Lapsiperheen ja lapsettoman lauantain vietto eroaa huimasti---

Olin myös itse nuorempana aikamoinen idealisti sen suhteen, miten pystyn yhdistämään oman uran ja perheen (tottakai myös akateemisen työn pystyy tekemään välillä 8-16, ja silti etenemään uralla... not). Olin myös aika naiivi sen suhteen, mitä kaikkea lapsiperheen pyörittäminen vaatii. Olin myös idealisti lasten ikäeron ja sen helppouden/vaikeuden suhteen.

Minullakin on perfektionisti uramies puolisona. Usein kuitenkin sitoudutaan aika nuorina, ehkä ennen ammatillisen tilanteen vakioitumista. En ehkä olisi tehnyt tällaisia valintoja lapsien lukumäärän ja ikäerojen suhteen, ehkäpä koko parisuhteenkin, jos olisin tiennyt kuinka paljon työ tulee viemään miehestäni ja isästä. Siis kuinka yksin olen. Mutta ikmaailmassa hyvin ja tunnollisesti työnsä hoitaminen ei tule olemaan minulle eron syy nyt kun nämä ratkaisut on tehty.

mikä raparperiäiti on!

Hapan? :))

Me herättiin yhdeksältä ja puettiin sekä syötiin.

Loikoiltiin sylikkäin ja katseltiin piirrettyjä.

Laitettiin ruoka uuniin ja käytiin ulkona, vauva kipeänä joten käytiin vaan happihypyllä.



Sitten taas loikoiltiin ja katseltiin piirrettyjä.

Nyt vauva nukkuu ja esikoinen syö.



Kohta lähdetään kauppaan isomman lapsen kanssa ja sitten askarrellaan jotain kivaa.



Ilta ollaan perheen kanssa, puuhataan jotain kivaa, tehdään vaikka maja tai jumpataan yhdessä.



Me yritetään nauttia tästä elämästä ja lapsista, suosittelen muillekkin samaa.



Kotona on paöjkon töitä ja tekemistä mutta mikä on se tärkein?

edes silloin kun lapset oli pieniä. Päinvastoin viikonloppuisin ollaan otettu ihan rauhassa, ei mennä kellon mukaan. Mulla tosin on lapsilla ikäeroa jonkun verran paljon ja ns. helpot lapset.

Nyt ne on jo "isoja" ja aamut senkun helpottuu. Jokainen herää omaan aikaansa ja touhuaa mitä touhuaa.

Onhan tossa nytkin pesukone käynnissä ja kauppaan pitää lähteä, ruokaa tehdä, mutta sitä ehtii vielä hyvin ja stressiä ei oteta.

ehkä se on helikopteriäidin sukulainen? :D En kyllä tiedä sitäkään, mikä on helikopteriäiti ...

Mua rupesi vaivaamaan noi ap:n 4-7 pyykkikoneellista/ lauantai. Minne ne saa kuivumaan? Miten 2 aikuisen ja 2 koululaisen perheessä saa viikossa aikaan noin paljon likapyykkiä? Onko pesukone liian pieni? Jos työt loppuu jo klo 15, niin ehtiihän senkin jälkeen jonkun koneellisen laittaa pyörimään.

Mulla ja miehellä molemmilla vaativat työt ja hyvin vaihtelevat työajat, mutta eletään niiden mukaan ja jaetaan hommia. Siinä varmaan suurin ero ap:n tilanteeseen, jossa mies nähtävästi matkatöihinsä vedoten ei tee kotona ollessaan mitään.



Taisin olla 21

ps. suomalaiset miehet tekee tilastojen mukaan Euroopan eniten ylitöitä- eli ovat paljon poissa kotona lasten ollessa pieniä- eli kerron todellisuutta lapsettomille- etteivät RAASUT pety... t. ap

tai joille on lapsia vasta tulossa. Mistä päättelet niin että me "Raasut" petyisimme ja että myös meidän miehet kävisivät reissutöissä. Eiköhän mekin "raasut" osata se oma arkemme järjestää.

kun kahden uran yhdistäminen vanhemmuuteen on just sitä tiukkaa aikataulutusta. Mutta että lauantainakin??



Mulla on ollut ihan leppoisa päivä tähän asti, vaikka mies onkin töissä (joo, lauantainakin): heräsin omia aikojani puoli kahdeksalta ja herätin lapsetkin (5 ja 2), luin lehtiä sillä aikaa kun ne söivät aamupalaa. Sitten katselin digiboksilta ohjelmia lasten leikkiessä omia aikojaan. Rupesin laittamaan ruokaa kymmenen maissa, kuuntelin samalla musiikkia ja polttelin kynttilöitä. Pistin ruuat tunniksi uuniin, sillä aikaa lapset katsoivat telkkaria ja minä kirjoitin päiväkirjaa. Isompi lapsi kattoi pöydän, ja me syötiin yhdessä ja juteltiin. Oli mukavaa. Sitten korjasin astiat pöydästä ja kaikki vain oleskeltiin ja tehtiin kuka mitäkin seuraavan tunnin ajan. Välillä vähän luin pienemmälle, välillä se "luki" itsekseen ja minä olin netissä. Äsken panin lapset päiväunille.



Unien jälkeen isompi haluaa varmasti mennä pihalle leikkimään lumessa, minä varmaan olen pienemmän kanssa sisällä. Mitään kovin ihmeellistä siivousta en aio tehdä, toki vähän järjestelen ohimennen. Sitten kun mies tulee töistä, me ruvetaan remppaamaan makuuhuonetta. Mies kokee sen enemmän ikäväksi velvollisuudeksi kuin minä, mun mielestäni se on sisutamista ja sikäli kivaa. Lapset tulevat siinä vaiheessa olemaan tiellä, ja ilman muuta remontoiminen olisi helpompaa jos niitä ei olisi, mutta kyllä me siitä silti selvitään. On jo harjoitusta. :)



Illalla aion leipoa, mitä pidän hauskana puuhasteluna eikä velvollisuutena. Saatan myös tehdä vähän töitä, mutten paljon. Luen sähköpostit jne. Menen nukkumaan varmaan tavallista myöhemmin, koska tänään oli mun vuoroni olla lasten kanssa aamulla, ja huomenna on miehen vuoro. Aion nukkua pitkään ja sitten vielä lukea romaania sängyssä.



Maanantaina alkaa taas sitten se rankempi ohjelma.

olen nimittäin totaali-yh (kirjoitin tuolla jo aiemmin tämän päivän löysäilystä ja siitä, etten koe elämää ja arkea rankaksi vaikka uraa teenkin ja yhdistän siihen vielä perheen), teen vaativaa työtä (töitä joudun tuomaan myös kotiin) ja olen vielä perheen ainoa aikuinen. Lapsien lisäksi perheessä vielä koira.



Tästä huolimatta en koe elämää ja arkea rankaksi - kiire toki on jos joskus tunnit tuntuvat loppuvan kesken. Osaan nauttia arjen pienistä hetkistä ja saan sitä "omaa aikaa" ihan arjen touhujen keskelle - omaksi hetkeksi riittää hikilenkki koiran kanssa lumisessa metsässä, punaviinilasi+ kirja + kynttilä lasten mentyä nukkumaan jne. Joskus tilaan mll:n hoitajan kotiin menen ystävien kanssa syömään ja esim. teatteriin.

Joskus menemme kylään ystäville, joskus ystävät tulevat meille. Joskus laitan koiran hoitoon ja lähden lasten kanssa reissuun.



Paljon riippuu myös omasta asenteesta :)

kun jotkut osaa suorittaa tota elämäänsä! Mihin se elämän eläminen oikein unohtui?



Meillä kumpainenkin vanhempi tekee vaativaa päivätyötä joka vaatii panostusta myös iltaisin ja viikonloppuisin. Siivoojaan ei ole varaa. Lapsia nyt yksi kohta 3 v ja mahassa kasvaa toinen.



Pe ilta meillä kävi kavereita kylässä, muksu nukkumaan klo 8 ja aikuisten illanviettoa (lautapelejä, keskustelua, punaviinia, alkoholitonta punaviinia ja popkorneja) klo 23 asti minkä jälkeen nukkumaan.



La aamulla lapsi herää normaaliin tapaan noin kuuden aikaan ja kömpii meidän sänkyyn meuhkaamaan. Kahdeksaan mennessä olemee nousseet, syöneet aamupuuron ja lapselle pikkukakkonen. Tiskokoneen tyhjennys ja täyttö, pöydän pyyhintä ja pahimpien roskien lakaisu.



Huomataan että kananmunat on loppu, joten lapsi pulkkaan ja kävellen kauppaan. Puolen toista tunnin kuluttua kotiin, ruuaksi purkkihernaria savutofulla ja jälkiruuaksi kuumaa kaakaota. Lapis päikkäreille.



Alustetaan pullataikina kohoamaan, mies pelaa x-boxia ja ite vietän aikaa facebookissa ja täällä.



Sitten kait leivomme noi pullat, ehkä vähän pyykkiä. Kenties myös lähdemme porukalla uimaan ja saatamme saada illaksi taas vieraita.



Siivoaminen? Ääh, sitten kun huvittaa. (eilen pesin vessan kun pottapissoista oli osa mennyt vähän huti, siivouksessa meni 10min)



Aikatauluja? Me olemme niin boheemeja että on yksinkertaisesti pakko pitää kiinni säännöllisistä ruoka ja uniajoista, koska muuten kaikki mnee ranttaliksi.



Huomenna kait vähän noita työjuttuja, tai kohta jos ei lapsi ihan vielä herää...

Mulla on laskettu aika ihan käsillä ja nyt ihan rupes hirvittään, että mihin pyykkirumbaan tässä oikein joutuu. Tähän asti pyykkiä on pesty ehkä 1,5-2 koneellista viikossa eli koneellinen tummia viikottain, valkopyykkiä ehkä puolentoista viikon välein. Lakanoiden vaihto on 2 vkon välein ja silloin menee pesuun muuta kirjavaa pyykkiä. Pyrin aina käyttämään samanvärisiä liinavaatteita yhtä aikaa. Peseekö ap kaikki päällivaatteetkin päivän käytön jälkeen ja vajaita koneellisia? Kannattais ehkä hankkia 9 kg kone.

Mua rupesi vaivaamaan noi ap:n 4-7 pyykkikoneellista/ lauantai. Minne ne saa kuivumaan?

Meillä ei enää asu lapsia kotona, mutta elämämme ei ole kääntynyt mitenkään ylösalaisin. Yhä edelleen lauantai on se päivä, kun tehdään kotitöitä melkein aamusta iltaan. Nimittäin kun lapset lähtevät, alkaa vanhusten hoito. Joka lauantaistani kuluu 3-4 tuntia siihen, kun käyn vanhukselle kaupassa, hoidan hänen vaatehuoltonsa ja siivoan hiukan hänen luonaan.



Ja pyykin määrästä: meillä ainakin pyykki lajitellaan. On vaaleaa ja tummaa sekä hienopesuun että kirjopesuun. Kirjo/valkopesuun menevät liinavaatteet, hienopesuun käyttövaatteen. Lisäksi on silkki- ja villavaatteita, jotka pyöritän erikseen. Silkkiohjelmalla laitan myös urheilu- ja muut rintaliivit, joita juoksuharrastuksen takia kertyy kyllä koneellinen viikossa (useimmissa pesuohjelmissa ei konetta saa täyttää täyteen). Vanhukselta tulee sekä kakka- että pissapyykkiäkin vähän niin kuin pikkulapselta.



Neljä koneellista kertyy näistä tosi helposti. Kuivausrumpu kuivaa valtaosin.



Kodinhoito ei ole vähentynyt olennaisesti eikä ruoanlaittokaan, tosin ihan yhtä säännöllinen ei tarvitse aterioissa olla eikä koko ajan silmät selässä, vaan voi välillä levähtää ja lukea lehteä tai datailla.



Viikolla en juuri ehdi kotitöitä tehdä, siitä pitävät nykyajan työelämän vaatimukset huolen. Ylitöitä kertyy joka viikko eikä jaksaminen ole enää aivan entisellään, joten iltaisin tuppaa väsyttämään. Liikuntaa harrastan paljon, mutta muuta en juuri jaksa.

- heräsin joskus 6.30

- en jaksanut urheilla

- join kahvia ja söin 2 leipää miehen kanssa

- mies imuroi yhden maton ja keräsin vähän roskia

- surffailen ja shoppailen netissä

- illalla katsellaan telkkaa, elokuvia

- ja naidaan

unohtui kertoa, että pesin yhden koneellisen pyykkiä. tai pesukonehan sen pesi. sit panin kuivuriin. mies keräs siihen vaatteet.

ps. suomalaiset miehet tekee tilastojen mukaan Euroopan eniten ylitöitä- eli ovat paljon poissa kotona lasten ollessa pieniä- eli kerron todellisuutta lapsettomille- etteivät RAASUT pety... t. ap

me ollaan käyty uimassa ja kaupungilla syömässä, lapset ovat nyt ulkona keskenään. Yhtään en siivoa enkä suorita tänään, koneellisen pyykkiä pesen. Illalla juodaan kuohuviiniä.

oletteko nähneet? Mun mielestä se osuu NIIN oikeaan, suomalaiset on suorittajia!

kun melkein kaikki muutkin vastaajat tekevät ihan samat jutut kuin ap. Ainoa ero on se, että ap laittoi kellonajat näkyviin, muut eivät.



Ja luulenpa, että jos tekisin aloituksen "meillä syödään vain yksi lämmin ruoka päivässä eivätkä lapset käy ulkona lainkaan" tai "meidän viisivuotias ulkoilee pihalla yksin", niin johan lumipallot lentäisivät!

kun melkein kaikki muutkin vastaajat tekevät ihan samat jutut kuin ap. Ainoa ero on se, että ap laittoi kellonajat näkyviin, muut eivät.

että nuo kellonajat ovat perheen toiminnassa se ohjaava tekijä, eli tarkkaan jo etukäteen mietitty koska mitäkin tehdään, jotta varmasti saa kaiken suorittamisen mahtumaan päivän aikatauluun.



Tähän kun vielä lisätään tuo marttyyrivivahde mukaan, on asia selvä: ap on suorittaja ihan pahinta laatua!

että nuo kellonajat ovat perheen toiminnassa se ohjaava tekijä, eli tarkkaan jo etukäteen mietitty koska mitäkin tehdään,

jos olisi kirjoitettu illalla että "näin päivämme meni" ei kuulostaisi ollenkaan yhtä pahalta, vaikka sama asia tietysti.

kun melkein kaikki muutkin vastaajat tekevät ihan samat jutut kuin ap. Ainoa ero on se, että ap laittoi kellonajat näkyviin, muut eivät.

Ja luulenpa, että jos tekisin aloituksen "meillä syödään vain yksi lämmin ruoka päivässä eivätkä lapset käy ulkona lainkaan" tai "meidän viisivuotias ulkoilee pihalla yksin", niin johan lumipallot lentäisivät!

Monet sanoivatkin, että paljon on asenteesta kiinni. Kyllä kodin pystyy pitämään suht siistinä, tekemään ruuat ja pyykit ilman, että elämä on sairasta minuuttiaikataulusuorittamista. Kyllä vaikka lapsettoman työttömän päivä saadaan näyttämään kiireiseltä, jos laittaa minuutilleen kaikki jutut mitä on tultu tehtyä.

Ap:n lapsetkin ovat jo koululaisia! Ne osaavat tehdä joitakin asioita jo itsekin ja voivat esim ulkoilla itsekseenkin. Voivat jopa auttaa kotitöissä jos on jotain kotona opetettu!

Ja miksi lauantaiaamuna pitäisi nousta VIIDELTÄ ellei tarvitse??? Eihän ap ollut töihin lähdössä eikä kotityöt sitä vaadi. Joku muu nukkuisi ihan rennosti seiskaan, kasiin tmv. Söisi rennosti aamupalaa, löhöilisi sohvalla or whatever. Eli samoja tehtäviä pystyisi tekemään pisin päivää ja myös ottamalla välillä ihan rennosti.

Ap vain vaikuttaa siltä, ettei pysty olemaan suorittamatta ja nauttimaan siitä, ettei tee "mitään". Siinäpä sitä sitten luettelee ja listaa töitään.