Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, milloin pitää lähteä jos mies on väkivaltainen?
09.11.2010 |
Mies ei ole ikinä lyönyt, mutta on aiemmin mm. tönäissyt minut kumoon, niin että sormi vääntyi pahasti. En saa sitä vieläkään suoraksi, vaan se on koko ajan vähän koukussa. Kerran on myös puristanut ranteista niin, että niihin jäi mustelmat.
Viime yö oli aika paha - yritin rauhoittaa vauvaa ja mies tuli siihen huutamaan. Huusin takaisin, että mene pois, josta mies suuttui ja tarttui molemmilla käsillä suusta ja niskasta kiinni ja puristi kovaa. Haukkui vielä sekopääksi. Koko ajan minulla oli vauva sylissäni. Aamulla mies ei puhunut mitään, lähti vaan töihin normaalisti.
Tämä on ainut paikka, jossa voin puhua näistä, koska kukaan ystävistäni ei varmaan uskoisi. Toivoisin, että mies pyytäisi edes anteeksi.
Kommentit (43)
että ymmärrän miehen käytöksen väkivaltaiseksi (kiitos mm. teidän vastauksillenne) ja seuraavasta kerrasta on parisuhde poikki. Tärkeää on myös se, että miehen vanhemmat tietävät missä mennään. Se on jotenkin hajottanut miehen ympäriltä sen kuplan, jossa hän luuli että voi tehdä mitä tahansa ilman seurauksia. Nyt hän tietää, että ihmiset tietävät. ap
Se on surullista, mutta valitettavasti totta että HARVOIN väkivaltaisuudesta 'parannutaa', VARSINKAAN ilman apua. Miun suhteessa alkoi toi käytös samanlailla. Ensin vaan sanallista haukkumista ja uhkailua, sitten tönimistä, sitten hiukista repimistä kunnes kuristi ja löi. Lopulta jo löi nyrkein, potki maassa makaavaa ja hakkasi päätä maahan. Eli asteittain juuri paheni. Olin tyhmä enkä heti lähtenyt, vaan uskoin että mies muuttuu, niinkuin hän niin monesti lupasi. Häneltäkin oli turha odottaa anteeksipyyntöä vilpittömästi. Ja hänen näkemyksensä oli usein se että 'riitaan tarvitaan kaksi', eli hän oikeutti väkivaltaisuuden sillä että minäkin olin osallinen riitaan (itse en ollut väkivaltainen koskaan). Jälkeenpäin vaan harmittaa etten heti lähtenyt vaan annoin tuon suhteen repiä itseni kappaleiksi niin fyysisesti kuin erityisesti henkisestikin. Toivon että sinulla on voimia. Meillä ei onneksi ollut lapsia. On todella vaarallista että mies käy sinuun käsiksi kun sinulla on vauva sylissä! LÄHDE!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut erään suomalaisen näyttelijän sanovan menneestä avioliitostaan jota varjosti miehen alkoholin käyttö ja ilmeisesti väkivaltaisuus; "on parempi pelastaa kaksi, kuin menettää kaikki kolme"
Se on surullista, mutta valitettavasti totta että HARVOIN väkivaltaisuudesta 'parannutaa', VARSINKAAN ilman apua. Miun suhteessa alkoi toi käytös samanlailla. Ensin vaan sanallista haukkumista ja uhkailua, sitten tönimistä, sitten hiukista repimistä kunnes kuristi ja löi. Lopulta jo löi nyrkein, potki maassa makaavaa ja hakkasi päätä maahan. Eli asteittain juuri paheni. Olin tyhmä enkä heti lähtenyt, vaan uskoin että mies muuttuu, niinkuin hän niin monesti lupasi. Häneltäkin oli turha odottaa anteeksipyyntöä vilpittömästi. Ja hänen näkemyksensä oli usein se että 'riitaan tarvitaan kaksi', eli hän oikeutti väkivaltaisuuden sillä että minäkin olin osallinen riitaan (itse en ollut väkivaltainen koskaan). Jälkeenpäin vaan harmittaa etten heti lähtenyt vaan annoin tuon suhteen repiä itseni kappaleiksi niin fyysisesti kuin erityisesti henkisestikin. Toivon että sinulla on voimia. Meillä ei onneksi ollut lapsia. On todella vaarallista että mies käy sinuun käsiksi kun sinulla on vauva sylissä! LÄHDE!!!