*HELMIÄISTEN -11* joulukuu

Niin se aika vaan menee, että nyt alkaa olla viimeset päivät aamukammasta käsillä ennen joululomaa, jolta sitte siirryn suoraan mammalomalle tammikuun alussa. Tätä on odotettu!



Meidän lillukka oli kans kääntyny perätilaan viime neuvolakäynnin jälkeen, tosin olen siitä salaa vähän tyytyväinen, koska kyseessä on melkoisen vauhdikas tapaus ja tuolla alhaalla rummutus ei tunnu niin pahasti, kuin jos kaikki potkut osuisi kylkiluihin ja palleaan. Toivottavasti tietysti heittäisi voltin vielä uudestaan, ettei tarvisi yrittää käännöksiä.



Painoarvioita ei meillekään ole kertaakaan annettu, piti oikein tarkistaa neuvolakortista. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää... Mihin painoarvio muuten perustuu? Tehdäänkö se vaan ultran yhteydessä vai ihan tavallisilla neuvolakäynneilläkin?



Raskausajan diabeteksenkin kanssa olen alkujärkytyksen jälkeen (ja lievän kapinahengen, sillä jouluna en edelleenkään aio sokereita ajatella) tullut hyvin toimeen. Ruokavaliolle ei isoja muutoksia tarvinnut tehdä (lähinnä siis lopetin vaan karkin syönnin). Arvot on olleet niin hyvät, että heti sain helpotusta mittausväleihin (1 pvä/vko) ja painoakin tuli vaan 100g/vko ruokavaliotarkastuksen jälkeen.



Muutenkin nyt on asiat aika mukavasti, kun ollaan saatu tavarat uuteen kotiin sisään, vaikkakin mies on niitä lähinnä paikoilleen laitellut, kun itsellä ei voimat ole oikein riittäneet ja supistukset häiritsee touhuja. On aika herttaista miten huolehtivainen miehestä on muutenkin tullut. Välillä se on kieltänyt minulta kokonaan kotona liian touhuamisen ja välillä kirjaimellisesti peitellyt sohvalle torkkumaan :) Kaiken muun lisäksi vielä miehen työsopimus vakinaistettiin tammikuun alusta alkaen, joten parempia joululahjoja ei tässä osaisi edes kaivata!



Tänään kävin kampaajalla nauttimassa vähän rennommasta viikosta ja valmistautumassa joulujuhliin. Siellä jotain muotilehtiä selaillessani tuli ensimmäistä kertaa oikein ikävä "omia" vaatteita - istuvia housuja ja hameita, vöitä sekä korkeita korkoja. (Sitä että kengät saa helposti jalkaan on ikävä ihan joka aamu :D ) Ajattelinkin kysyä onko teillä tullut ikävä jotain asiaa, joka nyt raskausaikana on tauolla?

Niin ne viikot tosiaan vaan vierii eteenpäin. Monesti ennen raskautta kun kuuli jonkun sanovan raskauden loppupuolella sanovan, et onpa mennyt raskausaika nopeesti, niin en voinut uskoa. Malttamattomana ihmisenä ajattelin, et 9 kk on aivan tolkuttoman pitkä aika. Mut nyt on huomannut moneen kertaan ajattelevansa samoin, et nopeesti on mennyt! Aiemmin jotenkin ajatteli raskausaikaa yhtenä kokonaisuutena, mut nyt on huomannut miten monta välietappia tässä on, mikä rytmittää ja katkaisee odotusta. Eka nla, eka ultra, np-ultra, 12 rv, rakenneultra jne jne...



EI noi potkut tosiaan tuolla alhaalla tunnu kipeeltä tai muutenkaan pahalta. Paitsi rakon toimiessa potkunyrkkeilysäkkinä...



Ultrassa painoarvio perustuu reisiluun pituuden, vartalon ja pään ympäryksen mittoihin. Kone siis laskee otettujen mittojen perusteella arvion painosta ja antaa vielä +/- X grammaa arvion. Kokenut kätilö tai lääkäri osaa myöskin aika hyvin arvioida vauvan kokoa vatsan päältä käsin tunnustelemalla.

Aika jännä, ettei toisille ole tehty minkäälaista painoarviota. No, neuvoloissa on tietty eri tapoja.



Helly: kun sulla on toi raskausajandiabetes kerran hyvällä mallilla, niin saitko jotain "sallittua" sokerimäärää vai onko se edelleen totaalisen kiellettyä? Noita sokereita/hiilareita aina vaan miettii, vaikka sokerirasituksessa kaikki olikin hyvin. Sen verran on kuitenkin yleisesti puhuttu kookkaista sokeri-/hiilarivauvoista.

Tai miten muut, minkä verran syötte makeita tai muita kuin täysjyvävilja-tuotteita? Tai oletteko mitenkään muuttaneet niiden syömistottumuksia raskauden aikana?



Onko ollut mitään ikävä, mikä on nyt tauolla? Mulla on liikunta joutunut jäämään tosi vähiin supistusten takia, joten olen kaivannut välillä kunnon hikiliikuntaa, etenkin aerobiciä. Hyvää, mukaansa tempaavaa musiikkia, fyysisesti sopivan rasittava tunti, askelkuviot sellaiset ettei niihin tarvi hirveesti keskittyä, mut ai kuitenkaan tylsät ja hyvä, iloinen, tsemppaava vetäjä! b Myös pitkiä metsälenkkejä koiran kanssa olen kaivannut. Keväällä sitten! =)

HELLY kyseli, mitä ikävä "entisestä" elämästä. Prätkällä huristelua!!! Kesällä tuli n. 2000 km mittariin, mutta runsaan pahoinvoinnin vuoksi kilometrit jäivät siihen ja kun olo vihdoin helpotti, viikot alkoivat olla semmoiset etten enää uskaltanut hypätä puikkoihin. Tuli kesästä mieleen yksi hauska ilta: pahoinvointi oli taas kukkeimmillaan ja hormoonit heittivät ja itkin miehelle että hitto kun ei pysty edes ajamaan kun oksennus tulee jos kypärän laittaa päähän. Mies ehdotti: hyppää hänen kyytiin ja ole visiiri auki niin saat raitista ilmaa ja avot: se auttoi pahoinvointiin! Huristelin miehen kyydissä ihanan kesäiltaisen tuulen huuhdellessa kasvoja ja olo hellitti, kunnes ajoimme lehmätilan ohi ja lopun arvannettekin... ;) Nyt talvella ikävöin myös muita harrastuksia, joita ei voi tehdä raskaana: mies ja lapsi laskettelurinteessä ja minä kateellisena kaakaomukin kanssa odottamassa. Enkä pääse huristelemaan moottorikelkalla, enkä pulkkamäkeen. Eli ikävöin vauhtia XD



SOKEREISTA: ravitsemusterapeutti ohjasi, että aterialla (lounas ja päivällinen) saa olla hiilareita max 25-30 grammaa. Aamu- ja valipaloilla niitä saa tulla vähemmän,aamupala 20 g, väliapalta 10-15 g mutta lounaalla ja päivällisellä tulee se n. 30 g. Ohje vuorokausimääräksi yhteensä 150-200 g hiilareita.



Täällä odotellaan sitä "pesänrakennusvietin" puhkeamista jotta saisi aikaiseksi laittaa vauvalle hommat kuntoon...



KAIKILLE helmimasuille ihanaista joulun- ja vauvanodotusta!!!



Hautomo h32+2

Hei! Uusi tällä foorumilla. Esikoista (emme tiedä sukupuolta) 17.2 odotamme maailmaan, Naistenklinikka, Hki.



Ikävöin omia vaatteita! Katsoin yhtenä päivänä haikeena kivoja paitapuseroitani. Kaipaan myös lenkkeilyä - tosin ei tässä säässä. Kihlasormuksen jouduin kampeamaan irti sormesta ja sen on kaulakorussa nyt mukana. Ikävöin ihania kenkiä! Korkeat korot ja seksikkäät lestit! Kuomat on jees mutta. Ikävöin myös viiniä ja skumppaa. Ja se ihana eka hiprakka olo. En tosin ikävöi krapulaa :) Ikävöin tupakkaa, vaikka se haiseekin nykyään - mutta sitä tapaa ikävöin. Ikävöin suklaata. Kun RD todettiin jätin suklaat ja kaikki muut herkut täysin pois. Arvot on pysyneet ihan vaan tällä kunnossa. Ja mielestäni nuo Hautomon hiilarimäärät on pikkasen alakanttiin. Ja paljon kasvikisa vaan kehiin niin sekin auttaa!!

Mulla ohje oli, että lounaalla ja päivällisellä n. 50-60g (eli esim. pari perunaa, leipäviipale ja lasimaitoa) ja aamu-, väli- ja iltapaloilla n.30g. Siitä se kokonaissaanti tulee suunnilleen siihen 200g/päivä. Hedelmiä max. 3 päivä, rasva mielellään 60% kasvirasvaa (rasva ilmeisesti jotenki auttaa sokerien imeytymisessä?), leipä täysjyvää ja aterioille lautasmalli käyttöön eli puolet kasviksia. Ja joka aterialla pitää syödä ja aterioitten välit mahdollisimman tasaisiksi. Ohjeet voi vaihdella varmaan myös vähän sen mukaan, että onko taustalla myös ylipainoa vai onko kyse "vaan" sokerien imeytymisestä.



Mun ei tarvinnut just muuta muuttaa, ku jätin herkut pois ja vähän muokkasin aamupalaa - myslissä kun on liikaa hiilareita. Supistusten takia en oo ihan kauheesti pystyny enää liikkumaan, mutta sehän tietysti auttais asiaa kans, jos vaan pystyy.

teille suositeltu, ottaen huomioon, etä sokerirasituksen sokerimäärä on 75 gr ja sillähän se arvo kohosi yli sallitun meillä diagnostisoiduilla ja tuo 60 gr hiilareita aterialla on todella korkea määrä sokeria gestaatiodiabeetikolle.



Tämä nyt menee hiusten halkomiseksi, mutta kaivoin sairaalan ravitsemusterapeutilta saamani Diabetesliiton ohjekirjasenkin ja tarkistin: aamupalalla 20 gr, lounaalla ja päivällisellä suositusannoksessa oli hiilareita 40 gr ja välipaloilla/iltapalalla n.20 gr.



No, mutta tärkeintä, etä verensokerit pysyvät aisoissa :) ! Itselläni diabetes tekee jo sitä, että vaikka noudatan tarkasti diettiä (aiemmassa viestissäni mainitsemiani hiilarimääriä), nousee sokerit silti. Eli esim. jauhelihakeittolautasellinen (pelkkä keitto, ei leipää, maitoa tms) nosti sokerit yli sallitun. Nyt äitipolin lääkäri suositteli jättämään jopa hedelmät pois, jotta saataisiin oltua ilman insuliinejä. :/

"Aika korkeita hiilarimääriä teille suositeltu"



En nyt menis sanomaan niinkään. Hiilarit on niin helppo jättää pois. Tarkistin listani 160 - 230 gr / päivä on suositus. Ja helposti alitan tuon. En ole kaueesti enää syönyt perunaa/riisiä/pastaa vaan aina aterian yhteydessä vetänyt jotain uunijuureksia tms. Hyvää on! Lanttu, porkkana, nauris ja punajuuri kuutioituna, sekoitettuna maustesekoitukseen (öljyä, hunaja 1 tl, suola, pippuri, rosmarini, jamitämuutakivaalöytyy) ja sitten uuniin 200 astetta 1 tunti.



Leivän poisjättäminen muilta aterioilta kun aamupalalta onnistuu vallan mainiosti. Miksi sitä leipää nyt turhaan vatsan täytteeksi söis??



Myslistä: löysin myslin prismasta jossa ei ole kun 1% sokereita. Finax branmuesli. Hiilareita toki on, mutta kun perusmyslissä on 25% sokeria niin tässä todellakin reilu 1%.

Tänään viikkoja kasassa tasan 32 ja h-hetkeen on enää tasan 7 viikkoa (sektion takia). Alussa tuntui, että aika vain matelee, mutta nopeetahan se on mennyt. Esikoista odottaessa oli varmaan liikaa ylimääräistä aikaa, mutta nyt kun kolme lasta, koira ja rakas siippani pyörii ympärillä niin ei ehdi miettiä päiviä.

Hieman jännittää tuo sektio vaikka kaksi on jo takana, mutta ainahan on olemassa riskejä.. ehkä täytyy kysästä lääkäriltä lisää kun synnytystapa-arvio tulee.

Eilen kävin neuvolassa ja siellähän se vauva nyt siis on perätarjonnassa. Kiloja on nyt tullut yhteensä 8kg.

Olo on muuten ok, hieman välillä ahdistaa tuo kasvava masu. Kengännauhat on hieman vaikea sitoa, mutta onneksi aina välillä mies sitoo ne.:)

Sairaslomalla olen ollut 5 viikoa inhottavien nivuskipujen takia. Vielä olisi 3 viikkoa äitiysloman alkuun, joten eikohän sekin aika mene sairaslomalla ollessa ellei ihmeparantuminen tapahdu nivusissa.

Nyt haluan toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista joulua! Palataan asiaan ensi vuonna.



MiDa rv 32+0

Meillä on menossa vko 32 ja olen jo toista viikkoa sairaslomalla - räkätaudin takia. Raskaus ja vauva voivat hyvin, mutta toissaviikolla sain jonkun ilmeisesti viruksen aiheuttaman räkätaudin ja olen yskinyt koko viime viikon ja tämän viikon alunkin. Vähän väliä on pissa lirahtaa housuun kun yskänpuuskat on niin rajuja. Neuvola- ja tk-lääkärit, joita on nyt treffattu sairaslomien takia, veikkaavat aiheuttajaksi tosiaan virusta ja siksipä ei yskänlääkettä kummempaa ole käytössä (sitäkin vain satunnaisesti olen ottanut). Syksyllä söin jo yhden antibioottikuurin sitkeään flunssaan, joka sitten parani sillä, tänään tk-lääkäri antoi jo reseptin valmiiksi mutta kehotti vielä odottelemaan loppuviikolle ennen kuin aloitan. Ei kyllä innostakaan lisätä antibioottia ruokalistalle, menee vaan maha sekaisin.



Viikko sitten kävin neuvolassa ja painonnousu on tykkänään tyssännyt. Pikemminkin olin laihtunut 200g parissa viikossa. Ruokahalu on kyllä ollut tavanomaista huonompi ja peilistäkin mielestäni näkyy, että vauva ottaa nyt ravintonsa äidistä... Posket on kuopalla ja äitiyshousut roikkuu. Tosin maha kyllä kasvaa ja tenava liikkuu tarmokkaasti. Myönteisesti ajatellen; ei ole turvotuksia =) ja muutenkin on ihan mukava olo vatsan kanssa (tätä hiton yskää lukuunottamatta).



Olen jopa nukkunut viime aikoina selälläni! Vaikka illalla kyllä käyn tyynykasan kanssa kyljelle, aamulla usein herään selältä.



Sokereista tuli mieleen; mulle olis periaatteessa suositeltu sukurasitteen takia (isällä DM2) sokerirasitusta mutta sovin th:n kanssa etten mene ellei virtsassa ilmene sokeria tms erityistä. BMI on ollut 23 ja edellinen raskaus sujunut hyvin niin en nähnyt syytä.



Painoarviota meidän neuvolassa tekee kaiketi terveydenhoitajat näppituntumansa mukaan. Esikoinen painoi 3060g joten en ainakaan ole huolissani että liian iso lapsi olisi tulossa. Voisinpa joulun jälkeen kysäistä th:n arviota. Asento oli viimeksi pää alaspäin, mutta sitä ennen tenava oli viikon poikittain ja nyt en taas osaa oikein sanoa; liikkeet tuntuvat samantapaisilta kuin esikoisella, joka oli lopulta täydellisessä jalkatarjonnassa. Mieltä keventää tieto, että tammikuussa tehdään synnytystapa-arvio äpkl:lla edellisen sektion vuoksi.



Lunta tulee vaan lisää! Odotan vaan että paranisin, piristyisin ja pystyis enemmän heilumaan esikoisen kanssa ulkona. Ehtis vielä viedä kaveria luistelemaan ja stigamäkeen. Töitä mulla on jäljellä enää viikko, sillä pidän viikon "kesä"lomaa ennen mammaloman alkua Loppiaisena.



Oikein Ihanaa Joulua Kaikille ja Leppoisaa Vuodenvaihdetta myös!

toivottaa puolugga

Meillä on kasassa 32+5 vkoa. Viikon päästä pojulla "on lupa" tulla maailmaan, jos tahtoo. Uskomatonta, että näin äkkiä on aika mennyt. =)



Masu kasvaa ja poju touhuilee. AIka paljon tuo etuseinässä oleva istukka vaimentaa tuntemuksia. Tässä jonain päivänä laskin liikkeitä kädet vatsan päällä, kun tuntui, että on aika hiljaista, mutta ei tarvinut montaa minuuttia odottaa, kun oli jo 10 havaittua liikettä kasassa. Niitä ei vaan tuntenut päällepäin, kun istukka toimi nyrkkeilysäkkinä.



Viime päivinä oon saanu tutustua nivus- ja liitoskipuihin. Jostain lukemani kuvaus sukkapuikoilla tökkimisestä osui kyllä nappiin...:/ Mut ei noita onneks kauheen paljoa ole, mut nyt tietää miltä ne tuntuu.



Kuten MiDa sanoi, kengännauhat alkaa olla vaikea sitoa. Vaikka kuinka kumartuu, niin masu ottaa vastaan, ennen kuin kädet ylttää nauhoihin. Alkaa olla aika paksu olo! Mutta tästä paksuudesta on ilo nauttia! :D



Ens kuussa sitten mennään viime metreillä ennen tositoimia!



Nautinnollista joulua kaikille!! *

Jos tähän asti on ollut merkillisen kivuton ja oireeton raskaus, niin ne kaikki taitaa kostautua täällä kahden viimeisen kuukauden aikana. Nivuset on tulessa, kävely sattuu ja sängyssä kääntyminen on jo projekti itsessään. Viime yönä heräsin elämäni pahimpaan suonenvetoon pohkeessa. Suonta kiskoi ja kiristi ainakin viiden minuutin ajan, ja minä tuskasta itkien huudan mieheltä apua. Mitä ei siis tietenkään tullut, mitäpä raukka olisi voinut tehdä. En päässyt edes ylös sängystä, että olisin voinut vetää suonta vastaan, koska nivuset iski tulta. Aaaaah.



Nojoo. Silti olen onnellinen kuin pieni mäyrä, ja rakastan tätä lasta masussani ihan äärettömästi! :)



Aivan ihanan lämmintä joulua teille kaikille!

Vielä ehtii tänne joulukuun puolelle toivotella kaikille ihanaa uutta vuotta 2011!



Tulossa onkin aika muutosten vuosi, ainakin meille joille on esikoinen tulossa. Takana on viimenen joulu "kahdestaan" miehen kanssa ja aika monta kuukautta ihanaa-kamalaa-raskasta-rakasta odotusta. Nyt loppusuora häämöttää, kun nyt joululta ensimmäiset meistä on alkaneet jäädä äitiyslomille.



Tsemppiä kaikille viimeiseen kuukauteen / kuukausiin, toivottavasti kaikilla synnytykset menee hyvin ja päästään tutustumaan uusiin pieniin perheenjäseniimme, pikku enkeleihin ja riiviöihin, ja tutustumaan itseemme äiteinä ja isinä...! Aika seikkailu edessä, vai mitä? :)

Yhdyn Hellyn sanoihin piiitkästä odotuksesta ja nyt loppusuorasta, joka jo häämöttäää. Veikkaanpa, että jo tammikuun pinoon saamme joltain kiireiseltä vauvauutisia ja siitä se "lumipallo" alkaakin sitten vyörymään :) Kiva, että täällä on saanut jakaa näitä pitkiä raskauskuukausia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.



Itse aloittelin nyt pitkän loman, kun jäin kolme viikkoa ennen äippälomaa saikulle. Selkä ei enää kestänyt istumatyötä, joten nyt sitten vain ollaan. Aika kummallista tämmöinen joutenolo, kun on aina opiskellut tai tehnyt töitä ja lomaa on ollut max. 2vkoa jossain välissä... Vauvelilla kaikki hyvin masussa, vielä yksi kasvukontrolli tulossa rv 36, vaikka kokonaisuutena kasvaakin keskikäyrällä (painoarvio rv 32+1 1726g ja syntymäpainoarvio n.3300g). Napavirtausta seurailevat jostain syystä, joten vielä näen tulokkaan ainakin kerran ennen syntymää ultran välityksellä. Pari liikehälytystäkin meillä on ehtinyt tässä olemaan, kun neiti ei suostu joskus liikkumaan ei sitten millään, vaikka tekis mitkä temput sen herättelemiseksi. Onko muut joutuneet kasvukontrolleihin, liikehälytyksiin tms.?



Tässä lopuksi Anna-Mari Kaskisen pari kaunista runoa, jotka kuvaavat hyvin tämän hetkisiä fiiliksiä:



"Milloin on ihminen valmis

äitinä olemaan?

Tarpeeksi pätevä siihen

olenko milloinkaan.



Milloin on ihminen valmis

kantamaan vastuun sen,

jonka tuo tullessansa

pikkuinen ihminen?



Jaksanko voimilla näillä

lastani tukea,

varustaa, hoivata, laulaa,

leikkiä, lukea?



Milloin on ihminen valmis

vanhemman tehtävään?

Lapseni, seikkailuun suureen

yhdessä lähdetään."



ja toinen



"Silloin kun sinä synnyit,

paistoiko aurinko?

Oliko taivaalla pilvi,

tähtien karkelo?



Silloin kun sinä synnyit,

olihan kaunista niin?

Lapsonen, et tiedä, kuinka

sinua odotettiin."





Ihanaa vuotta 2011 kaikille Helmikuisille! Laitan jo tammikuun pinon valmiiksi odottelemaan.



-Vaapukka84 + rinsessa 32+4

Todellinen suuri seikkailu on meillä kaikilla, etenkin esikoisen odottajilla, edessä. Opetellaan uuden perheen jäsenen kanssa tuntemaan toisiamme ja tapojamme, parisuhde saa aivan uusia piirteitä ja myös itsestään tulee oppimaan uutta upouudessa roolissa vanhempana. Innolla ja jännityksellä odotan tuota kaikkea!



Ihania noi Anna-Mari Kaskisen runot! =)



Me ei onneksi ole jouduttu liikehälytyksiin. Välillä kun on tuntunut olevan hiljaista, olen käsi vatsan päällä kuulostellut, että olisiko syytä olla huolissaan vai ei, niin yllättävän paljon liikehdintää kuitenkin on. Tuo etuseinän istukka on todellinen iskunvaimennin!

Onneksi Vaapukankin rinsessan hälytykset ovat osoittautuneet vaarattomiksi!



Oikein hyvää vuodenvaihdetta! Ensi vuonna tähän aikaan onkin aivan eri meininki! =)

Tämä alkava vuosi onkin sitten varmasti täynnä monenlaista uutta ja ihmeellistä :) Kunhan saadaan vauvelit ensin syliin niin sitten sitä kasvetaan ja opitaan nopeaa tahtia. Ajatella, että vuoden päästä meijän vauvat on jo 10 kk ikäisiä palleroita!





Täällä on yöt muuttuneet aika levottomiksi, milloin mistäkin syystä. Vessaan joutuu heräilemään useamman kerran ja varsinkin oikean käden kipuilu on ollut inhottavaa. Oon pari kertaa laittanut käteen kylmägeeliä, mikä onkin sitten helpottanut. Onko kukaan muu käyttänyt? Pitäisi olla ihan turvallista käyttää kyllä. Mahollisimman vähän haluais kuitenkin käyttää yhtään mitään ylimäärästä. Oon ehkä jopa liian varovainen, mutta siitä tuskin on mitään haittaa.



Poika liikkuu edelleen paljon. Vielä muutama päivä sitten se kääntyili aika usein perätilaan. Uskomattomalla voimalla se välillä punnaa ja puskee itteään millon mihinkin suuntaan.. Nyt on oltu pari päivää putkeen pää kokoajan alaspäin. Kunhan nyt pysyis vaan niin.. Mahakin on nyt kasvanut lyhyessä ajassa paljon. Kyllä tää aika vaan juoksee niin nopeaa, että kauhistuttaa! Ja samalla toivoo, että menis vaan vieläkin nopeampaa! Tiedätte varmaan tunteen :)



Hyvää alkavaa vuotta kaikille!



Pautsu 33+0