Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, milloin pitää lähteä jos mies on väkivaltainen?
09.11.2010 |
Mies ei ole ikinä lyönyt, mutta on aiemmin mm. tönäissyt minut kumoon, niin että sormi vääntyi pahasti. En saa sitä vieläkään suoraksi, vaan se on koko ajan vähän koukussa. Kerran on myös puristanut ranteista niin, että niihin jäi mustelmat.
Viime yö oli aika paha - yritin rauhoittaa vauvaa ja mies tuli siihen huutamaan. Huusin takaisin, että mene pois, josta mies suuttui ja tarttui molemmilla käsillä suusta ja niskasta kiinni ja puristi kovaa. Haukkui vielä sekopääksi. Koko ajan minulla oli vauva sylissäni. Aamulla mies ei puhunut mitään, lähti vaan töihin normaalisti.
Tämä on ainut paikka, jossa voin puhua näistä, koska kukaan ystävistäni ei varmaan uskoisi. Toivoisin, että mies pyytäisi edes anteeksi.
Kommentit (43)
kyllä tuo nyt on jo selvä merkki, että kannattais lähteä. Lapsen itkustako se niin hermostui, että kävi suhun käsiksi?
Sehän on vaara lapsellekin, ei vain sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies ei ole lyönyt" - ystävä hyvä, miehesi on väkivaltainen. Lyönti ei ole sen mittari. Ok, olen ehkä itsekin taipuvainen ajattelemaan, että ranteista kiinni pito (+ mustelmat seurauksena) ei olisi ehkä vielä lähdön paikka, mutta pitäisin kyllä aivan helvetinmoisen lain lukemisen siinä kohtaa. Töniminen on jo pahempaa, siinä voi käydä helkkarin pahasti. Sormen vammauttaminen - en miettisi enää. Tuo mitä viime yönä tapahtui on jo ihan liikaa. Hyi stna mikä mies! Sekopää, ei MIKÄÄN oikeuta tekemään tuollaista, vielä kun sulla oli hänen lapsensa sylissään! Eikä edes anteeksipyyntöä; ei sillä että se mun päätä kääntäisi, mutta kyllä se toisi vähän lohtua. Pääsisin edes sanomaan että kuule, en anna.
LÄHDE!!! Tajuatko, että vauvaan olisi voinut sattua tosi pahasti!
Pahempaa on tulossa. Pelasta itsesi ja lapsesi.
Lähdet joko vauvan kanssa yksin ja vapaaehtoisesti tai sitten ruumisarkussa. Kumpi parempi?
Omassa avioliitossa mieheni mm. yhden kerran tönäisi mut lattialle, kaaduin. Sen jälkeen hän potki mua selkään ja päähän. Yritin kontata pakoon ja sanoin, että lopeta nyt ihmeessä tai tässä käy tosi huonosti. Yritin suojata päätäni.
Tätä tapahtumaa edelsi vuosien ajan vähäisempää pahoinpitelyä.
Mies oli vielä tosi iso ja lihaksikas, pituutta 180 cm ja painoa noin 100 kg. Kuvittele nyt sitä ahdistusta kun tuollainen suoraansanoen hyppii päällä.
Jouduin sairaalaan viikoksi, pissasin verta. Mulle oli tullut aika paha munuaisvaurio.
Poliisit kävi siellä sairaalassa kuulustelemassa mua ja loppujen lopuksi mies sai tuomion pahoinpitelystä. Asuin kaksi viikkoa turvatalossa, kunnes pystyin palaamaan kotiini. Mies muutti siitä pois ja jätti avaimet keittiön pöydälle.
Minkäänlaista pahoinpitelyä tai edes fyysistä pakottamista ei pidä ohittaa. Anteeksipyyntö on liian heppoinen keino selvitä tilanteesta.
Ja kaiken lisäksi sulla oli vauva sylissä. lähde jo hänen vuoksensa, jos et itsesi.
ja lähteä tästä suhteesta. Mies on kyllä muutenkin jotenkin tunnekylmä - ei reagoi tiettyihin asioihin niinkuin normaalilta ihmiseltä voisi odottaa. Minun itkuni esim. ärsyttää häntä suunnattomasti, vaikka itkisin jonkun asian takia mikä ei liity mieheeni millään tavalla.
Meillä on siis kaksi lasta ja tuntuu, että vuosien varrella miehen aggressio on vain pahentunut. Eniten mies harrastaa tavaroiden heittelyä/potkimista ja sitä, että lähestyy minua uhkaavasti nyrkki pystyssä. Koskaan ei ole tosiaan lyönyt, luojan kiitos. Mutta kaikki muu alkaa olla jo minulle liikaa.
Tämä on varmaan typerää, mutta olen ajatellut että lähden sitten kun palaan töihin (olen nyt hoitovapaalla). Silloin taloudellinen tilanteeni olisi parempi ja olisi helpompi järjestellä asioita. En tiedä. Olen niin rikki ja itken vain. Menin naimisiin rakkaudesta ja uskoin aidosti, että mieheni on hyvä ihminen. Mitä sille on tapahtunut? Kuka se on? Tuota nykyistä ihmistä en enää tunne. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pitää lähteä ja pelastaa itsensä ja vauva.
Turvakotiin soitat, ja pääset sinne jo heti tänään. Älä jää odottamaan miestä kotiin.
pahalta varmasti tuntuu, en ihmettele. Myös minä kannustan sinua kuitenkin lähtemään. Lasten ja itsesi vuoksi. Itse olen elänyt lapsuuden jossa isä käyttäytyi uhkaavasti, tukisti todella rajusti (tukkaa jäi vaikka kuinka paljon käteen yms) usein ja piiskaakin joskus tuli. Äitini ei kuitenkaan koskaan lähtenyt, ei edes meidän lasten pyynnöistä huolimatta. Hän pelkäsi pahaa väkivaltaa.
Oma psyykeni on iäksi vaurioitunut. Samoin sisarusteni. Ja KOSKAAN en muista nähneeni varsinaista lyömistä. Pelkkä jatkuva uhka ja tunnekylmyys riitti tekemään minusta tällaisen.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi. Ehkä lähtö saa miehesi tajuamaan että hänellä on ongelma. Jos hän hakeutuu avun piiriin, ehkä voitte myöhemmin palata yhteen. Rakkaus on hyvä syy olla yhdessä, mutta tuollaista käytöstä ei rakkaudesta pidä hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka lapsien kanssa ensin vanhempien luokse siksi aikaa kunnes oman kämpän saisin ja sitten hommaisin muutto apua ja hakisin omat tavarani pois kun mies on töissä.
Minua pelottaisi ja saisin olla kokoajan varpaillani jos minulla olisi tuollainen mies. Odottelulla (että palaat töihin) voi sattua jo jotain ikävämpää siinä välissä. Sinuna lähtisin nyt!
Tulet saamaan köniin ennen pitkää, jos jäät.
Ja eikö ole noloa odottaa hirviöltä anteeksipyyntöä? Kuinka hyödyt siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita johonkin näistä numeroista tai vanhemmillesi ja poistu siitä väkivallan asunnosta.
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten turvakodit
Espoo (09) 591 5130
Helsinki (09) 477 7180
Iisalmi 050 371 4207, (017) 272 3284 (ei jatkuvaa päivystystä)
Imatra (05) 472 4909
Jyväskylä 010 4237 500
Kokkola (06) 831 9518
Lahti (03) 875 090
Oulu (08) 561 5500
Pori (02) 633 3850
Raahe (08) 221 202
Rovaniemi 020 741 4732
Tampere (03) 3143 4840, Perhekulma puhuri 050 572 8749 tai 050 355 2629
Turku (02) 513 4100
Vaasa (06) 312 9666
Vantaa (09) 839 20071
Oli pakko kertoa, kun äänestä arvasi että kaikki ei oo kunnossa. Menen lasten kanssa tänään vanhemmilleni ainakin joksikin aikaa. Kiitos teille. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, toivotan onnea teille jatkoa ajatellen :)
M34
Miehesi väkivaltainen käytös vaan pahenee, kuten itsekin huomaan kirjoituksestasi.
Milloin siis kannattaa lähtää pois? Jos tarkaan mietit sisintäsi, niin uskon, että se vastaus on jo siellä. Luulen, että tiedät jo itsekin, ettei suhteella ole tulevaisuutta. Jos aina riidan tullessa saat pelätä lyökö se vai eikö lyö vielä tällä kertaa, niin silloin on menty jo rajan yli.
KENENKÄÄN ei kuulu pelätä kotonaan. KENENKÄÄN ei tarvitse sietää edes väkivallan uhkaa rakkaimmalta ihmiseltään. Jos mies, jonka pitäisi olla puolisosi ja lastesi isä pahoinpitelee, niin silloin pitää ymmärtää viedä lapset ja heidän äitinsä turvaan. Omasta tulevaisuuden pelosta huolimatta (raha-asiat yms) luotava elämästä turvallinen.
Ymmärrän pettymyksesi ja ymmärrän halusi ehkä vielä kerran antaa anteeksi ja yrittää. Ymmärrä sinä, että olet nyt eniten vastuussa lapsistasi ja siitä, että olet heille olemassa terveenä ja onnellisena. LÄHDE, äläkä mene enää takaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko kertoa, kun äänestä arvasi että kaikki ei oo kunnossa. Menen lasten kanssa tänään vanhemmilleni ainakin joksikin aikaa. Kiitos teille. ap
Tsemppiä sinulle ja lapsillesi
Ei se niin mene, että automaattisesti tuo vain pahenee ja "tulet ruumisarkussa".
Kyllä se mies voi ottaa opikseenkin. Tosin tuo "lähti töihin normaalisti" ei lupaa kauhean hyvää.
Koettakaa nyt tajuta, että vauva-aika on todella raju elämänmuutos MYÖS MIEHELLE ja ETENKIN miehelle. Nainen ehtii sopeutua lapsen tuloon jo raskausaikana, mutta usein miehille se on vielä siinä vaiheessa ihan hurjan epäkonkreettista.
Joten voi hyvin olla, että nyt elätte kriisin HUIPPUA, ette sen alkua. Mies on kaaoksessa, kun vaimo pitää häntä tavallaan "statistina" omassa perheessä. Mies ei osaa auttaa ja toimia, kun lapsi itkee. Jnejne. Rassaa se unen puutekin miestä, jonka pitäisi jaksaa olla töissä ja elättää perhettä.
Olennaista on, että mies pitää saada rehellisesti tunnustamaan virheensä ja hakemaan apua. Väkivaltaisuudesta VOI PARANTUA!
Mutta sen virheen tajuamisessa on hyvä ajatus tuo, että ap menet hetkeksi omaan kotiisi. Miehen on pakko pysähtyä ajattelemaan.
Ja kannattaa edellyttää, että mies pyytää anteeksi ILMAN mitään "mutta kun"-jatkoselityksiä. Hänen käytöksensä ei ole mitenkään puolusteltavissa, vaikka selitettävissä onkin. Eli on ymmärrettävää, että hän on väsynyt ja toimii lyhytpinnaisesti sen takia - mutta hyväksyttävää ja ok se ei tietenkään silti ole!
Ja sinuna vaatisin, että mies hakee apua. On mm. Lyömätön linja, jonne mies voisi ensiaskeleena soittaa ja kysyä, mistä saa apua. Aggressionhallinta on asia, jota voi opetella!
Ei se niin mene, että automaattisesti tuo vain pahenee ja "tulet ruumisarkussa". Kyllä se mies voi ottaa opikseenkin. Tosin tuo "lähti töihin normaalisti" ei lupaa kauhean hyvää. Koettakaa nyt tajuta, että vauva-aika on todella raju elämänmuutos MYÖS MIEHELLE ja ETENKIN miehelle. Nainen ehtii sopeutua lapsen tuloon jo raskausaikana, mutta usein miehille se on vielä siinä vaiheessa ihan hurjan epäkonkreettista. Joten voi hyvin olla, että nyt elätte kriisin HUIPPUA, ette sen alkua. Mies on kaaoksessa, kun vaimo pitää häntä tavallaan "statistina" omassa perheessä. Mies ei osaa auttaa ja toimia, kun lapsi itkee. Jnejne. Rassaa se unen puutekin miestä, jonka pitäisi jaksaa olla töissä ja elättää perhettä. Olennaista on, että mies pitää saada rehellisesti tunnustamaan virheensä ja hakemaan apua. Väkivaltaisuudesta VOI PARANTUA! Mutta sen virheen tajuamisessa on hyvä ajatus tuo, että ap menet hetkeksi omaan kotiisi. Miehen on pakko pysähtyä ajattelemaan. Ja kannattaa edellyttää, että mies pyytää anteeksi ILMAN mitään "mutta kun"-jatkoselityksiä. Hänen käytöksensä ei ole mitenkään puolusteltavissa, vaikka selitettävissä onkin. Eli on ymmärrettävää, että hän on väsynyt ja toimii lyhytpinnaisesti sen takia - mutta hyväksyttävää ja ok se ei tietenkään silti ole! Ja sinuna vaatisin, että mies hakee apua. On mm. Lyömätön linja, jonne mies voisi ensiaskeleena soittaa ja kysyä, mistä saa apua. Aggressionhallinta on asia, jota voi opetella!
Ei tämä ollut pariskunnan esikoinen!
Oli pakko kertoa, kun äänestä arvasi että kaikki ei oo kunnossa. Menen lasten kanssa tänään vanhemmilleni ainakin joksikin aikaa. Kiitos teille. ap
Voi kun tämä päättyisi hyvin, parhaiten sinun ja lapsen kannalta... Voimia!
Hyvä, että lähdet vanhemmillesi.
Ota kuitenkin yhteyttä johonkin turvakotiin tms. Tarvitset tukea ja apua.
Seuraavaksi mies on sitten ihana. Hän tuo sinulle lahjan ja pyytää anteeksi ja lepyttelee ja on ihana lapsille ja lupaa muuttua.
Jos uskot ja palaat kotiin, seuraava pahoinpitely on kovempi kuin koskaan ennen. Ja kuinka sinä sitten enää uskaltaisit lähteä?
Nyt pysy lujana nainen, suojele lapsiasi!
t. eräs itsekin väkivaltaisessa lapsuudenkodissa kasvanut
Ei se niin mene, että automaattisesti tuo vain pahenee ja "tulet ruumisarkussa". Kyllä se mies voi ottaa opikseenkin. Tosin tuo "lähti töihin normaalisti" ei lupaa kauhean hyvää. Koettakaa nyt tajuta, että vauva-aika on todella raju elämänmuutos MYÖS MIEHELLE ja ETENKIN miehelle. Nainen ehtii sopeutua lapsen tuloon jo raskausaikana, mutta usein miehille se on vielä siinä vaiheessa ihan hurjan epäkonkreettista. Joten voi hyvin olla, että nyt elätte kriisin HUIPPUA, ette sen alkua. Mies on kaaoksessa, kun vaimo pitää häntä tavallaan "statistina" omassa perheessä. Mies ei osaa auttaa ja toimia, kun lapsi itkee. Jnejne. Rassaa se unen puutekin miestä, jonka pitäisi jaksaa olla töissä ja elättää perhettä. Olennaista on, että mies pitää saada rehellisesti tunnustamaan virheensä ja hakemaan apua. Väkivaltaisuudesta VOI PARANTUA! Mutta sen virheen tajuamisessa on hyvä ajatus tuo, että ap menet hetkeksi omaan kotiisi. Miehen on pakko pysähtyä ajattelemaan. Ja kannattaa edellyttää, että mies pyytää anteeksi ILMAN mitään "mutta kun"-jatkoselityksiä. Hänen käytöksensä ei ole mitenkään puolusteltavissa, vaikka selitettävissä onkin. Eli on ymmärrettävää, että hän on väsynyt ja toimii lyhytpinnaisesti sen takia - mutta hyväksyttävää ja ok se ei tietenkään silti ole! Ja sinuna vaatisin, että mies hakee apua. On mm. Lyömätön linja, jonne mies voisi ensiaskeleena soittaa ja kysyä, mistä saa apua. Aggressionhallinta on asia, jota voi opetella!
Ei tämä ollut pariskunnan esikoinen!
Myönnän, en huomannut, että kyse oli toisesta lapsesta. Vastaukset kannattaisi aina allekirjoittaa vaikka "ap":llä.
Mutta hei. On se toinenkin lapsi elämänmuutos. Ja vauva voi valvottaa, vaikka olisi ännännes.
Sanon siis yhä: tuo tilanne voi olla kriisin huipennus, ei sen alku.
-18-
olis se hetki.
Luuletko, että toi käytös loppuu? Ei. Se pahenee vaan, usko pois. Lapsesi ansaitsee turvallisen kodin ja sinä myös.