Lue keskustelun säännöt.
onko 2 lasta todella näin raskasta?!
10.11.2010 |
Voi jumankekka, en olisi ikinä uskonut, että kaksi lasta on näin työlästä. Ei hetken hetkeä päivässä mihinkään; ei siis HETKEÄKÄÄN. vauva on nyt 4kk ja esikoinen 2v. Täähän on ihan kamalaa.Helpottaako tää koskaan; ihan hirveää imettää yöllä pari kolme kertaa ja sitten pitäisi aamulla olla virkeänä 2 vuotiaan kanssa ja koko päivä kanniskella kitisevää vauvaa kainalossa. Voi helvetti ja taas toi vauva tuolla itkee; MIKSEI SE JO NUKU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kommentit (56)
Meilla lapsilla ikaero 1v6kk? ei tuo minusta raskasta ollut vaikka kakkonen oli todella vaikea, ei nukkunut paikkareita, eika viihtynyt oikein muualla kuin sylissa. tuolloin jo ihmettelin, kuinka vanhemmat valittavat ja valittavat ja kertovat olevansa vasyneita sellaisiin asioihin joita meillakin aina oli. Kuten joku jo tokaisi "asennekysymys", olen aina ollut samaa mielta, etta omasta asenteesta se on kiinni ei muusta. Vielakin joskus joudun aidiltani ja ystaviltani kysymaan, etta enko oikeasti koskaan valittanut, koska se kuulostaa nykyaan niin hullulta, kun kaikki valittavat. aitini vielakin nauraa asialle, etta oli jopa hieman peloissaan, kun en koskaan valittanut...luuli etta peittelen ongelmia hymynalle :) minulla on aikaa nukkua ja rentoutua sitten kun lapset vanhempia.
"Koska minä olen pärjännyt, muidenkin on pärjättävä. Valtukset nurkkaan, ole täydellinen äiti."
Sulla on hyvä psyyke ja hyvä lapsuus. Älä tule arvostelemaan niitä, jotka eivät jaksa!
Emme ole samasta tuohesta kaikki, jokainen oman historiansa ja geenejensä rakentama. Olen lukenut psykologiaa ja sosiologiaa paljon. Omalla asenteella ei voi mitään korjata tai paikata. Kyse on yksilön omasta rakenteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja psykologiaa lukeneena rinnastat jaksamisen taydellisyyteen?
En tajua miksi ihmiset niita lapsia sitten hankkii jos eivat jaksa,henkisesti tai fyysisesti? "ei tan tallasta pitanyt olla" asenteita.
enka usko, etta taydellista ihmista aitina on edes olemassa, tiedan etten ainakaan itse ole.
Miten minun lapsuuteni on yhteydessa minun jaksamiseeni aitina ja minun asenteeseeni olla aiti?
taalla ei muuta saakkaan lukea kuin "vaikeista lapsista"...jotka ei nuku,syo tai viihdy missaan. sitten yleensa "no nyt se nukahti" ja mita aiti tekeekaan, on taalla kirjoittamassa ja jauhamassa paskoo...sitten pari viestia alempana "vittu nyt se saatana heras taas!!!". eiko ihmisille ole tullut mieleen vaikka menna sohvalla lepaamaan ja sulkea silmat, jos ei nukkua pysty (vanhempi lapsi hereilla).jo se, etta saa pitaa silmat kiinni vaikka sen 20min antaa kummasti lisaa potkua. ehka kyse onkin siita, etta ihmisilla on liian kova tahto olla juuri se taydellinen aiti, touhuta ja viipottaa ja olla menossa.
ja mina en hapea sita, etta mina olen jaksanut, miksi pitaisi? eiko ihmiset kesta sita et toisilla mennyt hyvin ja no problemo...nakojaan.
Myohemmin kiva kun leikkivat keskenaan. Silloin voi iloita pienesta ikaerosta.
Koliikkivauva ja uhmis oli mulle raskas yhtalo. Lapset ovat erilaisia ja niin ovat aiditkin. Eri ihmiset kokevat eri asiat raskaina.
Voimia ap:lle!
Mulla kolme tytärtä, ensimmäisen kahden ikäero on 1v3kk ja nyt kun menneitä muistelen niin se oli helppoa aikaa vaikka olikin kaksi pientä vaippapeppua hoidettavana. Nyt kun on kaksi vanhempaa + tämä uusin pieni niin nyt se on himpun verran haastavampaa, mutta ei vaikeaa. Siskoni on ihan loppu, hänellä on yksi 9kk vanha lapsi ja hänen mielestä elämä on rankkaa ja vaikeaa. Mielestäni siskon muksu on "helppo" vauva sen perusteella mitä hän on meillä yötä ollut hoidossa. Sanoinko muuten jo että odotan neljättä? Odotan innolla ja ilolla. Se on vaan oikeasti kiinni astenteesta. Nim. kaksi pientä koliikki vauvaa takana päin
koliikkimuksujasi vaikeiksi, ei tarkoita sitä etteikö siskosi saisi olla väsynyt.
minusta kahden kanssa oli paljon helpompaa mitä yhden.
Neljäs lapsi meillä itki kaiket yöt ekat 1v6kk ja silloin oli raskasta!!
Mutta siltikään päivääkään (tai oikeastaan yötäkään) en vaihtaisi pois!
Aikansa kutaki, lapsetkin kasvaa =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
j En tajua miksi ihmiset niita lapsia sitten hankkii jos eivat jaksa,henkisesti tai fyysisesti? "ei tan tallasta pitanyt olla" asenteita.
Ja sinä luulet että kaikki esikoisen äidit tietävät, mihin ryhtyvät kun hankkivat sen kakkosen? Eihän sitä VOI tietää ennenkuin itse elää sitä.
AP:lle: Nyt varmaan hoksaat, miksi kaksi lasta on edelleen se normi. Useimmat eivät jaksa enempää.
Kun toinen syntyi elämästä tuli helvettiä. Vanhempi ei vielä nukkunut öitään kunnolla ja vauva oli valvoja myös. Nyt kun ensimmäinen vuosi näiden kahden kanssa on mennyt, niin isompi työntää kumoon pienemmän koko ajan ja kiusaa. Nyt saa olla erotuomarina koko ajan kun tappelevat.
Kyllä mä sanoisin että siihen että leikkivät kauniisti yhdessä menee vielä pari vuotta. Ja leikkiikö sittenkään? enemmänhän näitä on joilla ei ole lämmin sisarussuhde ja se tappelu jatkuu aina vaan. Eli helpottaako silloinkaan? Huuto vain vaihtuu toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni ikäero voi olla raskasta, MUTTA väitän nyt kolmen äitinä, että lapsen temperamentillä on PALJON ISOMPI vaikutus.
Siinä kun keskimmäinen ei vauvana nukkunut öitä ja roikkui vain tissillä ja apua oli kuitenkin koko ajan saatavilla, niin nyt kolmen kanssa olen ollut yksin vauvan syntymästä lähtien enkä ole väsynyt ollenkaan. Ai miksikö? Siksi, että vauva on taivaan lahja yksinhuoltajalla, helppo ja rauhallinen kuin mikä!
Älä siis sure, että syy olisi sinussa. Lasten luonne-eroilla on suuri vaikutus, mutta pyydä herkästi apua muilta ihmisiltä äläkä väsytä itseäsi liikaa.
Tsempit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäisyä kannattaa käyttää, niin jaksaa paremmin. Sääliksi käy ipanoita. Kyl teit idiootti-kommentoijia sit löytyy tältä palstalta!!!
Todella joskus ihmettelen miten hyvin nämä vastaajat itse voivat, kun on varaa arvostella toisia näin ala-arvoiseen tyyliin...
Mutta ap, jaan kanssasi arjen riemun =). Meillä vauva 5kk ja esikoinen uhmassa oleva 2v. Rankkaa tämä on mutta joskushan se helpottaa ja sitten olemme tyytyväisiä, että lapsilla on pieni ikäero ja heistä on seuraa leikeissä toisilleen. Ihmetteln noita kommentteja, joissa kritisoidaan lasten tekemistä peräkkäin, jos se on raskasta...ja sitten pitäisi minäminäminä-keskeisesti tehdä ne suuremmalla ikäerolla, jotta ITSELLÄ on helpompaa. Kyllä meillä ihan tiedostettiin, että rankkaa on mutta halusimme LASTEN vuoksi pienen ikäeron. Kai sitä silti saa joskus purkaa tuntojaan? Sairastahan se on pitää kaikki tunteet sisällä ja esittää auvoista elämää, kun ei se sitä ole. Joten tsemppiä ap, tämäkin on vain vaihe :)
Meillä ikäero 2v 1kk ja kuopuksen vauva-aika oli yhtä helvettiä! Vauva oli huono nukkuja, allerginen jne. Ei siinä paljon asenne auttanut, kun pahimmillaan yöunet olivat 3 h koko yöltä ja sekin pätkissä. 5 tuntia yössä oli jo hyvä unisaldo ekalle vuodelle.
Vauva-ajasta selvitiin, vaikkei tukiverkkoa ollut nimeksikään ja neuvolan ainoa apu oli tyrkyttää kiinteitä (joilla yöt saatiin allergisella lapsella vaan huonommiksi).
Tsemppiä AP:lle,se helpottaa kyllä aikanaan! Äläkä välitä noista muutamista pässeistä vastailijoista, mitä lie ongelmia heilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikoinaan. Hänellä oli lasten ikäero 2v1kk.
Mies joutui jäämään puolipäiväiseksi, että mamma selvisi. Mummo melkein asui heillä auttamassa. Piti hirveää draamaa, kuinka raskasta hänellä on kahden lapsen kanssa.
Aika meni itseään hoitaessa kun elämä on niin raskasta. Mies kuskasi lapsia kerhoissa ja hoisi niin paljon kuin pystyi ja mummi loput.
Kovasta valittamisesta hän saikin kunnon marttyyrinkruunun päälaelleen. Vielä vuosien päästä työkaverit siunailevat, kuinka ahkera ja uhrautuva tämä ihminen on ja kuinka tiukilla hän oli kun hänellä on jopa 2 lasta lyhyellä ikäerolla.
Samaan aikaan samassa työpaikassa oli 3-5 lapsen äitejä, joilla oli lyhyemmätkin ikäerot lapsiin. Eivät vain huomanneet kiillottaa sitä kilpeään.
Eli tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Tämä pitää paikkaansa. Tai että laiska se töitään luettelee.
Yritä kaikin keinoin saada lapsille syömis- ja nukkumisrytmi yhtäaikaa. Vaikka olet äärimmäisen väsynyt, niin osta beroccaa kuukauden satsi ja ulkoilkaa kerran päivään ennen päiväunia ja ruokailua/tissiä. Ulkoilun jälkeen ruoka maistuu paremmin ja saatat saada lapset nukkumaan yhtäaikaa ja pääset näin itsekin levolle. Sitkeys takuulla palkitaan jossain vaiheessa. nneksi tuo vauvavaihe ei kestä vuosia, mutta itselläni kaikki 4 lasta ovat heräilleet aina viiteen vuoteen asti yöllä, tosin kuopus 5v. tulee ominpäin yöllä viereeni. paljon voimia sinne.
T. Ex-zombie 44v. neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monet nykyajan itsekkäät vanhemmat eivät halua lastenkaan myötä luopua yhtään mistään.
ja todellakin: mitä sä sen kuvittelit olevan?
nyt muutat asenteen ja nautit ihanista pikkuisistasi!
ja mun mielestä oikeestaan elämä ei lasten myötä ole kauheasti edes muuttunut. hommahan menee niin, että TIETYSTI jotkut asiat muuttuu, senhän tietää jo etukäteen(se asenne...) ja tavallisessa arjessa lapset elää ja menee mukana. hommat tehdään niinku ennenki.
Sitten on hymy herkässä, usko pois :-)
Minulla on tytöt 1v 10kk välein, sitten muutama vuosi ja pojat 1v 7kk välein.
Silloin, kun on univelkaa kaikki tuntuu raskaalta. Jokainen sen tietää, kuka on kokenut: oli se sitten lapsettoman hurjaa biletysvalvomista, huolien takia valvoneen tai ihan syyn minkä takia vain, turha siitä on syyllistää, että on halunnut lapsia ja väsyneenä elämä tuntuu kurjalta.
Mutta sinun tapauksessa valvomisen lähtökohtainen syy on kuitenki ihanat lapset, jotka kasvavat, kehittyvät ja nukkuvat pian paaaljon pitempiä yöunia kuin sinä.
Tsemppiä!
Kyllä mä sanoisin että siihen että leikkivät kauniisti yhdessä menee vielä pari vuotta. Ja leikkiikö sittenkään? enemmänhän näitä on joilla ei ole lämmin sisarussuhde ja se tappelu jatkuu aina vaan. Eli helpottaako silloinkaan? Huuto vain vaihtuu toiseksi.
Yhdellä tutulla on juuri tuollainen tilanne. odottivat ja odottivat että koska ne pärjää yhdessä. Kaverit sanoi että on se ihanaa kun ne niin mukavasti leikki. Hah! tytöt olivat koko ajan toistensa tukassa kiinni. Toinen halusi piirtää ja toinen juosta ympyrää mutta ei koskaan samaan aikaan.
perhe ratkaisi ongelman hankkimalla vielä lisää lapsia ja muuttui vaan hankalammaksi meno.
Meillä ikäeroa nuorimmilla 1v3kk ja alkuun se oli juuri tuollaista. Nyt ovat jo 7v 8v ja vanhin jo 16v ja minusta on aivan ihanaa kun tiedän, että saan nukkua yöni hyvin ja lapsetkin ovat melko omatoimisia. Tapella ne ossa akyllä keskenään mutta pääosin ovat kuin paita ja peppu. Ja minä olen ikionnellinen että meidän perheen vauva-ajat on nyt ohi :)
Meillä 2v3kk ikäerolla lapset. Vauva-aika meni sumussa. Hienoa et sä ap uskalsit ääneen sanoa sen, miten raskasta arki voi olla "vain kahden lapsen kanssa". Et ole yksin asiasi kanssa ja haistakoon paska ne pikku "pyhimysäidit" jotka lässyttävät vain asenteesta ja omasta reippaasta jaksamisestaan.
Äitiys on henkilökohtainen asia, ja oma jaksaminen on sitä myös. Toinen jaksaa enemmän kuin toinen.
Ja äitinä ei muka saisi valittaa. SAA VALITTAA!
Ihmisiähän mekin vaan olemme.
oli rankahko, mutta lyhyt vaihe, kakkosen syntymän jälkeen(lapsilla ikäeroa 3v,9kk) Rankkuus johtui kakkosen infektiokierteestä ja astmasta sekä ykkösen sopeutumattomuudesta sisaruksen tuomaan muutokseen. Mieheni oli paljon työssä/ja iltaopiskelijana silloin.
Täydellisen helvetin koin kolmannen syntyessä. Esikoinen oli pikkusta vajaa 6v, kakkonen melkein 2v. Kahden nuorimman korvakierteet ja vuorottaiset yöheräämiset astmakohtausten lisänä näännytti. Mies oli aina töissä. Yrittäjällä kun on vapaus tehdä aina työtä. Kakkosella todella vaikea uhmaikä jatkuvan sairastelun lisänä.
Nelosen syntymän jälkeen elämä alkoi helpottaa. Esikoinen aloitti koulun. Kolmonen oli 3v8kk ja astma alkoi helpottaa samoin kuin infektiokierrekin. Kakkosen itsepäinen luonne toki pysyi samana. Kolmonen oli sairastelujensa välillä helppo, mutta kerkiävä, kekseliä ja vilkaslapsi. Kolmonen oli silloin 1v8kk. Kaikkein helpoin vauva aika. Nelosella vaikea henkeä uhkaava sairaus heti syntymän jälkeen, mutta selvisi suurimmatta vammoitta. Arkea helpotti paljon miehen käyminen kotona päivällä syömässä sekä varhainen kotiin tulo illalla jo klo 19.oo.Omalla asentoitumisella ja turhan siivouksen välttämisellä jaksaa paljon paremmin.
Meilla lapsilla ikaero 1v6kk? ei tuo minusta raskasta ollut vaikka kakkonen oli todella vaikea, ei nukkunut paikkareita, eika viihtynyt oikein muualla kuin sylissa. tuolloin jo ihmettelin, kuinka vanhemmat valittavat ja valittavat ja kertovat olevansa vasyneita sellaisiin asioihin joita meillakin aina oli. Kuten joku jo tokaisi "asennekysymys", olen aina ollut samaa mielta, etta omasta asenteesta se on kiinni ei muusta.
Vielakin joskus joudun aidiltani ja ystaviltani kysymaan, etta enko oikeasti koskaan valittanut, koska se kuulostaa nykyaan niin hullulta, kun kaikki valittavat. aitini vielakin nauraa asialle, etta oli jopa hieman peloissaan, kun en koskaan valittanut...luuli etta peittelen ongelmia hymynalle :) minulla on aikaa nukkua ja rentoutua sitten kun lapset vanhempia.