Lapsi aina tyytymätön saamiinsa lahjoihin, kurjaa

Kiva kortti riittää.

tällainen kirja

http://kauppa.akuankka.fi/PublishedService?file=page&pageID=20&

kim possible

näyttäis olevan aikamoisessa tarjouksessakin vielä.

Näissä kirjoissa valitaan esim. vastustaja ja siirrytään eri kohtaan sen mukaan, ja mahdollisia lopputuloksia on useita.

Olisiko sellainen hyvä siirtymä pelimaailmasta kirjoihin..

Ehkä sitten pitäisi tehdä niin... Raha menee sitten varmaan karkkiin tai johonkin pokemonkortteihin.



Pojan vanhemmat ei juurikaan osta hänelle kalliita lahjoja. Pelikonsolinkin hankkivat, koska isä halusi sellaisen - no, halusi poikakin, mutta tuskin olisivat ostaneet, jos isä ei olisi myös sellaista hinkunut.



Isä ja poika eivät kuitenkaan pelaa yhdessä. Tuntuu, että isästä lapsi on tiellä, jos hän itse pelaa.



Siskonpoika ollut aina kalliiden tavaroiden perään. Jo 5-vuotiaana totesi minulle, että elämässä olisi tärkeää olla paljon rahaa, että voisi ostella kaikenlaista.

Meillä on kanssa vastaavanlainen sukulaispoika, 4 -8- vuotiaana hänellä oli kausi, jolloin mikään ei kelvannut, synttärilahjat oli laimeasti ihan ok tai plääh nurkkaan, kaikki oli tyhmää, ei edes tervehtinyt vieraita saati puhunut heille mitään, vieraat olivat tyhmiä, vanhemmatkaan eivät saaneet kiitosta pojasta puristettua. Ei ollu kiva fiilis, ja vanhemmat oli noloja ja vieraat vaivaantuneita pojan käytöksestä.



Nyt poika on 10-vuotiaana kasvanut henkisesti todella paljon tuosta eteenpäin ja ihan eri meininkiä kuin vielä pari vuotta sitten. On jo ihan mukava poika, juttelee ja kiittää.



Mutta tiedän kyllä ettei fiiliksesi ole nyt kiva, enkä osaa neuvoa mitä sinä voisit tehdä nyt tähän tilanteeseen. Lahjasi ovat olleet tosi kivoja ja olet toiminut oikein, vika on ollut selkeästi vastaanottajan päässä. Ehkä hankit halvempia lahjoja, turhaan nyt tuhlaat rahaa kalliisiin lahjoihin kun mikään ei kelpaa.

hemmotellulle pikku paskiaiselle.

saisi itse valita lahjansa... vaikka sinne pelikauppaan?

hemmotellulle pikku paskiaiselle.

Meidän teini on tällainen märinä-iita ja hapan kuin sitruuna. Niinpä lähipiirissä päätimme ennen viime joulua, että kun kerran neidille ei kelpaa mikään vaan viskoo kaiken seinille ja kiukuttelee jokaisesta lahjasta ja päälle vielä haukkuu lahjan antajan, jääköön kokonaan ilman.

Päätös oli raaka ja sitä mietittiin pitkään lähipiirin kanssa ja lopulta päätettiin toteuttaa. Se täytyy kyllä myöntää, että kirpaisi sydämestä lahjoja jaettiin ja onneks sitten mummonsa otti tyttöä kädestä ja selitti, että tilanne on tämä emmekä enää uskaltaneet hankkia mitään lahjoja koska hän ei niitä hyväksy. Tyttö vietti joulun huoneessaan itkien ja parkuen. Tapaninpäivänä tuli sitten ihmisten ilmoille ja pyysi anteeksi käytöstään. Siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi yhteisesti hankittu paketti tytölle ja voi sitä riemua, ehkä joskus 8-vuotiaana on neiti hapannaaman silmissä loistanut samanlainen ilo.

Maaliskuussa neidin syntymäpäivänä oli ihan toisenlainen meininki. Jospa olisi nyt lopulta tajunnut että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Jos haluaa nähdä onnellisen ja tyytyväisen ilmeen, on ostettava lapselle sitä mitä hän toivoo. Jos lapsi saa jotain mitä ei ole toivonut, hän ei pysty teeskentelemään onnellista. Lapsi voi kuitenkin kohteliaasti kiittää jos on opetettu olemaan kohtelias, mutta mitä hyvää on kiitoksessa jos kuitenkin on tuonut jotain mikä ei lasta kiinnosta.Muutenkin lelut ovat krääsää jotka eivät kestä kauaa. Pelikonsoli on kuitenkin parempi kuin joku lelukrääsä, se kestää kauan mielenkiintoisena ja sen voi myös myydä kun kyllästyy.Samoin legot.Nyt kun tiedät että hirviölegot kiinnostaa niin siinähän oiva lahja.

antaisin 20e lahjakortin s-ryhmään,polttakoon sen jos ei kelpaa.Oikeesti ärsyttää tollasen vanhemmat jotka ei puutu asiaan..meilllä ei todellakaan kukaan toivo mitään kallista kummeilta/sukulaisilta ja oon sanonu että aina kiitetään vaikka ois vanhat sukat paketissa..laitetaan sitten kirpparille jos ei käytetä=)

tästä eteenpäin aina vaan rahaa. En jaksaisi tuollaista ollenkaan. Säästäkööt itse sitten rahansa ipodeihin yms.

ja kaltaisiaan jonkun verran. Miksi lahjapaketti on niin merkityksellinen? Itse kun vien lahjoja vieraille lapsille (kummilapset, sukulaiset tms.) mua ei vois vähempää kiinnostaa onko lahja nyt varmasti tosi tärkeä ja mieluinen. Mitä sen on oikeesti väliä? Joskus onnaa, joskus ei, sellaista elämä on. Lapsi saa olla pettynyt, totta kai. Ja en nyt missään nimessä käytä niin paljon rahaa, että maailma kaatuisi siihen lahjaan...



Eikä kyse ole siitä, ettenkö välittäisi esim. kummilapsista. totta kai välitän, ovat ihania. Mutta lahjapaketit ovat sentään vaan tavaroita (eivätkä edes rahallisesti kovin arvokkaita) Toistan, ne ovat TAVAROITA. Tavaraa on maailmamme pullollaan, miksi sen merkitys on monen päässä niin paisunut?



ratkaisuksi suositan samaa kuin muutkin: Lahjaksi vaikka yhteinen uintireissu, yökylä, puuhamaa, hampparit tms.

järkyttää!



Lapsihan on selvästi peliriippuvainen! Lisäksi ehkä masentunut.



Käsitin, että hänellä on kaikkea. Isän kanssa ei pelaa toisin kuin konsolia hankittaessa ehkä oli tarkoitus. Isän mielestä lapsi tiellä?



Toki saa olla hieman pettynyt jos lahja tuntuu ihan tyhmältä. Kuitenkin pitäisi osata kiittää ja osata olla vetämättä hernettä nenään.



Harmittaa kun täällä on vastattu, että "kysy ja vie mitä toivoo, ettei pety" tms. Ei nähdä lapsen todellisia ongelmia!



Vihjaisin siskolleni, että lapselle voisi tehdä hyvää olla pitempi aika ilman pelejä ja keskittyä ulkoiluun, lukemiseen, VANHEMIPIEN KANSSA OLEMISEEN jne.



Tarvittaessa varaisin ajan perheneuvolaan! Perusteluna: Jos reissut kodin ulkopuolelle ahdistavat ja palaaminen tuntuu hyvältä, jotta pääsee pelaamaan..Huolestuttavaa.



Asialle voi kuitenkin vielä tehdä jotain! Pelitauko heti ja paljon henkistä vahvistamista.