Mistä tietää, milloin pitää lähteä jos mies on väkivaltainen?

kun ahistaa. Juu

ai että aina kun perheeseen syntyy lapsi, saa ukko vähän töniä muijaa, kun ahistaa. Juu

Kuten täysin selvästi kirjoitin, mikään ei tee lyömisestä hyväksyttävää.

SILTI sillä on joku syy, selittävä tekijä. Vaikka se ei teekään asiasta ok:ta.

Miehet muuten eivät lyödessäänkään ole "hirviöitä". He tekevät hirveitä tekoja, mutta hirviöitä he eivät tietenkään ole. Ja lyömisestä voi parantua, jos miehellä on siihen aitoa tahtoa. Kaikilla ei ole.

PS: jos joku tuore äiti kirjoittaa täällä ravistaneensa itkevää vauvaa, aika harva sanoo oikopäätä, että häneltä pitää lapsi ottaa heti huostaan, koska hän on hirviö. Miksi siinä harjoitetaan empatiaa ja kehotetaan sentään ensisijaisesti hakemaan apua? Olette aika kaksinaismoralistisia, tiedättekös...

-18-

kumpaakaan lapsistasi vielä (sanoin tai elein)? Vai oletko sinä aina se kohde?

ai että aina kun perheeseen syntyy lapsi, saa ukko vähän töniä muijaa, kun ahistaa. Juu

Kuten täysin selvästi kirjoitin, mikään ei tee lyömisestä hyväksyttävää.

SILTI sillä on joku syy, selittävä tekijä. Vaikka se ei teekään asiasta ok:ta.

Miehet muuten eivät lyödessäänkään ole "hirviöitä". He tekevät hirveitä tekoja, mutta hirviöitä he eivät tietenkään ole. Ja lyömisestä voi parantua, jos miehellä on siihen aitoa tahtoa. Kaikilla ei ole.

PS: jos joku tuore äiti kirjoittaa täällä ravistaneensa itkevää vauvaa, aika harva sanoo oikopäätä, että häneltä pitää lapsi ottaa heti huostaan, koska hän on hirviö. Miksi siinä harjoitetaan empatiaa ja kehotetaan sentään ensisijaisesti hakemaan apua? Olette aika kaksinaismoralistisia, tiedättekös...

-18-

Totta, ei mies ole hirviö, vaan käyttääkin väkivaltaa. Ja totta, mies voi parantua väkivaltaisesta käytöksestään.

Mutta....pelkkä anteeksipyyntö ei riitä,tilanteessa, jossa väkivallanuhka on mitä ilmeisemmin ollut jo kauan mukana.

On tdella hyvä, että ap lähti kotoaan pois ja toivottavasti lähtee hakemaan apua itselleen ja aloittaa lapsenta kanssa uuden elämän. JOS miehestä on muuttamaan käytöstään, niin mikä siinä, että parisuhde jatkuu.

Silti minusta on aika vastuutonta antaa täällä neuvoja väkivaltaa kokeneelle, että kannattaa vielä yrittää, jos mies vaan anteeksi pyytää. Siinä kun on vaan sellainen juttu, että nämä pahoinpitelijät voivat vaikka kuinka kauniisti pyytää anteeksi ja katua tekojaan, mutta seuraavan vihapiikin kohdalla taas ovat kurkussa kiinni.

Ensin siis oikeita tekoja mieheltä (ongelman myöntäminen ja avun hakemin ihan ensiksi ja vasta sitten mietitään, voiko yhdessä jatkaa, eikö?

Verauksesi itkevän lapsen ravisteluun oli aika ontuva. Jos joku tulee sellaisen teon tänne tunnutamaan, hän varmasti katuu ja on järkyttynyt teostaan. Silloin hän tarvitsee apua, ihan kuin väkivaltainen mieskin. Ei ole useinkaan vauvan paras, että se huostaanotetaan väyneeltä äidiltään, vaai vauvankin eut on, että äiti hakee apua.

Tässä tapauksessa pahoinpitelija ei välttämättä edes kadu tekoaan tai saattaa jopa laittaa sen vaimon syyksi. Silloin on naisen tehdävä suojella lapsiaan ja itseään ja lähteä. Miehen tehtävä on ymmärtää tekonsa ja hakea apua itselleen, aivan kuten vauvaansa ravisteleva äiti jo tekee, kun kirjoittaa tänne palstalle, eikö?

Lähde jo, mitä edes täällä kyselet? Ennenkuin on liian myöhäistä sinulle ja vauvalle. Pakkaa kamat kassiin ja lähde vaikka sukulaisiin miehen ollessa poissa kotoa!

Ja sinuna vaatisin, että mies hakee apua. On mm. Lyömätön linja, jonne mies voisi ensiaskeleena soittaa ja kysyä, mistä saa apua. Aggressionhallinta on asia, jota voi opetella!

Luehan nyt uudelleen - hitaasti ja ajatuksella - kirjoitukseni, jota kommentoit. Nimenomaan minä en sanonut, että anteeksipyyntö riittää. Anteeksi on helppo sanoa, mutta aitoon katumukseen liittyy se, ettei sitten samalla rivien välistä viestitetä, että toinen on kuitenkin ainakin osasyyllinen lyömiseen.

JA siitä lyömisestä pitää aidosti pyrkiä pääsemään eroon.

-18-

Lähde jo, mitä edes täällä kyselet? Ennenkuin on liian myöhäistä sinulle ja vauvalle. Pakkaa kamat kassiin ja lähde vaikka sukulaisiin miehen ollessa poissa kotoa!

Voisko vähän lukea vastauksiakin. Ap:han jo sanoi, että lähtee tänään koti-kotiinsa.

Verauksesi itkevän lapsen ravisteluun oli aika ontuva. Jos joku tulee sellaisen teon tänne tunnutamaan, hän varmasti katuu ja on järkyttynyt teostaan.

------------

Tässä tapauksessa pahoinpitelija ei välttämättä edes kadu tekoaan tai saattaa jopa laittaa sen vaimon syyksi. Silloin on naisen tehdävä suojella lapsiaan ja itseään ja lähteä. Miehen tehtävä on ymmärtää tekonsa ja hakea apua itselleen, aivan kuten vauvaansa ravisteleva äiti jo tekee, kun kirjoittaa tänne palstalle, eikö?

Varsinaisesti tänne kirjoitteleminen EI kyllä ole mitään avun hakemista. Se voi olla jopa keino paeta avun hakemista, kun kirjoittamalla voi "puhdistaa" pahan olon ja syyllisyyden itsestään.

Ja ap:n miehestä emme tiedä muuta, kuin että hän lähti aamulla töihin sanomatta mitään. Katumuksen astetta emme tiedä.

Kuten sanoin - luehan kunnolla - minusta on hyvä, että ap menee vanhemmillee ainakin joksikin aikaa. Miehelle jää aikaa miettiä asioita ja aloittaa sitä uutta elämää - jos tahtoa riittää.

-18-

mutta edelleen tekstisi luettuani saan käsityksen, että sinusta yhdessäelämistä voi jatkaa kunhan mies pyytää aidosti anteeksi ja katuu. katumuksen asteella ei mielestäni ole kovin suurta merkitystä. Monet parisuhdehelvetit jatkuvat pitkään juuri siksi, että mies osaa katua, madella maassa ja kärsiä sopivan paljon, jotta vaimo taas heltyy.



Sanot, että on hyvä lähteä vanhemmille ja mies saa miettiä asioita. Olen samaa mieltä. Mutta olen myös sitä mieltä, että kotiin ei kannata palata, ennenkuin mies oikeasti hakee apua, ei vain lupaa hakea sitä.



Minä sain ap:n tekstistä sen käsityksen, että tällainen väkivallalla uhkailu ja myös väkivalta on ollut jo pidemmän aikaa kuvioissa. Siksi en todellakaan suosittele, että ap palaa takaisin kotiin hetken vierailun jälkeen. Minusta väkivalta on ap:n kertomuksen mukaan mennyt jo sen rajan yli, että jo seuraavaksi voi tapahtua todella hirveitä.



Onhan tietysti totta, että näistä lyhyistä teksteistä saa jokainen meistä hieman erilaisen käsityksen. Tuntuu, että minä otan tuon väkivallan hieman vakavammin kuin sinä. Minusta neuvotteluihin ei ole varaa. Minusta miehelle saa selväksi asian vain lähtemällä kokonaan pois ja aloittamalla elämänsä uudestaan lasten kanssa, ilman miestä. Vasta JOS mies pystyy hakemaan itselleen apua ja JOS hän pystyy muuttumaan, voi perheenä elämistä harkita uudelleen.



Ap.n kannattaa siis rohkaista mielensä ja repäistä irti. Vain ja ainoastaan sillä hän voi saada turvallisen parisuhteen, joko tämän saman miehen kanssa tai sitten jonkun toisen kanssa. Luottamus on rikottu niin pahasti, että sen takaisin saaminen vaatii aikaa ja paljon tekoja.

lisää vettä myllyyn vaan niin tämäkin keskustelu näyttää yhtä hyvältä kuin moni muu pätkä täällä.



Eiköhän asia tullut jo selväksi. Asianomainen on menossa vanhempiensa luokse ja näin ollen ottanut ensi-askeleen paremman elämän suuntaan.

Annetaan hänelle rauha ja lopetetaan tämä toisten kommenttien syyllistäminen, ei se ainakaan paranna kenenkään oloa.



-Mies vaan-

Lähtisit jo...

ja lähteä tästä suhteesta. Mies on kyllä muutenkin jotenkin tunnekylmä - ei reagoi tiettyihin asioihin niinkuin normaalilta ihmiseltä voisi odottaa. Minun itkuni esim. ärsyttää häntä suunnattomasti, vaikka itkisin jonkun asian takia mikä ei liity mieheeni millään tavalla.

Meillä on siis kaksi lasta ja tuntuu, että vuosien varrella miehen aggressio on vain pahentunut. Eniten mies harrastaa tavaroiden heittelyä/potkimista ja sitä, että lähestyy minua uhkaavasti nyrkki pystyssä. Koskaan ei ole tosiaan lyönyt, luojan kiitos. Mutta kaikki muu alkaa olla jo minulle liikaa.

Tämä on varmaan typerää, mutta olen ajatellut että lähden sitten kun palaan töihin (olen nyt hoitovapaalla). Silloin taloudellinen tilanteeni olisi parempi ja olisi helpompi järjestellä asioita. En tiedä. Olen niin rikki ja itken vain. Menin naimisiin rakkaudesta ja uskoin aidosti, että mieheni on hyvä ihminen. Mitä sille on tapahtunut? Kuka se on? Tuota nykyistä ihmistä en enää tunne. ap

Ymmärrettävää, että mietit tilannetta kokonaisvaltaisesti. Nyt sinun ei kuitenkaan pidä kerralla ajatella asioita pitemmälle. Sinun pitää sen sijaan toimia.

Lähdet heti. Pakkaa kaikki pakollinen mukaasi. Onko sinulla jotain luotettavaa ystävää tai voitko uskoutua vanhemmillesi tai sisaruksillesi. Nyt ehkä sisarus olisi hyvä apu. Jos itselläsi tuntuu olevan liikaa ajateltavaa ja olet vielä hieman shokissa, niin pyydä jotakin läheistäsi auttamaan käytännön asioissa. Tilapäisesti pääset varmasti läheisellesi asumaan. Aloita välittömästi asunnon etsiminen, selvitä mihin asumistukiin olet oikeutettu.

Älä mieti häpeää. Maailmassa tapahtuu järjesttömiä asioita. Miehesi käytös on yksi tällainen järjettömyyden ilmentymä. Sille voi löytyä miljoona selitystä, mutta sinun tehtäväsi ei ole etsiä niitä juuri nyt. Eikä ehkä koskaan.

Kun olet saanut itsesi pihalle asunnosta ja olet turvallisessa paikassa (huom pyydä läheiseltäsi rauhaa selvittää asioita käytännössä). Jos et itse halua tuoda tunteitasi esille, pyydä, että sinua ei stressata tunnepitoisilla asioilla nyt. Järki on se mitä sinä tarvitset nyt, että voit toimia lapsesi ja itsesi kannalta oikein.

jos sinä olisitkin ollut se, jonka pinna paloi.. Jättäisitkö miehen ja lapset suosiolla vai hakeutuisitko mieluummin terapian? Jokainen tekee virheitä, tämä ei ole se paikka, jossa saat tuohon oikeaa apua.



Eikä se elämä aina helpotu yksinhuoltajaksi ryhtymällä.

lisää vettä myllyyn vaan niin tämäkin keskustelu näyttää yhtä hyvältä kuin moni muu pätkä täällä.

Eiköhän asia tullut jo selväksi. Asianomainen on menossa vanhempiensa luokse ja näin ollen ottanut ensi-askeleen paremman elämän suuntaan.

Annetaan hänelle rauha ja lopetetaan tämä toisten kommenttien syyllistäminen, ei se ainakaan paranna kenenkään oloa.

-Mies vaan-

Missä syyllistetään toisten kommetteja? Eikä asiasta voi keskutella ja tarkentaa omaa kantaansa? Väkivalta on monen muunkin naisen elämässä valitettavan tuttu asia ja tämä on kuitenkin keskustelupalsta. Enkä ymmärrä miksi ap:lle "pitäisi antaa rauha". Hän itse kirjoitti tänne palstalle ja halusi neuvoja. Mielestäni mikään kommetti täällä ei ole ollut negatiivinen ap:n kannalta, vaan jokaisesta kommentista hän voi saada apua omaan pohdintaansa, mitä tilanteessaan tekee.

Mutta tosiaan, onneksi ap on mennyt vanhemmilleen ja näin aloittanut prosessin, joka ei varmaa tule olemaan helppoa hänelle. Tsemppiä!

Mutta itsekin vastaava kokeneena sanon, että ei se ole mustavalkoista. Mun mieheni säikähti kunnolla ja haki apua. Eikä ole 15 vuoteen koskenut minuun pikkurillilläkään väkivaltamielessä.



Joskus saattaa vieläkin huutaa kovasti ja paiskoa ovia. Mutta nyt jo voin luottaa siihen, ettei töni tai lyö.

mutta edelleen tekstisi luettuani saan käsityksen, että sinusta yhdessäelämistä voi jatkaa kunhan mies pyytää aidosti anteeksi ja katuu. katumuksen asteella ei mielestäni ole kovin suurta merkitystä. Monet parisuhdehelvetit jatkuvat pitkään juuri siksi, että mies osaa katua, madella maassa ja kärsiä sopivan paljon, jotta vaimo taas heltyy. Sanot, että on hyvä lähteä vanhemmille ja mies saa miettiä asioita. Olen samaa mieltä. Mutta olen myös sitä mieltä, että kotiin ei kannata palata, ennenkuin mies oikeasti hakee apua, ei vain lupaa hakea sitä. Minä sain ap:n tekstistä sen käsityksen, että tällainen väkivallalla uhkailu ja myös väkivalta on ollut jo pidemmän aikaa kuvioissa. Siksi en todellakaan suosittele, että ap palaa takaisin kotiin hetken vierailun jälkeen. Minusta väkivalta on ap:n kertomuksen mukaan mennyt jo sen rajan yli, että jo seuraavaksi voi tapahtua todella hirveitä. Onhan tietysti totta, että näistä lyhyistä teksteistä saa jokainen meistä hieman erilaisen käsityksen. Tuntuu, että minä otan tuon väkivallan hieman vakavammin kuin sinä. Minusta neuvotteluihin ei ole varaa. Minusta miehelle saa selväksi asian vain lähtemällä kokonaan pois ja aloittamalla elämänsä uudestaan lasten kanssa, ilman miestä. Vasta JOS mies pystyy hakemaan itselleen apua ja JOS hän pystyy muuttumaan, voi perheenä elämistä harkita uudelleen. Ap.n kannattaa siis rohkaista mielensä ja repäistä irti. Vain ja ainoastaan sillä hän voi saada turvallisen parisuhteen, joko tämän saman miehen kanssa tai sitten jonkun toisen kanssa. Luottamus on rikottu niin pahasti, että sen takaisin saaminen vaatii aikaa ja paljon tekoja.

Sanoin aivan selvästi, että edellytys on AITO katumus JA halu muuttua ja hakea apua.

Turhaan intät. Ihan selvästi tuon sanoin. Olemme varmasti samaa mieltä, että apua kannattaa hakea ja siitä on miehelle hyötyä - jos ei tätä liittoa enää voi pelastaa niin tulevassa elämässä myös!

-18-

jos sinä olisitkin ollut se, jonka pinna paloi.. Jättäisitkö miehen ja lapset suosiolla vai hakeutuisitko mieluummin terapian? Jokainen tekee virheitä, tämä ei ole se paikka, jossa saat tuohon oikeaa apua.

Eikä se elämä aina helpotu yksinhuoltajaksi ryhtymällä.

vaan ilmeisen jatkuvasta ja pahentuvasta välivallasta. Jokainen tekee virheitä, mutta näin vakavan "virheen" pitäisi pystyä korjaamaan, jos perheenisänä haluaa jatkaa. Tämä ei ehkä ole oikea paikka hakea apua, mutta kuitenkin tämäkin palsta voi olla apuna omien ajatusten selkeyttämisessä.

Tässä tilanteessa olen sitä mieltä, että elämä paranee yksinhuoltajaksi ryhtymällä. Ihmettelen tuollaista pelottelua!

mutta edelleen tekstisi luettuani saan käsityksen, että sinusta yhdessäelämistä voi jatkaa kunhan mies pyytää aidosti anteeksi ja katuu. katumuksen asteella ei mielestäni ole kovin suurta merkitystä. Monet parisuhdehelvetit jatkuvat pitkään juuri siksi, että mies osaa katua, madella maassa ja kärsiä sopivan paljon, jotta vaimo taas heltyy. Sanot, että on hyvä lähteä vanhemmille ja mies saa miettiä asioita. Olen samaa mieltä. Mutta olen myös sitä mieltä, että kotiin ei kannata palata, ennenkuin mies oikeasti hakee apua, ei vain lupaa hakea sitä. Minä sain ap:n tekstistä sen käsityksen, että tällainen väkivallalla uhkailu ja myös väkivalta on ollut jo pidemmän aikaa kuvioissa. Siksi en todellakaan suosittele, että ap palaa takaisin kotiin hetken vierailun jälkeen. Minusta väkivalta on ap:n kertomuksen mukaan mennyt jo sen rajan yli, että jo seuraavaksi voi tapahtua todella hirveitä. Onhan tietysti totta, että näistä lyhyistä teksteistä saa jokainen meistä hieman erilaisen käsityksen. Tuntuu, että minä otan tuon väkivallan hieman vakavammin kuin sinä. Minusta neuvotteluihin ei ole varaa. Minusta miehelle saa selväksi asian vain lähtemällä kokonaan pois ja aloittamalla elämänsä uudestaan lasten kanssa, ilman miestä. Vasta JOS mies pystyy hakemaan itselleen apua ja JOS hän pystyy muuttumaan, voi perheenä elämistä harkita uudelleen. Ap.n kannattaa siis rohkaista mielensä ja repäistä irti. Vain ja ainoastaan sillä hän voi saada turvallisen parisuhteen, joko tämän saman miehen kanssa tai sitten jonkun toisen kanssa. Luottamus on rikottu niin pahasti, että sen takaisin saaminen vaatii aikaa ja paljon tekoja.

Sanoin aivan selvästi, että edellytys on AITO katumus JA halu muuttua ja hakea apua.

Turhaan intät. Ihan selvästi tuon sanoin. Olemme varmasti samaa mieltä, että apua kannattaa hakea ja siitä on miehelle hyötyä - jos ei tätä liittoa enää voi pelastaa niin tulevassa elämässä myös!

-18-

jos sinä olisitkin ollut se, jonka pinna paloi.. Jättäisitkö miehen ja lapset suosiolla vai hakeutuisitko mieluummin terapian? Jokainen tekee virheitä, tämä ei ole se paikka, jossa saat tuohon oikeaa apua. Eikä se elämä aina helpotu yksinhuoltajaksi ryhtymällä.

vaan ilmeisen jatkuvasta ja pahentuvasta välivallasta. Jokainen tekee virheitä, mutta näin vakavan "virheen" pitäisi pystyä korjaamaan, jos perheenisänä haluaa jatkaa. Tämä ei ehkä ole oikea paikka hakea apua, mutta kuitenkin tämäkin palsta voi olla apuna omien ajatusten selkeyttämisessä. Tässä tilanteessa olen sitä mieltä, että elämä paranee yksinhuoltajaksi ryhtymällä. Ihmettelen tuollaista pelottelua!

kun kirjoitellaan mm. että joko ap lähtee heti vauvansa kanssa tai lähtee muuten ruumisarkussa...

Minusta tuo kirjoitus oli aika järkevä. Kannattaa aina muistaa - kun kommentoi tunnepitoisia asioita - että sukupuolen takia olemme taipuvaisia olemaan vaimon puolella. Se on ihan luonnollista, mutta se saattaa vaikuttaa siihen, millaisia neuvoja me annamme.

Olen edelleen vankasti sitä mieltä, että nyt on aikalisän paikka ja kannattaa katsoa tarkkaan, miten mies reagoi ja mihin on valmis ryhtymään.

JA vasta sitten päättää, onko avioeron paikka. Se voi olla hyvinkin oikea päätös, mutta sitä ei kannata päättää tänään, vielä.

-18-

Tultiin lasten kanssa tänään takaisin kotiin. Onpa ollut aika mielenkiintoinen viikko, tunteet vaihdelleet laidasta laitaan. Kun mies tajusi, että lähdin vanhempieni luo, hän alkoi lähetellä inhottavia tekstiviestejä, missä uhkasi isolla huoltajuusriidalla. Kielsi myös, että olisi ollut väkivaltainen. Miehen mielestä hän vain piti minusta kiinni(?!). Käänteentekevä juttu oli se, kun laitoin miehen äidille viestiä, että "x:lla on varmaan jotain kerrottavaa". Ajattelin, että mieheni olisi hyvä puhua jonkun kanssa ja kertoo sitten sen mitä haluaa kertoa. Sen jälkeen kun mies oli jutellut äitinsä kanssa, hän muuttui taas omaksi itsekseen. Rauhoittui ja pystyi taas keskustelemaan asiallisesti.



Jatkosta en tiedä, mutta katsellaan tätä yhteiselämää nyt päivä kerrallaan. Toiste en väkivaltaista käytöstä mieheltä hyväksy. Jotain kertoo sekin, että mies kysyi tänään surkeana "Missä aiotte viettää isänpäivän?" Se oli vain tavallinen kysymys, mutta osoittaa että jotain katumusta miehellä liikkuu päässä. ap