Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö minun hoitaa miehen lapsia ja vastata näiden kuluista?
11.11.2010 |
Miehellä on aiemmasta liitosta kaksi lasta, 5- ja 8-vuotiaat. He ovat miehen luona joka toinen viikko. Nyt ollaan miehen kanssa muuttamassa yhteen.
Mies haluaa, että molemmilla lapsilla on hänen luonaan oma huone. Lisäksi minä tarvitsen kotona työhuoneen. Eli ollaan etsimässä 5 makuuhuoneen taloa, koska minäkin haluan lapsen ja hänellekin pitää sitten olla oma huone.
Mielestäni minun ei kuulu maksaa talosta noiden kahden ylimääräisen makuuhuoneen osalta, jotka on miehen lasten käytössä. Mielestäni miehen kuuluu myös maksaa vesi- ja sähkölaskuista sekä ruokakuluista hieman enemmän kuin minun.
Olen myös tehnyt selväksi, että miehen lasten hoito ei ole minun vastuullani. Tietysti, jos teen ruokaa, niin hekin syövät samasta ja jos pesen pyykkiä, niin voin laittaa heidänkin vaatteitaan koneeseen.
Mutta en kuljeta lapsia hoitoon, kouluun tai harrastuksiin. Jos lapset sairastavat, en jää heidän kanssaan kotiin. Ja jos miehellä on illalla jokin meno, työmatka, tms., niin en ole automaattinen lapsenvahti, vaan hänen täytyy pääsääntöisesti näinä aikoina järjestää lasten hoito muuten lasten äidin tai isovanhempien kanssa.
En myöskään osta miehen lapsille vaatteita, huonekaluja, polkupyöriä, maksa heidän kännykkälaskuaan tms. Joulu- ja synttärilahjat tietysti ostan ja ihan yhtä tasapuolisesti kuin sitten joskus omallekin lapselle.
Kun keskustelimme asiasta, mies oli tyrmistynyt. Hän oli ajatellut, että elämä lasten kanssa olisi sitten taas helpompaa, kun olisi kaksi aikuista samassa taloudessa - samalla tapaa, kuin hänen asuessaan vielä lastensa äidin kanssa. Totesin vaan, että en ole lasten äiti ja nämä ovat ehtoni.
Oman lapseni osalta tietysti sitten tulevaisuudessa hoidan nuo em. seikat.
Kommentit (68)
isänsä luona, samoin äitinsä luona. Isän koti on lapsille koti, aivan kuin äidin luonakin. Arki pyörii normaalisti molemmissa paikoissa, eikä ap ole valmis siihen tavalliseen arkeen uusioperheessä. Ei tule onnistumaan ap:n ehtojen mukaan. Ap:n täytyy radikaalisti muuttaa asennettaan tai toisena vaihtoehtona ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo teidän elämä on aika pitkälti sitä, millaiseksi itsekin olin kaavaillut elämämme olevan jos/kun miehen kanssa yhteen muutamme.
Mies ei halua luopua lasten huoneista. Ja toki olisi sitten niin, että hän maksaisi asunnosta 55%, minä 45% tmv. Tämä ei hänestä ongelma, ei myöskään kulujen jakaminen tasapuolisesti.
Enemmän hänestä ongelma olisi se, että en hoitaisi lapsia, kuten näiden oma äiti. Mutta minusta ei voi tulla näiden lasten äitiä. Heillä on jo äiti. Olisi ihan eri juttu, jos lasten äiti ei olisi kuvioissa mukana ja heillä olisi vaan tämä yksi koti.
Tuskin työnantajakaan hyväksyisi esim. sitä, että jäisin töistä kotiin hoitamaan jonkun muun sairaita lapsia?
Toki tykkään touhuta miehen lasten kanssa, askarrella, käydä ulkona leikkimässä, jne. Esim. viime kesänä se olin minä, joka "pakotti" miehen siihen, että käydään lasten kanssa Kolmårdenissa ja Särkänniemessä. Mies olisi vaan lööbaillut ne 2 vkoa lomastaan, jotka lapset oli meidän kanssa, minun vanhempieni mökillä tai kotona. Kun ei häntä jaksa eläintarhat kiinnostaa. Sanoin, että lapsiapa saattaa kiiinnostaa, ja niin kiinnostikin.
En myöskään anna lasten pelata niin paljon konsolipelejä, kuin mitä he ilmeisesti ovat aiemmin saaneet miehen luona ollessaan pelata. Kuulemma ei heidän äitinsäkään pelaamiseen niin paljon puutu kuin minä. No, siitähän en voi tietää totuutta, lapset nyt voi sanoa mitä vaan.
Mutta en silti ole vastuussa lasten arjen pyörittämisestä. Siitä ovat vastuussa heidän isänsä ja äitinsä.
T. AP
varsinkin puolustuskyvyttömiä lapsia kohtaan, jos muutatte yhteen.
Kauhea ajatuskin, että rakastat miestä, mutta et halua olla samaa perhettä hänen lastensa kanssa heidän omassa kodissaan.
Rakkaus ja välittäminen kasvavat ja voimistuvat arjessa, mutta silloin pitää sitoutua tunnetasolla ja toiminnan tasolla. Kiintymys syntyy normaalista lapsiperhearjesta. Normaalisti yhteisessä kodissa asuva äiti/isä ja äiti/isäpuoli hoitaa ja huolehtii, eli
-kuskaa harrastuksiin
-tekee ruokaa ja luo mukavia yhteishetkiä vaikkapa iltapalan merkeissä
-kuuntelee murheita
-järjestää synttäreitä
-pelaa lautapeliä
-lukee iltasatuja
-auttaa läksyissä
-kyselee koulukuulumisia
-ihastelee joulunäytelmiä
-käy harrastusten kevätjuhlissa
-vie tarvittaessa lääkäriin ja valvoo sairaan lapsen rinnalla
-iloitsee onnistumisista
-tukee ystävyyssuhteiden rakentamisessa
-jne
Jos et tuollaiseen normaaliin arkeen voi sitoutua toiminnan ja tunteen tasolla, älä muuta yhteen. Lapsilla on oikeus kotiin, jossa aikuset ovat hyväksyneet heidät perheeksi. Ja sinun kannattaa hakeutua suhteeseen, johon pystyt.
En ymmärrä naisia, jotka ryhtyvät varaäideiksi miehensä lapsille. Näillä lapsilla on jo äiti, hyvä sellainen, toista ei tarvita! Minulla ei käy edes pienessä mielessä, että minun pitäisi kuljettaa miehen lapsia kouluun tai muistaa hammaslääkärinsä. Tuollaiset asiat kuuluvat huoltajalle, eivät huoltajan kumppanille. Enkä näe mitään syytä, miksi ostaisin miehen lapsille tavaroita (paitsi lahjoja) tai olisin lastenhoitajanaan. Kyllä aikuisen miehen tulee pystyä itsenäisesti vastaamaan lapsistaan, jos on kerran heidät maailmaan halunnut. Minusta aikuinen kohteliaisuus ja ystävällisyys riittää. Toisen lapsia en kasvata, mutta en myöskään ryhdy toisen periaatteita kyseenalaistamaan. Odotan myös lapsilta yleisystävällistä käytöstä itseäni kohtaan. Moni mies haluaa uuden suhteen, koska toivoo vierelleen aikuisen naisen jakamaan arjen ja lastenhoidon. Minulla ei ole osaa eikä arpaa niihin lapsiin, joten voin ihan hyvin mennä töistä kuntosalille, vaikka mies soittaa, että hänellä menee töissä myöhään. Ei kuulu minulle.
Minä, minä, minä. Kirjoituksesi huokuu sellaista kylmyyttä, ettei sinun olisi hyvä ollakaan vieraiden lasten kanssa. Vanhat kylmät luut kolisevat. Toisen lasten kanssa oleminen ei ole varaäitiyttä vaan elämän jakamista miehen kanssa. Sitähän sinä et tule tajuamaan ikinä.
nro 30 vastasi kommenttiini, nro 27 olen.
Ei se ollut sarkasmia, tai ainakaan sen tarkoittanut sellaiseksi. Ihan tosissani ja ystävyydellä sen kirjoitin. NImimerkillä uusperheellinen, jonka uusperhekuvio ei toimi ollenkaan.
meillä ainakin miehen lapset tulevat isänsä luo, ja vaikka minä yritin ja olisin oikeasti halunnutkin ns. äidin tai huoltajan roolia, eivät he minusta huolineet.
Tuli todella ikäviä tilanteita.
vaikka tuollaisia äitipuoli on lasten elämässä.
Miehen lapset ovat teillä kotonaan. Koti on paikka missä perhe, tässä tapauksessa, uusioperhe pyörittää yhteisvoimin arkea. Äitipuolena sinä osallistut siihen parhaan kykysi mukaan. Äidiksi ei tarvitse ruveta eikä osallistua lasten hankintoihin, mutta äitipuolena teet kaikkesi, jotta lasten on hyvä olla kotona ja he tuntevat itsensä oikein tervetulleiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ihan muuta kuin suhde aikuisten välillä. Elämä on jakamista ja jaksamista lasten kanssa. Ilot ja murheet ovat osa elämää, sairaudet, ristiriidat, vanhempainillat, kiusaamiset, läksyissä auttaminen ja moni muu asia kuuluu päivittäiseen elämään. Ei kukaan voi hypätä äidin tai varaäidin rooliin kylmiltään ja miettimättä, mitä kaikkea se pitää sisällään. Omaa lasta kannat sisälläsi 9kk ja jo se aika valmistaa vähitellen äitiyteen.
On todella iso hyppy tuntemattomaan ryhtyä äidiksi kahdelle lapselle, etenkin kun on tottunut enimmäkseen olemaan miehen kanssa ja huolehtimaan lähinnä itsestään.Elämä ei voi pyöriä raha-asiota miettien perhe-elämässä eli kuka nyt maksaa kenenkin ruuat tai vesilaskun.
Mies varmaankin olettaa saavansa huolehtijan lapsilleen ja köksän ja rakastajan.
Ihailtavaa, jos joku tuohon on valmis, myönnän, ettei minusta olisi noilla ajatuksilla.
lasten arjesta, silloin, kun he ovat luonanne. Kuinka muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska vihaat miehesikin lapsia. Joo tuskin nekään sitten haluavat sinua elämiinsä.
sille isälle omien lastensa hoidon kanssa jää jos äiti ja äitipuoli hoitavat kumpikin 2 viikkoa täysillä osallistuen.
Eihän isää tuossa ap:n perheessä edes tarvita, äitipuoli hoitaa niin omat kuin vieraatkin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehittymään. Jos ap:n ennakkoasenne on jo ennen yhtäkään omaa lasta se, että hän ei koe miehensä lasten olevan kanssaan samaa PERHETTÄ, ei suhde tule onnistumaan eikä varsinkaan se perhe-elämä. Lapset tässä(kin) tapauksessa tulevat kärsimään eniten.
Lähdit suhteeseen väärällä jalalla, eikä se tulisi tuosta kuin pahenemaan.
Ei ole häpeä myöntää virheitään. Olet tiennyt asiat jo alusta alkaen, antanut vähän tunteiden sekoittaa mielesi, nyt on aika katkaista tuon pyörä liike. Mies toipuu erosta, mutta voisit pilata asenteellasi lasten elämän lopullisesti.
Tsemppiä vaan omaan elämään, et ehkä ole vielä kypsä omillekaan lapsillesi. Kasva vielä muutama vuosi ihmisenä, ehkä se siitä.
t. kokemusta on omasta lapsuudesta ja kaltaisestasi "äiti"puolesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....jos ei ole koskaan asunut vielä näiden lasten kanssa yhdessä?
Eikö sellainen kehity vähitellen, se perheeksi hitsautuminen?
En minä tämän miehenkään kanssa heti suhteen alussa kokenut olevani samaa perhettä. Nyt jo oikeastaan koen.
ap
varsinkin puolustuskyvyttömiä lapsia kohtaan, jos muutatte yhteen. Kauhea ajatuskin, että rakastat miestä, mutta et halua olla samaa perhettä hänen lastensa kanssa heidän omassa kodissaan. Rakkaus ja välittäminen kasvavat ja voimistuvat arjessa, mutta silloin pitää sitoutua tunnetasolla ja toiminnan tasolla. Kiintymys syntyy normaalista lapsiperhearjesta. Normaalisti yhteisessä kodissa asuva äiti/isä ja äiti/isäpuoli hoitaa ja huolehtii, eli -kuskaa harrastuksiin -tekee ruokaa ja luo mukavia yhteishetkiä vaikkapa iltapalan merkeissä -kuuntelee murheita -järjestää synttäreitä -pelaa lautapeliä -lukee iltasatuja -auttaa läksyissä -kyselee koulukuulumisia -ihastelee joulunäytelmiä -käy harrastusten kevätjuhlissa -vie tarvittaessa lääkäriin ja valvoo sairaan lapsen rinnalla -iloitsee onnistumisista -tukee ystävyyssuhteiden rakentamisessa -jne Jos et tuollaiseen normaaliin arkeen voi sitoutua toiminnan ja tunteen tasolla, älä muuta yhteen. Lapsilla on oikeus kotiin, jossa aikuset ovat hyväksyneet heidät perheeksi. Ja sinun kannattaa hakeutua suhteeseen, johon pystyt.
.
Miksi ihmeessä kaikki vastuu perheessä sysätään naiselle, oli hän sitten lasten biologien äiti tai ei?Kyllä se on isän tehtävä valvoa sairaan lapsensa luona, ei isän avopuolison. Millainen isä muuten ei kanna vastuuta edes sairaasta lapsesta vaan sysää sen muille?Läksyissäkin biologisen isän kuvittelisi vaivautuvan auttamaan, tai lukemaan sitä iltasatua.
Kevätjuhlassa tuskin on tilaa isälle, isä uudelle naisystävälle, äidille ja tämän uudelle miehelle, sän ja äidin vanhemmille ja uusien puolisoiden vanhemmille jne. Kyllä jokainen täyspäinen äitipuoli tajuaa, että kevätjuhlaan menevät äiti ja isä, jos kyse tavallisesta viikko/viikko -eroperheestä.
Jostain syystä perusperheessä naisen tulee satsata parisuhdeaikaan ja mieheensä, uusperheessä parisuhde tulee unohtaa ja keskittyä miehen lapsiin. Miehen taas ei tarvitse tehdä muuta kuin valita nainen, joka antaa rahansa hänen perheelleen ja ymmärtää piikoa, että mies saa taas vapautensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43 kirjoituksessa oli kyse tapauksesta, jossa lapset olivat isällään joka toinen viikonloppu. Et voi olettaa että sama tapa toimisi teillä ( se ei toimi), jossa lapset olisivat joka toinen viikko. Toivottavasti ymmärrät sen.
Olen oma itseni. Joko kelpaan miehelle tällaisena tai sitten en.
En oikeasti ymmärrä, että jos mies on mennyt hankkimaan lapsia naisen kanssa, jonka kanssa ei sitten haluakaan elää, niin sitten sen seuraavan naisen pitäisi jotenkin vastata näistä lapsista.
Eikö lapsillekin ole selvempää, että oma isä ja äiti huolehtii heistä ja heidän menoistaan?
MIKSI minun pitäisi esim. kuskata lapsia harrastuksiin tai hoitaa heitä sairaina, kun heillä on oma isä? Miksi?
ap
..tuleva ex-kumppani olet. Minun, sinun, meidän mukelot. Exät tulevat eksät..huh..huh..ja yhteiskunta maksaa viulut eli MINÄ
lähtökohtaisestikin omituiselta.
Puolison kanssahan eletään yhteistä elämää, jos puolisolla on lapsia, ne kuuluvat siihen yhteiseen elämään, iloineen, suruineen ja kustannuksineen.
Ei ole mitään järkeä siinä että aletaan kasaamaan muuria perheen sisälle vain siksi, etteivät jotkut nyt satu olemaan omia biologisia lapsia.
Ota hyvä nainen koko paketti tai ei mitään, rusinoita pullasta poimimalla tuo on tuhoon tuomittua ennemmin tai myöhemmin.
Toivottavasti ennemmin, sillä muutoin on tulossa taas yksi YH-mamma lisää.
sille isälle omien lastensa hoidon kanssa jää jos äiti ja äitipuoli hoitavat kumpikin 2 viikkoa täysillä osallistuen.
Eihän isää tuossa ap:n perheessä edes tarvita, äitipuoli hoitaa niin omat kuin vieraatkin lapset.
kanssa eläessä, onhan se äiti siinäkin kuviossa mukana lapsista vastuuta jakamassa.
Minä äitipuolena hoidan mieheni lapsia tasan siksi, että haluan. Meillä asuvat siis pysyvästi miehen lapset, minun lapsi ja yhteinen. En ole äidillinen lässyttäjä -sen puolen hoitaa mies itse omia lapsiaan kohtaan. Tietysti halaan ym. osoitan hellyyttä, koska lapsilla ei ole enää kontaktia omaan äitiinsä. Ostan vaatteita, koska tarvitsevat, teen ruokaa ja vahdin, jos minulla ei ole muuta menoa. Kuskaan harrastuksiin, koska haluan tarjota heille sen mahdollisuuden ja nautin itsekin lasten harrastamisesta. Perintöä minulta eivät koskaan tule saamaan kuin biologiset lapseni, mutta muuten teen kaiken normaalin. En jaksaisi mitään kulujen tai oman vaivan laskemista. Mies tekee kaiken edellisen vuorollaan ja hyvin tekeekin -myös minun lapseni kanssa. En usko, että muu kuin tasapuolinen systeemi toimisi kunnolla pidemmän päälle. En koe uhrautuneeni kertaakaan, mutta velvollisuuteni aikuisena olen hoitanut ja aion hoitaa. Lapsia kasvatan siinä missä omianikin. Komennan sitä, jota täytyy komentaa ja säännöt ovat samat kaikille. Alussa kävi tosiaan mielessä samat jutut kuin sinullakin ap, mutta en olisi jaksanut elää arkea sillä tavalla laskien. Kyllä mies olisi siihen varmaan suostunut, mutta se olisi ollut ennen kaikkea pidemmän päälle liian työlätä ja v*maista. En suostu marttyyri-äitipuolen rooliin, koska en koen saaneeni enemmän kuin olen antanut. Ja tottakai elän näin juurikin sen vuoksi, että rakastan miestäni ja hän noudattaa tasan samoja pelisääntöjä. Elätän koko porukkaa siinä missä mieskin, mutta mies tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia tasan yhtä paljon kuin minäkin. Muutekin saan edelleen mieheltäni prinsessa-kohtelua. Jos tosiaan olisin nyrkin ja hellan välissä eikä mies hoitaisi kotia siinä missä minäkin, en todellakaan jatkaisi päivääkään!
Alkutekstisi luettuani ajattelin etta ihan ok rajat... Mutta se etta valittuasi miehen jolla on lapsia et koe olevasi perhetta naiden lasten kanssa on mahdottomuus. Tahdot tai et, olet aitipuoli. Et siis aiti,mutta lastenperheenjasen. Jos et siihen pysty niin sinun taytyy valita mies ilman lapsia.