Mitä te sanotte jos naapurinlapsi sanoo teillä ollessaan:
juuri kun katat pöytää että omat lapsesi saavat sapuskaa, naapurinlapsi on teillä leikkimässä ja hän kysyy: "Saanko minäkin syödä?"
Mitä sanot?
Kommentit (147)
sitten eri asia jos lapsen vanhempien kanssa erikseen sovittu muuta.
Syöväthän minunkin ystäväni meillä ollessaan, mikseivät lapseni ystävät?
ruokkia VAIN oma perhe? Vieraanvaraisuus tarkoittaa sitä, että kun ovikello soi - keitetään aikuisille kaffet ja lapsille kaadetaan mehut. Meiltähän ei tyhjin vatsoin lähdetä. Jos naapurin äidillä on jotain sitä vastaan, että meillä syötetään, pitäkööt räkänokkansa omissa helmoissaan.
"meiltähän ei tyhjin vatsoin lähdetä". Sulle on joku ylpeydenaihe, että sä saat antaa ruokaa? Tosiaan, tämä kyllä todistaa sen, että tässä ketjussa on nyt maaseutu vastaan kaupunki. Ei kaupungissa tuollaista vanhanaikaista ajattelutapaa enää ole. Onneksi.
ne joilla syö vain oma perhe, lähettävät lapset kotiinsa oli se sitten lähellä tai kaukana ja leikki loppuu siihen.
Teille ei voi esim. tulla koulusta suoraan kylään ja hengailla kuuteen, seitsemään?
Vai juoksutatteko te näitä lapsia ympäri kyliä edes takaisin. Kuka jaksaa edes tulla takaisin, jos kerran on jo heitetty ulos.
Onko se oikeasti jotenkin huonoa käytöstä syödä kylässä? Miten?
on karjalaisen isän stadilainen lapsi. Huti.
Pienen vieraan ollessa kylässä asiasta on etukäteen sovittu vanhempien kanssa, teini-ikäiset voivat mielestänä päättää syömisestään itse, heidän vanhemmilleen en ala erikseen soittelemaan.
Jos ehtisi kysyä jo ennen kattamista, sanoisin "tottakai syöt meillä".
seitsemän jälkeen. Oli mennyt suoraan koulusta ja kyseessä on kolmasluokkalaiset. Oli kuulemma saanut 2 leipää. Lapsi oli niin nälkäinen, että itki! Ajattelin tänään soittaa vanhemmille, että jos mä ruokin joka kerta niiden kullannupun, niin voisiko meidän poika saada muutakin kuin pari känttyä.
Mitäs siihen sanotte?
Pienen vieraan ollessa kylässä asiasta on etukäteen sovittu vanhempien kanssa, teini-ikäiset voivat mielestänä päättää syömisestään itse, heidän vanhemmilleen en ala erikseen soittelemaan.
Ihmetyttää tämä miksi sitten pitäisi soittaa vanhemmille?
Jos lapsi on niin pieni ettei päätä itse syömisistään, on hän myös niin pieni että haluan hänen vanhempien tietävän että lapsi on meillä. Meillä ala-asteikäiset lapset ja tiedän kenen kaverin luona ovat, ja jokaisen kaverin vanhemman kanssa olen puhunut ainakin nopeasti puhelimessa. Ei huoleta mitä ruokaa saavat, vaan haluan tietää millaisten ihmisten luo ylipäätään menevät. Hyvä edes kertaalleen soittaa ihan jotta saa varmistettua onko lapsella jotain ruokavaliota tai perheessä vaikeaa kissa-allergiaa tai joatin muuta jota kyläpaikan vanhemman olisi hyvä tietää.
Kun lapset kasvavat niin isoiksi ettei ole enää äipän asia olla koko aikaa perillä siitä missä päin kaupunkia he menevät, oletan että he (ja muut ikäisensä) osaavat jo arvioda oman syömisensä ja sopia vanhempiensa kanssa asiasta.
Kuinka pienet lapset teillä huitelee maailmalla ilman että vanhemmat tietävät kenen seurassa he ovat?
"meiltähän ei tyhjin vatsoin lähdetä". Sulle on joku ylpeydenaihe, että sä saat antaa ruokaa? Tosiaan, tämä kyllä todistaa sen, että tässä ketjussa on nyt maaseutu vastaan kaupunki. Ei kaupungissa tuollaista vanhanaikaista ajattelutapaa enää ole. Onneksi.
Mieluummin tässä tapauksessa sitten maalainen kuin kaupunkilainen. Toivottavasti tarkoituksesi oli tahallaan provosoida, muutoin kommenttisi on todella surullinen. "Minä ja modernit sivistyneet tapani, maalaiset ja heidän vanhentunut kulttuurinsa."
t. sivullinen
ne joilla syö vain oma perhe, lähettävät lapset kotiinsa oli se sitten lähellä tai kaukana ja leikki loppuu siihen. Teille ei voi esim. tulla koulusta suoraan kylään ja hengailla kuuteen, seitsemään? Vai juoksutatteko te näitä lapsia ympäri kyliä edes takaisin. Kuka jaksaa edes tulla takaisin, jos kerran on jo heitetty ulos. Onko se oikeasti jotenkin huonoa käytöstä syödä kylässä? Miten?
meille ei voi tulla suoraan koulusta ja hengailla seitsemään.
Eikä tarvitse jaksaa tulla takaisin.
Joku puhui tuossa karjalaisista geeneistään... Minulla on niin Länsi-Suomalaiset geenit kun olla vaan voi, mutta aina tarjoan, jos meillä syödään ja meillä on joku käymässä!
Itse lapsena oli TOSI noloa, kun äiti käski vain minut keittiöön syömään ja kaveri sai kuivin suin odottaa huoneessani. En ymmärtänyt sitä silloin, enkä ymmärrä sitä vieläkään. Tosi huonoa käytöstä! Ja meillä ei todellakaan rampannut kavereita, kun asuttiin sen verran syrjässä ja harrastin paljon... Kaveri ehkä maks. kerran kuussa käymässä.
Olisko enää turhempaa aihetta, josta voisi ruveta riitelemään. Kaikilla on oikeus toimia omassa kodissaan kuten parhaaksi näkee.
jos on niin sanon että kyllä saat.
mutta oletko varma, että vanhempasi ovat samaa mieltä. Jospa he odottavat sinua syömään. Käypä nopeasti kysymässä heiltä, saisitko jäädä meille syömään. Sano, että meistä se olisi mukavaa."
Minä: "Onko sulla nälkä?"
Lapsi: "Joo."
Minä: "No mene kotiisi syömään, hei hei!"
"Ei käy. Meillä syövät vain MEIDÄN lapset."
Jos jotain "kastike ja perunat" asia ok, saat syödä, mutta jos esim "lasketut palat" esim. kyljys per pää sanon, että ei onnistu tänään.
Jos ok, niin tarjoan ruoan, jos olen sitä riittävästi tehnyt. Tosin, meillä kyllä täälläpäin lapset on niin hyvin kasvatettuja, että tajuavat ihan itse lähteä pois, kun kaverin perheellä on ruoka.