Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olen raivoissani, turhaanko?!
23.11.2010 |
meillä on kotihoidossa kaksi lasta: uhmaikäinen ja esiuhmaikäinen. mitenkään sen ihmeemmin asioihin menemättä tilanne on se, että kaipaisin hetken rauhaa, kenties paria yötä hyviä yöunia olematta kuitenkaan ihan totaaliväsynyt. kyse on siis lähinnä mukavuudenhalusta.
veljeni käy vaimonsa kanssa vuorotöissä ja hänellä on kouluikäinen ja esiuhmaikäinen kotihoidossa. tämä on mahdollista siksi että äitimme hoitaa lapsia kouluun/koulusta ja kotona aina kun tarve vaatii eli monta kertaa viikossa. asumme veljen kanssa eri paikkakunnalla, mutta veljeni asuu äitimme kanssa melko lähellä toisiaan.
soitin äidilleni ja pyysin, että hän ottaisi uhmaikäisemme vähäksi aikaa hoitoon sen kummemmin syitä erittelemättä. mummo meni vähän vaikeaksi ja rivien välistä luin, että kyllähän aina heille voi tulla, mutta.. mietin hetken aikaa välttelevää vastausta ja päätin, että tulemme sitten kaikki yhdessä joulun aikaan.
kun laitoin luurin kiinni, olin todella vihainen. äidilleni en raaskinut näyttää tunteitani, sillä jotenkin tuntuisi väärältä alkaa pakottaa äitiäni tekemään jotain sellaista mitä hän ei halua tehdä, kuten esim. alkaa lastenhoitajaksi.. nyt olen raivoissani, kun ajattelen että hän kaitsee monta päivää viikossa veljen lapsia, mutta omaani hän ei mielellään haluaisi. olenko suuttunut turhaan? en voi myödkään välttyä ajattelemasta että äitini mielestä minun kuuluisi hoitaa lapsemme itse, sillä olen pois työelämästä ja ainoa tehtäväni on hoitaa lapsiamme.
olen siis väsynyt ja vihainen joten anteeksi vain kaikki pilkku-, ajatus- ym. virheet!
Kommentit (147)
Ap on joo valinnut kotiäitiyden (ts. on luultavasti hoitovapaalla jos nuo lapset ovat uhmaikäisiä). Mutta samalla tavallahan se veljen perhe on valinnut sen, että molemmat käyvät vuorotöissä. Tää av on ihmeellinen paikka. Kun on ketju, jossa ihmetellään mihin pikkukoululaisen saa aamuisin hoitoon kun koulu alkaa kymmeneltä ja on mentävä töihin seitsemäksi, alkaa kauhea kanalauman kaakatus, kuinka elämän voi aina ja kaikissa tapauksissa (ja kuka tahansa voi) järjestää niin ettei se pikkukoululainen joudu olemaan yksin. Pitää olla säästöjä että voi olla kotona ja pitää käyttää vuorotteluvapaata ja oikeutta lyhennettyyn työaikaan ja pitää pystyä rytmittämään työ miehen kanssa niin ettei mene vuorot päällekkäin. Miten se ei nyt tässä sitten pädekään vaan raasut joutuvat molemmat tekemään vuorotyötä, snif. Joo, onhan veli tän järjestänyt tässä, mutta aika epäreilulla tavalla. Enkä nyt ajattele edes ap:n kannalta, enkä mummon, vaan sen, että veli on järkännyt homman näppärästi niin, että omat lapset kyllä saa kaupanpäällisiksi läheiset välit mummoon joka ei sitten (ihan ymmärrettävästi) jaksa muita lapsenlapsiaan hoitaa edes aivan satunnaisesti muutaman kerran vuodessa. Musta tässä kaupassa häviävät ap:n lapset kaikista eniten. Ja joo, voihan siellä kyläillä koko perheenä (jos mummo jaksaa ottaa vastaan kun on uupunut hoitirumbasta), mutta se ei vaan ole sama asia kuin isovanhemman ja lasten ihan kahdenkeskinen aika. Kiitän luojaa ettei meillä ole tällaista, vaan "omia lomia" ehdottaa mummot ja suunnittelee mitä kaikkea kivaa loman aikana yhdessä tehdään! Ja nimenomaan niin, että yksi lapsenlapsi kerrallaan on joitakin päiviä ja tehdään spesiaaleja juttuja sekä ihan vaan ollaan ja höpsötellään. Ja ei, en pysty silloin nukkumaan päiviä, koska käyn töissä (ja teen lyhennettyä työaikaa pienten koululaisten vuoksi ;).
Entäs jos ne veljen lapset olisi tarhassa ja kävisi mummolla muuten vaan kun lähellä asuvat, esim useamman kerran viikossa. Sekin olisi noin ajatellen epäreilua, kun voivat sitä suhdetta rakentaa ja ap:n lapset eivät, kun eivät asu lähempänä. Joten ratkaisu: AP muuttaa äitinsä lähelle ja menee töihin.
Niin uupunut siihen lastenhoitoon jos pari kertaa viikossa lapset kyläilisi kuin että hoitaa näitä ihan työkseen. Ehkä jaksais ottaa noita ap:n lapsiakin ihan vaikka vaan välillä luokseen. Sitähän tässä kai toivottiin, ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla menee tosi hyvin verrattuna näinhin asennevammaisiin pätemisentarpeisiin saivartelijoihin:)
Vaittaisin etta sulla on paljon rankempaa kuin veljesi perheella, jotka kayvat toissa ja joiden ei tarvitse raahata lapsia minnekkaan hoitoon. Sinulla on myos oikeus saada apua aidiltasi.
Tyossakaynti on siis mielestasi jonkinlaista lomaa? Jos, niin toivotan kaikki kotiaidit lampimasti kokeilemaan esim. minun toitani, kun kerran heidan tilanteensa on niin raskas tyossakayviin verrattuna, jotka kayvat vain lepailemassa toissaan. Lisaksi: eihan ap:nkaan tarvitse raahata lapsiaan minnekaan hoitoon...
Ap on joo valinnut kotiäitiyden (ts. on luultavasti hoitovapaalla jos nuo lapset ovat uhmaikäisiä). Mutta samalla tavallahan se veljen perhe on valinnut sen, että molemmat käyvät vuorotöissä. Tää av on ihmeellinen paikka. Kun on ketju, jossa ihmetellään mihin pikkukoululaisen saa aamuisin hoitoon kun koulu alkaa kymmeneltä ja on mentävä töihin seitsemäksi, alkaa kauhea kanalauman kaakatus, kuinka elämän voi aina ja kaikissa tapauksissa (ja kuka tahansa voi) järjestää niin ettei se pikkukoululainen joudu olemaan yksin. Pitää olla säästöjä että voi olla kotona ja pitää käyttää vuorotteluvapaata ja oikeutta lyhennettyyn työaikaan ja pitää pystyä rytmittämään työ miehen kanssa niin ettei mene vuorot päällekkäin. Miten se ei nyt tässä sitten pädekään vaan raasut joutuvat molemmat tekemään vuorotyötä, snif. Joo, onhan veli tän järjestänyt tässä, mutta aika epäreilulla tavalla. Enkä nyt ajattele edes ap:n kannalta, enkä mummon, vaan sen, että veli on järkännyt homman näppärästi niin, että omat lapset kyllä saa kaupanpäällisiksi läheiset välit mummoon joka ei sitten (ihan ymmärrettävästi) jaksa muita lapsenlapsiaan hoitaa edes aivan satunnaisesti muutaman kerran vuodessa. Musta tässä kaupassa häviävät ap:n lapset kaikista eniten. Ja joo, voihan siellä kyläillä koko perheenä (jos mummo jaksaa ottaa vastaan kun on uupunut hoitirumbasta), mutta se ei vaan ole sama asia kuin isovanhemman ja lasten ihan kahdenkeskinen aika. Kiitän luojaa ettei meillä ole tällaista, vaan "omia lomia" ehdottaa mummot ja suunnittelee mitä kaikkea kivaa loman aikana yhdessä tehdään! Ja nimenomaan niin, että yksi lapsenlapsi kerrallaan on joitakin päiviä ja tehdään spesiaaleja juttuja sekä ihan vaan ollaan ja höpsötellään. Ja ei, en pysty silloin nukkumaan päiviä, koska käyn töissä (ja teen lyhennettyä työaikaa pienten koululaisten vuoksi ;).
Entäs jos ne veljen lapset olisi tarhassa ja kävisi mummolla muuten vaan kun lähellä asuvat, esim useamman kerran viikossa. Sekin olisi noin ajatellen epäreilua, kun voivat sitä suhdetta rakentaa ja ap:n lapset eivät, kun eivät asu lähempänä. Joten ratkaisu: AP muuttaa äitinsä lähelle ja menee töihin.
Niin uupunut siihen lastenhoitoon jos pari kertaa viikossa lapset kyläilisi kuin että hoitaa näitä ihan työkseen. Ehkä jaksais ottaa noita ap:n lapsiakin ihan vaikka vaan välillä luokseen. Sitähän tässä kai toivottiin, ei sen kummempaa.
Eiköhän se kuitenkin ole sen mummon ihan oma asia miten aikansa käyttää?
Ja AP vois vastata jo vihdoin MIKSEI SE UKKOS HOIDA NIITÄ LAPSIA?
mummo kysyisi sinulta, että voitko hoitaa muutaman päivän näitä veljen lapsia kun mummo on itse niin väsynyt? Eli sama toisinpäin: mummolla on lapsia hoidettavana, on väsynyt ja haluaisi pari päivää lomaa. Aivan niinkuin sinulla on lapsia hoidettavana, haluaisit pari päivää lomaa.
Innosta kirkuen hoitaisin mummon homman, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, älä välitä noista suunsoittajista. Mä ymmärrän sua täysin. Meillä kans kaksi lasta, toinen uhmaiässä ja toisinaan niiiiin rasittava... Mullakin käynyt joskus mielessä että olisipa luxusta jos uhmis pääsisi vaikka joskus mummolaan yökylään; hän saisi itselleen kivaa olemista ja laatuaikaa mummon kanssa, ja minä saisin huoahtaa ja keskittyä sen hetken rauhassa pikkusisarukseen. Mutta ei onnistu; mummo käy töissä, ja illat ja viikonloput lähes aina hoitaa muita lapsenlapsiaan. Joten ei auta kuin jaksaa.
No, mummo on epäonnistunut ainakin kasvattamaan lapsensa. Pojasta on kasvattanut itsekkään ja röyhkeän hyväksikäyttäjän, joka ottaa kaiken itselleen, ei jätä muille mitään.
ja sellaisia ovat nämä kaikki vanhemmat, jotka eivät palkkaa hoitajaa lapsilleen, jos sitä paljon tarvistevat. mummo pitäisi saada jokaisen lapsen tasapuolisesti itselleen.
joten ehkä ap:n lapset eivät liikoja menetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mummo on epäonnistunut ainakin kasvattamaan lapsensa. Pojasta on kasvattanut itsekkään ja röyhkeän hyväksikäyttäjän, joka ottaa kaiken itselleen, ei jätä muille mitään. ja sellaisia ovat nämä kaikki vanhemmat, jotka eivät palkkaa hoitajaa lapsilleen, jos sitä paljon tarvistevat. mummo pitäisi saada jokaisen lapsen tasapuolisesti itselleen. joten ehkä ap:n lapset eivät liikoja menetä.
ja viestiketjuhan on lähtenyt elämään ihan itsekseen. olen aika järkyttynyt siitä, millaisena suurin osa minut näkee: itsekkäänä oman mukavuuden tavoittelijana.
yllä oleva viesti kosketti, sillä äitini on minulle rakas, enkä missään nimessä halua häntä kuormittaa omalla väsymykselläni enkä lisätä hänen lastenhoitotaakkaansa. mummo ei koskaan ole pyytänyt lapsiamme heille yökylään. ajattelin, että hän ei ehkä uskalla sitä tehdä (ehkä ajattelee että tunkeutuu elämäämme) ja siksi kysyin asiaa. todellakin, lapsemme on ollut viimeksi elokuussa ja sitä edellisen kerran ennen kesää yksin kylässä. lapsemme on siis 4-vuotias eikä ihan mikään yöllä hoidettavakaan enää.
miten lapsenlapset oppivat tuntemaan isovanhempansa, olivat ne sitten hyviä tai huonoja? en halua tasapuolisuutta, sitä en tule koskaan saamaan jo välimatkankin takia, mutta olisin vain kaivannut lapsellemme mukavaa yhdessäoloa mummolassa ja muuta mietittävää kuin nämä normaalit kotikuviot.
voihan näissä haukkuviesteissä voi olla myös totuuden siemen: ehkä tämä kotiäitiys ei sovi minulle kun näin itsekkäästi ajattelen vain omaa mukavuuttani.
hän on aina ollut se meidän perheen iltatähti joka saa kaiken haluamansa. olen tähän jo niin tottunut, mutta aiemmin se ei ole koskettanut minua tällä tavalla. nyt olen loukkaantunut ja varmasti kateellinen, sillä koen että hänen lapsensa ovat minun lapsiani tärkeämpiä.
ehkä äiti näkee lapsissa heidän isänsä jota ei voi sietää silmissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän on aina ollut se meidän perheen iltatähti joka saa kaiken haluamansa. olen tähän jo niin tottunut, mutta aiemmin se ei ole koskettanut minua tällä tavalla. nyt olen loukkaantunut ja varmasti kateellinen, sillä koen että hänen lapsensa ovat minun lapsiani tärkeämpiä.
ehkä äiti näkee lapsissa heidän isänsä jota ei voi sietää silmissään.
osa enemmän ja osa vähän vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ansaitsisit lepoa ja apua ja oikein olisi, että mummo olisi tasapuolisempi. Kysy suoraan.
uskomaton tyhmyyden ylistys että huhhuh. Ap- mä nään sut ihan normaalina ihmisenä, samaa ei voi sanoa näistä hirviöistä joita täällä palstailee. Toivottavasti tästä ketjusta on vastuussa vain muutama sekopää, olisi kauheaa jos suurella osalla ädeistä olis tällaiset lynkkausfiilikset.
Ei oo mitään vikaa sun tunteissa ja ajatuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskomaton tyhmyyden ylistys että huhhuh. Ap- mä nään sut ihan normaalina ihmisenä, samaa ei voi sanoa näistä hirviöistä joita täällä palstailee. Toivottavasti tästä ketjusta on vastuussa vain muutama sekopää, olisi kauheaa jos suurella osalla ädeistä olis tällaiset lynkkausfiilikset. Ei oo mitään vikaa sun tunteissa ja ajatuksissa.
helpottaa lukea etten olekaan ehkä ihan sekopää!
Minä kyllä puhuin veljestäsi. Sinua en kyllä haukkunut. Veljesi on itsekäs narsisti, kun hoidattaa lapsensa äidilään, jolla ei riitä näi nyhtä paljon aikaa sinun lapsille.
No, mummo on epäonnistunut ainakin kasvattamaan lapsensa. Pojasta on kasvattanut itsekkään ja röyhkeän hyväksikäyttäjän, joka ottaa kaiken itselleen, ei jätä muille mitään. ja sellaisia ovat nämä kaikki vanhemmat, jotka eivät palkkaa hoitajaa lapsilleen, jos sitä paljon tarvistevat. mummo pitäisi saada jokaisen lapsen tasapuolisesti itselleen. joten ehkä ap:n lapset eivät liikoja menetä.
ja viestiketjuhan on lähtenyt elämään ihan itsekseen. olen aika järkyttynyt siitä, millaisena suurin osa minut näkee: itsekkäänä oman mukavuuden tavoittelijana. yllä oleva viesti kosketti, sillä äitini on minulle rakas, enkä missään nimessä halua häntä kuormittaa omalla väsymykselläni enkä lisätä hänen lastenhoitotaakkaansa. mummo ei koskaan ole pyytänyt lapsiamme heille yökylään. ajattelin, että hän ei ehkä uskalla sitä tehdä (ehkä ajattelee että tunkeutuu elämäämme) ja siksi kysyin asiaa. todellakin, lapsemme on ollut viimeksi elokuussa ja sitä edellisen kerran ennen kesää yksin kylässä. lapsemme on siis 4-vuotias eikä ihan mikään yöllä hoidettavakaan enää. miten lapsenlapset oppivat tuntemaan isovanhempansa, olivat ne sitten hyviä tai huonoja? en halua tasapuolisuutta, sitä en tule koskaan saamaan jo välimatkankin takia, mutta olisin vain kaivannut lapsellemme mukavaa yhdessäoloa mummolassa ja muuta mietittävää kuin nämä normaalit kotikuviot. voihan näissä haukkuviesteissä voi olla myös totuuden siemen: ehkä tämä kotiäitiys ei sovi minulle kun näin itsekkäästi ajattelen vain omaa mukavuuttani.
mm. otsikko on hieno taky, kaikki haluavat varmasti tietaa mika raivostuttaa (jos otsikkona olisi ollut esim. lastenhoitoon viittaavaa, harvemmat olisivat avanneet viestin). Lisaksi tuo ap:n itse mainitsema "mukavuudenhalu" on varma koukku monelle. Sekaan viela konflikti kotiaitien ja tyossakayvien aitien valilla, plus isovanhemman rooli ja sisaruskateus, ja avot, av-klassikko on syntynyt... :-) Onnitteluni ap:lle.
Minä kyllä puhuin veljestäsi. Sinua en kyllä haukkunut. Veljesi on itsekäs narsisti, kun hoidattaa lapsensa äidilään, jolla ei riitä näi nyhtä paljon aikaa sinun lapsille.
No, mummo on epäonnistunut ainakin kasvattamaan lapsensa. Pojasta on kasvattanut itsekkään ja röyhkeän hyväksikäyttäjän, joka ottaa kaiken itselleen, ei jätä muille mitään. ja sellaisia ovat nämä kaikki vanhemmat, jotka eivät palkkaa hoitajaa lapsilleen, jos sitä paljon tarvistevat. mummo pitäisi saada jokaisen lapsen tasapuolisesti itselleen. joten ehkä ap:n lapset eivät liikoja menetä.
ja viestiketjuhan on lähtenyt elämään ihan itsekseen. olen aika järkyttynyt siitä, millaisena suurin osa minut näkee: itsekkäänä oman mukavuuden tavoittelijana. yllä oleva viesti kosketti, sillä äitini on minulle rakas, enkä missään nimessä halua häntä kuormittaa omalla väsymykselläni enkä lisätä hänen lastenhoitotaakkaansa. mummo ei koskaan ole pyytänyt lapsiamme heille yökylään. ajattelin, että hän ei ehkä uskalla sitä tehdä (ehkä ajattelee että tunkeutuu elämäämme) ja siksi kysyin asiaa. todellakin, lapsemme on ollut viimeksi elokuussa ja sitä edellisen kerran ennen kesää yksin kylässä. lapsemme on siis 4-vuotias eikä ihan mikään yöllä hoidettavakaan enää. miten lapsenlapset oppivat tuntemaan isovanhempansa, olivat ne sitten hyviä tai huonoja? en halua tasapuolisuutta, sitä en tule koskaan saamaan jo välimatkankin takia, mutta olisin vain kaivannut lapsellemme mukavaa yhdessäoloa mummolassa ja muuta mietittävää kuin nämä normaalit kotikuviot. voihan näissä haukkuviesteissä voi olla myös totuuden siemen: ehkä tämä kotiäitiys ei sovi minulle kun näin itsekkäästi ajattelen vain omaa mukavuuttani.
siksi ajattelin puolustaa häntä. näin vain on hänen kohdallaan aina ollut eikä hän varmaan itse tajua miten etuoikeutettu onkaan.
ja miksi viestisi kosketti; sanoit etteivät lapsemme liikoja menetä. kyllä he menettävät. isovanhempansa. ainoat jotka heillä on!
Minä: Ap, miksei miehesi hoida lapsia?
Ap: ----------------------------------.
laisinkaan, joten ei siitä mitään lepoakaan tarvita... Jokainen tarvitsee lepoa ja rentoutumista. Ketuttaa noi, jotka on heti vittuilemassa, kun joku valittaa uupumustaan.
Mutta etko sitten itse tajua etta jos sulla on pienia lapsia JA kayt kodin ulkopuolella toissa, niin siina vasta lepotauot kortilla on, kotona olet 110% aiti eika toissa voi nukkua kun lapset ovat paivareilla? Eli kylla kotiaidilla on hiukan paremmat lepaamismahdollisuudet kuin kodin ulkopuolella tyoskentelevalla.
Tuo riippuu niin paljon lapsista ja tilanteesta. Itse väsyin kotona lasten kanssa jatkuvaan meteliin ja vilskeeseen. Heitä pitää vahtia ihan koko ajan. Lapset tottelevat, mutta kiellot unohtuvat aika nopeaan. Töissä voi laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella musiikkia työn lomassa. Voin keskittyä vain työhön, eikä tarvi koko ajan miettiä, mitä vilkkaat lapset ovat taas keksineet. Jos pitäisin työstäni, niin työssäkäynti olisi huomattavasti vähemmän rasittavaa kuin kotiäitinä oleminen.
Ymmärrän ap:tä oikein hyvin. Mielestäni kyse ei ole mukavuudenhalusta, vaan todellisesta tarpeesta lepoon, jotta jaksaa pyörittää raskasta arkea.
Alue: Aihe vapaa
Mikä OIKEUS on vaatia vanhaa ihmistä valvomaan uhmaikäisen kanssa ja juoksemaan sellaisen perässä? Haloo hei, järki käteen!