Pitääkö minun hoitaa miehen lapsia ja vastata näiden kuluista?
Miehellä on aiemmasta liitosta kaksi lasta, 5- ja 8-vuotiaat. He ovat miehen luona joka toinen viikko. Nyt ollaan miehen kanssa muuttamassa yhteen.
Mies haluaa, että molemmilla lapsilla on hänen luonaan oma huone. Lisäksi minä tarvitsen kotona työhuoneen. Eli ollaan etsimässä 5 makuuhuoneen taloa, koska minäkin haluan lapsen ja hänellekin pitää sitten olla oma huone.
Mielestäni minun ei kuulu maksaa talosta noiden kahden ylimääräisen makuuhuoneen osalta, jotka on miehen lasten käytössä. Mielestäni miehen kuuluu myös maksaa vesi- ja sähkölaskuista sekä ruokakuluista hieman enemmän kuin minun.
Olen myös tehnyt selväksi, että miehen lasten hoito ei ole minun vastuullani. Tietysti, jos teen ruokaa, niin hekin syövät samasta ja jos pesen pyykkiä, niin voin laittaa heidänkin vaatteitaan koneeseen.
Mutta en kuljeta lapsia hoitoon, kouluun tai harrastuksiin. Jos lapset sairastavat, en jää heidän kanssaan kotiin. Ja jos miehellä on illalla jokin meno, työmatka, tms., niin en ole automaattinen lapsenvahti, vaan hänen täytyy pääsääntöisesti näinä aikoina järjestää lasten hoito muuten lasten äidin tai isovanhempien kanssa.
En myöskään osta miehen lapsille vaatteita, huonekaluja, polkupyöriä, maksa heidän kännykkälaskuaan tms. Joulu- ja synttärilahjat tietysti ostan ja ihan yhtä tasapuolisesti kuin sitten joskus omallekin lapselle.
Kun keskustelimme asiasta, mies oli tyrmistynyt. Hän oli ajatellut, että elämä lasten kanssa olisi sitten taas helpompaa, kun olisi kaksi aikuista samassa taloudessa - samalla tapaa, kuin hänen asuessaan vielä lastensa äidin kanssa. Totesin vaan, että en ole lasten äiti ja nämä ovat ehtoni.
Oman lapseni osalta tietysti sitten tulevaisuudessa hoidan nuo em. seikat.
Kommentit (68)
Vaikutat jo nyt kireältä, joten tilanne tuskin paremmaksi muuttuu yhteisasumisessa.Usperheelinen joutuu sopeutumaan moneen ja tulemaan puolitiehen vastaan, oma mukavuus ei aina tai yleensä toteudu.Minua säälittää nuo lapset, kun ajattelen heitä sinun suhtautuessasi noin kielteisesti.
sinun kanssasi, joten lapsille on parempi toisenlainen koti.
Itse pidän miehen lasta lähes omanani, olen kuskannut ja hoitanut ja istunut vanhempainilloissa ja koulun juhlissa jne. En vaihtaisi elämääni muunlaiseksi, tämä on minun perheeni.
Ei tuosta tule mitään. Olet itsekeskeinen, se tulee vielä pahenemaan OMAN lapsesi saatuasi.
Unohda koko juttu.
Te olette miehen kanssa nyt niin ääripäissä että pettymyksiä ja riitaa on tiedossa. Teidän pitäsi löytää joku keskitie, sitten voisi onnistuakin.
Periaatteessa sä olet ihan oikeassa kustannuksista ja lasten hoitamisesta yms. Mutta kuitenkin pitäisi muistaa että parisuhteessa tuetaan toista. Siksi lapsien kuskaaminen ja ajoittainen hoitaminen olisi ihan hyvä juttu arjen toimivuuden ja teidän suhteenne kanssa. Lisäksi nämä lapset voisivat luoda sinuun jonkunlaisen suhteen, etkä olisi vain joku outo ihminen joka asuu isän talossa.
Tuota taloasiaa pitäisi pohtia myös. Kuinka ajattelit että omistatte talon jos mies maksaa siitä enemmän? Jotain 60-40 vai kuinka? Koska eihän se voi olla 50-50 jos mies maksaa enemmän. Silloinhan sun omaisuutesi karttuu miehen kustannuksella. Se ei ole reilua jos et osallistu mihinkään muihin kuluihin, esim. se vesi.
En ymmärrä naisia, jotka ryhtyvät varaäideiksi miehensä lapsille. Näillä lapsilla on jo äiti, hyvä sellainen, toista ei tarvita!
Minulla ei käy edes pienessä mielessä, että minun pitäisi kuljettaa miehen lapsia kouluun tai muistaa hammaslääkärinsä. Tuollaiset asiat kuuluvat huoltajalle, eivät huoltajan kumppanille. Enkä näe mitään syytä, miksi ostaisin miehen lapsille tavaroita (paitsi lahjoja) tai olisin lastenhoitajanaan. Kyllä aikuisen miehen tulee pystyä itsenäisesti vastaamaan lapsistaan, jos on kerran heidät maailmaan halunnut.
Minusta aikuinen kohteliaisuus ja ystävällisyys riittää. Toisen lapsia en kasvata, mutta en myöskään ryhdy toisen periaatteita kyseenalaistamaan. Odotan myös lapsilta yleisystävällistä käytöstä itseäni kohtaan.
Moni mies haluaa uuden suhteen, koska toivoo vierelleen aikuisen naisen jakamaan arjen ja lastenhoidon. Minulla ei ole osaa eikä arpaa niihin lapsiin, joten voin ihan hyvin mennä töistä kuntosalille, vaikka mies soittaa, että hänellä menee töissä myöhään. Ei kuulu minulle.
pysyä onnellisina, kun pidätte omat asunnot.Miksi riskeerata hyvä suhde muuttamalla yhteen tuossa tilanteessa. Lapset tarvitsevat aikaa, rakkautta, huolenpitoa jne.
Voitte sitten keskustella, että tuleeko tuosta yhtään mitään.
Ehkä kämpät vierekkäin tai jotain, mut ei yhteen. Kyllä jos yhteen muutetaan ja toinen sanelee tollai ehtoja, ni suhde on mielestäni vinksahtanut. Kompromissit vaan kuuluu olennaisesti parisuhteeseen: minun etu on sinun etu ja päinvastoin...