Pitääkö minun hoitaa miehen lapsia ja vastata näiden kuluista?

Tietenkin isä on päävastuussa noista asioista! Mutta kun eletään yhteistä elämää yhteisessä kodissa, niin miten se uusi puoliso voi vetäytyä kaiken (niin ilon kuin vastuunkin) ulkopuolelle? Eihän se sitten ole mitään rakkautta ja perhe-elämää.

Kevätjuhlassa saattaa olla tilaa uusioperheen aikuisille, tai sitten ei. Mutta joka tapauksessa kevätjuhla valmistautumisineen ja juhlavine tunnelmineen päättäjäisten jälkeen on iso asia. Ihmeellistä, jos se ei mitenkään liikuta isän puolisoa.

En voi tajuta, että joku elää "rakastamansa" puolison perheen kanssa saman katon alla joka toinen viikko, mutta ei halua jakaa yhteistä elämää, eikä ole valmis normaalin aikuisen vastuuseen millään tasolla.

varsinkin puolustuskyvyttömiä lapsia kohtaan, jos muutatte yhteen. Kauhea ajatuskin, että rakastat miestä, mutta et halua olla samaa perhettä hänen lastensa kanssa heidän omassa kodissaan. Rakkaus ja välittäminen kasvavat ja voimistuvat arjessa, mutta silloin pitää sitoutua tunnetasolla ja toiminnan tasolla. Kiintymys syntyy normaalista lapsiperhearjesta. Normaalisti yhteisessä kodissa asuva äiti/isä ja äiti/isäpuoli hoitaa ja huolehtii, eli -kuskaa harrastuksiin -tekee ruokaa ja luo mukavia yhteishetkiä vaikkapa iltapalan merkeissä -kuuntelee murheita -järjestää synttäreitä -pelaa lautapeliä -lukee iltasatuja -auttaa läksyissä -kyselee koulukuulumisia -ihastelee joulunäytelmiä -käy harrastusten kevätjuhlissa -vie tarvittaessa lääkäriin ja valvoo sairaan lapsen rinnalla -iloitsee onnistumisista -tukee ystävyyssuhteiden rakentamisessa -jne Jos et tuollaiseen normaaliin arkeen voi sitoutua toiminnan ja tunteen tasolla, älä muuta yhteen. Lapsilla on oikeus kotiin, jossa aikuset ovat hyväksyneet heidät perheeksi. Ja sinun kannattaa hakeutua suhteeseen, johon pystyt.

.

Miksi ihmeessä kaikki vastuu perheessä sysätään naiselle, oli hän sitten lasten biologien äiti tai ei? Kyllä se on isän tehtävä valvoa sairaan lapsensa luona, ei isän avopuolison. Millainen isä muuten ei kanna vastuuta edes sairaasta lapsesta vaan sysää sen muille?Läksyissäkin biologisen isän kuvittelisi vaivautuvan auttamaan, tai lukemaan sitä iltasatua. Kevätjuhlassa tuskin on tilaa isälle, isä uudelle naisystävälle, äidille ja tämän uudelle miehelle, sän ja äidin vanhemmille ja uusien puolisoiden vanhemmille jne. Kyllä jokainen täyspäinen äitipuoli tajuaa, että kevätjuhlaan menevät äiti ja isä, jos kyse tavallisesta viikko/viikko -eroperheestä. Jostain syystä perusperheessä naisen tulee satsata parisuhdeaikaan ja mieheensä, uusperheessä parisuhde tulee unohtaa ja keskittyä miehen lapsiin. Miehen taas ei tarvitse tehdä muuta kuin valita nainen, joka antaa rahansa hänen perheelleen ja ymmärtää piikoa, että mies saa taas vapautensa.

Olen varmaan ketjun ainoa, joka näkee asian ap:n kannalta ja on ns. ap:n puolella. Ehkä joku muukin, minulta on tullut kaksi tai kolme vastausta tähän ketjuun.



Ymmärrän oikein hyvin ap.n ajattelun ja minusta hän on oikeassa.



Se, tuleeko tuo kuvio toimimaan käytännössä ja toimiiko suhde, vai tuleeko asetelmasta ristiriitoja.. montako vuotta jaksetaan tuolla tavalla, miten paljon on lapsista johtuvia riitoja ja mitä sitten, jos tuohon tulee vielä yhteinen lapsi.. se on sitten kokonaan oma lukunsa. Toimiiko tuo siis oikeasti käytännössä, koska mies olisi ilmeisesti toivonut ap:ta äidin rooliin vastuuta ottamaan ja lapsista huolehtimaan.

Ja se, ettei ap tätä halua, minusta se on oikeinkin terve lähtökohta.



Siis oikeasti olen tätä mieltä.



Uusperhekuvot ovat juuri niin erilaisia ja monimutkaisia kuin uusperheitäkin on. Se mikä toimii minulla tai sinulla, ei toimi jollain kolmannella. Lapset ovat erilaisia, me aikuiset ihmiset olemme erilaisia.

Siksi ei voi olla olemassa mitään yhtä tai kahta selkeää mallia tai sääntöä, miten kukakin parisuhteensa ja perheensä sisäisen toiminnan hoitaa. Millaisessa kuviossa kukakin on onnellinen ja tyytyväinen.

Ulkopuolisten ei myöskään kuulu tulla kertomaan mikä on PERHE, kun uusperheestä puhutaan. Uusperheessä sen jokainen jäsen määrittelee ITSE OMAN PERHEENSÄ, että ketä siihen kuuluu - kuka on tärkeä ihminen.

Se on erinäköinen jokaisella.

Sillä ketä kuuluu NNN.n perheeseen tai ketä kuuluu XXX.n perheeseen ei muuten ole edes mitään tekemistä sen kanssa, asutaanko saman katon alla vai ei, ja kuka ottaa todellista vastuuta arjesta!!



Esim. 6 vuotiaana poikani piirsi perheeseenä mummon ja vaarin, vaikkei ollut heitä vuoteen nähnyt.

Miehen tytär 15 v, piirsi perheeseensä siskonsa, joka asui toisaalla ja jota näki harvoin ja äitinsä, jota ei ollut kahteen vuoteen nähnyt, mutta ei minua eikä sisarpuoliaan (sama isä siis!) vaikka asuimme samassa taloudessa ja otin tuosta tytöstä vastuuta !!!!

Ihan ekan yhdessä asumisvuoden ajan jaoimme kuluja tasan :) - tosin silloinkin 50-50, ei siis mitenkään jyvitetysti. Ja mies osallistui kyllä ihan sujuvasti lasten hoitoon. Mies osallistui lasten hoitoon jo seurusteluaikana, esim. jos minulla oli iltameno.



Yhteisen lapsen synnyttyä lakkasimme jakamasta kuluja.



Kuvaavaa on, että esim. minun esikoiseni mennessä kouluun mies oli se meistä, joka piti viikon loman, en minä.



Mies on myös kuljettanut harrastukset, vienyt lapsia lääkäriin jne.



Minä en ryhtyisi suhteeseen kanssasi, jos olisin miehesi. Ei uusperhekuvio mielestäni toimi noin. Joko ollaan perhe, tai sitten ei olla. Molempia ei voi saada.

Kevätjuhlassa tuskin on tilaa isälle, isä uudelle naisystävälle, äidille ja tämän uudelle miehelle, sän ja äidin vanhemmille ja uusien puolisoiden vanhemmille jne. Kyllä jokainen täyspäinen äitipuoli tajuaa, että kevätjuhlaan menevät äiti ja isä, jos kyse tavallisesta viikko/viikko -eroperheestä.

Olemme olleet ala-asteen kevätjuhlassa lapsen isä, lapsen äiti ja lapsen äidin uusi mies. Samoin rippijuhlissa oli myös lapsen isä, lapsen äiti, lapsen äidin uusi mies (ja lauma lapsen "uusia" sisaruksia).

Rippijuhlissa ja lakkiaisissa on sujuvasti ollut läsnä isä, isänäiti, äiti, äidin vanhemmat, äidin uusi mies, tämän vanhemmat, sekä äidin että isän sisaruksia jne.

Vanhojen tansseissa kylläkin olimme katsomassa vain minä (äiti) ja lapsen isänäiti sekä lapsen isän veli. Tosin sitten lapsen isänäiti ja isän veli kävivät meillä (= lapsen äiti + uusi mies) kylässä ennen kys tansseja.

Naapurissa kahden vanhemman lapsen isä ja tämän uusi vaimo sujuvasti vahtivat myös lasten äidin ja tämän uuden miehen yhteisiäkin lapsia.

Jotkut meistä vaan taitavat olla aikuisempia kuin toiset?

olen olut minä, koska äiti asuu kaukana ja isä on ollut toisella puolella palloa. Rippijuhlat järkkäsin minä, äiti toki avusti leipomalla.

voi käydä niin, että sinä jäät ulkopuoliseksi. Ja jos nyt et ihan tunnekylmä ihminen ole, pakkohan sunkin on hoitaa sairasta lasta! Jos lapset ovat vaikkapa oksennustaudissa, niin säkö sitten et osallistu siihen, vaan menet hyvillä mielin itseksesi leffaan tms.? Tai lukkiudut työhuoneeseesi?

Ja miten käytännössä pysyttelet perheen ulkopuolella? Kun lapset alkavat uhmata ja hakea rajoja sulta, sä kieltäydyt kasvattamasta? Pakkohan sun on ottaa sellaisen vanhemman rooli, joka antaa rajat! Tai muuten sua aletaan kohdella aika kurjasti.

ja meillä on yhteiset rahat, eli emme laske mitä menee mihinkin sinulta ja minulta. Loppujen lopuksi siis molemmat maksamme yhtä paljon myös lapsen kuluista... mutta ehkä se on eri, koska asumme koko ajan samassa taloudessa.

Mutta meneekö se vaikeaksi veden ja sähkön suhteen?



Ja mies kuskaa yms.



Hyvä että muuten kuitenkin olet tasapuolinen :)

Kaikki talouden rahat menevät samalle tilille ja niistä maksetaan lasten kulut, talolainat, ruuat koko jengille, kaikkien lasten lahjat. Sillä ei ole merkitystä kenen lapsi on kyseessä ja kenen raha. Hoidamme myös toistemme lapset kuin olisivat omia, siinä ei ole eroa. Suosittelen teille samaa.



Provoilet tietysti, mutta saat silti kiihkottoman vastauksen.

etukäteen ajatellut miten oma elämä helpottuu. Lapset ovat joka toinen viikko pois, joten eipä luulisi miehen pitävän lastenhoitoa rankkana nytkään, etenkin kun lapset ovat jo noin isoja.

En minäkään jäisi töistä pois muiden kuin omien lasteni takia, naisen pitää ajatella uraansa ja tulevaisuuttaan eikä uhrautua miehen uran ja lasten vuoksi.

Enkä ymmärrä, miksi mies olettaa minun hoitavan omia lapsiaan.



Miksi minun pitäisi kököttää kotona hoitamassa jonkun vieraan naisen lapsia, jos mies hummaa kavereidensa kanssa kaupungilla? Hoitakoon tämä nainen, jonka lapset ovat kyseessä.



Tai sitten mies ajoittakoon menonsa niihin viikkoihin, jolloin lapset ovat äitinsä luona.



En vihaa näitä lapsia tms. Tullaan ihan hyvin juttuun. Mutta en ole heidän äitinsä ja se pitää miehenkin tajuta.

Se ei vain tule noilla eväillä toimimaan. Pitäkää omat asunnot jatkossakin.

vastaa lasten tarvikkeista ym. Järjestää myös kuljetukset ja hoitaa sairaat lapset. Mies voisi kustantaa ruuat tuona aikana, kun lapset ovat teillä?

Olisiko viisainta, että mies ottaa talon nimiinsä, kun kerran noin suuri lukaali tarvitaan hänen lastensa takia? Jos teille riittää pienempi asunto itselle, niin miksi pitäisi lasten tilapäisen oleilun takia olla noin paljon tilaa?

Olet äidin asemassa silloin kun lapset ovat teillä. Miehesi voi käydä kohtuudella menoissaan ihan kuin lapset olisivat yhteisiä, mutta mielelläänhän pienten lasten vanhemmat pysyvät kotona ja vuorottelevat menoissaan. Aikuiset eiväy rieku baareissa viikoittain edes.



Annat tietysti miehesi harrastaa esim. säännööllistä viikottaista urheilua tai viet hänen lapsiaan harrastukseen, jos mies ei ole paikalla. Lisäksi toteutat kasvattamisessasi biologisen äidin ja lasten isän toiveita suurissa linjoissaan. Äitipuolen osa ei ole aina mutkaton, mutta se on silti "äidin" osa.



Jos olet tai et ole provo, niin mikäpä siinä. Onhan näistä ihan hyvä keskustella

juuri tuon miehen, on sinun hyväksyttävä lapset osana häntä.

Taitaisi olla keskustelun paikka teillä kahdella. Tietysti mies olettaa, että toimit äitihahmona lapsille. Ellet missään nimessä tätä halua, pidä oma kämppä ja olet miehen kanssa silloin, kun hän on ilman lapsia.

Olet äidin asemassa silloin kun lapset ovat teillä. Miehesi voi käydä kohtuudella menoissaan ihan kuin lapset olisivat yhteisiä, mutta mielelläänhän pienten lasten vanhemmat pysyvät kotona ja vuorottelevat menoissaan. Aikuiset eiväy rieku baareissa viikoittain edes. Annat tietysti miehesi harrastaa esim. säännööllistä viikottaista urheilua tai viet hänen lapsiaan harrastukseen, jos mies ei ole paikalla. Lisäksi toteutat kasvattamisessasi biologisen äidin ja lasten isän toiveita suurissa linjoissaan. Äitipuolen osa ei ole aina mutkaton, mutta se on silti "äidin" osa. Jos olet tai et ole provo, niin mikäpä siinä. Onhan näistä ihan hyvä keskustella

vanhempi ja yhtä lailla vastuussa kuin isä ja äiti. Ei se kauhean reilulta kuulosta jos pitää ottaa täysi vastuu, mutta kumminkin noudattaa suurissa linjoissa varsinaisten vanhempien mielipiteitä. Jos on koko vastuu, pitää olla myös yhtäläiset oikeudet, muuten se on piikomista.

Mies suunnittelee tietenkin menonsa sen mukaan milloin lapset ovat äidillään eikä ilman muuta oleta äitipuolen hoitavan lapsiaan välttämättömissäkään menoissa.

Onhan mies saanut menonsa ja harrastuksensa nytkin hoitumaan, vaikka emme ole asuneet yhdessä. Odotan näin olevan myös jatkossa.



Enkä tule näiden lasten osalta omaksumaan jonkun muun kasvatusperiaatteita. En esim. ole ekoihminen, kuten miehen exvaimo, meillä on muutenkin (ainakin miehen puheiden perusteella) hyvin erilaiset ajatusmaailmat hänen kanssaan. Lasten äiti kasvattaa lapsiaan kuten kasvattaa, minä kasvatan lapsia kuten kasvatan.



Siksi järkevintä minusta olisi, että en juuri puuttuisi lasten elämään. Asumme joka toinen viikko samassa taloudessa, mutta emme ole perhe. Pikemminkin kämppiksiä.

Se ei vain tule noilla eväillä toimimaan. Pitäkää omat asunnot jatkossakin.

Mikäli raha on noin merkittävä asia, niin se tulee varmasti jatkossa olemaan tavalla tai toisella ongelma. Parempi asua omissa asunnoissa ja pitää täysin oma talous. Tosin voihan sopia esim niin että mies ostaa asunnon ja ap maksaa käyttämistään neliöistä realistisen vuokran, sisältäen vesi ja sähkö. Ei toki kovin järkevää, kuten ei ap:n ehdotuksetkaan.

Tämä ei ole kritiikkiä, vaan totuus. Ei tule toimimaan, et hyväksy asioita sellaisina kuin ovat.



Älä vaan muuta. Olet onnellisempi muuten, etsi mieluiten uusi puoliso. Et ole kypsä tilanteeseen, se on liian vaikea sinulle.

Sinun täytyy etsiä itselleni lapseton mies, koska ei tuosta tule yhtään mitään. Ei tuolla tavalla voi elää vahingoittamatta lapsia eli niitä, jotka on kaikista vähiten syyllisiä tuohon teidän tilanteeseen.



Surulliselta kuulostaa.