Lapsiperheen ja lapsettoman lauantain vietto eroaa huimasti---

että suurimmalla osalla lapsiperheistä lauantait menee vallan toisin kuin ap:lla minuuttiaikatauluineen.

Mietin jo että pitääkö tässä tuntea syyllisyyttä kun viikonloput menee meillä niin loivaan tahtiin. Lapsia kolme, 6-, 8- ja 11-vuotiaat. Tänä iltana kokkaan huvikseni ruokaa pakastimeen. Huomenna menen moikkaamaan sairasta kaveria, mies menee menee tapansa mukaan lasten kanssa uimaan; lasten kavereita käy ja joku aikuinenkin voi piipahtaa. Siinä viikonlopun "aikataulut", tiskikone tiskaa ja pyykkikone pyykkää omia aikojaan.

Helpommallakin selviää :)

Kokeileppa ottaa yksi lauantai RENNOSTI! Lapset eivät kuole siihen että saavat vain yhden lämpimän aterian yhtenä päivänä viikossa :) Hae vaikka roskaruokaa. Pyykkikone kyllä pesee vaatteet itsestään. Lataat koneen ja menet lasten kanssa pelaamaan tai katsomaan piirrettyjä. Löhöile :)

Herätys rennosti kasin maissa hyvin nukutun yön jäljiltä. Pitkä hidas aamupala ja lasten kanssa pelleilyä. Sitten etsimään yksi geokätkö koko perheen voimin. Sisään ja ruoka (pakkasesta valmista aiemmin tehtyä bolognese-kastiketta). Sitten koko iltapäivä ja ilta omaa aikaa ja lasten leikkiä. Mies tekee illalla ruuan.



Ja joo, pyykkikone pyörii taustalla. Meillä yleensä 1-2 koneellista/pvä. Vähän järjestelen välillä paikkoja. Meillä ei ole kamalan sotkuista, mutta "silti" pystytään ottamaan rennosti viikonloput :)

ps. suomalaiset miehet tekee tilastojen mukaan Euroopan eniten ylitöitä- eli ovat paljon poissa kotona lasten ollessa pieniä- eli kerron todellisuutta lapsettomille- etteivät RAASUT pety... t. ap

ja sitä varmaan halusitkin, vai mitä? Ei oikeasti tarvitse suorittaa koko ajan niin kamalasti!!

kuinka tiukkapiposta tuleekin itse rentous:DD

ps. suomalaiset miehet tekee tilastojen mukaan Euroopan eniten ylitöitä- eli ovat paljon poissa kotona lasten ollessa pieniä- eli kerron todellisuutta lapsettomille- etteivät RAASUT pety... t. ap

Kuule, me olemme tahtomattamme lapsettomia ja olisimme valmiita muuttamaan monta asiaa omassa lauantaissamme... jos meille vain suotaisiin niitä lapsia.

Etkä osaa relata vapaa-aikanakaan? Minkäs sille sitten tekee. Valtaosa työssäkäyvistä tavallisista lapsiperheistä pystyy ihan hyvin relaamaan ja silti esim syömään kunnon ruokaa ja pitämään kodin ok-kunnossa. Eniten se on omasta suorittamisen tarpeesta kiinni.

Valistakaa tyhmää. En ole ap.

jäi pötköttelemään sohvalle, kun hain aamulehden laatikosta. Neitille pisut,pesut,aamupalat ja vähän video pyörimään. Sinä aikana itse luin lehden ym.



Lohilaatikon teko lapsen kanssa klo.8 ja uuniin (mies tuli aamupalalle) sitten vaan jokainen teki omia juttujaan.



Yheksän jälkeen laatikko uunista,ulkovaatteet päälle, mies lähti töihin ja minä ulkoilin lapsen kanssa. Klo 11oli ruoka ja nyt typsyn kanssa vaan ollaan.



Illalla saunotaan,pestään pyykkiä se on fakta, mutta muusta en vielä tiedä:) Mennään ihan mielen mukaan!

ps. suomalaiset miehet tekee tilastojen mukaan Euroopan eniten ylitöitä- eli ovat paljon poissa kotona lasten ollessa pieniä- eli kerron todellisuutta lapsettomille- etteivät RAASUT pety... t. ap

Onneksi meillä kaikilla ei tuollaista ole. Ruveta nyt miehensä äidiksi vielä lisäksi, jos ei itse herää niin on heräämättä, vai pitääkö hänen leipänsä voidella?

Tässä on sulle todellisuutta;

1.herättiin noin seiskan aikaan, paitsi minä. Mies hoiti lapsetn aamupalat ja lähti koko konkkaronkan kanssa ulos (on myös miehiä, joille perhe on nro1.)

2.Tein ruoan, eikä tarvinnut edes viettää koko aamupäivää keittiössä :O

3. En aio pyykätä, siivoilla hullunlailla enkä mitään muutakaan.

4. Kaksi vanhinta lähtee kylille, toinen yöksi, toinen päiväksi ja minä menen pienimmän kanssa päikyille.

5. Ja sen enempää en olekaan lauantaita suunnitellut, siinäpä sulle hieman onnellisempaa todellisuutta.

Ja lapsi kolme, taaperosta koululaiseen. Miehelläni ei ole ikinä ollut, eikä tule olemaan käsi keskellä kämmentä lasten hoidon kanssa.

Hyviä päikkyjä kaikille muillekkin ressittömille lapsiperheille!! :)

Ja sulla vielä lapset on jo koululaisia! Jos on alle 3-vuotiaita niin hommaa riittää kyllä enemmän, mutta että noin isojen lasten. Meillä on 3v ja 5v ja kyllä on niin rentoa verrattuna vauva-aikaan.



Mutta joillekin jää työelämän vaihde päälle eivätkä osaa sammuttaa sitä vapaa-ajallakaan. Vapaa-aikakin aikataulutetaan ja suoritetaan asioita suu viivana. Not for me :) Me nautitaan elämästä ja viikonlopuista koko perheen kesken. Nautitaan hyvästä ruuasta, laiskottelusta, leikkimisestä, ulkoilusta.. Ilman aikatauluja ja yltiöstressiä.

Ap: lla nyt vain on muutama asia pielessä

- etkö tee mitään kotitöitä viikolla?

- tuleeko pyykkiä viikossa niin paljon, että peset 4-7 koneellista sekä la että su? jos näin niin MIKSI?

- miksi hyväksyt sen, että mies on reissutyössä ja kaikki jää sinulle? kai mieskin joskus vapaalla on?

- eikö teillä ole mahdollisuutta palkata kodinhoitoapua?

- miksi suoritat kun vähempikin riittää?

Tunnustan: olen suorittaja.

Meidän lauantait menevät hyvin samaan tapaan kuin ap:lla.

Meidän perheessä molemmat vanhemmat tekevät vaativaa asintuntijatyötä (mä olen töissä nytkin), joka ei tahdo normaaleihin viikkotunteihin mahtua.

Arki-iltaisin aina toinen hakee lapset hoidosta 16.15, ja hoitaa koiran ulkoilutukset, ruoat, ja lasten harrastukset. Toinen on sitten pidempään töissä, ja tulee kotiin välillä 19-22.

Arki-iltaisin kumpikaan meistä ei jaksa eikä halua hoitaa kun välttämättömät kotityöt: päivällinen, koiran lenkit, seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, tiskit. Loppu aika vietetään lasten kanssa, ja muut työt jätetään lauantaiksi. Kaupassa ei esim. koskaan käydä arkisin.

Meillä tosin tuohon päivään mahtuu ap:n mainitsemien lisäksi se kauppareissu (viikon kaikki ostokset) ja lasten päiväunet (toinen vanhempi yleensä nukkuu myös). Toinen vanhemmista herää lasten kanssa yhtä aikaa, yleensä n. 7.30, ja laittaa aamiaisen valmiiksi, toinen nukkuu yhdeksään. Emme itse siivoa kuin pintoja silloin tällöin, meillä käy siivooja.

Lauantai tehdään kotitöitä (tai töitä, niin kuin tänään), jotta saadaan sitten levätä sunnuntai, tehdä retkiä, kyläillä, yms. Meidän lapset ovat vielä pk-ikäisiä, joten olemme huomanneet, että kaikki pääsevät helpommalla, kun samaa rytmiä noin suurin piirtein noudatetaan sekä arkenä että viikonloppuna. Liikumme kaikki paljon, joten kaksi lämmintä ruokaa tarvitsevat sekä isä että lapset.

Hassua kyllä, nykyisin nautin näistä kotityöpäivistä! Arkityö on ihan erilaista, joten kotitöiden tekeminen yhdessä lasten kanssa on mukavaa.

Olen itse tullut siihen tulokseen, että pienet lapset ja vaativan työn voi kyllä yhdistää menettämättä mielenterveyttään, mutta muuta sosiaalista elämää tähän ei sitten mahdukaan. Harva sinkkuystävä tai sukulainen jaksaa ymmärtää, miten vaativa tämä paletti on. Onneksi meillä on ihania ystäväperheitä, jotka kanssa pyykkäävät ja laittavat ruokaa viikon tarpeiksi lauantaisin, että voidaan sitten yhdessä lähteä vaikka metsäretkelle sunnuntaina!

Tsemppiä ap!

No niin, sinä lapseton joka harkistet lasten hankintaa- mietit millainen lauantaisi voisi olla lasten synnyttämisen jälkeen--

kerron oman lauantaisi 20.11.( olen uraäiti, töissä ma-pe klo 8-15, 2 koululaista, mies matkatöissä):

- klo 5 miehen herätys

- pyykkikoneen lautaus klo 7 ja uusi koneellinen klo 8.30 jne= yht 4-7 koneellista päivän aikana, riipuen ovatko lapset kastelleet yöllä

- klo 8 lapset heräävät

- 8.15 tiskikoneen tyhjennys ja täyden lavuaarin tyhjennys tiskikoneeseen

- klo 8.30 lasten aamupalan laitto

- klo 9 piparien leipominen lasten kanssa ( valmis pakasteesta sulatettu takina 2 x 500 g= 1 kg= 8 pelillistä pipareita- joiden korostelu jäähtyneenä su)

- klo 10-11 netti

- klo 11 lohen paisto ja perunoiden keitto lounaaaksi

- klo 12-14 ulkoilu lasten kanssa ja lumileikit

- klo 14 välipala

- klo 14.30-16 lapset leikkivät ja itse imuroin koko asunnos yli 100 m2

- klo 16 päivällinen ja sen teko- paistettuja perunoita ja tomaattimunakasta

- klo 17 pyykinpesua ja vaatteioden lajittelua

- klo 19.30 tv salja ryhmä Pulmaan ja klo 20.30-21 uutiset

- klo 21-21,30 netti

- klo 21.30-22 lasten nukkumaan eno hja hampoaidenpesu

------------

klo 22- oma aika- haloo???

--------------

ps tervetuloa kerhoon lapsettomat ja perheelisiä kadehtivat/ t. naimisissa sama mies yli 20 v/ nautin niin kauan kuin lapset juttavat kotoa

Mä en tee mitään kotitöitä viikolla, paitsi päivällisen ja urheiluvaatteiden pyykin. Olen joko pitkään töissä, tai vietän aikaa lasten kanssa.

Meillä tulee pyykkiä tuo 5-7 koneellista / vko. En pese arkisin kuin urheiluvaatteita. Lapset päiväkodissa, jossa menee vaatekerta per päivä, vanhemmat tarvitsevat töissä siistit vaatteet (tyyliin puku ja kauluspaita). Lakanat joka toinen viikko, pyyhkeet joka viikko vaihtoon.

Meillä mies tekee osansa, mutta molemmilla vaativa työ.

Meillä käy siivojaa 2x /kk. Välissä imuroidaan enimmät pois.

En pingota, suoritan kyllä, mutta sitä tämä elämä on!

Ap: lla nyt vain on muutama asia pielessä

- etkö tee mitään kotitöitä viikolla?

- tuleeko pyykkiä viikossa niin paljon, että peset 4-7 koneellista sekä la että su? jos näin niin MIKSI?

- miksi hyväksyt sen, että mies on reissutyössä ja kaikki jää sinulle? kai mieskin joskus vapaalla on?

- eikö teillä ole mahdollisuutta palkata kodinhoitoapua?

- miksi suoritat kun vähempikin riittää?

mutta silti pitkiä työpäiviä.



Lapsia on 4, mutta en kyllä ole ikinä seitsemää koneellista pessyt pyykkiä päivässä :O.



Muutenkaan viikonloppumme eivät koskaan ole olleet tuollaisia. Mutta jokainen toki saa tehdä niistä sellaisia kuin haluaa.



Ehkä se juuri onkin siitä, että olen duunari ja duunarin viikonloput on erilaisia kuin akateemisella uraäidillä. Sillai lepsumpia ja helpompia.

ja vastuu arjen pyörittämisestä on pääosin minulla, lapsia kaksi, nyt jo koululaisia.



Tänään: heräsin klo 7, kaikki muut nukkuivat. Keitin mukin teetä ja luin lehden. Siirryin nojatuoliin lukemaan kirjaa torkkupeiton alle ja luin yhdeksään, kunnes lapset heräsivät. Aamupala lapsille, jotka samalla katsoivat telkkaa ja jatkoin lukemista.



Klo 10 viikkasin pyykit, laitoin koneellisen uusia pyörimään, siivosin keittiön ja laitoin ruuan tulemaan. Klo 11.15 lounas (aikaisin, koska nuorimmainen läht harrastukseen 11.30.



Nyt istun koneella yhä yöpuvussa ja menen kohta päiväunille, koska illalla on tiedossa pikkujoulut. Unien jälkeen välipala lapsille ja päivällisen valmistelu ja vähän siivoilua.



Mies heräsi juuri ja 12 v pelaa nintendoa. Neljän aikaan lähden pikkujouluihin ja mies hoitaa illan.

Tosin meillä lapset on paljon pienempiä, joten heräävät n.6.30. Tänään laitoin isommalle autot elokuvan pyörimään klo 6.30 ja ensimmäistä kertaa hän oli valmis jäämään sohvalle sitä katsomaan joten palasin sitten vielä omaan sänkyyn jossa ennätin olla vartin ennen vauvan heräämistä. Tämä oli siis täysin uutta "luksusta". Päättelin tästä, että enää 1.5 vuotta ja sitten molemmat katsovat ehkä aamulla yhdessä hetken lastenohjelmia ja saamme nukkua ehkä kahdeksaan.

muttei meillä tuommoista ole lauantaisin, eikä kyllä muulloinkaan.



Yrittäjä olen, työtä arkisin 8-16, perjantaisin teen hieman lyhyemmän päivän ja siivoan kotona viikonloppua vasten, niin ei tarvii sitten käyttää aikaa erityisesti siihen.



Lauantai



herätään 6-7, aamupalaa, kahvia ja lastenohjelmia 9 asti



9 jälkeen pojat isänsä kanssa aamupesulle ja laitan itse aamupalatarvikkeet pois, tiskit koneeseen ja tarvittaessa pyykit (yleensä pesen viikolla tasaisesti, niin ei tarvii viikonloppuna), ei mene montaa minuuttia



11 lounasta ja pojat unille puolilta päivin, itselle kahvia, pyykit kuivamaan



13 siirtymistä ulos yms jos tarvetta imuroinnille, niin mies edeltä ulos lasten kanssa ja imuroin ja siirryn sitten pihalle



nauttimista päivästä ja perheestä



17 ruokaa ja leikkejä



19 iltapalaa ja lapset unille



miksi pitää tehdä päivästä niin kamalaa suorittamista? kyllä meillä siivottavaa, kokattavaa, leikittävää, pyykättävää ja tiskattavaa riittää, mutta silti ehtii tekemään muutakin.

Minullakin on perfektionisti uramies puolisona. Usein kuitenkin sitoudutaan aika nuorina, ehkä ennen ammatillisen tilanteen vakioitumista. En ehkä olisi tehnyt tällaisia valintoja lapsien lukumäärän ja ikäerojen suhteen, ehkäpä koko parisuhteenkin, jos olisin tiennyt kuinka paljon työ tulee viemään miehestäni ja isästä. Siis kuinka yksin olen. Mutta ikmaailmassa hyvin ja tunnollisesti työnsä hoitaminen ei tule olemaan minulle eron syy nyt kun nämä ratkaisut on tehty.

mikä raparperiäiti on!