Perheen muuttamisesta! Kuinka pitkälle 16-vuotiaalle

Se vertaus nyt oli yleisesti näille, jotka sanoavat, ettei lapsi kärsi muutosta. 16v. kärsii vielä enmmän, koska menettää kaikki pysyvät ihmissuhteensa, paitsi sen paskan perheensä.

ja minä tietysti vastustin muuttoa kovasti. Kuitenkin loppujen lopuksi kaikki sujui oikein hyvin, sain uusia kavereita jne. Ja välit vanhempiini ovat oikein lämpimät. Että eipäs nyt yleistetä!

Ap itse vastaa seurauksista, mutta en haluaisi olla lapsesi.

Taitaa olla muitakin koululaisia teillä???

Onneksi mulle ei kuulu toisten asiat, mutta silti pahaolo lapsesi puolesta.

Tällaiset jyrääjä perheet ovat niitä kellä todella huonot välit lapsiinsa, kun lapset ovat aikuisia.

tuo ikä on just hankalin, eli kaikki kaverit, harrrastukset , tyttökaveri jäisi

koulu opettajat, jo eri lukio tekee elämästä vaikeaaa,



eli on liian iso muutos nuoren psyykkeelle, en ikinä muuttaisi



mikä se sellainen kerran elämässä on ? kyllä niitä kertoja tulee kuitenkin

kannattaa ajoittaa muutot siihen kun peruskoulu loppuu, ENNEN lukion aloitusta

'ENNEN ylä asteelle siirtymistä, ENNEN koulun aloitusta

alle kouluikäiset sopeutuu kyllä muuttoihin



eli kyllä minusta vanhempien tulee huomioida lapsensa ja heidän elämänsä



ei se tee huonoa vanhempaa, vaan mielestäni on just hyvää vanhemmuutta, et huomioi lapsensa , eikä aina vaan itsensä kuten nyky vanhemmat useimmiten tekevät



kyllä 17v voi asua opiskelija boxissa, mut 700km !!! kuinka usein vanhemmat jhaksavat matkustaa tuon matkan nuorensa luokse, entä nuori vanhempiensa luokse ???



eli kyllä suhde lapseen jää aika etäiseksi pitkällä aikavälillä, näin on





eli perhe ja sen yhtenäisyys on minulle numero yks, sitten vasta työ yms asiat



eli en itse muuttaisi mihinkään, ilman et kaikille olisi hyväksi



raha ei tuo onnea

kyllähän varsin moni äiti pitää vielä parikymppisiä lapsiaankin liian lapsellisina omillaan asumiseen, vaikka nämä olisi millaisia tahansa.

väkisin jonkun vanhempien muuttoidean takia. Lapsilla on oikeus asua kotonaan ja vanhemmilla huoltamisvelvollisuus alaikäisiin, ja tuollainen "muutapa sinä täältä asuntolaan niin päästään me muut toiselle paikkakunnalle" idea on käytännössä lapsen ja nuoren totaalinen hylkääminen, siltä se tuntuu. Millainen äiti edes ehdottaa tällaisia "Normaali nuori pärjää loistavasti asuntolassa" väitteitä? Potkisitko itse kylmästi lapsesi ulos vastaavassa tilanteessa?

Toiseksi, itse en ikinä tekisi isommille lapsille/teineille sitä, että pakottaisin heidät vaihtamaan paikkakuntaa, nimenomaan ne ystävänsä ja muun elämänsä jättäen. Lähtökohtaisesti idea on todella ajattelematon ja itsekäs vanhemmalta, etenkin kun tuossa iässä kaiken tutun ja hyvän jättäminen taakse voi tosiaan johtaa masennukseen, syrjäytymiseen ja muihin ongelmiin. Tai ainakin huonoihin väleihin siihen vanhempaan. Miksi ottaa riski sen lapsensa kanssa? Hieman voisi ajatella häntäkin ennen kuin tekee tällaisia järjestelyjä.

Periaatteessa vanhemmat päättävät suurista asioista, juu, kuten muutosta, mutta on sitten eri asia, kannattaako alkaa edes harkita ratkaisuja, joista voi olla todellista haittaa jollekin omassa perheessä. Jättääkö täysin huomiotta yhden perheenjäsenen, lapsensa, vai toimiiko itsekkäästi ja seurauksista piittamaatta. Itse en kehtaisi edes ehdottaa moista kahdelle teinilleni, sen verran arvostan heidän elämänlaatuaan ja heille tärkeitä asioita.

Jokainen voi tietenkin miettiä, mitä pitää tärkeänä, yhtenäistä, jotenkuten onnellista perhettä, jotka asuvat tyytyväisinä yhdessä, vai yhden ihmisen elämän hajottamista ja hänen huomiota jättämistään sellaisen takia, joka olisi kiva vain sille vanhemmalle?

Me emme muuta minnekkään, koska se takaa lapselle perusturvallisuuden tunteen.

Lapseni on muuttanut kerran ja asuu kodissaan aikuiseksi saakka.

Sinua säälin ja lapsiasi.

Me emme muuta minnekkään, koska se takaa lapselle perusturvallisuuden tunteen.

Lapseni on muuttanut kerran ja asuu kodissaan aikuiseksi saakka.

Sinua säälin ja lapsiasi.

Pitää olla perusturvallisuudessa jotain häikkää, jos perheen kanssa muuttaminen suista elämän raiteiltaan.

vanhempien täytyy tällaiset asiat päättää. Kyllä minäkin tiesin nuorena kaiken, enää en ole niin varma... Jälkeenpäin monet jutut tuntuu vähän hassuilta. Siksi vanhempien on kannettava vastuu ja oltava perheen pomoja (toivottavasti keskustelutaitoisia ja rakastavia sellaisia).

Ihan pakko huomauttaa, ettei nyt lähdetä ihan naurettavuuksiin. Suomessa on paljon perheitä, jotka eivät ole koskaan muuttaneet, ja silti lapset on huostaanotettu ja moniongelmaisia. Ja sitten on meitä lapsena useampaankin kertaan muuttaneita, joilla on asiat hyvin ja hyvät välit vanhempiin. Tämä(kään) asia ei ole ihan mustavalkoinen.

Me emme muuta minnekkään, koska se takaa lapselle perusturvallisuuden tunteen.

Lapseni on muuttanut kerran ja asuu kodissaan aikuiseksi saakka.

Sinua säälin ja lapsiasi.

nykyiselle paikkakunnalle sillä ehdolla, että hoitaa koulunsa ja tapaatte vähintään pari kertaa kuukaudessa (pojalla on siis velvollisuus reissata teidän muiden luokse viikonloppuja viettämään). Onko nykyisellä kotipaikkakunnalla ketään aikuista, joka voisi katsoa pojan perään? Saisi siis avaimet pojan asuntoon ja yhdessä sopien saisi tehdä pistareita tms että pojalle ei tule houkutusta alkaa elää hulivilielämää.

lukion yhteydessä sellaista edes ole!

Lapseni perusturvallisuuden tunnetta on ylistetty eskarissa, kun monella näin ei kuulemma ole.

Siitä voit tehdä jotain päätöksiä vanhemmuudesta.

Taitaa näillä itsekeskeisillä vanhemmilla olla se ongelma.

Minä minä vain minä ajettelee tämä palstan akat.

Lapseni perusturvallisuuden tunnetta on ylistetty eskarissa, kun monella näin ei kuulemma ole.

Siitä voit tehdä jotain päätöksiä vanhemmuudesta.

Taitaa näillä itsekeskeisillä vanhemmilla olla se ongelma.

Minä minä vain minä ajettelee tämä palstan akat.

vain se teini.

asuntoja, joissa opiskelija voi asua. Esim. kunnan omiin asuntoihin nuori opiskelija pääsee varsin helposti tuollaisessa tilanteessa, jossa opinnot on kesken kunnan omassa lukiossa.

lukion yhteydessä sellaista edes ole!

peruskouluikäisestä lapsesta, jolla on vielä oppivelvollisuus suorittamatta, vaan lukiolaisesta jonka täysi-ikäisyys on hyvin lähellä.

Kuinka kauan poikasi on ollut yhdessä tyttöystävänsä kanssa? Heillehän voi tulla erokin ennen ensi kesää, joten ainakaan kovin lyhyen seurustelusuhteen takia en tekisi koko perheen kannalta merkittäviä ratkaisuja.



Mutta en myöskään pakottaisi tuon ikäistä lasta muuttamaan. Pojalla on vielä paljon aikaa aikuistua ennen muuttoanne, ja tämä voisikin antaa tarvittavan kipinän itsenäistymiselle ja vastuun kantamiselle. Jota poikasi siis ilmeisesti tarvitsee, jos ei vielä ole kykenevä asioistaan huolehtimaan... Eli sopisitte lapsen kanssa, että hänen ei ole pakko muuttaa muun perheen mukana kesällä, jos ei halua. Ehtona pitisitte sitä, että osoittaa kuluvan lukukauden aikana osaavansa huolehtia koulustaan ym. asioista. Eli opettelette nyt sitä vastuun ottamista ja kannustimena pojalla jääminen kotipaikkakunnalle. Puolen vuoden valmistelun ja harjoittelun jälkeen 17-vuotiaan (tai ainakin lähes) pitäisi kyllä siihen kyetä. Tai mietitte vaihtoehtoisia ratkaisuja: oma lukioaikainen koulukaveri muutti poikaystävänsä kotiin asumaan lukiovuosiksi ja oli ilmeisesti heille sopiva ratkaisu. Riippuen vanhemmista ja nuorten suhteen laadusta voisi tämäkin toimia. Tai muuttaisivat vaikka yhteiseen asuntoon, ei sekään ole tuon ikäisillä tavatonta.



Nykyään lukioissakin voi hyvin yhdistellä opintoja eri oppilaitoksista, joten sekin on mahdollista, että lapsi suorittaisi osan jäljellä olevista lukio-opinnoistaan uudella paikkakunnalla (esim. yhden lukukauden) ja sen jälkeen palaisi halutessaan takaisin vanhalle kotipaikkakunnalle suorittamaan loput. Voihan olla, etteivät ero ja muutto tuntuisikaan niin kauhealta, jos tietää, että tarvittaessa pääsee vaikka joulun jälkeen takaisin vanhaan kouluun.



Muutenkin kannattaa markkinoida muuttoa niin, että ei muutto automaattisesti tarkoita pysyvää eroa vanhasta kaveripiiristä tai tyttöystävästä. Vahva suhde kestää kyllä vuoden pari etänäkin ja kavereihin voi pitää yhteyttä vaikka päivittäin ja käydä tapaamassa viikonloppuisin.



Minusta viestissäsi on aika ehdottomia kommentteja, itse ainakin pyrkisin jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun. Niin, että kaikki ovat tyytyväisiä. Onhan sekin esim. mahdollista, että jos olette perheen isän työn takia muuttamassa, niin hän muuttaa kesällä ja muu perhe vaikka joululta. Eli poika saisi puoli vuotta enemmän vanhassa kaveripiirissään ja puoli vuotta enemmän aikaa kasvaa ja kenties pärjätä omillaan. Omasta tuttavapiiristäni tiedän paljon tämäntapaisia ratkaisuja, kun muutot on ajoitettu lasten koulunkäynnin kannalta sopivaan ajankohtaan ja perhe ollut sen takia hetken kahdessa osassa. Useimmiten silloin kyllä ollut kysessä muutto ulkomaille/ulkomailta.



Vaihtoehtoja on paljon, ja teidän pitää rauhallisesti keskustella, miten järjestätte asiat kaikkia tyydyttävällä tavalla.

Kuinka kauan poikasi on ollut yhdessä tyttöystävänsä kanssa? Heillehän voi tulla erokin ennen ensi kesää, joten ainakaan kovin lyhyen seurustelusuhteen takia en tekisi koko perheen kannalta merkittäviä ratkaisuja.

Mutta en myöskään pakottaisi tuon ikäistä lasta muuttamaan. Pojalla on vielä paljon aikaa aikuistua ennen muuttoanne, ja tämä voisikin antaa tarvittavan kipinän itsenäistymiselle ja vastuun kantamiselle. Jota poikasi siis ilmeisesti tarvitsee, jos ei vielä ole kykenevä asioistaan huolehtimaan... Eli sopisitte lapsen kanssa, että hänen ei ole pakko muuttaa muun perheen mukana kesällä, jos ei halua. Ehtona pitisitte sitä, että osoittaa kuluvan lukukauden aikana osaavansa huolehtia koulustaan ym. asioista. Eli opettelette nyt sitä vastuun ottamista ja kannustimena pojalla jääminen kotipaikkakunnalle. Puolen vuoden valmistelun ja harjoittelun jälkeen 17-vuotiaan (tai ainakin lähes) pitäisi kyllä siihen kyetä. Tai mietitte vaihtoehtoisia ratkaisuja: oma lukioaikainen koulukaveri muutti poikaystävänsä kotiin asumaan lukiovuosiksi ja oli ilmeisesti heille sopiva ratkaisu. Riippuen vanhemmista ja nuorten suhteen laadusta voisi tämäkin toimia. Tai muuttaisivat vaikka yhteiseen asuntoon, ei sekään ole tuon ikäisillä tavatonta.

Nykyään lukioissakin voi hyvin yhdistellä opintoja eri oppilaitoksista, joten sekin on mahdollista, että lapsi suorittaisi osan jäljellä olevista lukio-opinnoistaan uudella paikkakunnalla (esim. yhden lukukauden) ja sen jälkeen palaisi halutessaan takaisin vanhalle kotipaikkakunnalle suorittamaan loput. Voihan olla, etteivät ero ja muutto tuntuisikaan niin kauhealta, jos tietää, että tarvittaessa pääsee vaikka joulun jälkeen takaisin vanhaan kouluun.

Muutenkin kannattaa markkinoida muuttoa niin, että ei muutto automaattisesti tarkoita pysyvää eroa vanhasta kaveripiiristä tai tyttöystävästä. Vahva suhde kestää kyllä vuoden pari etänäkin ja kavereihin voi pitää yhteyttä vaikka päivittäin ja käydä tapaamassa viikonloppuisin.

Minusta viestissäsi on aika ehdottomia kommentteja, itse ainakin pyrkisin jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun. Niin, että kaikki ovat tyytyväisiä. Onhan sekin esim. mahdollista, että jos olette perheen isän työn takia muuttamassa, niin hän muuttaa kesällä ja muu perhe vaikka joululta. Eli poika saisi puoli vuotta enemmän vanhassa kaveripiirissään ja puoli vuotta enemmän aikaa kasvaa ja kenties pärjätä omillaan. Omasta tuttavapiiristäni tiedän paljon tämäntapaisia ratkaisuja, kun muutot on ajoitettu lasten koulunkäynnin kannalta sopivaan ajankohtaan ja perhe ollut sen takia hetken kahdessa osassa. Useimmiten silloin kyllä ollut kysessä muutto ulkomaille/ulkomailta.

Vaihtoehtoja on paljon, ja teidän pitää rauhallisesti keskustella, miten järjestätte asiat kaikkia tyydyttävällä tavalla.

18-vuotiaasta ylöspäin, tarkistin juuri. Toisekseen poika jankuttaa koko ajan, kuinka ei ole motivaatiota lukemiseen ja mielummin istuisi koneella pelaamassa aamuyöhän saakka. Kuinka moni jättäisi tällaisen teinin itsekseen asumaan?

Tyttökaverin luo on ihan turha kuvitella muuttavansa, ovat seurustelleet 6kk ja tytön vanhemmat rajoittavat tapaamisia todella rajulla kädellä, eli eivät tykkää koko seurustelusta. Eikä meillä ole haluja usuttaa poikaa yhteen kenenkään kanssa 17-vuotiaana. Meillä ei asu sukulaisia tällä paikkakunnalla, joten se ei tule kysymykseen.

Ja mies muuttaa jo keväällä kyseiselle paikkakunnalle, jotta saa hommat alkuun, me muu perhe muutetaan kesällä; tämän pidempään emme haölua erillään asua.

t.ap

Meillä ei muuteta sen jälkeen, kun lapset on aloittaneet koulun.

Me annetaan lapset juuret ja hyvä perusturvallisuuden tunne.

Ikinä en tekisi tuota 16- vuotiaalle ja psyykkiset seuraukset siitä on varmasti, kun jää kaverit ja tyttöystävä.

Haluan joskus muuttaa maalle, mutta en ikinä ennenkuin lapset on aikuisia.

Et voi olla tosissasi? Sementoit elämää tuolla tavalla ja ihan turhaan. Tietysti kukin tekee miten tahtoo, mutta ei pari muuttoa ketään haittaa. Joskus niiden lasten on osattava muuttaa pois kotoakin.

Omat vanhempani olivat vähän niin kuin sinä. Lapsi hankittiin vasta kun oli talo ja tavarat. Ikinä ei muutettu. Oli todella vaikea lähteä kotoa tai tehdä itse asiassa yhtään mitään itsenäistä, "kun aina olemme sinun parastasi ajatelleet".

Minusta vanhempien velvollisuus on elää myös omaa elämää ja muistaa aina, että lapset ovat siinä vain käymässä.

Hyvinkin voi olla joustoa tuollaisessa tilanteessa. Tai sitten kaupungilla voi olla tarjottavana jotain muuta vaihtoehtoa.

17-vuotias on kuitenkin jo oikeutettu opintotukeenkin. Kannattaa soittaa ja kysellä kaupungilta (ihan vaan jo senkin vuoksi, että on sitten kertoa faktoja pojalle, jos hän uskoo ettei hänen tilanteestaan ole kukaan kiinnostunut).

Kuinka kauan poikasi on ollut yhdessä tyttöystävänsä kanssa? Heillehän voi tulla erokin ennen ensi kesää, joten ainakaan kovin lyhyen seurustelusuhteen takia en tekisi koko perheen kannalta merkittäviä ratkaisuja.

Mutta en myöskään pakottaisi tuon ikäistä lasta muuttamaan. Pojalla on vielä paljon aikaa aikuistua ennen muuttoanne, ja tämä voisikin antaa tarvittavan kipinän itsenäistymiselle ja vastuun kantamiselle. Jota poikasi siis ilmeisesti tarvitsee, jos ei vielä ole kykenevä asioistaan huolehtimaan... Eli sopisitte lapsen kanssa, että hänen ei ole pakko muuttaa muun perheen mukana kesällä, jos ei halua. Ehtona pitisitte sitä, että osoittaa kuluvan lukukauden aikana osaavansa huolehtia koulustaan ym. asioista. Eli opettelette nyt sitä vastuun ottamista ja kannustimena pojalla jääminen kotipaikkakunnalle. Puolen vuoden valmistelun ja harjoittelun jälkeen 17-vuotiaan (tai ainakin lähes) pitäisi kyllä siihen kyetä. Tai mietitte vaihtoehtoisia ratkaisuja: oma lukioaikainen koulukaveri muutti poikaystävänsä kotiin asumaan lukiovuosiksi ja oli ilmeisesti heille sopiva ratkaisu. Riippuen vanhemmista ja nuorten suhteen laadusta voisi tämäkin toimia. Tai muuttaisivat vaikka yhteiseen asuntoon, ei sekään ole tuon ikäisillä tavatonta.

Nykyään lukioissakin voi hyvin yhdistellä opintoja eri oppilaitoksista, joten sekin on mahdollista, että lapsi suorittaisi osan jäljellä olevista lukio-opinnoistaan uudella paikkakunnalla (esim. yhden lukukauden) ja sen jälkeen palaisi halutessaan takaisin vanhalle kotipaikkakunnalle suorittamaan loput. Voihan olla, etteivät ero ja muutto tuntuisikaan niin kauhealta, jos tietää, että tarvittaessa pääsee vaikka joulun jälkeen takaisin vanhaan kouluun.

Muutenkin kannattaa markkinoida muuttoa niin, että ei muutto automaattisesti tarkoita pysyvää eroa vanhasta kaveripiiristä tai tyttöystävästä. Vahva suhde kestää kyllä vuoden pari etänäkin ja kavereihin voi pitää yhteyttä vaikka päivittäin ja käydä tapaamassa viikonloppuisin.

Minusta viestissäsi on aika ehdottomia kommentteja, itse ainakin pyrkisin jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun. Niin, että kaikki ovat tyytyväisiä. Onhan sekin esim. mahdollista, että jos olette perheen isän työn takia muuttamassa, niin hän muuttaa kesällä ja muu perhe vaikka joululta. Eli poika saisi puoli vuotta enemmän vanhassa kaveripiirissään ja puoli vuotta enemmän aikaa kasvaa ja kenties pärjätä omillaan. Omasta tuttavapiiristäni tiedän paljon tämäntapaisia ratkaisuja, kun muutot on ajoitettu lasten koulunkäynnin kannalta sopivaan ajankohtaan ja perhe ollut sen takia hetken kahdessa osassa. Useimmiten silloin kyllä ollut kysessä muutto ulkomaille/ulkomailta.

Vaihtoehtoja on paljon, ja teidän pitää rauhallisesti keskustella, miten järjestätte asiat kaikkia tyydyttävällä tavalla.

18-vuotiaasta ylöspäin, tarkistin juuri. Toisekseen poika jankuttaa koko ajan, kuinka ei ole motivaatiota lukemiseen ja mielummin istuisi koneella pelaamassa aamuyöhän saakka. Kuinka moni jättäisi tällaisen teinin itsekseen asumaan?

Tyttökaverin luo on ihan turha kuvitella muuttavansa, ovat seurustelleet 6kk ja tytön vanhemmat rajoittavat tapaamisia todella rajulla kädellä, eli eivät tykkää koko seurustelusta. Eikä meillä ole haluja usuttaa poikaa yhteen kenenkään kanssa 17-vuotiaana. Meillä ei asu sukulaisia tällä paikkakunnalla, joten se ei tule kysymykseen.

Ja mies muuttaa jo keväällä kyseiselle paikkakunnalle, jotta saa hommat alkuun, me muu perhe muutetaan kesällä; tämän pidempään emme haölua erillään asua.

t.ap

siis päätös on jo tehty!



mitä siis täällä asiaa edes kyselet kun jo vastauksen tiedät ! hohhoijaa onpas taas fiksua

siis päätös on jo tehty!

mitä siis täällä asiaa edes kyselet kun jo vastauksen tiedät ! hohhoijaa onpas taas fiksua

näin toimitaan jos muutetaan. t.ap