Ihan käsittämätöntä! Seurakunta tuomitsee lapseni helvettiin, koska

mutta miksi sitten ihmetellään moista asiaa,jos ei kuuluta kirkkoon?????!

Siis kumpikaan!!!

Ei mulla tulis mieleenkään odottaa kirkolta mitään,jos en siihen kuuluisi! Olen uskova tai en!!!

mutta osaisiko joku valottaa, että onkohan tämä koko kirkon virallinen kanta, että lapsi joutuu helvettiin, jos vanhemmat eivät kuulu kirkkoon? Koskeeko tämä myös holhouksenalaisia vammaisia?

itse en kuulu kirkkoon, lapseni on kastettu (mielestäni enemmänkristillistä oli säilyttää välit miehen suvun puoleen koska siitä olisi syttynyt sota, itse en riemusta hyppinyt mutta olkoot.)

ei lapsikaste ketään pelasta. ajatelkaas nyt järjellä.

KUKAAN meistä aikuisista ei pääsisi ikinä taivaaseen koska ollaan niin julmetun syntisiä jos tuo pieni lapsi ei pääse.

niinkun raamatussa sanotaan sallikaa lasten tulla minun tyköni SILLÄ SEN KALTAISTEN on Jumalan valtakunta.

jos ainoana ihmisenä olisin saanut päättää lapsen kastamistouhuista, olisin hänen antanut itse päättää mihin seurakuntaan menee. ensin usko, sitten kaste. ei taivaassakaan ole eri lokeroita babtisteille, vapaakirkkolaisille, luterilaisille ja helluntailaisille.

molemmat pelastukseen, kun nyt ihan tosissaan asiaa pohditaan. Olen luterilainen ja näin minua on opetettu. Jos syntynyt lapsi on heikkokuntoinen, voidaan hänet jo heti synnyttyään hätäkastaa. Hätäkasteen voi toimittaa kuka tahansa ev.lut. kirkon jäsen. Taervitaan puhdasta vettä ja Isä meidän rukous. Ohjeistus on sairaaloissa näitä tilanteita varten. Tätä tarkoitusta varten lapsen nimeä kysellään jo synnyttämään tulevalta äidiltä. Hätäkaste vahvistetaan, jos lapsi jää eloon, mutta itse kastetta ei enää uusita. Kasteessa meidät pestään pois perisynnin vallasta ja otetaan Jumalan perheväen jäseneksi.



Nimim. äiti, eronnut, uusperheellinen

Ei se lapsi sillä kasteella taivaaseen pääse..

Minun saamani luterilaisen kasvatuksen mukaan ihminen pääsee taivaaseen Jumalan armosta, ei kasteen vuoksi.

eikä isoäiti kuulunut eläessään kirkkoon. Tuo vauvan siunaamiminen ei olisi keneltäkään pois.Uskovainen voi olla, vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan. Kirkko on valtion laitos.

Minusta ap:n kannattaisi liittyä kirkon jäseneksi. Sen verran se toisi sinulle kyllä mielenrauhaa, että on ihan kannattava sijoitus. Lisäksi minusta kirkollisveron maksaminen ei ole turhaa. Se on tavallaan hyväntekoa, seurakunta auttaa kuitenkin vähäosaisiakin niin monella tavalla, siis ihan täällä Suomessa. Itse maksan ainakin tuon takia kirkollisveroni ihan mielellään, haluan sillä tavoin osaltani auttaa suomalaisia ihmisiä.



Monet ovat nykyään vaan valitettavan itsekkäitä eikä heitä kiinnosta vähäosaisten auttaminen Suomessa saati ulkomailla. Mielummin he laittavat ne rahat omaan juhlimiseensa ja maksattavat sitten myöhemmin omat hautajaisensakin muilla. (nekin tulee ilmeisesti aika kalliiksi jos ei kuulu kirkkoon) On sääli jos seurakunta joutuu luopumaan hyväntekeväisyydestä sen takia että ihmisillä on joku tarttuva itsekkyysbuumi. Vaikkei Raamattuun täysin uskoisikaan niin silti seurakunta opettaa parempia arvoja kuin pinnallinen minäminä-kulttuuri

on uskovainen ja jos lapsi kuolee niin hän pääsee taivaaseen, vaikka ei olisi kastettu...





Usko on Jumalan lahja. Jumala on antanut jokaiselle tähän maailmaan syntyvälle lapselle uskon lahjan.



Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa ja siinä Jumala vahvistaa lapsen uskon ja nostaa hänet seurakunnan hoitoon. Kasteen armosta langennut ihminen voi saada uskon lahjan takaisin parannuksen kautta.

Yöllä

enkeli löysi hänet kauniista vauvankehdosta

puhtaalta tuoksuvan pitsikatoksen alta

ja kantoi hänen sielunsa pois.



Aamu oli äidille ja isälle outo.

Järkyttyneinä he havahtuivat hereille.

Heidän sydämensä vavahti

kuin tyyni yöllinen vedenpinta

aamun äkillisestä pyörteestä

ja huone tuli täyteen

kyynelten tuskaa.



Vielä yöllä

äiti oli ruokkinut häntä

ja vaihtanut puhtaat vaipat.

Ja äidin nukuttua

isä oli havahtunut vielä hereille,

säätänyt lämpöpatteriin sopivan lämpötilan

ja kuunnellut hiljaista hengitystä.

Se lapsi oli esikoinen,

kuukausi ja kahdeksan päivää,

eikä häntä vielä ollut kastettu.



Kaikki askeleet tästä aamusta läpi päivien

olivat äidille ja isälle

kuin vaellusta syvässä, kylmässä hangessa.

Kaksi viikkoa he itkivät itseään tyhjäksi;

niin kuin kuohuva aalto aallon perään

niin heidän sydämensä virrat olivat syvät.

Kun he kahdestaan olivat kantaneet lapsensa

kappelista kynttilöiden keskeltä

roudan rakoon hiljaisen lumen alle,

he tunsivat kulkevansa edestakaisin

autiolla rannalla

tyhjinä ja paljaina

kuin syyskoivu pitkän tuulen jäljiltä.



Yhdessä he sitten päättivät lähteä liikkeelle.

Heitä heitteli eteenpäin kysymys,

lohdutuksen kaipuu.

Tyhjyyden yllä väreili levoton hätä:

Oliko lapsemme enkelin tuttu ?

Kappelissa kirkkoherra oli jättänyt heidät

tuntemattoman Jumalan eteen,

rukoillut kastamattoman lapsen puolesta

mutta lohdutuksen valkoiset liljat

eivät olleet puhjenneet

pienen arkun kannelle.



He soittivat naapurin ovikelloa.

Vanha mies avasi ja säikähti

heidän väsyneitä silmiään,

joita peitti kyynelten usva.

”Oliko lapsemme enkelin tuttu ?”

- Olen tässä lähdössä kauppaan

enkä usko mihinkään, mitä en ole nähnyt,

kaikenlaistahan sitä tähän ikään mennessä

on saanut kuulla.



He tapasivat puistossa vanhan naisen,

joka ulkoilutti koiraansa.

”Oliko lapsemme enkelin tuttu ?”

Nainen sähähti valmiin vastauksen:

”Olen aina sanonut,

ettei lapsia tarvitsisi syntyä

tähän täyteen maailmaan.

Ja minultakin on mennyt monien öitten uni,

kun olen ajatellut

mitä lapsi yhteiskunnalle maksaa”.



Äiti ja isä etsivät lohdutusta

kuin kevään oksaa,

johon lehti puhkeaisi ja lämmin viserrys.

He koputtivat kirkkoherran kanslian oveen.

”Anteeksi, jos jälleen häiritsemme,

mutta jäimme vastausta vaille.

Oliko lapsemme enkelin tuttu ?”.



- Jaa, rakkaat ystävät, muistanhan teidät,

kuinka olette jaksaneet ?

Olisi ollut onnellista puhua toista kieltä

mutta kun pienokaistanne ei vielä ollut verhonnut

valkoinen kastemekko.

Otan täältä hyllyltä vihkosen,

josta minun täytyy suoraan kysymykseenne lukea näin:

”On lapsi ainutlaatuinen

Jumalan luomana

vaan ei hän synny vapaana,

ei valkeudessa,

vaan hänet käärii vielä yö,

hän enkeleille vieras on

ja Jumalalle mahdoton,

jos puuttuu kasteen armotyö…”





Ja niin äiti ja isä

huomasivat kulkevansa itkun talvihuurussa

pitkin lumista jalkakäytävää

ja tuuli heitteli kasvoihin

kylmiä jäähileitä

lohduttomassa kaupungissa.



Jossain pitkän taipaleen takana

oli se viimeinen kesä,

jolloin äidin vanha isoisä

oli pitänyt häntä polvillaan,

pientä tyttöstä,

ja puhunut lasten valtakunnasta.

Ja yhtäkkiä surevat silmät avautuvat

kaukaiselle auringolle

ja äiti huudahtaa lumisella jalkakäytävällä;

”Näen vanhan auringon

isoisän silmistä

hänen polviltaan,

silloin oli läsnä lasten valtakunta.”

”Lähdetään sitä etsimään”, mies lausui.



He matkustivat pieneen, kaukaiseen kylään,

koputtivat vanhalle, kuluneelle ovelle,

jota isoisä oli vuosikymmeniä avannut.

”Asuuko täällä isoisän aurinko?” he kysyivät.

Tutut kasvot lapsuuden yhteisistä leikeistä

vastasivat:

”Sitäkö etsitte,

isoisän aurinko ei täältä ole laskenut vielä,

täällä on vielä niitä, joiden mukana

kulkee kirkas laulu

ja joiden keskellä elää jäätymätön lähde.

Sen reunalla heitä lohdutetaan

ja lapset enkeleinä leikkivät.”



- Nyt löydämme vastauksen,

oliko lapsemme enkelin tuttu,

huudahtaa äiti.

”Menkää järven toiselle puolelle,

siellä he tänä iltana kokoontuvat

ja kaikki vastaukset elävät heidän sanassaan.”



Kun ilta oli tullut,

he avasivat arkaillen oven huoneeseen,

jonka täytti kirkas laulu.

Lapset olivat istuutuneet vanhempien keskelle

pöydän äärelle.

Pöydällä oli iso Raamattu

ja vanha, harmaatukkainen mies

istuutui sen taakse ja avasi kirjan.

”Tuo on kuin isoisäni”,

kuiskasi vaimo miehelleen,

”ja kaikkien kasvoilta loistaa

isoisän aurinko.”



”Lasten valtakunnasta

tahtoisin puhua teille”,

aloitti vanhus vakaa

puheensa kirkkain sanoin.

”Ei ole Isämme edessä

yhtään niin arvokasta

kuin on pieni lapsi,

uskomme esikuva.

Mieleeni vuosien takaa

nousee nyt monta lasta,

jotka kuolivat kehtoon

pieninä, kuihtuneina,

silloin kuin kylien yli

sairaus outo kulki.

Tyhjäksi äidin syli

monessa kodissa muuttui,

mutta kodista kotiin

kaikui toivon sana:

Kristus Vapahtajana

lapset huomaansa sulki;

elämän sykkeen yli

kaartui jo armon taivas,

ennen kuin yksikään päivä

kehdon ylitse kulki.



Kristuksen tähden lapsi

vapaana syntyy tänne,

Golgatan ristin valo

lapsen sielussa paistaa,

Kristuksen laupias syli

lasta jo idussa kantaa.

Lehteä puhtaampana,

joka puhkeaa oksaan,

lapsi silmänsä avaa

elämän ensi päivään.”



Tuolilta ponnahtaa vaimo ylös

kirkastunein silmin

ja huudahtaa vanhuksen puheen lomaan:

” Tuossa on lapsemme armo,

hän oli enkelin tuttu,

isoisän aurinko oli hänen pukunsa,

kun hän kehdossa jätti meidät!”



Puheensa päätettyään

vanhus kysyy vaimolta ja mieheltä:

” Onko teillä pukuna isoisänne aurinko,

se mikä vuorella paistaa

lasten valtakunnassa,

oletteko te enkelin tuttuja?”



”Me tahtoisimme nähdä lapsemme

enkelien keskellä”,

he sanovat,

”me haluaisimme pukeutua lapsemme pukuun

ja kulkea isoisämme tietä.

Antakaa meille se valo,

joka loistaa kasvoiltanne.”



Ja monet kädet kohoavat heitä kohti,

vuorella kohisee puhdas virta,

kun anteeksiantamuksen siunaus

kulkee heidän ylitsensä.

Jumalan pyhä, kirkas vaate

kääriytyy heidän ympärilleen

ja taivaat liikahtelevat ilosta.







Kun kevät puhkesi,

he taittoivat kaksi puhdasta vihreää oksaa.

Toisen he panivat lapsena tyhjään kehtoon

ja toisen painoivat sulaneeseen multaan

pienelle hautakummulle.

He kuuntelivat kaukaa palanneiden lintujen

huilun ääntä

ja itkivät hiljaa valoisia kyyneleitä

toistensa silmien edessä

isoisän auringon kirkkaudessa.





Niilo Rauhala

Lähellä pyhää aamua

runoja

on uskovainen ja jos lapsi kuolee niin hän pääsee taivaaseen, vaikka ei olisi kastettu...

Usko on Jumalan lahja. Jumala on antanut jokaiselle tähän maailmaan syntyvälle lapselle uskon lahjan.

Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa ja siinä Jumala vahvistaa lapsen uskon ja nostaa hänet seurakunnan hoitoon. Kasteen armosta langennut ihminen voi saada uskon lahjan takaisin parannuksen kautta.

Vauva varsinkaan, kun lapsi vanhenee, hän ottaa vaikutteita joko vanhempiensa uskomuksista tai sitten muualta (tai molemmat).

itsekään en kuulu ev.lut.kirkkoon (olen kyllä uskossa, mutta kuulun toiseen seurakuntaan). Olisin kyllä mielelläni halunnut lasteni kuuluvan kirkkoon ja saavan lapsikasteen, he kun eivät voi olla oman seurakuntani jäseniä ennen kuin ovat täysi-ikäisiä ja osaavat itse päättää, haluavatko kuulua vaiko eivät (toisaalta ihan hyvä).



Mutta eipä saaneet lapset kastetta. Tosin mä tiedän, että pääsevät joka tapauksessa taivaaseen, jos nyt lapsena kuolisivat.

Miksi haluat edes kastaa lapsesi? Miksi haluat liittää hänet johonkin seurakuntaan mihin et edes itse kuulu? Parempi pysyä vain poissa sellaisista! Ei lapsesi minnekään helvettiin mene. Säästätte vaan rahaa kun ette kuulu kirkkoon. Saat uskoa silti mihin haluat ja jos rukoilet niin rukoile Jumalaa siunaamaan lastasi! Se on PALJON parempi kuin jonkun seurakunnanherran siunaus!

Ei liene liian vaikeaa.

Tosiasia on (kuten joku aiemmin sanoi), että uskonnonvapauslain mukaan lasta ei voi liittää kirkkoon ilman vanhempiaan. Ja kasteessa lapsi liitetään kirkkoon.

Ehkä kysymyksesi oli niin outo, että häkeltyivät. Ihan varmasti joku pappi voi lapsesi siunata, mikäli niin toivot. Tämä on siis vain siunaus, ei kirkkoon liittäminen kasteen kautta.

Ne ovat Jumalan valtakunta seurakunnan sivut. Älä sotke niitä keskenään.



Lapsesi voi kasvettuaan liittyä kirkkoon ja ottaa kasteen. Vauva, joka ei ole kuullut Jeesuksesta ei voi joutua Helvettiin. Jeesus etsii jokaisen tietämättömänä kuolleen, Hän on hyvä paimen.



Kirkko ei ole kikkari, josta voi ostaa haluamansa palvelut. Se ei ole sen toimintaperiaate.



Itse kyllä pappina siunaisin ja kastaisinkin tällaisen vauvan ilomielin jos vanhemmat sitä toivoisivat. Ei voi kuitenkaan olettaa, että tämä olisi koko kirkon kanta. Eihän se pysyisi pitkään pystyssä rahallisesti - kaikki kun valitettavasti tässä maailmassa maksaa. Myös papin asuminen, ruoka jne.



En usko, että sinulle on kukaan Espoossa sanonut, että lapsesi tuoimitaan Helvettiin, provpsoit ihan tarkoituksella, etkä tahdo nähdä totuutta.



Viestistäsi saa sen kuvan, ettet arvosta kirkkoa tai sen asemaa. Ehkä silloin on parempi, ettet myöskään käytä sen palveluja? Lapsesi on toki tervetullut myöhemmin seurakuntaan ja kasteelle! Toki sinäkin!

kun menet lut kirkkkoon esim sunnuntain jumalanpalvelukseen sinä voit ihan vapaasti mennä ehtoollisalttarille vauva sylissäsi ja pyytää heitä rukoilemaan lapsesi puolesta (siunaamaan). Espoossa on myös erikseen esim vauva ja taaperokirkkohetkiä, joissa jokainen vanhempi voi viedä lapsensa siunattavaksi alttarille. Siinä ei kysellä kuulutteko kirkkoon.



Lut opin mukaan todellakin lapsen pelastumisessa on olennaista kaste eli siksi näitä hätäkasteita tehdään kun ajatellaan että se on aina tae siitä, että vauva päätyy taivaaseen, kastamattomista lapsista heidän oppinsa sanoo, että jätetään Jumalan päätettäväksi miten heille käy eli eivät suoraan sano että menisivät taivaaseen tai helvettiin.



Mutta tiedäthän että iso osa uskovista on muita kun luterilaisia ja näin ollen esim vapaissa suunnissa opetetetaan siunaamaan lapsia kuten Jeesus heitä otti siunattavakseen ja että kastamatonkin pieni lapsi on suoraan taivaskelpoinen kuollessaan.



Me emme kuulu kirkkoon, eikä sitä meiltä edes kysyneet kun kysyivät hätätilantessa sairaalassa annetaanko hätäkaste kun vauvamme kuoli ja mies antoi siinä hetkessä luvan, vaikka me tiedämme että lapsemme oli täysin taivaskelpoinen ilman minkäänlaista kastetta.



sen ymmärtää hyvin että lut.kirkossa ei varsinaisia kirkollisia toimituksia tehdä kuin kirkkoon kuuluville ja heidän perheilleen, hehän rahoittavat toimintaansa kirkollisverolla ja jos kaikki toimitukset saisi ilman kirkkoon kuulumistakin niin mistäpä he palkollisilleen palkan maksaisivat. Mutta tästä huolimatta tosiaan esim jumalanpalveuksiin voi mennä kuulutpa kirkkoon tai et..

jos et kuulu kirkkoon, et todennäköisesti usko sen enempää taivaaseen kuin helvettiinkään. Kirkko on sinulle vieras tai yhdentekevä instituutio. Miksi laitoksen, jonka itse olet jättänyt, käsitykset jostakin asiasta järkyttävät sinua noin? Mielestäni erittäin oleellinen kysymys on miksi haluat kastaa lapsesi kirkollisesti kun et itse kuulu kirkkoon.

joku olikin ehtinyt ensin...

Ei siihen pappia tarvita. Voit myös itse rukoilla lapsesi puolesta.

Sanoiko virkailija, että lapsesi joutuu helvettiin? Eipä tainnut. Itse taidat olla aika huolissasi helvettiin joutumisesta, joten miksi et kuulu kirkkoon? Vie lapsesi kastettavaksi helluntailaisiin tai muihin vapaisiin suuntiin jos niin ahdistaa. kyseessä on vain rituaali. Oma usko ja toimet ratkaisee joutuuko helvettiin vai ei. On monia kristittyjä jotka eivät kuulu luterialiseen kirkkoon, joutuvatko he helvettiin? Hei haloo? Kaste ei taivaaseen pääsyn tae ole vaan eletty elämä!

Jossain muissa uskonnoissa saattaisi toimiakin.

tai lapsi on taivaskelpoinen, synnitön. Vaikkei olisi kastettu.

T. uskovainen