Onko tällainen äiti normaali?
Joka ei koskaan halaa lapsiaan tai sano rakastavansä näitä? Oma äitini oli sellainen, ei tuo nyt toki minua enää liikuta mutta välillä ihmettelen miksi hän on ylipäätään halunnut lisääntyä.
Kommentit (57)
kun olit lapsi halannut sinua? Surullista jos niin. Lähetän halauksen sinulle
muista että olisi halannut, itsekään en ole mikään toisten ihmisten koskettelija tai halailija koskaan ollut. Olin lapsena kova puhumaan ja yritin kertoa hauskoja juttuja mutta jossain vaiheessa lopetin kun mihinkään ei saanut ikinä vastakaikua. Nykyisinkin jos äidille jotakin sanoo, niin hän ei kommentoi mitään ja jos kysyn, että kiinnostaako sinua, niin hän sanoo, että kiinnostaa, mutta ei edelleenkään sano mitään..sosiaalialalla kuitenkin työskentelee.
ja käy terapeutilla vollottamassa. Voithan seuraavaksi valittaa miten Hitlerin jälkeläiset kiusaa sua mammapalstalla.
ja käy terapeutilla vollottamassa.
Voithan seuraavaksi valittaa miten Hitlerin jälkeläiset kiusaa sua mammapalstalla.
terapeutille päätyy varmaan lapsesi niin voit samalla jutella omista ongelmistasi hänelle.
jos tässä on joku heikko persoonallisuus niin se olet sinä.
Vahva ihminen uskaltaa selvittää pahanolonsa syyt, ja yllätys yllätys: äideillä on valtava vaikutus lapsemme persoonallisuuteen ja hyvinvointiin! Onhan lapsi täysin riippuvainen äidistään pitkään. Raukka on se, joka ei tätä uskalla myöntää itselleen. Ja tämä on hyvä muistaa myös äitiä omalle kohdalleen.
Se, että on huomannut -ja uskaltaa sen myöntää- että oma äiti on aiheuttanut toiminnallaan aiheuttanut traumoja, on vaan FAKTA, eikä sen tarvitse olla mitään syyttelyä. Ja syyttelykin on aivan tervettä, kunhan sen käsittele ja pääsisi asian kanssa rauhaan.
Niin että selvittele sinäkin omat asiasi, johon vaikuttaisi olevan aihetta paljon enemmän kuin kirjoittajalla jolle niin sydämellisesti ja viisaasti vastasit :/
ole koskaan halannut, enkä muista kun pari kertaa jolloin on sanonut rakastavansa, MUTTA siitä huolimatta hän on paras äiti mitä kuvitella saattaa ja mulla oli ihana lapsuus.
Kaikki eivät osoita rakkauttaan samalla tavalla. Oma äitini osoitti sen muilla keinoilla :)
ymmärrä miksi lasten kasvatusta tutkittaisiin niin mielettömästi ja kaikkia kiintymyssuhdeteorioita kehitettäisiin ym. ja annettaisiin ohjeita vanhemmille, jos kerran oikeasti vanhemmat voivat tehdä mitä hyvänsä ja sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään, vaan jos lapselle tulee ongelmia niin se on puhtaasti hänen luonteenheikkouttaan, eikä asiaan voi vaikuttaa mitenkään.
ole koskaan halannut, enkä muista kun pari kertaa jolloin on sanonut rakastavansa, MUTTA siitä huolimatta hän on paras äiti mitä kuvitella saattaa ja mulla oli ihana lapsuus.
Kaikki eivät osoita rakkauttaan samalla tavalla. Oma äitini osoitti sen muilla keinoilla :)
ja käy terapeutilla vollottamassa. Voithan seuraavaksi valittaa miten Hitlerin jälkeläiset kiusaa sua mammapalstalla.
Ja sä huvittava tosikko. Täällähän se seura tekee kaltaisekseen.
En provosoitunut viestistäsi, vaikka niin taisit haluta...
En rupea tänne ihan kaikkea taustastani kirjoittamaan, mutta kerron vielä sen verran, että tiedän nyt aikuisena, että omalla äidilläni on ollut omat syynsä, miksi on tunnekylmä ja kyvytön hellyyteen. Muitakin ongelmia äiti-tytärsuhteessamme on ollut ja on edelleen.
Tiedostan oman lapsuuteni ja elämäni lähtökohdat ja se helpottaa selviytymään, ei karsiutumaan, niin kuin joku muu kirjoitti.
Olen myös itse äiti ja on ihanaa kun en toista äitini virheitä, vaan annan lapselleni paljon hellyyttä ja näytän hänelle päivittäin sanoin ja teoin, että rakastan häntä ja että hän on minulle tärkeä omana itsenään.
terv. 5
ennen ehkä olikin hyvin tavallista ja normaalia. Nykyään ei ole enää vallitseva malli.
Oma äitini on samanlainen ja itse päätin että omia lapsiani halaan ja kerron että rakastan. Itse jäin sitä kaipaamaan äidiltä. Muuten oli välittävä ja huoletiva äiti.
mullekaan olis vanhemmat koskaan sanoneet, että rakastavat mua. Olisin varmaan pitäny sitä tosi outona :D
Meillä ei myöskään halattu. Mulla meni aikuisiällä tosi pitkään, että opin olla halattavana tai menin jotain ihmistä halamaan. Nykyään jo luonnistaa, kun alkaa 40 ikävuosi lähestyä.
oikeastaan en usko että äitini olisi minua rakastanut. Varmaan on hommannut lapsia vain siksi kun kuuluukin. Jotkut ovat sanoneet, että vaikkei äiti halaillut sun muuta niin silti se välitti, mistä sen sitten näkee? Jos kuolisin niin en usko että äiti itkisi, en ole koskaan nähnyt hänen itkevän.
mullekaan olis vanhemmat koskaan sanoneet, että rakastavat mua. Olisin varmaan pitäny sitä tosi outona :D
Meillä ei myöskään halattu. Mulla meni aikuisiällä tosi pitkään, että opin olla halattavana tai menin jotain ihmistä halamaan. Nykyään jo luonnistaa, kun alkaa 40 ikävuosi lähestyä.
siis jos nyt vanhemmat rupeaisi puhumaan jostain rakastamisesta niin luulisin niiden olevan järjiltään, kyllä se minustakin tuntuisi tosi oudolta.
osaa olla kiinnostunut mistään mitä sanon. Lapsena olin vielä sairaalloisen ujo ja olisin tarvinnut kannustusta, mutta en saanut kuin haukkuja.
ettei äiti suuttunut tai lyönyt tai haukkunut. Asiasta huomautti ja rajoitti. Ruokaa oli aina, vaatteita ja lelujakin sai usein toiveesta mieleisiä. Äiti vietti mielellään aikaa minun kanssani, luettiin tai pelattiin tai käytiin kävelyllä. Juteltiin asioista ja hän neuvoi minkä osasi. Jos minulla oli paha mieli, hän lohdutti. Jos kerroin hauskan jutun, hän nauroi, jos onnistuin jossain asiassa, hän kehui. Teini-iässä ollessani hän vietti unettomia öitä takiani, kun valvoi ja odotti kotiin tai tuskaili poikaystävävalintojani... Näistä päättelin, että hän välitti, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan.
ettei äiti suuttunut tai lyönyt tai haukkunut. Asiasta huomautti ja rajoitti. Ruokaa oli aina, vaatteita ja lelujakin sai usein toiveesta mieleisiä. Äiti vietti mielellään aikaa minun kanssani, luettiin tai pelattiin tai käytiin kävelyllä. Juteltiin asioista ja hän neuvoi minkä osasi. Jos minulla oli paha mieli, hän lohdutti. Jos kerroin hauskan jutun, hän nauroi, jos onnistuin jossain asiassa, hän kehui. Teini-iässä ollessani hän vietti unettomia öitä takiani, kun valvoi ja odotti kotiin tai tuskaili poikaystävävalintojani... Näistä päättelin, että hän välitti, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan.
muistan että mulle luettiin joskus alle viisivuotiaana mutta sen jälkeen en ole tehnyt mitään äidin kanssa eikä hän ole neuvonut tai lohduttanut tai kehunut tai kommentoinut. En kyllä muista haukkuneenkaan mutta ei ole ikinä pitänyt siitä jos itken. Ruokaa ja vaatteita oli kyllä. Hiuksia minua ei opetettu kampaamaan tai dödöä käyttämään joten ala- asteella olin aina tukka takussa ja haisin, missä iässä nyt sitä rupesinkaan haisemaan.
ettei äiti suuttunut tai lyönyt tai haukkunut. Asiasta huomautti ja rajoitti. Ruokaa oli aina, vaatteita ja lelujakin sai usein toiveesta mieleisiä. Äiti vietti mielellään aikaa minun kanssani, luettiin tai pelattiin tai käytiin kävelyllä. Juteltiin asioista ja hän neuvoi minkä osasi. Jos minulla oli paha mieli, hän lohdutti. Jos kerroin hauskan jutun, hän nauroi, jos onnistuin jossain asiassa, hän kehui. Teini-iässä ollessani hän vietti unettomia öitä takiani, kun valvoi ja odotti kotiin tai tuskaili poikaystävävalintojani... Näistä päättelin, että hän välitti, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan.
Ylläolevasta esimerkistä näkee, että välittämistä ja rakkautta on silti ollut, vaikkei sitä 'rakastan sinua' sanamuotoon ole puettukaan. Kaikilla ei ole ollut sitäkään.
Ylläolevasta esimerkistä näkee, että välittämistä ja rakkautta on silti ollut, vaikkei sitä 'rakastan sinua' sanamuotoon ole puettukaan. Kaikilla ei ole ollut sitäkään.
ja vaikka sanoisi, että rakastaa, mutta se ei näy missään (äiti vaikka työmatkoilla ja töissä 90% ajasta) niin ei sekään yksistään riitä.
Ylläolevasta esimerkistä näkee, että välittämistä ja rakkautta on silti ollut, vaikkei sitä 'rakastan sinua' sanamuotoon ole puettukaan. Kaikilla ei ole ollut sitäkään.
ja vaikka sanoisi, että rakastaa, mutta se ei näy missään (äiti vaikka työmatkoilla ja töissä 90% ajasta) niin ei sekään yksistään riitä.