Lue keskustelun säännöt.
Jään "yksilapsiseksi". Onko muita, kertokaa siitä positiivista, koska mulla kovin haikee olo
Kommentit (150)
vielä luit ihan kaiken, huomaat, ettei se syyttävä sormi missään vaiheessa osoittanut niihin kiusaajiin, vaan aikuisiin.
Ja vielä edelleen, pohdinnan kohteena oli myös se ja pääasiassa se, että vaikuttavatko ainokaiset ikäistää kypsemmiltä pikkukoululaisina ja tästä esimerkkinä oli se naapurin poika. Onko ainokaisten lapsuus yhtä pitkä kuin monilapsisen perheen lapsen? Vai onko se pidempi? Millä tavoin?
Oikeasti en usko, että tilastollisesti on minkäänlaisia eroja, ainakaan nykyisin. Luulen, että ainokaisia on niin monenlaisissa perhetilanteissa, etteivät yksilapsiset perheet poikkea mitenkään monilapsisten perheiden jakaumasta. On yh-perheitä, yhteishuoltajuutta, ydinperheitä ja uusioperheitä kaikkea näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on maailman epäitsekkäin ja empaattisin. PALJON tärkeämpi kuin narsisti siskoni. Ja koulussa leikittiin ihan samoja leikkejä, ei tosiaan kaverini täytellyt ristikoita tai pelannut korttia, vai miten se nyt oli. Hänellä oli paljon naapurustossa kavereita, enemmän kuin minulla. Ja siskoni kanssa en koskaan viettänyt aikaa, emme tulleet koskaan toimeen.
Oikeasti en usko, että tilastollisesti on minkäänlaisia eroja, ainakaan nykyisin. Luulen, että ainokaisia on niin monenlaisissa perhetilanteissa, etteivät yksilapsiset perheet poikkea mitenkään monilapsisten perheiden jakaumasta. On yh-perheitä, yhteishuoltajuutta, ydinperheitä ja uusioperheitä kaikkea näitä.
Tähän soppaan kun lisää erilaiset kasvatustyylit, erilaiset perusluonteet, erilaiset ympäristövaikutteet ylipäätään ym. niin on todella vaikeaa ajatella että millään yksittäisellä tekijällä (kuten sisaruksia vaiko ei) olisi niin hirvittävän iso vaikutus, kuten täällä muutamat yrittävät esittää.
Uskon myös, että nämä "no mutta kun sattumalta kaikki tuntemani ainokaiset ovat plaaplaaplaa" -tyypit eivät edes halua nähdä a) lapsessa mitään muuta puolta ja b) ajattelemaan, että syy olisi jokin muu kuin sisaruksellisuus
Oikeasti en usko, että tilastollisesti on minkäänlaisia eroja, ainakaan nykyisin. Luulen, että ainokaisia on niin monenlaisissa perhetilanteissa, etteivät yksilapsiset perheet poikkea mitenkään monilapsisten perheiden jakaumasta. On yh-perheitä, yhteishuoltajuutta, ydinperheitä ja uusioperheitä kaikkea näitä.
Tähän soppaan kun lisää erilaiset kasvatustyylit, erilaiset perusluonteet, erilaiset ympäristövaikutteet ylipäätään ym. niin on todella vaikeaa ajatella että millään yksittäisellä tekijällä (kuten sisaruksia vaiko ei) olisi niin hirvittävän iso vaikutus, kuten täällä muutamat yrittävät esittää.
Uskon myös, että nämä "no mutta kun sattumalta kaikki tuntemani ainokaiset ovat plaaplaaplaa" -tyypit eivät edes halua nähdä a) lapsessa mitään muuta puolta ja b) ajattelemaan, että syy olisi jokin muu kuin sisaruksellisuus
heidän kanssa viettänyt aikaa, meillä oli kaikilla omat ystävämme, jotka olivat meille tärkeitä ja keiden kanssa vietimme aikaa.
Joo aivan.. Harva lapsi kauheasti leikkii kuitenkaan sisarustensa kanssa esim. kouluiässä enää. Ja mammoille tiedoksi, että tutkimustuloksia omalla maalaisjärjellä (tai järjettömyydellä) kumoillessaan ei paljasta muuta kuin oman sivistymättömyytensä ja kyvyttömyytensä ajatella asioita omaa nenää ja mutua pitemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap tässä. luen ketjun myöhemmin, yleissilmäyksellä tuntui menevän taas tyypilliseksi naljailuksi, HUOH.
tähän vielä kerron että itse olen ainut lapsi ja en ole muuta kaivannutkaan. Uskon että sisaruuskin on mahtavaa! mutta uskoisin että lapsestani voi tulla onnellinen näinkin. Mulla ei ole mahista toiseen lapseen. Ja ennen ajattelin että haluan vain yhden lapsen. Vasta av:lla olen lukenut näitä mitä elämässä PITÄISI olla ja miten pitäisi toimia. aina saan pahan mielen:/
Lapsellani on vanhempia sisarpuolia, toivon että heidän lapsistaan on joskus sitten seuraa pojallemme. Mutta vaikka noin ei olisi, silti uskon että mahis on onnelliseen elämään.
Kiitti kuitenkin vastauksista, jatkan lukemista huomenna:)
fiksuimpia lapsia. Heihin on panostettu, tosin kuin eräisiin muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..niin mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa ainokaisista. Tosin laskeskellessani huomasin, etten tiedä tällä hetkellä kuin muutaman, mutta kuitenkin. He ovat kaikki todella rauhallisia (todennäk. sattumaa). Se, mikä yhdistää, on se, kuinka he osaavat käyttäytyä julkisissa paikoissa ja tilaisuuksissa. He kaikki osaavat. Luulenpa että se johtuu ihan siitä, että vanhemmat ehtivät paremmin katsomaan heidän peräänsä jo pienestä pitäen.
Jakamistilanteet sujuvat myös moitteetta, koska niitä tilanteita ei heille usein tulekaan, sopeutuvat helpommin muiden "vietäväksi. Saattaahan se johtua siitäkin että he tietävät paremmin ettei heidän tarvitse niin usein jakaakaan. Siitä johtuen mielestäni juuri sisaruksellisille jakaminen on hankalempaa. Tilanne on jo stressaava kun tietävät muiden olevan "haastajia", jotka vaikuttavat oman saaliin määrään. Ainokaisen on helpompaa antaa periksi kun ei ole ennakkostressiä.
Enemmänkin ainokaisten VANHEMMAT saattavat joskus ohimennen ärsyttää, ehkä johtuu siitä että HE ehtivät paremmin huolehtimaan sen ainokaisensa eduista. Eivätkä ymmärrä sitä, miksi minä en ehdi omiani ihan NIIN hyvin kasvattaa.
Mutta tämän viestiketjun perusteella näyttää kokonaisuudessaan siltä, että useamman lapsen vanhemmat ne vasta yksioikoisesti maailmaa katselevatkin =(
Täälläpäin ei muuten loma-aikoina näy ongelmaa "ainokaisten" muodossa, kahdesta naapurista lapset roikkuvat meillä JOKA PÄIVÄ, eikä puhettakaan käytöstavoista, toisten omaisuutta ei kunnioiteta pätkän vertaa, ja kun leikki ei menekään omien suunnitelmien mukaan, vedetään herneet nenään ja saadaan puhtaat raivarit. Vaikka sisaruksia on 1-3..
Yllä juuri mainittiin tämä kyynerpäätaktiika, jota meidän perheessä harrastettiin päivittäin. Minulla on viisi sisarusta, jota rakastan kovasti, mutta eipä se autuaaksi tee.
Vanhemmistahan tässä loppujen lopuksi on kysymys. He ovat ne ihmiset jotka maalaavat omasta lapsestaan sen "kunnon" kansalaiset. Toisinaan epäonnistuvat ja tuloksena on mätä omena. Oli sisaruksi tai ei.
T: En tiedä tuleeko vielä toinen lapsi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun katsoo monilapsisia perheitä arjessa: huudetaan, riehutaan, revitään kädestä, tönitään.
Hyviäkin hetkiä on, mutta suurin osa ajasta tuntuu menevän jatkuvaan kiistelyyn ja tappeluun.
Mutta onko se lapsen vika jos hänellä ei ole sisaruksia?
usein perheellä ei ole valinnanvaraa lapsiluvun suhteen,se saadaan mikä saadaan. usein se on vain se yksi ja ainoa...
Pointti on ettei kannattaisi hirmuisesti haukkua yksilapsisia perheitä sekä lapsia joilla ei ole sisaruksia.
Kaikista lapsista löytyy sekä itsekkäitä että epäitsekkäitä riippumatta siitä onko heillä sisrukaisa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun maalaisjärki tai intuitio kyllä sanoo, että se, että saa paljon huomiota ja rakkaudenosoituksia pienenä voi nimenomaan edistää epäitsekkyyttä. Sitä kautta, että saatu rakkaus sisäistyy hyväksi ja vakaaksi itsetunnoksi, ja niillä joilla on hyvä, terve itsetunto, ei ole tarvetta syrjiä, etuilla, kadehtia, mollata muita jne. Tähän viittaa myös kokemukseni aikuisten ainokaisten kanssa.
Tuskin kukaan väittää, että aikuisen huomio, tarpeisiin vastaaminen, kiinnostus lapsen kokemuksiin jne. on pahasta pienille lapsille.
En usko, että hyvänlaista huomiota voi saada liikaa. Eri asia on, jos saa joka asian periksi eikä rajoiteta millään lailla, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä yksi- vs. monilapsisuuden kanssa. Pikemminkin monen lapsen kanssa rasittuneet vanhemmat voivat antaa helpommin periksi asioissa, joissa olisi parempi pitää yllä rajoja.
Siis jos vanhemmat ovat "hyviä kasvattajia", niin yksi- vs. monilapsisuudella tuskin on väliä - näin sanoo tutkimustieto ja myös minun maalaisjärkeni.
Itselläni on vasta 1 lapsi mutta toivon kovasti lisää, minulla on myös ihanat sisarukset (3kpl), eli ei ole omaa lehmää ojassa ainokaisten suhteen.
ainokaisten on vaikeampaa oppia ottamaan muita saman ikäisiä huomioon. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö se onnistuisi mutta varmasti on vaikeampaa oppia siihen etenkin jos vanhemmat eivät osaa siihen erityisesti kiinnittää huomiota.
Isossa perheessä kasvanut lapsi oppii kyynärpäätekniikkaa, jota käyttää myös myöhemmin.
Itsellä sisaruksia ja monta lasta ja eskarissa opetan.
Silti on rikkaus kun on omassa perheessä aina seuraa lomilla eikä tarvi olla yksin. Mun 8v ja 6v lapset (tyttö ja poika) viihtyvät niin hyvin keskenään lomilla etteivät juurikaan kavereitaan kaipaa vaikka molemilla paljon kavereita onkin :)ja itse kun omaan 3 sisarusta niin voin väittää että näin aikuisiällä on suuri rikkaus että on niitä sisaruksia tukemassa....
Itse ainoana lapsena lapsuuden lomamatkat olivat aika tylsiä, kun ei ollut samanikäistä seuraa. Olen aina kaivannut sisarusta ja sen takia halusin ainakin kaksi lasta, jotta heillä on toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun maalaisjärki tai intuitio kyllä sanoo, että se, että saa paljon huomiota ja rakkaudenosoituksia pienenä voi nimenomaan edistää epäitsekkyyttä. Sitä kautta, että saatu rakkaus sisäistyy hyväksi ja vakaaksi itsetunnoksi, ja niillä joilla on hyvä, terve itsetunto, ei ole tarvetta syrjiä, etuilla, kadehtia, mollata muita jne. Tähän viittaa myös kokemukseni aikuisten ainokaisten kanssa.
Tuskin kukaan väittää, että aikuisen huomio, tarpeisiin vastaaminen, kiinnostus lapsen kokemuksiin jne. on pahasta pienille lapsille.
En usko, että hyvänlaista huomiota voi saada liikaa. Eri asia on, jos saa joka asian periksi eikä rajoiteta millään lailla, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä yksi- vs. monilapsisuuden kanssa. Pikemminkin monen lapsen kanssa rasittuneet vanhemmat voivat antaa helpommin periksi asioissa, joissa olisi parempi pitää yllä rajoja.Siis jos vanhemmat ovat "hyviä kasvattajia", niin yksi- vs. monilapsisuudella tuskin on väliä - näin sanoo tutkimustieto ja myös minun maalaisjärkeni.
Itselläni on vasta 1 lapsi mutta toivon kovasti lisää, minulla on myös ihanat sisarukset (3kpl), eli ei ole omaa lehmää ojassa ainokaisten suhteen.
ainokaisten on vaikeampaa oppia ottamaan muita saman ikäisiä huomioon. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö se onnistuisi mutta varmasti on vaikeampaa oppia siihen etenkin jos vanhemmat eivät osaa siihen erityisesti kiinnittää huomiota.
Isossa perheessä kasvanut lapsi oppii kyynärpäätekniikkaa, jota käyttää myös myöhemmin.
Itsellä sisaruksia ja monta lasta ja eskarissa opetan.
valitettavasti mulla on kertoa niin monta eri esimerkkiä pilalle hemmotelluista ainokaista ettei riitä palstatila siihen :D eivät todellakaan osaa käyttäytyä ainakaan paremmin pikemminkin päinvastoin.
monilapsisten perheiden itsekkäistä ja huonokäytöksistä lapsista. Oma napa aina lähin, järkyttävää sisaruskateutta, huomion hakua keinolla millä hyvänsä jne.
Säälittää myös eräs poikani kaveri jolla kaksi siskoa. Raukka on täysin jäänyt alakynteen kun kaksi perheen "prinsessaa" jyräävät veljensä mennen tullen ja todella osaavat manipuloinnin ja kieroilun taidon.
Olen huomannut että tuollainen käytös aika yleistä monilapsisissa perheissä.
Miehelläni 3 v vanhempi veli ja he eivät koskaan ole tulleet toimeen tai leikkineet yhdessä. Koskaan. Äiti pakotti pojat ulos yhdessä kun sisaruksista on aina seuraa toisilleen.....no, tappelivat aina ja sopivat että ollaan omien kaverin kanssa ja mennään yhdessä kotiin. Vanhmpina eivät edelleenkään tule toimeen vaan aina on kateutta ja vaan aivan erilaiset luonteet.
Äidilläni on 5 sisarusta ja sen tappelun määrää vielä mummoinakin...huh huh.
Olen itse ainut lapsi ja koen että sain erittäin tasapainoisen, rauhallisen ja hienon lapsuuden vailla tappeluita. Omilleni halusin siksi myös suuret ikäerot että saavat kaikki olla vauvoja rauhassa ja kokea uudet elämänvaiheet yksilöinä eikä vaan yhtenä sumassa :)
Mutta en usko että sisarukset määrittävät ihmisen vaan moni aivan muu asia vaikuttaa paljon enemmän.
enkä löydä kuin hyviä puolia tässä asiassa. Lapsi saa aikaa paremmin,rahat riittävät paremmin, saa harrastaa mitä haluaa.
haittana vois pitää sitä että aika usein ne lapset vaikuttavat perheiden lomilla olevan aika yksinäisiä. Mulla on 3 sisarusta joista yksi on kaksosveljeni ja oli ihanaa kun mulla oli aina kaveri mukana joka paikassa. Ja leikittiin paljon yhdessä vielä kouluiässäkin :D just erään ainokaisen lapsen äiti mulle kertoi miten tyttö aina vinkuu ja valittaa kavereiden puutetta lomilla tai muuten vaan kotosalla ollessaan, kiukkuaa ja riitelee ihan siinä missä lapset isommissakin perheissä. Mulla itselläni 3 lasta ja meillä riidellään todella harvoin. Sen sijaan paljon nauretaan ja touhutaan yhdessä ja esim nuo 2 vanhempaa ovat juuri nyt yläkerrassa keskenään leikkimässä. Äsken leikkivät pikkusiskon 1,5v kanssa ja voi sitä naurun remakkaa :D
haittana vois pitää sitä että aika usein ne lapset vaikuttavat perheiden lomilla olevan aika yksinäisiä. Mulla on 3 sisarusta joista yksi on kaksosveljeni ja oli ihanaa kun mulla oli aina kaveri mukana joka paikassa. Ja leikittiin paljon yhdessä vielä kouluiässäkin :D just erään ainokaisen lapsen äiti mulle kertoi miten tyttö aina vinkuu ja valittaa kavereiden puutetta lomilla tai muuten vaan kotosalla ollessaan, kiukkuaa ja riitelee ihan siinä missä lapset isommissakin perheissä. Mulla itselläni 3 lasta ja meillä riidellään todella harvoin. Sen sijaan paljon nauretaan ja touhutaan yhdessä ja esim nuo 2 vanhempaa ovat juuri nyt yläkerrassa keskenään leikkimässä. Äsken leikkivät pikkusiskon 1,5v kanssa ja voi sitä naurun remakkaa :D
Sisko vittuili, minkä kerkesi, kun en osannut tarpeeksi hyvin pelata. Loppuilta meni aina itkuksi.