Lue keskustelun säännöt.
Tämä varmasti on todella ärsyttävä joidenkin kuulla, mutta
14.11.2010 |
olen aivan varma, että kotiäitien herjaaminen johtuu siitä syystä, että nämä herjaavat työssäkäyvät ovat joko tietoisesti tai tiedostamattaan väsyneitä työhönsä ja tahtoisivat hekin olla kotona.
Ja sekös sitten ärsyttää, kun joku uskaltaa tehdä sen valinnan että jää kotiin, tinkii oikeasti menoistaan että se on mahdollista, ja varsinkin että _luottaa_ työssäkäyvään mieheensä niin paljon, että tietää tämän pitävän huolta vaimostaan ja koko perheestään taloudellisesti, niinkuin taas mies luottaa vaimonsa pitävän huolta huushollaamisesta, ruoanlaitosta ja lastenhoidosta ym. kodin asioista.
Miettikääs hetki. Eikö olekin totta :)
Kommentit (29)
ovat kyllä varmasti enemmän kuin mielellään yksin kotona ilman äiskää ja iskää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laittakaa samalla linkki niihin viesteihin, joissa työssäkäyviä herjataan. Plaa, plaa :)
Kaikki puolustamassa omia valintojaan. :)
Ei taatusti tee hyvää että äippä on ovella vastassa heti kun koulusta tulee ja tarjoaa sapuskaa. Nuori kaipaa omaa aikaa, sitä että saa huudattaa stereoita täysillä pari tuntia ennen kun vanhemmat tulevat töistä. On hyvä olla rauhassa jo mielessä kuohuu/ärsyttää, varmasti tulee enemmän riitoja jos äipää koko ajan kotona häsläämässä.
Kyllä minä ainakin väitän että 7 lapsen äitinä pääsen kotona helpommalla kun viime talvena kun olin töissä. Työpäivän jälkeen oli tehtävä lähes samat kotihommat. ja kuskattava harrastuksiin, käytävä vanhempainilloissa jne.
Kauhulla odotan taas ensi syksyä kun on palattava hoitovapaalta töihin. Ei mienaa aika riittää iltaisin. Eli minun kokemukseni mukaan kotiäiti pääsee kyllä helpommalla kuin työssäkäyvä äiti
Voi kai se joidenkin kohdalla olla noinkin päin, kuten ap kirjoitti. Mä taas menin töihin, koska olin seota kotona raskashoitoisen lapsen ja vihaamieni kotitöiden keskellä.
Oli myös aika rankkaa heittäytyä siitä palvotusta äitimadonna roolista siksi itsekkääksi ja lapsensa hylkääväksi uraäidiksi. Varsinkin, kun juuri siihen aikaan oli Mikkoset ja muut sekopääfanaatikot mediassa riehumassa ja syyllistämässä. Tosin sairaanhoitajan palkoilla ja etenemismahdollisuuksilla urasta puhuminen lienee vain huono vitsi...
Kaikki kunnia siis kotiäideille työn vaativuudesta. Mä pääsen helpommalla töissä ja musta oli kiva tarjota isälle mahdollisuus olla mun mammaloman jälkeen puoli vuotta kotona, kun odoteltiin, että lapsi olisi kyllin iso hoitoon. Väitän, että se oli sekä isälle, että lapselle hieno kokemus. Samoin itselleni. Sain olla päivät työssä "lepäämässä" ja hakea virikkeellistetyn ja sosiaalistetun lapsemme iloisena posket punaisena ulkoilun jälkeen hoidosta. Meillä illat ja mun vapaapäivät on kivoja yhdessäolon hetkiä, ei pakkopullaa, kuten olivat kotona ollessa.
Ja pakko mainita vielä, että ei se kotiäitiys aina ole se "rohkea" valinta. Tunnen monia kotiäitejä, jotka ovat kotona lasten kanssa, koska ovat olleet aikoinaan joko liian yksinkertaisia tai laiskoja opiskelemaan itselleen ammattia... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taasen olen kotiäitinä olosuhteiden pakosta (lapsen terveyteen liittyvää) ja välillä jopa osaan nauttia, mutta monesti kaipaan jo työelämäänkin. Työelämä antaa tavallaa nsen "oman elämän" ja ei tule pyörittyä niin pienissä ympyröissä kuin kotiäitinä tulee, vaikka kuinka olisi kontakteja ja verkostoa ja aktiviteetteja.
Mutta kuka mitenkin, mitäpäs se muihin kuuluu. Yksi arvostaa yhtä ratkaisua toinen toista, ja joku ei osaa ottaa kantaa.
Ihan vaan siksi että naisen ei tarvitse kestää huonoa, kaappijuoppoa miestä, jolla on erilainen elintaso kuin muulla perheellä siksi että hän käy TÖISSÄ (onpas uroteko- mutta kukas sen mahdollistikaan?). Jostain syystä minua arvellaan katkeraksi sinkuksi/uraohjukseksi jne. ja kuulemma lahjon -mahdolliset- lapseni rahalla :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sisarukset tosin olivat paljonkin nuorempia. En osannut koskaan nähdä siinä mitään negatiivista - enkä osaa nytkään! Ja kyllä - osaan siivota ja laittaa ruokaa, enkä pahemmin riidellytkään kotona... omaa rauhaa sain omassa huoneessani, jos sitä tarvitsin. Että sillain.
Ei taatusti tee hyvää että äippä on ovella vastassa heti kun koulusta tulee ja tarjoaa sapuskaa. Nuori kaipaa omaa aikaa, sitä että saa huudattaa stereoita täysillä pari tuntia ennen kun vanhemmat tulevat töistä. On hyvä olla rauhassa jo mielessä kuohuu/ärsyttää, varmasti tulee enemmän riitoja jos äipää koko ajan kotona häsläämässä.
MUTTA myös OMAA AIKAA! On karhunpalvelus nuorelle jos äiti aina kotona --> ruoka valmiina pöydässä jne. koska sen nuoren on pakko oppia pärjäämään myös yksin (ellei äiti sitten kasvata hänestä aikamiespoikaa peräkammariin...)
Ja paras paikka opetella itsenäistymään on oma koti. Se ei tarkoita sitä että nuori hylätään/pakotetaan itsenäistymään liian varhain tmv. Mutta on ihan ok että teini osaa tehdä itselleen voileivän (ja sen jälkeen myös siivota jälkensä eli putsata mahdollisesti läikkyneet mehutahrat ja laittaa juusto jääkaappiin jne.) ja joskus jopa auttaa niin että laittaa perunat kiehumaan tmv. ennen äidin kotiin tuloa jotta saadaan nopeammin ruoka pöytään.
Pieni lapsi kaipaa vain hoivaa, mutta teinin pitää jo osata itsekin huolehtia asioista. Ja painotan vielä, että "asioista huolehtiminen" ei ole mitään vanhempien hylkäämistä tai teinin pakko aikuistamista, vaan IHAN NORMAALIA elämää jotta se teini joka usein lukion/intin jälkeen muuttaa kotoa pois osaa tehdä ruokaa, siivota asutonsa, pestä pyykkinsä jne.