Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, jolla olisi täydellinen elämä?
28.11.2010 |
Terveet, fiksut ja koulussa hyvin pärjäävät lapset, hyvä avioliitto, kaikki hyvin molempien sukujen kanssa, taloudellisesti kaikki hyvin, laaja ystäväpiiri niin aikuisilla kuin lapsillakin, ei mitään vastoinkäymisiä milloinkaan?
Kommentit (43)
neliraajahalvaantuminenkin sinusta elämän kantamista? Eihän siihen kuole. Osaisitko siis nauttia elämästä yhtä paljon ja pitäisitkö sitä täydellisenä pelkän asenteen voimalla jos kykenisit liikuttamaan ainoastaan vasenta pikkurilliäsi?
Mutta en myöskään näe siinä mitään järkeä, että sen marginaalisen mahdollisuuden vuoksi, että joku päivä saatan maata sairaalassa neliraajahalvaantuneena, en tänä päivänä luottaisi siihen että elämä kantaa ja vastoinkäymisistä selviää.
Kyse on paljon suuremmista linjoista. Kyllähän jokaiselle "säännölle" poikkeus löytyy, mutta ei se silti tarkoita sitä että "sääntö" olisi turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et tiedä yhtään paremmin kuin kukaan muukaan, mistä onni "ensisijaisesti" juontuu tai mikä on "kaiken lähtökohta". Get off your high horse. Hupaisaa miten kaikenlaisia yleispäteviä näennäistotuuksia ovat hanakoita laukomaan sellaiset, jotka kaikkein huonoimmin (ja onnettomimmin) elävät omaa ns. elämäänsä.
Kaiken perusteella et ainakaan vaikuta kovin onnelliselta. Ja uskallan edelleen kaikesta mesomisestasi huolimatta väittää, että onni lähtee hyvin pitkälle siitä, miten asioihin suhtautuu. Olen pahoillani puolestasi, sillä vaikutat todella elämääsi pettyneeltä ja katkeralta ihmiseltä :(
mutta olen nro 16 ja erittäin onnellinen elämässäni! Sinulla taas on tarve esiintyä jonain asiantuntijana asiassa, jossa et sellainen ole... sellainen kertoo kertoo ihmisestä yhtä ja toista, mutta ei kylläkään sitä että kyseinen yksilö olisi onnellinen.
Mutta en myöskään näe siinä mitään järkeä, että sen marginaalisen mahdollisuuden vuoksi, että joku päivä saatan maata sairaalassa neliraajahalvaantuneena, en tänä päivänä luottaisi siihen että elämä kantaa ja vastoinkäymisistä selviää.Kyse on paljon suuremmista linjoista. Kyllähän jokaiselle "säännölle" poikkeus löytyy, mutta ei se silti tarkoita sitä että "sääntö" olisi turha.
vakava sairaus tai loukkaantuminen on marginaalinen mahdollisuus? Aikamoisessa pumpulissa elät. En yritä saada sinua uskomaan että voit maata siellä sairaalassa vaikka jo huomenna mutta itse tiedän että näin on.
vakava sairaus tai loukkaantuminen on marginaalinen mahdollisuus? Aikamoisessa pumpulissa elät. En yritä saada sinua uskomaan että voit maata siellä sairaalassa vaikka jo huomenna mutta itse tiedän että näin on.
Vakavista sairauksista (mm. syöpä) ja loukkaantumisista (mm. 6 kk:n rankka kuntoutusjakso) on jo itsellänikin kokemusta, ja voin sanoa että kaikista ollaan selvitty. Aikaa se toki ottaa, mutta selvitty kuitenkin. Olen myös selvinnyt perheenjäseneni äkillisestä kuolemasta. Että älä sinä tule minulle puhumaan pumpulista. Taitaa vain sinua harmittaa, että joku pystyy kaikesta huolimatta suhtautumaan elämään positiivisesti.
tämä on ihan itsestä kiinni!
Minä esim. elin kodissa jossa vanhemmat eristäytyivät muista ihmisistä ja jokainen juhlakutsu oli painajainen, jossa emmittiin ja tuskailtiin ja jännitettiin. Joka kerta, vaikka usein juhlissa oli lopulta ihan kivaa. Tai sitten ei, ja isäni pahoitti äitini mielen moittimalla tätä jostain ihan triviaalista asiasta ja teki entistä vaikeammaksi lähteä seuraavalla kerralla. Arvatkaa mikä oli minun perintö sosiaalisten suhteiden kannalta. Olen joutunut tekemään asian eteen todella paljon töitä. Nyt nelikymppisenä en enää pelkää ja jännitä juhlia. En voi kuitenkaan edelleenkään sanoa, että nauttisin niistä. En saa sosiaalisista suhteista voimaa samalla lailla kuin monet ihmiset.
Tosin sosiaalisten taitojen puute alkaa vaikuttaa jo viihtymiseen työpaikalla. Kahvitauot menee enempi ja enempi omalla työpisteellä, kun ei meinaa keksiä puhuttavaa kahvilan pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voihan olla, että elämä tosiaan "kantaa" sinua. Kun olet itse se, joka tekee muille pahaa.
Vakavista sairauksista (mm. syöpä) ja loukkaantumisista (mm. 6 kk:n rankka kuntoutusjakso) on jo itsellänikin kokemusta, ja voin sanoa että kaikista ollaan selvitty. Aikaa se toki ottaa, mutta selvitty kuitenkin. Olen myös selvinnyt perheenjäseneni äkillisestä kuolemasta. Että älä sinä tule minulle puhumaan pumpulista. Taitaa vain sinua harmittaa, että joku pystyy kaikesta huolimatta suhtautumaan elämään positiivisesti.
no syöpäkin voi aiheuttaa neliraajahalvauksen, jos se leviää aivoihin, vaikka itselläsi ei niin käynyt niin ei se tarkoita että mahdollisuus olisi vain marginaalinen. Aivoverenvuotokin aiheuttaa sellaista kuten monet muutkin sairaudet, ja tuskin myöskään kykenisit olemaan yhtä onnellinen jos sairastuisit vaikka Huntingtonin tautiinkaaan. Ei minua harmita että toiset ihmiset elää siinä harhassa, ettei heille voi tapahtua mitään kovin pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen onnellinen.
Onneksi onnellisuuteen ei tarvitakaan täydellistä elämää, vaan sitä, että oppii sietämään vastoinkäymisiä, hyväksyy erilaiset ihmiset, rakastaa läheisiään, toivoo parasta kaikille. : )
Terveet, fiksut ja koulussa hyvin pärjäävät lapset, hyvä avioliitto, kaikki hyvin molempien sukujen kanssa, taloudellisesti kaikki hyvin, laaja ystäväpiiri niin aikuisilla kuin lapsillakin, ei mitään vastoinkäymisiä milloinkaan?
Mutta meillä ei ole lapsia. ;) Vastoinkäymisiä tietty kummankin historiaan mahtuu, mutta sellaisia ihan tavallisia, ei mitään ylivoimaisen ahdistavia tyyliin koko suku joi ja tappeli ja raiskasi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tämä menee lapselliset vs. velat -onnellisuustappeluksi. Ja oikeassahan olin.
Hämmentävän moni vapaaehtoislapseton muuten kuluttaa kaunista sunnuntaipäivää vauvapalstalla.
Kaikki nuo ylläolevat löytyy, lisäksi olemme hyvännäköisiä, terveenelämän tavat ja hoikkia. Meillä on hyvät työt, ihanat lapset, upea omakotitalo ja autot jne. Sen lisäksi elämämme on tasapainoista, 13 vuoden parisuhde (10 vuotta nimisissa) on täynnä rakkautta ja välittämistä. Itse olen tähän perheeseen niin tyytävinen ja koko elämän tilanteeseemme. Sen verran olen kuitenkin skeptinen, että muistan olla joka päivä iloinen tästä.
Meillä on takana lapsettomuussurua, miehen sairautta ja lapsen vakava sairaus. Mutta kun nuo on selätetty ja nyt ei ole mitään, olen onnellinen. Eli kultalusikka suussa ei ole kokoajan eletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no syöpäkin voi aiheuttaa neliraajahalvauksen, jos se leviää aivoihin, vaikka itselläsi ei niin käynyt niin ei se tarkoita että mahdollisuus olisi vain marginaalinen. Aivoverenvuotokin aiheuttaa sellaista kuten monet muutkin sairaudet, ja tuskin myöskään kykenisit olemaan yhtä onnellinen jos sairastuisit vaikka Huntingtonin tautiinkaaan. Ei minua harmita että toiset ihmiset elää siinä harhassa, ettei heille voi tapahtua mitään kovin pahaa.
johtui se sitten mistä tahansa. Enkä todellakaan ole väittänyt, että olisin neliraajahalvaantuneena yhtä onnellinen kuin nyt. Sitä en ymmärrä, kuinka voit väittää että elän siinä harhassa ettei minulle voi tapahtua mitään kovin pahaa, kun elämässäni on vastoinkäymisiä ollut jo vaikka muille jakaa. Tottakai tiedostan, että koska tahansa voi käydä mitä vaan, mutta edelleen luotan siihen että selviän. Koska olenhan selvinnyt tähän mennessäkin vakavista sairauksista, onnettomuuksista ja läheisten kuolemsta. Ja pienemmistäkin murheista kuiten työttömyydestä.
Mitä sinä saat siitä, että tuhlaat elämäsi maalailemalla kauhukuvia tulevaisuudesta ja selvästi pelkäämällä, että jossain vaiheessa koko maailma romahtaa?
miten "elämä kantaa" asenne muka liittyisi siihen, että teen pahaa muille!
Ja ihan pienenä lukuvinkkinä "Elämä kantaa" -niminen kirja, jossa syöpälääkäri ja vakavasti sairastunut syöpäpotilas käyvät kirjeenvaihtoa. Jännä, että hekin ovat tämän fraasin kirjan nimekseen valinneet...
http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=298
voihan olla, että elämä tosiaan "kantaa" sinua. Kun olet itse se, joka tekee muille pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa nyt hyvänen aika toisen luottaa siihen että elämä kantaa!
Mukava kuulla, että olet onnellinen ja luotat elämään. Mukvaa ja onnellista päivää sinulle! Nautitaan hyvistä hetkistä silloin kun niitä on. :)
Itse kärsin usien siitä että pelkään ettei elämä kannakaan, ns. katastrofiajattelija", ja ihana kuulla että joku voi vapaasti nauttia elämästä. Älä anna toisten lannistaa sinua!
varmaan sellainen...
Lapsilla on kaikki ok, pärjäävät koulussa ja harrastuksissa, parisuhde kunnossa, molemmat töissä ja suht hyvät tulot.
Sukulaisten kanssa ollaan melko vähän tekemisissä (mun vanhemmat on kuolleet), mutta se vähä on ihan asiallista.
Kaikilla on kavereita, mutta ei mulla ja miehellä mitään hillittömän laajaa kaveripiiriä ole eikä tarviikaan olla.
Vastoinkäymisiä on tottakai, niitä on kaikilla. Mitään isoa ei ole ollut vuosiin, mutta olemme me molemmat osamme sitäkin lajia saaneet.
En ole ikinä tajunnut tuota sanontaa.
Enkä sitä että asioilla on tapana järjestyä. Mun asioilla ei ole tapana järjestyä, yritinpä itse järjestää niitä tai vain odottamalla että ne järjestyy. Olkaa onnellisia te joilla näin on.
Sehän on oikeastaan vain sitä, että hyväksyy sen mitä elämä tuo tullessaan. Ja osaa iloita niistä asioista, jotka omassa elämässä on hyvin.
Jokainen meistä kuolee joskus, mä en ymmärrä miten se voi olla niin kamalan suuri yllätys ja järkytys monelle. JOillekin se tulee niin, että on kolme kuukautta elinaikaa syövän kanssa. Siinä tilanteessa on varmaan olennaista, miten on elämänsä siihen mennessä elänyt. Voiko katsoa taaksepäin ja olla tyytyväinen itseensä ja tekoihinsa.
Samoin tuo asioiden järjestyminen... Kyllähän se elämä on suurelta osin sellaista millaiseksi sen itse rakentaa. Esim. ihmissuhteet, perhetilanne, arjen sisältö, millaisia taloudellisia riskejä ottaa jne. Toki on asioita, joille ei itse voi mitään, mutta sekin täytyy ymmärtää, mitkä on niitä asioita, ja oppia elämään niiden kanssa.
Antakaa nyt hyvänen aika toisen luottaa siihen että elämä kantaa!
Mukava kuulla, että olet onnellinen ja luotat elämään. Mukvaa ja onnellista päivää sinulle! Nautitaan hyvistä hetkistä silloin kun niitä on. :)
Itse kärsin usien siitä että pelkään ettei elämä kannakaan, ns. katastrofiajattelija", ja ihana kuulla että joku voi vapaasti nauttia elämästä. Älä anna toisten lannistaa sinua!
Jotenkin tosiaan keskustelu on mennyt av-maiseen tapaan aivan käsittämättömäksi vänkäämiseksi :) En lannistu, mutta ihmettelen kyllä kovasti sitä katkeruuden ja negatiivisuuden määrää, joka näistä viesteistä pursuaa.
Mutta luotetaan me onnelliset tulevaan ja nautitaan tästä hetkestä! Se on mielestäni paljon fiksumpaa kuin halvaantumisten ja Huntingtonin taudin pelkääminen.
voitte luottaa siihen asti kun tulee joku isompi vamma. Syöpiäkin on erilaisia joten yhdestä selviäminen ei tarkoita että selviäisi kaikista muistakin sairauksista ja onnettomuuksista maailmassa yhtä vähällä.
ei sinun. Voit olla tänään hyvinkin onnellinen taustastasi huolimatta.
Usein noista sosiaalisista tilanteista tehdään liian virallisia, väsätään ja suunnitellaan - meille kaverit tulee kuin kotiinsa, ruokaa tehdään ja syödään yhdessä. On siivottu tai ei, ollaan verkkareissa tai ykkösissä, tukka hyvin tai ei. Eivät he tule "kylään" vaan jakamaan arkea ja juhlaa meidän kanssamme. Voidaan hyvin syödä keittiön pöydän ääressä, soppa kattilasta eikä perintöskoolista jne.
Rohkeasti vaan, elämästä pitää nauttia!
22
Minä esim. elin kodissa jossa vanhemmat eristäytyivät muista ihmisistä ja jokainen juhlakutsu oli painajainen, jossa emmittiin ja tuskailtiin ja jännitettiin. Joka kerta, vaikka usein juhlissa oli lopulta ihan kivaa. Tai sitten ei, ja isäni pahoitti äitini mielen moittimalla tätä jostain ihan triviaalista asiasta ja teki entistä vaikeammaksi lähteä seuraavalla kerralla. Arvatkaa mikä oli minun perintö sosiaalisten suhteiden kannalta. Olen joutunut tekemään asian eteen todella paljon töitä. Nyt nelikymppisenä en enää pelkää ja jännitä juhlia. En voi kuitenkaan edelleenkään sanoa, että nauttisin niistä. En saa sosiaalisista suhteista voimaa samalla lailla kuin monet ihmiset.