Miehen tädin hautajaisten muistotilaisuus on meillä...
Miehen täti kuoli, lapsensa asuvat kaukana ja hautajaisjärjestelyt kuulemma hankalia. Ehdottivat, että koska paikalle tulee vain muutamia sukulaisia, pidettäisiin ne hautajaiset meillä (miehen sukutalo).
Hienoa. Nyt ovat sitten sopineet hautajaisajan (mahdollisimman hankalan meille), pitopalvelun (minulle tuntematonta väkeä) ja muutkin järjestelyt. Meidän tulisi vain laittaa talo ja piha kuntoon. He ottaisivat mielellään vieraat vastaan, lähiomaisia kun ovat.
Minulla tökkii nyt pahasti! On ihan OK järjestää se 30 hengen muistotilaisuus meillä, mutta olisi ehkä voinut etukäteen kysyä, mikä ajankohta on sopivin tai ei sovi lainkaan. Ja ehkä olisi kohteliasta kysyä, onko meillä pöytäliinoja ja astioita. Pitopalvelu kun on kuulemma niin paljon halvempi, jos on omat kahvikupit jne. eli oletuksena on, että meiltä tulee kaikki kakkulapioita myöten.
Ja kyllä, olen saanut suuni auki ja huomauttanut asiasta, mutta surevat omaiset kuulivat vain sen, että meillä voi muistotilaisuus olla. Siitä eteenpäin he ovat päätelleet, että pääosa järjestelyistä hoituu meidän toimestamme. Argh.
Kommentit (232)
tässä on se, että sukulaiset järjestävät juhlia kunnioittamatta pätkääkään sitä, että ovat menossa toisten ihmisten KOTIIN. Eivät kysy aikatauluista, astioista ati muustakaan. jos olisivat KYSYNEET ilmoittamisen sijaan, ap:lla ei varmasti olisi näin kurja (ja vastahankainen) mieli. Yllättävän moni teistä näköjään toimisi sukulaisten tavoin!!! Ei mitään kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.
Tsemppiä, ap. Ymmärrän pahan mielesi, kun sinun ja miehesi yli kävellään. Kysymys ei liene tilasta, ei astioista, ei aikataulusta, avan tökerösti, itsekkäästi käyttäytyvistä sukulaisista.
Ei mitään kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.
Tsemppiä, ap. Ymmärrän pahan mielesi, kun sinun ja miehesi yli kävellään. Kysymys ei liene tilasta, ei astioista, ei aikataulusta, avan tökerösti, itsekkäästi käyttäytyvistä sukulaisista.
Eli tässä siis tärkeintä on "loukatun ap:n kunnia" ja se, että hänen ylitseen on kävelty? Kuolleen tädin muisto ei merkitse ap:lle mitään?
Hyvän tähden, ihminen on kuollut. Häntä ei enää ole! Ei koskaan! Siinä mittakaavassa ap:n maukumiset omasta kunniastaan ja loukkaantumisestaan ovat aivan mitätöntä kitinää! Lopeta nyt aikuinen ihminen hyvän sään aikana ennen kuin teet itsestäsi vielä suuremman pellen. Vaikka asia ei olekaan edennyt sinun arvollesi sopivalla tavalla ja siten, kuin teidän arvonne olisi halunnut, on nyt aika pitää mölyt mahassa ja niellä se pohjalainen ylpeytensä.
Eiköhän ap edes tämän kerran voisi katsoa "ylikävelemistään" sormien läpi. Mitä siinä menettää? Saa hyvän mielen ja mukavan muiston vainajasta? Ystävällisen maineen miehen sukulaisilta?
On totta, etteivät miehen sukulaiset ole olleet korrekteja ja huomaavaisia (ja nöyriä ja kiitollisia sinua kohtaan), mutta heidän ajattelutavassaa on havaittavissa jotain humaania, nimittäin kunnioitusta ja hyvää tahtoa vainajaa kohtaan, joka ap:lta tuntuu täysin puuttuvan. Kyllä asiat ja aikataulut on soviteltavissa, jos niin todella haluaa.
kyllä tädin muistoa.
MIten ihmeessä tädin muistoa kunnioitetaan ENEMMÄN kun juhlat saadaan järjestettyä mahdollisimman halvalla sukutalossa, jossa ei tarvitse maksaa kaikesta kuten srk-keskuksessa? Sehän oli sukulaisten ilmoittama tärkein syy juhlien järjestämiseen sukutalossa.
Miten vainajan muistelu on vähemmän arvoksasta srk-keskuksessa?
Olisi eri asia, jos vainaja ITSE olisi toivonut muistojuhlaa tietyssä paikassa. Nyt sitä vaativat vain sukulaiset, rahansäästön vuoksi.
Kuolleen tädin muisto ei merkitse ap:lle mitään?
Hyvän tähden, ihminen on kuollut. Häntä ei enää ole! Ei koskaan!
Mutta seuraava asia särähti viesteistä
Luuleeko joku tosiaan että sukutilan saa jotenkin puoli-ilmaisesti ostettua!!!
Kyllä yleensä entiset pitäjät tarvitsevat rahansa ja muillekin sisaruksille siitä pitää maksaa. Ei niitä sukutiloja vain saada! Eikä muille sukulaisislle jää oikeuksia myynnin jälkeen mitään oikeuksia.
On totta, etteivät miehen sukulaiset ole olleet korrekteja ja huomaavaisia (ja nöyriä ja kiitollisia sinua kohtaan), mutta heidän ajattelutavassaa on havaittavissa jotain humaania, nimittäin kunnioitusta ja hyvää tahtoa vainajaa kohtaan, joka ap:lta tuntuu täysin puuttuvan. Kyllä asiat ja aikataulut on soviteltavissa, jos niin todella haluaa.
Ap:han on yrittänyt sopia aikataulut, mutta häntä ei kuunnella.
Mutta seuraava asia särähti viesteistä
Luuleeko joku tosiaan että sukutilan saa jotenkin puoli-ilmaisesti ostettua!!!Kyllä yleensä entiset pitäjät tarvitsevat rahansa ja muillekin sisaruksille siitä pitää maksaa. Ei niitä sukutiloja vain saada! Eikä muille sukulaisislle jää oikeuksia myynnin jälkeen mitään oikeuksia.
Joku oikeasti kuvittelee että suvulla on oikeus käyttää taloa halutessaan. Kuten yksikin kirjoitti että kaikki miniät saavat tottua siihen että taloa käytetään. Miniäpä pystyisi laittamaan kiellon päälle, varsinkin jos hänkin on maksanut talosta.
Kyllä itse ainakin nauraisin miehen sukulaisille päin naamaa jos yrittäisivät tätä taloa käyttää miten haluavat ja kysymättä lupaa. Pelkkä ilmoitus ei todellakaan riittäisi.
kyllä tädin muistoa.
MIten ihmeessä tädin muistoa kunnioitetaan ENEMMÄN kun juhlat saadaan järjestettyä mahdollisimman halvalla sukutalossa, jossa ei tarvitse maksaa kaikesta kuten srk-keskuksessa? Sehän oli sukulaisten ilmoittama tärkein syy juhlien järjestämiseen sukutalossa.
Miten vainajan muistelu on vähemmän arvoksasta srk-keskuksessa?
Olisi eri asia, jos vainaja ITSE olisi toivonut muistojuhlaa tietyssä paikassa. Nyt sitä vaativat vain sukulaiset, rahansäästön vuoksi.
Kuolleen tädin muisto ei merkitse ap:lle mitään?
Hyvän tähden, ihminen on kuollut. Häntä ei enää ole! Ei koskaan!
Etkö itse pysty ymmärtämään mitä eroa on joko viettää vainajan muisteluhetkeä vainajan entisessä kodissa tai vaihtoehtoisesti srk-talossa, joka on ollut vieras sekä vainajalle että tämän läheisille? Jos et aidosti pysty havaitsemaan eroa ko. tilojen tunnelatauksissa, se kertonee paljon emotionaalisen kehityksesi tasosta. Rahasta tuossa ei ole kyse: srk-talon mahdollinen vuokra on suorastaan minimaalinen, tarjoiluthan ja pitopalvelu hautajaisissa eniten maksaa.
Tuo raha-asia on tainnut jäädä sinua erityisesti kaivelemaan vai kuinka? Ainakin korostat sitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Olisiko sinulla parempi mieli, jos tädin lapset olisivat tarjoutuneet maksamaan sinulle avokätisesti tädin lapsuudenkodin lainaamisesta muutamaksi tunniksi? Olisiko sitten ahne mielesi ja loukattu kunniasi tyydytetty? Olisivatko tavarasi sitten paremmin turvassa "varastelevalta, epäluotettavalta pitopalveluväeltä" tai tirkisteleviltä sukulaisilta? Minkähänlaisia salaisuuksia sinulla kaapissasi oikein koliseekaan, menee tuo piilottelu nimittäin jo sen verran pakonomaiseksi.
Huvittavaa vastahankaisuutta aikuiselta ihmiseltä! Ja minkä vuoksi? Koska omaa kunniaa on loukattu sellaisten ihmisten toimesta, jotka ehkä surunsa keskellä ovat unohtaneet kysyä ap:lta kaikkia mahdollisia ykstyiskohtia! En itse kehtaisi valittaa moisesta epäolennaisesta, erityisesti kun ihminen on kuollut. Ja erityisesti jos asun mieheni suvun tilalla. AP taitaakin olla se suvun pirullinen miniä, jonka seuraan kukaan ei halua vapaaehtoisesti joutua ja jonka miehen onnetonta kohtaloa sukulaiset tavatessaan päivittelevät...
Mun mieheni setä kuoli, poikansa asuu ulkomailla ja sen sedän kuolinpesän säästötilin saldo oli nolla, pojan ehkä tuhat euroa= just ja just halvimman kaavan mukaan hautaan. No, appiukko ilmoitusasiana paukautti että pidetään ne veljen muistokahvit Millalla ja Jussilla, niillähän on talo.
Noiduttiin, mutta koska tuo ulkomailla asuva serkku oli miehen hyvä kaveri, ja säälitti, niin suostuttiin asiaan. Järjestettiin lapset hoitoon, hommattiin siskon kautta ravintola-alan opiskelija tarjoilijaksi ja tiskariksi, maksettiin tuntiliksa. Kustannettiin itse tarjoilut halvimman kaavan mukaan (pullaa, keksiä, kuivakakkua, kahvia, karjalanpiirakoita, pasteijoita). 30 henkeä, ja se määrä kahvikuppeja meiltä kyllä löytyi, mutta saivat tyytyä kirjavaan valikoimaan. (Minähän en sen takia sarjoja ostele.)
Tuliko serkkupojalta tai appiukolta kiitosta? Ei. Mies on melko kypsä nykyään isänsä ja serkkuunsa ajattelemattomuuteen ja itsekkyyteen...
Mun mielestä voit ronskisti ilmoittaa, että ajankohta ei teille käy, katsokaa uusi aika ja paikka. Ei sinne seurakuntatalollekaan saati yksityiskotiin mennä vaan tyyliin "tullaan sitten kello 12 ja kattokaa että kahvit on pöydässä".
Hyvin usein sukupolvenvaihdoksen yhteydessä laaditaan paperit, joiden mukaan jälkeläisen aviopuolisolla ei ole eikä tule olemaan koskaan omistusoikeutta ko. tilaan.
Kaikki miniät eivät kyllä taida asiasta tietää.
saitureiksi ja huonoiksi ihmisiksi. Mun mielestä iso pointti tässä asiassa on se, että edesmennyt täti on asunut tuossa talossa lapsuudessaan, näkisin siis henkilökohtaisena kunnianosoituksena, että muistotilaisuus pidetään juuri siellä eikä srk:n tiloissa. Ei se suku sinne asumaan ole tulossa, eikä nautiskelemaan joka ohikulkumatkalla. Pientä suhteellisuudentajua, kiitos.
Tokihan aina voi tonkia toisista ihmisistä huonoja puolia, ja sitä yhtä hyvääkin ominaisuutta pidetään vahinkona. Mutta joo, eiköhän tämä aihe ole saanut suhteettoman paljon huomiota. Jos tosiaan sen energialatauksen suuntaisi asioiden polttopisteeseen (hautajaiset ja syntymäpäivät, avaimen jakelut ja pitopalvelun perähän katselut), niin alkaisivat asiat rullata. Tästä jää vain paha maku.
Hieman olet yksityiskohtia muuttanut, mutta ei riitä.
Kannattaako täällä julkisesti repostella asioita?
Mikset keskutele suoraan M:n kanssa?
en siis ollut ap.
Itselleni ainakin henkilökohtaisesti on ihan sama, onko oma muistotilaisuuteni srk-salissa vai entisessä lapsuudenkodissani. Kun olen kuollut, olen kuollut. Toivon tietysti, että minua kokoontuvat muistelemaan ihmiset, jotka haluavat tulla tilaisuuteen. ja toivon myöskin ettei hautajaisistani koidu liikaa vaivaa kenellekään. Siksi toivonkin oikeastaan enemmän, että juhlat ovat srk-salissa kuin eesim. lapsuudenkodissani, jossa asuu nyt serkkuni perhe. Paikalla ei ole merkitystä vaan sillä että ihmiset tulevat, koska haluavat tulla.
kyllä tädin muistoa.
MIten ihmeessä tädin muistoa kunnioitetaan ENEMMÄN kun juhlat saadaan järjestettyä mahdollisimman halvalla sukutalossa, jossa ei tarvitse maksaa kaikesta kuten srk-keskuksessa? Sehän oli sukulaisten ilmoittama tärkein syy juhlien järjestämiseen sukutalossa.
Miten vainajan muistelu on vähemmän arvoksasta srk-keskuksessa?
Olisi eri asia, jos vainaja ITSE olisi toivonut muistojuhlaa tietyssä paikassa. Nyt sitä vaativat vain sukulaiset, rahansäästön vuoksi.
Kuolleen tädin muisto ei merkitse ap:lle mitään?
Hyvän tähden, ihminen on kuollut. Häntä ei enää ole! Ei koskaan!Etkö itse pysty ymmärtämään mitä eroa on joko viettää vainajan muisteluhetkeä vainajan entisessä kodissa tai vaihtoehtoisesti srk-talossa, joka on ollut vieras sekä vainajalle että tämän läheisille? Jos et aidosti pysty havaitsemaan eroa ko. tilojen tunnelatauksissa, se kertonee paljon emotionaalisen kehityksesi tasosta. Rahasta tuossa ei ole kyse: srk-talon mahdollinen vuokra on suorastaan minimaalinen, tarjoiluthan ja pitopalvelu hautajaisissa eniten maksaa.
Tuo raha-asia on tainnut jäädä sinua erityisesti kaivelemaan vai kuinka? Ainakin korostat sitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Olisiko sinulla parempi mieli, jos tädin lapset olisivat tarjoutuneet maksamaan sinulle avokätisesti tädin lapsuudenkodin lainaamisesta muutamaksi tunniksi? Olisiko sitten ahne mielesi ja loukattu kunniasi tyydytetty? Olisivatko tavarasi sitten paremmin turvassa "varastelevalta, epäluotettavalta pitopalveluväeltä" tai tirkisteleviltä sukulaisilta? Minkähänlaisia salaisuuksia sinulla kaapissasi oikein koliseekaan, menee tuo piilottelu nimittäin jo sen verran pakonomaiseksi.
Huvittavaa vastahankaisuutta aikuiselta ihmiseltä! Ja minkä vuoksi? Koska omaa kunniaa on loukattu sellaisten ihmisten toimesta, jotka ehkä surunsa keskellä ovat unohtaneet kysyä ap:lta kaikkia mahdollisia ykstyiskohtia! En itse kehtaisi valittaa moisesta epäolennaisesta, erityisesti kun ihminen on kuollut. Ja erityisesti jos asun mieheni suvun tilalla. AP taitaakin olla se suvun pirullinen miniä, jonka seuraan kukaan ei halua vapaaehtoisesti joutua ja jonka miehen onnetonta kohtaloa sukulaiset tavatessaan päivittelevät...
Mun mieheni setä kuoli, poikansa asuu ulkomailla ja sen sedän kuolinpesän säästötilin saldo oli nolla, pojan ehkä tuhat euroa= just ja just halvimman kaavan mukaan hautaan. No, appiukko ilmoitusasiana paukautti että pidetään ne veljen muistokahvit Millalla ja Jussilla, niillähän on talo.
Noiduttiin, mutta koska tuo ulkomailla asuva serkku oli miehen hyvä kaveri, ja säälitti, niin suostuttiin asiaan. Järjestettiin lapset hoitoon, hommattiin siskon kautta ravintola-alan opiskelija tarjoilijaksi ja tiskariksi, maksettiin tuntiliksa. Kustannettiin itse tarjoilut halvimman kaavan mukaan (pullaa, keksiä, kuivakakkua, kahvia, karjalanpiirakoita, pasteijoita). 30 henkeä, ja se määrä kahvikuppeja meiltä kyllä löytyi, mutta saivat tyytyä kirjavaan valikoimaan. (Minähän en sen takia sarjoja ostele.)
Tuliko serkkupojalta tai appiukolta kiitosta? Ei. Mies on melko kypsä nykyään isänsä ja serkkuunsa ajattelemattomuuteen ja itsekkyyteen...
Mun mielestä voit ronskisti ilmoittaa, että ajankohta ei teille käy, katsokaa uusi aika ja paikka. Ei sinne seurakuntatalollekaan saati yksityiskotiin mennä vaan tyyliin "tullaan sitten kello 12 ja kattokaa että kahvit on pöydässä".
Ei millään pahalla, mutta tuota sun tarinaasi ei valitettavasti voi yksi yhteen yhdistää tähän ap:n tilanteeseen.
Ensinnäkin, ap emännöi miehensä sukutilaa, joka on vainajan lapsuudenkoti. Kyseessä ei ole mikään kaukaisen sukulaisen random-talo, vaan tuttu kantatila, jossa oletettavasti on iso tupa/sali, jossa tilaisuus on tarkoitus ainoastaan viettää.
Lisäksi pitopalvelu on vainajan lasten puolesta jo tilattu, ja pitopalvelu ap:n mukaan siivoaa ennen ja jälkeen juhlatilaisuusen ja hoitaa KOKO tarjoilun kahvinkeitosta ja pullaleikkaamisesta lähtien. AP:n ja miehensä ainoa vastuu (ja se ainoa vaikeasti toteutettava juttu) on avainten luovutus ennen tilaisuuden alkua ja mahdollisten kahviastioiden lainaaminen. Mutta heilläpä ei tunnu olevan tuttavia edes sen vertaa, että joku voisi luovuttaa avaimen. AP pelkää lisäksi pitopalveluväen varastelemista ja kaappien tirkistelyä suorastaan sairaalloisesti.
kyllä tädin muistoa. MIten ihmeessä tädin muistoa kunnioitetaan ENEMMÄN kun juhlat saadaan järjestettyä mahdollisimman halvalla sukutalossa, jossa ei tarvitse maksaa kaikesta kuten srk-keskuksessa? Sehän oli sukulaisten ilmoittama tärkein syy juhlien järjestämiseen sukutalossa. Miten vainajan muistelu on vähemmän arvoksasta srk-keskuksessa? Olisi eri asia, jos vainaja ITSE olisi toivonut muistojuhlaa tietyssä paikassa. Nyt sitä vaativat vain sukulaiset, rahansäästön vuoksi.
Kuolleen tädin muisto ei merkitse ap:lle mitään? Hyvän tähden, ihminen on kuollut. Häntä ei enää ole! Ei koskaan!
Etkö itse pysty ymmärtämään mitä eroa on joko viettää vainajan muisteluhetkeä vainajan entisessä kodissa tai vaihtoehtoisesti srk-talossa, joka on ollut vieras sekä vainajalle että tämän läheisille? Jos et aidosti pysty havaitsemaan eroa ko. tilojen tunnelatauksissa, se kertonee paljon emotionaalisen kehityksesi tasosta. Rahasta tuossa ei ole kyse: srk-talon mahdollinen vuokra on suorastaan minimaalinen, tarjoiluthan ja pitopalvelu hautajaisissa eniten maksaa. Tuo raha-asia on tainnut jäädä sinua erityisesti kaivelemaan vai kuinka? Ainakin korostat sitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Olisiko sinulla parempi mieli, jos tädin lapset olisivat tarjoutuneet maksamaan sinulle avokätisesti tädin lapsuudenkodin lainaamisesta muutamaksi tunniksi? Olisiko sitten ahne mielesi ja loukattu kunniasi tyydytetty? Olisivatko tavarasi sitten paremmin turvassa "varastelevalta, epäluotettavalta pitopalveluväeltä" tai tirkisteleviltä sukulaisilta? Minkähänlaisia salaisuuksia sinulla kaapissasi oikein koliseekaan, menee tuo piilottelu nimittäin jo sen verran pakonomaiseksi. Huvittavaa vastahankaisuutta aikuiselta ihmiseltä! Ja minkä vuoksi? Koska omaa kunniaa on loukattu sellaisten ihmisten toimesta, jotka ehkä surunsa keskellä ovat unohtaneet kysyä ap:lta kaikkia mahdollisia ykstyiskohtia! En itse kehtaisi valittaa moisesta epäolennaisesta, erityisesti kun ihminen on kuollut. Ja erityisesti jos asun mieheni suvun tilalla. AP taitaakin olla se suvun pirullinen miniä, jonka seuraan kukaan ei halua vapaaehtoisesti joutua ja jonka miehen onnetonta kohtaloa sukulaiset tavatessaan päivittelevät...
Ja aina ei pääse siihen lapsuudenkotiin vaikka kuinka haluaisi. Minunkin lapsuudenkoti on myyty moneen kertaan.
Eritäin usein miniällä (tai vävyllä) ei ole mitään oikeutta tilaan Hyvin usein sukupolvenvaihdoksen yhteydessä laaditaan paperit, joiden mukaan jälkeläisen aviopuolisolla ei ole eikä tule olemaan koskaan omistusoikeutta ko. tilaan. Kaikki miniät eivät kyllä taida asiasta tietää.
ja päätäntävalta kuka tulee kylään ja koska.
Mun mielestä iso pointti tässä asiassa on se, että edesmennyt täti on asunut tuossa talossa lapsuudessaan, näkisin siis henkilökohtaisena kunnianosoituksena, että muistotilaisuus pidetään juuri siellä eikä srk:n tiloissa. Ei se suku sinne asumaan ole tulossa, eikä nautiskelemaan joka ohikulkumatkalla. Pientä suhteellisuudentajua, kiitos.
Ihania emäntiä...
Eritäin usein miniällä (tai vävyllä) ei ole mitään oikeutta tilaan Hyvin usein sukupolvenvaihdoksen yhteydessä laaditaan paperit, joiden mukaan jälkeläisen aviopuolisolla ei ole eikä tule olemaan koskaan omistusoikeutta ko. tilaan. Kaikki miniät eivät kyllä taida asiasta tietää.
ja päätäntävalta kuka tulee kylään ja koska.
Eiköhän tässä tiivisty koko ap:n elämän tragedia. Eihän hänellä reppanalla ilmeisesti ole tuttavia tai luotettavia läheisiä pakollisten sukulaissuhteidensa ulkopuolelta. Kuka tuollaisen epäluuloisen, vainoharhoja ruokkivan, reviiriherkän ja omaisuutensa puolesta pelkäävän tyrannin seuraan tahtoisikaan? Siksi hänellä ei ole ketään (ei edes naapuria, uskomatonta!) jolle voisi uskoa avainten luovutustehtävän. Todella surullista.