Kamalin työpaikka jossa olet ollut

Suomen lähikauppa Oy, eli toisinsanoen Siwa.
Iha hirveetä, myymäläpäällikkö itse piru ja paskanpuhumista. Iltavuoron jälkeen piti omalla ajalla jäädä tekemään loput iltahommat kun yksinkertaisesti et illan aikana kerenny tekemään. Toisin sanoen ketju hyväksikäyttää ihmisten tunnillisuutta( tuleehan se halvaksi ) olin mp 2 ja junnailivat niin että kakkosen lisää ei maksettu!
Lähin vetämään ja suosittelen kaikille muillekkin!!!!!!

Ihmettelen suuresti sitä että kukaan nykyaikana suostuu tekemään ilmaista työtä? Ettekö kuulu liittoon?

Efectivosta kuullut pelkkää huonoa !! Nuoria työntekijöitä joille palkkaa ei makseta! Perään saa soitella monta kuukautta ja sieltä vastataan vaan että "joo tarkistetaan" ja silti ei palkkaa kuulu.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:38"]Ihmettelen suuresti sitä että kukaan nykyaikana suostuu tekemään ilmaista työtä? Ettekö kuulu liittoon?
[/quote]

samaa mietin. Toisaalta ihan omassa työpaikassanikin ihmiset tekee kotoa sairaana töitä jne. Luottamusmies etunenässä. Ihmiset pelkäävät töittensä puolesta. Naurettavaa.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:11"]

LähiTapiola mainittu pariin kertaan. Kertoisitteko vielä paikkakunnan/toimiston? En jotenkin jaksa uskoa että kaikki konttorit ympäri Suomen ovat läpimätiä...

[/quote]

Itse ollut LähiTapiolassa ja oli paras työpaikka tähän asti! Harmi että muuton vuoksi jouduin luopumaan työpaikasta. 

Olin erään vuokrafirman kautta tiskaamassa/keittiöapulaisena. Ensinnäkin se oli pidemmän päälle raskasta, että milloin tahansa saatettiin soittaa että olisi töitä, aamukuudelta soitettiin että seitsemäksi pitäisi mennä paikkaan X (joka oli tietenkin tuntematon ja oma aikansa meni siihenkin, että selvitti miten sinne julkisilla pääsee vai pääseekö edes), tai perjantai-iltana klo 21 soitetaan ja painostetaan lähtemään lauantaiaamuna töihin. Tämä sai aikaan sen, että olin jatkuvasti ahdistunut ja aloin pelätä puhelinta. Toisille tuo voi sopia, mutta minua ahdisti se, että mitään ei voinut suunnitella eikä koskaan tiennyt etukäteen että olisiko seuraavana päivänä (tai samana päivänä!) töitä vai vapaata, piti siis tavallaan olla koko ajan valmiustilassa. Painostus myös oli aika kova, eli vaikka sanoi että en pääse tekemään tuota keikkaa, niin sitä ei oikein otettu tosissaan.

Rekrytointivaiheessa korostettiin, että aina saa kieltäytyä työkeikasta jos ei halua keikkaa ottaa. Käytännössä tätä alettiin kuitenkin kiertää mm. kysymällä etukäteen jo edellisellä viikolla, että "minä päivinä ensi viikolla voit tehdä vuoroja". Sitten oli aika hankalaa enää kieltäytyä yksittäisestä vuorosta, jos oli kerran aiemmin sanonut, että voi kyseisenä päivänä töitä tehdä.

Kieltäytymisen tarve kuitenkin saattoi syntyä esim. siitä johtuen, jos keikka olisi ollut jossain todella hankalan matkan ja matkakulujen päässä ja vaikkapa 3-4 tunnin mittainen, jolloin keikasta olisi jäänyt matkakulujen ja verojen jälkeen käteen maksimissaan 10 euroa. Se ei vaan tuntunut kaiken sen arvoiselta. Tuolloin älypuhelimetkaan eivät olleet vielä kovin yleisiä, joten jos satuit olemaan jossakin "tien päällä", et voinut edes heti varmistaa, onko kyseiselle työpaikalle edes mahdollista päästä julkisilla. Eli jos et ollut netin äärellä, sinun piti ihan ensin löytää jostain netti että pääset tarkistamaan voitko ottaa keikan vastaan. Joskus ohjeet työpaikalle pääsemiseksikin olivat niin puutteelliset, että kerrankin pyörin hädissäni ympäri todella epämääräisen näköistä teollisuushallin näköistä rakennusta ja yritin löytää edes jonkinlaisen sisäänkäynnin. Usein ovat olivat lukossa eikä mitään tietoa millä päästä sisään.

Vuokrafirman nettipalvelussa sai myös merkitä itselleen kalenteriin, että minä päivinä ei pysty ottamaan töitä vastaan. Siitä huolimatta töitä tyrkytettiin puoliväkisin tuollaisille päiville, joten en ymmärrä mikä tuonkaan systeemin funktio oikein oli. Tuolla ei siis ollut mitään painoarvoa, ja sitä ei oikein "uskottu" ilmeisesti, että ei oikeasti voisi töitä ottaa. Vaikka rekryvaiheessa annettiin jotain muuta ymmärtää, niin ei työntekijän omaa tahtoa hirveästi kunnioitettu.

Näillä vuorojen jakelijoilla oli selvästi hirveä tarve saada edes joku tekemään jokin tietty keikka (vaikka osaaminen ei riittäisikään, esim. kerran olin yksinäni erässä puljussa tekemässä suurtalouskokin työtä ilman mitään alan koulutusta tai osaamista, mut saatiin ottamaan keikka vastaan kertomalla ensin, ettei siellä ruokaa tarvitse valmistaa vaan lämmittää vaan).

Mitä ilmeisimmin työntekijöitä ei ollut helppoa keikoille saada, koska erilaisia houkuttelutaktiikoita oli havaittavissa. Nämä taktiikat olivat hyvin läpinäkyvää "psykologista peliä", josta tuli sellainen olo, että he pitävät duunareita todella tyhminä. Esim. ensin laitettiin viesti, että "sait tosi paljon kehuja edellisestä paikasta, ihan upeaa ja mahtavaa, hyvä sinä!" ja kymmenen minuutin päästä viesti, että "otatko keikan paikkaan X". Tottakai aluksi luulin näiden kehuviestien pitävän paikkansa, mutta kerran sitten eräistä yksityiskohdista tajusin, että se ensimmäinen viesti ei oikeasti vaan mitenkään voinut olla totta. Sitten se kuvio alkoi näkyä entistä selkeämmin; ensin kerrotaan jotain, mistä duunarin mieli piristyy (vau, mua on hehkutettu noin paljon!) ajatellen, että duunarin mieliala on sitten otollisempi seuraavaan keikkaan suostumiselle. En vaan arvosta tuollaista enkä ole mikään idiootti. Koulutuksenikin puolesta olisin voinut olla tekemässä myös sitä heidän, siis vuorojen jakelijoiden, työtä.

Ja sitten ne itse työpaikat. Jotkut olivat oikein mukavia, jotkut aivan karmeita. Suurin osa oli kyllä vähintään neutraaleja tai jopa ihan mukavia, mutta kyllä se karmea pienehkö osa teki silti työstä aika arvaamatonta ja inhottavaa. Ensinnäkin kun olet suurin piirtein joka kerta aivan uudessa työpaikassa, olet aina vähän epävarmalla maaperällä, et tunne paikan käytäntöjä jne. Vuokratyöntekijä oli täyttä roskaa joidenkin vakituisten silmissä, eikä perehdytyksestä ollut tietoakaan. Toisaalta mitä ideaa on perehdyttääkään, jos vuokratyöntekijä on mahdollisesti sen yhden ainoan kerran kyseisessä paikassa...

Yksi esimies yhdellä keittiöllä oli pahin, ja häneen kyllä ruumiillistuu koko työn inhottavuus, aina kun muistelen tuota keikkailuaikaa, tulee se eukko ensimmäisenä mieleen. En tiedä mikä häntä vaivasi, mutta hänestä kumpusi minua kohtaan syvä halveksunta ja suorastaan viha. Heti kun ilmestyin paikalle, hän katsoi minua tyrmistyneen näköisenä suu auki päästä varpaisiin ja varpaista päähän eikä sanonut mitään. Ja mainittakoon että olin aivan normaalin näköinen nuori nainen, ei edes mitään provosoivia rastoja tai lävistyksiä tai muuta shokeeraavaa. Koko työpäivän ajan hän simputti minua, tenttasi koulutuksestani ja muusta ikään kuin yrittäen "käräyttää" minua siitä, etten olisi soveltuva tekemään kyseistä työtä. Tein kaiken väärin tietenkin, vaikka aiemmissa paikoissa oltiin oltu tyytyväisiä (vai oltiinko, heh heh, vrt. valheelliset hehkutusviestit). Ihan ensialkuun hän sätti minua siitä, ettei minulla ole omia kumihanskoja mukana :D Missään paikassa koskaan ei kyllä omia kumihanskoja vuokratyöntekijällä pitänyt olla mukana, saipa paikoissa yleensä jopa aivan uudet kumihanskat käyttöön. Tuolla sain sitten syyllistyksen saattelemana "sijaisten kumihanskat", siis moneen kertaan käytetyt. Lähtiessäni vielä varmistettiin että en kai vaan vie niitä mukanani :D Tuon kommentin sain vastaukseksi, kun toivotin tälle lämminhenkiselle esimiehelle hyvää pääsiäistä lähtiessäni töistä. En tiedä, miksi jaksoin sellaiselle vihamieliselle kyykyttäjälle olla niin asiallinen loppuun saakka, ajattelin kai että edustan vuokrafirmaa enkä viitsi alkaa "ryttyillä". Tosin jo pelkkä olemassaoloni koettiin selvästi jonkinlaiseksi ryttyilyksi.

Tällä esimiehellä oli myös kätyri, joka oli muka sellainen reteempi ja rennompi tyyppi, mutta joka kettuili todella inhottavasti ja selvästi otti mielellään osaa kyykyttämiseeni. Tuossa työpaikassa tuli kyllä sellainen tunne, että minun koko olemassaoloni on virhe. Paikalla oli myös yksi, hiljaisempi oikein mukava työntekijä, joka ei paljoa mitään sanonut, mutta työpäivän päätteeksi kuiskasi minulle komerossa (varmaan pelkäsi että nämä kaksi "enkeliä" kuulisivat), että "kiitos, susta on ollut tosi paljon apua tänään".

Sitten yhdessä toisessa paikassa kaikki muut työntekijät lähtivät kotiin tuntia ennen minun työaikani loppumista ja jättivät minut aivan kaamean kaaoksen keskelle. Yritin purkaa sumaa niin paljon kuin vain mahdollista, mutta se oli aika vaikeaa tiskikoneella, joka oli niin surkea että astiat piti pestä sillä kolmeen kertaan.

Kyllä noista auvoisista ajoista löytyisi vielä muitakin ihania tarinoita, mutta työ kyykyttäjäesimies ja hänen simputtajakätyrinsä olivat kyllä pahimmasta päästä. Plus vielä työn muut huonot puolet, niin joo, ei kiitos. Kovin pitkään en kyseistä työtä oman jaksamiseni vuoksi enää tehnytkään. Tuo on ainut työ, jossa tuntui että pienen rahan takia joudun myymään ihmisarvoni.

Oh jesus mikä vuodatus tuosta tuli, nyt vasta huomasin :D No, kiva päästä purkamaan asiaa jonnekin.

206

ylös!

Yksi suomen johtavista lääkealanyrityksistä Espoossa. 

Työntekijöistä 80-90% naisia, osa ollut paikassa töissä melkein koko elämänsä. Mikään ei kelvannut heille, aina jos teit jotain erilailla teit automaattisesti väärin. "koska teet erilailla, eli väärin" Oli mukavaa yrittää oppia sitten se "oikea tapa" kun oli 4-eri työhönperehdyttäjää, ja jokainen teki saman työn erilailla.. Jatkuvaa selkäänpuukotusta, paskapuhumista ja valittamista. Tarvittavista koulutuksista tms ei pidetty kiinni. Itse en olisi esim saanut työskennellä koko paikassa ilman työturvallisuuskorttia, mutta olin töissä 2,5vuotta, ennen kun yksi esimies huomasi.. Ettei minulle oltu järjästetty koulutusta.. (Uusille työntekijöille pidettiin aina tämä kurssi)

Pari pikkupomoa.. Toinen oli koulutukseltaan parturikampaaja tms, ja oli ollut töissä alle vuoden.. Kun haki esimiehen virkaa (kaikki muut esimiehet oli suorittanut amk:n tai ylemmän amk- tutkinnon) En tiedä millä perusteella hänestä tehtiin esimies. "kusi" nousi päähän heti, ennen tuli juteltua joskus niitä näitä taukohuoneessa. Mutta kun tuli ylennys, ei voinut edes huomenta sanoa kun tuli käytävällä vastaan. 

Toinen pikku pomo, mikä oli itseäni nuorempi (olin silloin 26v) ja tuli suoraan koulusta valmistumisen jälkeen esimieheksi paikkaan, missä ei ollut tietoa mistään käytännön asioista. "En mä tiedä, en mä tiedä.." Sitten tuli kyselemään aina jostain itsestään selvyyksiä, ja yritti päteä typeristä asioista. 

Pari irstasta +40v miestä, heitti koko ajan jotain ällöjä alapää/tissi/perse/paska juttuja. Eikä niitä päässyt karkuun omalta työpisteeltä. Vaikka yritti olla välittämättä, tulee sit siihen viereen "etkö kuullut mun hyvää juttua äsken" YÄK.

Työpaikan "virkistyspäivä" oli aina saman yrityksen toisessa kaupungissa olevaan tehtaaseen katsomaan sitä samaa työtä.. Mitä tehtiin joka päivä töissä. Oli ihan hirmu piristävää katsoa, kun joku muu pakkas melkein samoja tuotteita.. 

Junkkarin muovi..härmässä! Voi ristus mitä porukkaa..varsinkin se yks halli jossa vain naisia..

Missä ovat ne kovapalkkaiset palstalaiset nyt? 

Onko av:lla todellisuudessa vain kassoja, siivoojia, hoitoapulaisia ja lähihoitajia?

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:11"]

LähiTapiola mainittu pariin kertaan. Kertoisitteko vielä paikkakunnan/toimiston? En jotenkin jaksa uskoa että kaikki konttorit ympäri Suomen ovat läpimätiä...

[/quote]

Itse ollut LähiTapiolassa ja oli paras työpaikka tähän asti! Harmi että muuton vuoksi jouduin luopumaan työpaikasta. 
[/quote]

Karsea orjatyöpaikka koko Lähitapiola, Suoritteita vaaditaan hulluna, puheluita vahditaan ja sitten palkkioksi laitetaan 400 ihmistä pihalle yt neuvotteluissa. Niin on mukava paikka tuo Lähitapiola, hyi helvetti.

Mäkkäri. Mua höykytettiin ekana päivänä niin paljon että aloin itkeä ja vaadittiin työtahtia johon en vain oikeasti vielä pystynyt. Tuloksena keittorasvat käsillä kun tein ihan henkihieverissä niin kiireellä ja päivystykseen. En mennyt enää takaisin.

siivoaminen ja nimenomaan RAPPUKÄYTÄVIEN siivoaminen ! surkea palkka, tukka putkella paahdat pyörällä pitkin kaupungia, yhden rapun siivoamiseen ei saa kuluttaa paljon aikaa..

K-market, voi vittu mikä ilmapiiri pomon osalta. Niin kamalaa höykytystä että nuorena naisena tarvitsin unilääkkeet kun en uskaltanut painajaisten takia nukkua. Pomo oli siid vanhempi nainen ja katkera jostain

Rax

Regus. Työntekijöiden kohtelu epäinhimillistä ja työtehtäviä järjettömästi. Esimiehet itseään täynnä olevia kyykyttäjiä. Eipä tarvitse ihmetellä työntekijöiden vaihtuvuutta ja sitä, että osa lähtee kävelemään jo koeajalla.

206:lle tuli vielä mieleen yksi esimerkki. Tein yhden keikan sellaisen ison laitoksen keittiössä, tai tehdas se pikemminkin oli eikä keittiö. Se paikka oli niin kolkko kolhoosi, että ei siellä kukaan ollut kiinnostunut kenestäkään eikä kukaan edes tiennyt olenko minä ollut siellä aiemmin vai en ja tiedänkö mitä tulee tehdä. Ei mitään tietoa kenelle tulee "ilmoittautua" tai muuta, sinne vaan sekaan ihmettelemään, että mitäköhän mun odotetaan tekevän. Aina kun kysyin joltain jotain, tuli sellainen olo kuin olisin riesa. Tietenkin sanoin aina jokaiselle jolta yritin kysyä asioita, etten ole ollut aiemmin enkä tiedä mitä tulee tehdä.

Yhtäkkiä vaan ihmiset vaihtoivat paikkoja, ja sitten taas saan tylytystä esimieheltä (kaipa hän esimies oli? Ei tämä matami eikä kukaan mulle itseään esitellyt tai mitään) siitä mitä teen ihan väärässä paikassa. Mistä helkkarista mä olisin voinut tietää minne mennä? Olin vielä tällekin ihmiselle jo aiemmin sanonut, että on ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Lähimmät työkaveritkin oli kielitaidottomia, joten oli aika vaikeaa heistäkään saada tietoa irti. Se paikka oli niin karu, kylmä ja ankea, että se oli kuin jostain elokuvasta.

Eräs Varkautelainen contact center. Eräitten pikkupomojen käytös ja esimiestaidot olivat sitä luokkaa, että se meni jo huumorin puolelle. Kenenkään en ole koskaan kuullut paikkaa kehuvan.

Pieni grilli-kioski! Epäsiisti työympäristö ja pomo ihan hanurista! Kyttäsi valvontakameroista työtämme ollessaan kotonaan ja valitti jos henkilökunta hetken jutteli asiakkaiden kanssa! Luulisi sen kuuluvan asiakaspalveluun! Ylityökorvauksia ei saatu ja ylitöihin jos ei jäänyt sai haukut ettei hoitanut loppusiivouksia kunnolla! Lisäksi harjoittelijan palkalla 7,5€ olin töissä 9 kk vaikka yksinään pidin puljua illat pystyssä ja koulutin uusia työntekijöitä! Karmein paikka ikinä! Se oli ensimmäinen työpaikkani enkä paremmasta tiennyt, ihme vaan kun jaksoinkin niin kauan..