Tsemppiä=)



t. 42

oikeesti. Miksei se mies voi muuttaa yksin?

suppea ystäväpiiri, jos kukaan ei ole muuttanut elämänsä aikana mihinkään. Meillä on kavereita ympäri maapalloa teinien ja pienempien kanssa ja hyvin ovat sopeutuneet. Siis aivan uskomaton väite!

Toisaalta tuon ikainen pystyy jo reissaamaan valilla vanhalle paikkakunnalle kavereita morjenstamaan jne.

Toisaalta, lapsenne on luonanne ehka enaa vain sen kaksi vuotta. olisiko sen aikaa aikuisten mahdollisuus joustaa toiveistaan? Tyomahdollisuuksiakin kylla usein tulee uudestaan vaikka silla hetkella ei silta tuntuisi.

Tyttokaveri saattaa olla kesaan mennessa entinen tai sitten ei, mutta kaverit on todella tarkeita tuon ikaiselle ja sitakin pitaisi mielestani huomioida. 16v:n mielipidetta pitaa myos kuunnella vaikka muutto onkin sellainen juttu jossa ei oikein voi tehda kompromisseja. Joko muutetaan tai ei.

loistavia asioita lisänä; joita ei todellakaan tule vastaan joka työtarjouksessa, eikä edes joka toisessa. Ei me muuttoa edes mietittäisi, ellei se tarjous olisi niin hyvä. Pelkän työpaikan perässä ei siis muuteta. t.ap

tarvitsevat vanhempiaan vaikka silta ei aina tuntuisi (vanhemmistakaan). Siksi hyva etta olette paattaneet pitaa perheen yhdessa. Tossa iassa koheltamisella voi olla pitkakantoisia seurauksia. Tyttoystava tosin saattaa rauhoittaa. Jos on pelaamassa tai kotona tyttoystavan kainalossa niin eipa ole ainakaan kannissa ajelemassa jossain moottoriteilla.

etta saamme ne mukaamme toiselle puolelle maailmaa kerrossangyt lupaamalla...

oikeesti. Miksei se mies voi muuttaa yksin?

suppea ystäväpiiri, jos kukaan ei ole muuttanut elämänsä aikana mihinkään. Meillä on kavereita ympäri maapalloa teinien ja pienempien kanssa ja hyvin ovat sopeutuneet. Siis aivan uskomaton väite!

No kun meillä on niin kaikilla muillakin pitää olla. Huoh....

Oletteko miettineet miten toimitte, jos poika masentuu ja yrittää vaikka tappaa itsensä? Tai jättää lukion kesken ja sulkeutuu kotiin? Miten kuvittelette voivanne muuttaa ulkomaille jokusen vuoden päästä, jos nyt poika ei teidän mielestänne pysty asumaan edes asuntolassa toisella paikkakunnalla? Meinaatteko, että kun 18v. tulee mittariin, poika lentää pellolle ja saa pärjätä omillaan, senkin jälkeen kun vanhemmat ovat katkaisseet hänen kaikki yhteytensä kavereihin ja tyttöystävään? Minkä ikäisiä ne muut lapset ovat? Ja edelleen, miksi ja miten tämä on "kerran elämässä"-tilaisuus? Töitä tulee ja menee ja ulkomaille pääsee kyllä koska tahansa, mutta omien lasten lapsuus ja nuoruus on vain kerran.



Miksi muuten puhut pojastasi noin rumasti? Saako yksi jyrätä koko perheen jne. Ihan yhtä lailla voisit sanoa että saako perhe yhteisesti jyrätä yhden jäsenensä?

Itse olen kyllä sitä mieltä että 16kesäisen pitäisi kyetä elämään yksinäänkin, ellette ole aivan pilalle paaponeet.



Mutta muutoinhan tosi mon se, että te sen asian päätätte, kyllä se pojan suhde jatkuu kaukosuhteenakin jos on jatkuakseen.

Oletteko miettineet miten toimitte, jos poika masentuu ja yrittää vaikka tappaa itsensä? Tai jättää lukion kesken ja sulkeutuu kotiin? Miten kuvittelette voivanne muuttaa ulkomaille jokusen vuoden päästä, jos nyt poika ei teidän mielestänne pysty asumaan edes asuntolassa toisella paikkakunnalla? Meinaatteko, että kun 18v. tulee mittariin, poika lentää pellolle ja saa pärjätä omillaan, senkin jälkeen kun vanhemmat ovat katkaisseet hänen kaikki yhteytensä kavereihin ja tyttöystävään? Minkä ikäisiä ne muut lapset ovat? Ja edelleen, miksi ja miten tämä on "kerran elämässä"-tilaisuus? Töitä tulee ja menee ja ulkomaille pääsee kyllä koska tahansa, mutta omien lasten lapsuus ja nuoruus on vain kerran.

Miksi muuten puhut pojastasi noin rumasti? Saako yksi jyrätä koko perheen jne. Ihan yhtä lailla voisit sanoa että saako perhe yhteisesti jyrätä yhden jäsenensä?

Silloin on vialla paljon muutakin. 16-vuotiaalla on menossa varmaan ensimmäinen teinirakkaus, harvemmin siitä mitään pysyvämpää tulee.

Oletteko miettineet miten toimitte, jos poika masentuu ja yrittää vaikka tappaa itsensä? Tai jättää lukion kesken ja sulkeutuu kotiin? Miten kuvittelette voivanne muuttaa ulkomaille jokusen vuoden päästä, jos nyt poika ei teidän mielestänne pysty asumaan edes asuntolassa toisella paikkakunnalla? Meinaatteko, että kun 18v. tulee mittariin, poika lentää pellolle ja saa pärjätä omillaan, senkin jälkeen kun vanhemmat ovat katkaisseet hänen kaikki yhteytensä kavereihin ja tyttöystävään? Minkä ikäisiä ne muut lapset ovat? Ja edelleen, miksi ja miten tämä on "kerran elämässä"-tilaisuus? Töitä tulee ja menee ja ulkomaille pääsee kyllä koska tahansa, mutta omien lasten lapsuus ja nuoruus on vain kerran.

Miksi muuten puhut pojastasi noin rumasti? Saako yksi jyrätä koko perheen jne. Ihan yhtä lailla voisit sanoa että saako perhe yhteisesti jyrätä yhden jäsenensä?

Oletteko miettineet miten toimitte, jos poika masentuu ja yrittää vaikka tappaa itsensä? Tai jättää lukion kesken ja sulkeutuu kotiin? Miten kuvittelette voivanne muuttaa ulkomaille jokusen vuoden päästä, jos nyt poika ei teidän mielestänne pysty asumaan edes asuntolassa toisella paikkakunnalla? Meinaatteko, että kun 18v. tulee mittariin, poika lentää pellolle ja saa pärjätä omillaan, senkin jälkeen kun vanhemmat ovat katkaisseet hänen kaikki yhteytensä kavereihin ja tyttöystävään? Minkä ikäisiä ne muut lapset ovat? Ja edelleen, miksi ja miten tämä on "kerran elämässä"-tilaisuus? Töitä tulee ja menee ja ulkomaille pääsee kyllä koska tahansa, mutta omien lasten lapsuus ja nuoruus on vain kerran.

Miksi muuten puhut pojastasi noin rumasti? Saako yksi jyrätä koko perheen jne. Ihan yhtä lailla voisit sanoa että saako perhe yhteisesti jyrätä yhden jäsenensä?

Voi hakea vaikka ulkomaille mukaan opiskelemaan, jos siltä tuntuu. Ja onhan siinä armeijakin edessä lukion jälkeen. Uskonpa että parissa vuodessa ehtii kummasti aikuistua, etenkin kun saa tehdä sen rauhassa kotoa käsin.

Ja kun se tilaisuus nut vaan sattuu olemaan sellainen, että on hullua olla ottamatta sitä vastaan, niin se on. Kuten sanoin, ei ole pelkästään työpaikasta kyse.

Ja en puhu pojasta rumasti.

t.ap

Onneksi meillä vanhempien sana on laki. Ilman sitä olisi lapsilta jäänyt monet hienot kokemukset kokematta. Aina ovat alussa pyristelleet vastaan kun on miehelle tullut komennus ulkomaille. Mutta ovat nykyään kansainvälisiä ja kielitaitoisia juuri siksi, että emme jääneet jökittämään pikkukaupunkiin siksi, että joku lapsista ei olisi halunnut jättää bestistään.



On kyllä vanhemmuus hukassa taas.

ettekä aio kuunnella poikaa. Joten... Tiedät varmaan itsekin mitä pitää tehdä.



Ja ei, ei pojat aikuistu niin kovaa vauhtia ;)

Sehän on sitten jo 17 v (viimeistään syksyllä) ja täysi-ikään vain pieni hujaus.

Aika paljon vaadittu tuonikäiseltä että joutuu luopumaan koko ystäväpiiristään ja nykyelämästään vanhempien vuoksi.

Meillä ei muuteta sen jälkeen, kun lapset on aloittaneet koulun.

Me annetaan lapset juuret ja hyvä perusturvallisuuden tunne.

Ikinä en tekisi tuota 16- vuotiaalle ja psyykkiset seuraukset siitä on varmasti, kun jää kaverit ja tyttöystävä.

Haluan joskus muuttaa maalle, mutta en ikinä ennenkuin lapset on aikuisia.

Et arvosta lapsiasi ja kiintymyssuhde muihin ihmisiin tulee olemaan lapsillasi huono.

Olet paska äiti ja kehtaat vielä arvostella muita.

17 v voi myös yksinkertaisesti kieltäytyä muuttamasta ja hommata oman opiskelija-asunnon. Kyllä se todennäköisesti oikeutensa selvittää.

Noin isoa lasta ei voi enää kahlita.