Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olen raivoissani, turhaanko?!
23.11.2010 |
meillä on kotihoidossa kaksi lasta: uhmaikäinen ja esiuhmaikäinen. mitenkään sen ihmeemmin asioihin menemättä tilanne on se, että kaipaisin hetken rauhaa, kenties paria yötä hyviä yöunia olematta kuitenkaan ihan totaaliväsynyt. kyse on siis lähinnä mukavuudenhalusta.
veljeni käy vaimonsa kanssa vuorotöissä ja hänellä on kouluikäinen ja esiuhmaikäinen kotihoidossa. tämä on mahdollista siksi että äitimme hoitaa lapsia kouluun/koulusta ja kotona aina kun tarve vaatii eli monta kertaa viikossa. asumme veljen kanssa eri paikkakunnalla, mutta veljeni asuu äitimme kanssa melko lähellä toisiaan.
soitin äidilleni ja pyysin, että hän ottaisi uhmaikäisemme vähäksi aikaa hoitoon sen kummemmin syitä erittelemättä. mummo meni vähän vaikeaksi ja rivien välistä luin, että kyllähän aina heille voi tulla, mutta.. mietin hetken aikaa välttelevää vastausta ja päätin, että tulemme sitten kaikki yhdessä joulun aikaan.
kun laitoin luurin kiinni, olin todella vihainen. äidilleni en raaskinut näyttää tunteitani, sillä jotenkin tuntuisi väärältä alkaa pakottaa äitiäni tekemään jotain sellaista mitä hän ei halua tehdä, kuten esim. alkaa lastenhoitajaksi.. nyt olen raivoissani, kun ajattelen että hän kaitsee monta päivää viikossa veljen lapsia, mutta omaani hän ei mielellään haluaisi. olenko suuttunut turhaan? en voi myödkään välttyä ajattelemasta että äitini mielestä minun kuuluisi hoitaa lapsemme itse, sillä olen pois työelämästä ja ainoa tehtäväni on hoitaa lapsiamme.
olen siis väsynyt ja vihainen joten anteeksi vain kaikki pilkku-, ajatus- ym. virheet!
Kommentit (147)
kun ei mieheltä kerran apuja heru vai heruuko?
Missä mies luuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti ei jaksa loputtomiin. Välillä vaan tarttis vähän extra huomiota, lepoa, ja jotain piristävää, pimeällä syksyllä ja keväällä, kun kaikki on harmaata. Kotona on niin yksin, vaikka olis mies ja lapset, ja pienten lasten äideillä on rankkaa, kun ei edes yleensä ole ketään mukavaa jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia. Jos voisin, lähtettäsin ap:lle lentoliput minne vain, säkin rahaa, mulberryn käsilaukun, uuden garderoobin, ja pitäisin ap:n lapsista erinomaistahuolta matkan ajan, ja sanoisin että sinä olet ihana ja hyvä äiti, sinulla on ihanat lapset,ap. Voimia ja jaksamisia.
ajattelin tulla katsomaan aikaisemmin aloitettua viestiketjua. mulla on teille ilouutisia: olen palannut takaisin töihin. iloista tässä on se, että todellakin koen pääseväni välillä hermolomalle. lapsetkin aloittavat kerhossa vuoden alusta alkaen.
tilanne lähti siis purkautumaan sillä että jätin kotiäityden. aikansa kaikella ja päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka välillä tuntuikin että järki lähtee päästä justiinsa! lapset ovat edelleen kotihoidossa ja äitini ottaa heitä hoitoonsa ihan yhtä nihkeästi kuin aiemminkin. tämän kanssa kai täytyy vain elää, en enää kestä pyytää kun saan useimmiten kieltävän vastauksen. taidan vain olla riesaksi tässä asiassa.
taidan olla katkera, mutta jouluna taas sain muistutuksen siitä, että veljeni lapset ovat isovanhemmilleen.. tai no, äidilleni, läheisempiä kuin omani. se vaan sattuu ja aika kovaa!
nyt lähden töihin, mutta palaan lukemaan kommentteja myöhemmin!
Minusta täysi-ikäisellä lapsella ei ole enää oikeuksia vanhempiinsa. Kaikki apu on vapaaehtoista.
Vaittaisin etta sulla on paljon rankempaa kuin veljesi perheella, jotka kayvat toissa ja joiden ei tarvitse raahata lapsia minnekkaan hoitoon.
Sinulla on myos oikeus saada apua aidiltasi. Valitettavasti isovanhemmat eivat ole aina tasapuolisia. Ehka voisit jutella viela aitisi kanssa, sanoa etta todella tarvitsisit nyt apua ja sopisko. Uhmaikainenkin on usein paljon paremmin kayttaytyva muualla, omat vanhemmat saavat ne suurimmat kiukut, valitettavasti.
Juttele aitisi kanssa viela uudelleen, rauhallisesti.
En minä ainakaan laittaisi 4-vuotiasta yksin mummolle kylään! Voivat mennä yksin sitten kun ovat kouluikäisiä, ja osaavat tulla yksin kotiin, jos mummolassa on ikävä olla. Kyläilemme mummolassa koko perheenä, tai toinen vanhempi+lapset, ja vain muutama tunti kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apu ymmärsi kysyä tätä jo varmaan 70-luvulla
Alue: Aihe vapaa
molemmista ja helpommalla olen päässyt töissä kuin kotona pienten lasten kanssa.
Tietysti tuo riippuu mm. siitä kuinka raskasta työtä tekee ja kuinka paljon niiden lasten kanssa kotona puuhastelee, vai puuhasteleeko ollenkaan.