Lapsi aina tyytymätön saamiinsa lahjoihin, kurjaa

Kasvatuksessa on vikaa. Itse tekisin niin että kun näen seuraavan kerran kyseisen nirppalapsen niin sanoisin sille, että olisi ollut kiva antaa jokin lahja, mutta kun et tähänkään asti ole tykännyt mistään. Sitten kehityskeskustelu kera vanhempien. On varmasti riesa kotonaankin.

Meidän teini on tällainen märinä-iita ja hapan kuin sitruuna. Niinpä lähipiirissä päätimme ennen viime joulua, että kun kerran neidille ei kelpaa mikään vaan viskoo kaiken seinille ja kiukuttelee jokaisesta lahjasta ja päälle vielä haukkuu lahjan antajan, jääköön kokonaan ilman.

Päätös oli raaka ja sitä mietittiin pitkään lähipiirin kanssa ja lopulta päätettiin toteuttaa. Se täytyy kyllä myöntää, että kirpaisi sydämestä lahjoja jaettiin ja onneks sitten mummonsa otti tyttöä kädestä ja selitti, että tilanne on tämä emmekä enää uskaltaneet hankkia mitään lahjoja koska hän ei niitä hyväksy. Tyttö vietti joulun huoneessaan itkien ja parkuen. Tapaninpäivänä tuli sitten ihmisten ilmoille ja pyysi anteeksi käytöstään. Siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi yhteisesti hankittu paketti tytölle ja voi sitä riemua, ehkä joskus 8-vuotiaana on neiti hapannaaman silmissä loistanut samanlainen ilo.

Maaliskuussa neidin syntymäpäivänä oli ihan toisenlainen meininki. Jospa olisi nyt lopulta tajunnut että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Onnittelut, kunpa uskaltaisin itse olla yhtä jämäkkä vanhempi vaadittaessa! :)

mieluisia lahjoja?



Katsopa peiliin ja kerro sitten, miksi ihan tahallasi kerta toisen jälkeen haluat pahoittaa lapsen mielen ostamalla jotain sellaista, mitä hän ei toivo. Siitähän tässä on kyse: lapselta kysytään toivetta ja annetaan lapsen luulla, että mieluisa lahja on tulossa ja sitten sitä ei annetakaan.



Miltä itsestäsi tuntuu vaikka äitienpäivänä, kun olet toivonut kahvia ja kakkua aamupalaksi ja perhe toteaa, että eivät ole viitsineet hankkia, kun se ei ole heidän mielestään kivaa. Sanoisitko miehelle, että paska juttu vai hymyilisitkö kiitollisena, että kyllä tämä aamulehti riittää, mitäpä tässä muuta.

hemmotellulle pikku paskiaiselle.

Meidän teini on tällainen märinä-iita ja hapan kuin sitruuna. Niinpä lähipiirissä päätimme ennen viime joulua, että kun kerran neidille ei kelpaa mikään vaan viskoo kaiken seinille ja kiukuttelee jokaisesta lahjasta ja päälle vielä haukkuu lahjan antajan, jääköön kokonaan ilman. Päätös oli raaka ja sitä mietittiin pitkään lähipiirin kanssa ja lopulta päätettiin toteuttaa. Se täytyy kyllä myöntää, että kirpaisi sydämestä lahjoja jaettiin ja onneks sitten mummonsa otti tyttöä kädestä ja selitti, että tilanne on tämä emmekä enää uskaltaneet hankkia mitään lahjoja koska hän ei niitä hyväksy. Tyttö vietti joulun huoneessaan itkien ja parkuen. Tapaninpäivänä tuli sitten ihmisten ilmoille ja pyysi anteeksi käytöstään. Siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi yhteisesti hankittu paketti tytölle ja voi sitä riemua, ehkä joskus 8-vuotiaana on neiti hapannaaman silmissä loistanut samanlainen ilo. Maaliskuussa neidin syntymäpäivänä oli ihan toisenlainen meininki. Jospa olisi nyt lopulta tajunnut että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

perhe laittoi sitten lahjaksi hankitun MP3-soittimen mukaan arkkuun.

ja kertoisin siskolleni miten kamala lapsi hänellä on. Sisko saisi sitten parhaan kykynsä mukaan selittää kersalleen miksei täti enää tuo lahjoja.



Joku totesi, ettei jotku lapset pidä tavaroista vaan elämyksistä ja se on totta, mutta 7-vuotiaalla pitäisi olla jo pettymyksensietokyky ja käytöstavat hallinnassa.

ja kertoisin siskolleni miten kamala lapsi hänellä on. Sisko saisi sitten parhaan kykynsä mukaan selittää kersalleen miksei täti enää tuo lahjoja.



Joku totesi, ettei jotku lapset pidä tavaroista vaan elämyksistä ja se on totta, mutta 7-vuotiaalla pitäisi olla jo pettymyksensietokyky ja käytöstavat hallinnassa.

no kyllä minä olen sitä mieltä, että vika on lapsen vanhemmissa eli kasvatuksessa. Kyllä tuon ikäiselle lapselle pitäisi jo opettaa ja selittää, että lahja on aina lahja ja arvokas ja siitä tulee kiittää, vaikka se ei olisikaan itselle se kaikista mieluisin. Siis opettaa myös hienotunteisuutta ja kiitollista asennetta.



Jos itse olisin kyseisen lapsen vanhempi niin jos lapsi ei muuten tuntuisi asiaa oppivan, niin sovittaisiin että seuraavalla kerralla lahja annetaankin/viedään suoraan jollekulle lapselle joka ei lahjoja muutoin saa, koska ethän sinä kuitenkaan ole tyytyväinen saamaasi lahjaan,,,.. niin turha sinulle on mitään lahjaa antaakkaan. Eiköhän lapsi rupea siitä pikkuhiljaa käsittämään, että lahjan ei kuulukkaan olla hänen toiveautomaatti.



7 v kyllä kykenee jo ymmärtämään mitkä asiat ovat hyväntavan mukaisia ja jos ei toimi hyvien tapojen mukaisesti niin vanhemman kuuluu häntä siitä oikaista, jopa rangaista, niin että esim tänään et sitten leiki konsolilla kun kerran et osannut käyttäytyä kohteliaasti lahjan saadessasi.,

Jos läheinen ei anna, niin kuka antaisi?

Kiinnostaako pieni pätkäänkään.

Annetaan suloinen pettymys.



Asetetaan lahjalle ehdot. Hymyilet tai itket ja hymyilet. Niin kuuluu näytellä orgasmikin.

tässä on tainnut käydä niin, että Ap on kysynyt lapselta lahjatoiveita, ja lapsen kertoessa niitä (konsoli jne) Ap ei ole sanonut, että ei voi ostaa niin kallista. Lapsi on jäänyt siihen uskoon, että saa jonkin noista toivomistaan lahjoista, kun kerran toiveita kysyttiin, eikä kerrottu että niitä ei voi toteuttaa.



Ei lapsi osaa teeskennellä kiitollista, jos on pettynyt, mitä hän varmaan on ollut, kun hänen on annettu ymmärtää että konsoli on tulossa (ja paketista löytyy tylsä lasten tietokirja)

En muuta, ei ole ansainnut mitään. kuvottaa tuollainen käytös, että ei vaivauduta edes kiittämään.

no kyllä minä olen sitä mieltä, että vika on lapsen vanhemmissa eli kasvatuksessa. Kyllä tuon ikäiselle lapselle pitäisi jo opettaa ja selittää, että lahja on aina lahja ja arvokas ja siitä tulee kiittää, vaikka se ei olisikaan itselle se kaikista mieluisin. Siis opettaa myös hienotunteisuutta ja kiitollista asennetta.

Jos itse olisin kyseisen lapsen vanhempi niin jos lapsi ei muuten tuntuisi asiaa oppivan, niin sovittaisiin että seuraavalla kerralla lahja annetaankin/viedään suoraan jollekulle lapselle joka ei lahjoja muutoin saa, koska ethän sinä kuitenkaan ole tyytyväinen saamaasi lahjaan,,,.. niin turha sinulle on mitään lahjaa antaakkaan. Eiköhän lapsi rupea siitä pikkuhiljaa käsittämään, että lahjan ei kuulukkaan olla hänen toiveautomaatti.

7 v kyllä kykenee jo ymmärtämään mitkä asiat ovat hyväntavan mukaisia ja jos ei toimi hyvien tapojen mukaisesti niin vanhemman kuuluu häntä siitä oikaista, jopa rangaista, niin että esim tänään et sitten leiki konsolilla kun kerran et osannut käyttäytyä kohteliaasti lahjan saadessasi.,

Varmasti katoaa kaikki aitous ja lopulta ei enää ymmärretä mistä oikeasti pidetään ja mistä ei pidetä. Aikuisten valtapelillä alistetaan lapsi, jopa huonoin lahjoin pitämään huonosta lahjasta.

En tiedä onko lapsi vielä valmis tuollaiseen. Tuo vaihe tulee vasta murrosiässä, kun pitää miellyttää muita kaveripiirin takia vaikkei itse pitäisi.

Eikä sitä minusta kannata häneltä odottaakaan. Eli jos lapsi luulee saavansa vaikkapa nyt pelikonsolin, on aika ymmärrettävää, että hänen naamansa venähtää, kun paketissa onkin kyniä ja kumeja. TOINEN asia on sitten se, että lapselle pitää opettaa, ettei lahjoja silti saa KOMMENTOIDA ääneen negatiivisesti. Ja kiittää pitää aina. Nuo asiat kuuluvat käytöstapoihin, joita ap:n oma sisko ei ilmeisesti hallitse itsekään. Eli erottaisin kaksi asiaa: tunteet ja tavat. Mitä tulee tuohon lapsille ostamisen vaikeuteen, niin siten se vaan on! Ap:nä minä joko ostaisin jatkossa lapselle lahjaksi kokemuksia - siis veisin vaikkapa elokuviin ja hampparille - TAI kysyisin suoraan lapselta, mitä hän toivoo. Ja tietenkin sanoisin jo siinä, että hei, noin kalliit lahjat saat pyytää isältäsi ja äidiltäsi, keksisitkö jotain hiukan järkevämmän hintaista (kun lapsi alkaa pelikonsoleista ja Ipodeista puhua).

kun mielensä pahoittaa siitä, että lapsi ei osaa pitää naamaansa pokkana, kun konsolin sijasta saa koulukyniä!

Eli oon samaa mieltä tuon kirjoittajan kanssa, ei sitä kiitollisuutta tartte naamasta kuultaa. Kiittää pitää silti!

jättää ilman paketteja jouluna! Jouluna ei ole sopiva aika ruveta rankaisemaan huonosti kasvatettua lasta. Eikös tuolloin keskitytä nauttimaan rauhasta ja tuottamaan toisille iloa, ainakin omalta osalta.



Ja ap:lle, älä jatkossa kysy lahjatoiveita, jos ne ovat suhteettoman suuria. Mieti mikä voisi tuntua kivalta ja on budjetin puitteissa. Jos lapsi ei pidä lahjasta, olet silti yrittänyt parhaasi. Jos ostat pienen tavaralahjan (vaikka kirjan), voit laittaa sen mukaan leffalipun. Arvokkaammat legot ja elämyslahjat sitten erikseen.

ehkä kallis, mutta tulevina jouluina halvempi. Pelit eivät maksa niin paljoa. Eikä tarvitse miettiä lahjaa. Ostaa vain pelin jota pojalla ei ole.

Raha oli rakkauden esteenä. Lapsikin tajuaa tämän.

Poika ei ole tarpeeksi rakastettava että tälle voi ostaa kalliin lahjan.



Poika tajusi arvonsa ja suree arvottomuuttaan.



Liian kallis tarkoittaa: en rakasta sinua niin paljoa.

Me tehtiin kumminlapseni äidin kanssa yksi vuosi niin että annoin hänelle lahjan jo etukäteen ja sinne mennessäni vein tytölle vain suklaata ja kortin. Tyttö tietty ihmeissään tämän vastaanotti ja kiukuttelikin lopulta.

Syy tähän oli juuri se että jokaisen antamani lahjan heitti nurkkaan koska se oli tyhmä/väärän värinen/ei kiva/jnejne. Tytöllä oli ikää kuitenkin tässä vaiheessa jo 11, mutta niin monta vuotta tätä oli jatkunut että niin minä kuin tytön äiti kyllästyttiin.

Selitin tytölle todella nätisti että kun kaikki antamani lahjat ovat olleet huonoja, en tänä vuonna ostanut mitään vaan voitaisiin vaikka yhdessä viettää aikaa. Tytto kiukutteli vielä pari tuntia mutta lopulta pyysi anteeksi josta tuli kiva olo. Tytön äiti sitten seuraavana päivänä antoi lahjani ja oli kuulemma ollut kiva (kengät ja laukku) lahja.

Nyt tytön suhtautuminen lahjoihin on kyllä hienoa, mutta aikaisemmin monen vuoden ajan meinasi kyllä hermot mennä kun kaikki lahjat oli vääränlaisia vaikka toiveita kuuntelin ja stressi lahjasta aina massiivinen.

jonka pitäis saada just tiettyä aihetta koskeva lahja, jotta oikeasti ilahtuisi lahjan avattuaan. Pettymyksen näyttäminen lahjan antajalle on kuitenkin musta todella epäkohteliasta, joten tätä on teroitettu lapselle ja nykyään alkaa jo osata. Eli aina sanotaan kiitos, eikä sanota MITÄÄN negatiivista lahjasta.



Toisaalta ymmärrän lastani, ettei ilahdu kaikesta tavarasta. Hän ei muutenkaan ole hirveästi lelujen ja tavaran perään, mutta tietysti jos on kiinnostunut vaikka lentsikoista, niin siihen liittyvät lahjat kiinnostaa. Eihän aikuisetkaan halua mitä tahansa tavaraa itselleen.



Kysyn aina itse etukäteen, että onko lahjatoiveita. On tylsää ja epäekologistakin ostaa kaupasta roinaa, jota saaja ei halua/tarvitse.

10 seriously???? riitä mihinkää ainakaa jos johonki giganttii mitä sillä 10e sieltä saa ?? ei mitään hyödylistä et edes puhelimen suojakuorta.... muuta jos on 20e niin sillä saa jo jotain esim tuo 20e vaikka vaatekauppaan kuin jonnekin giganttiin

Jos juttu on totta, niin järkyn kalliita on lahjatoivomukset ja aika kalliita noikin mitä olet vienyt. Mun mielestä 7vuotiaan pitää kyllä jo osata käyttäytyä paremmin, eli ottaisin nokkiini jos mulle sanoisi noin. Luultavasti lopettaisin lahjojen viennin kun ei kelpaa niin olkoon ilman.

Mun miehen lasten kanssa tuo juttu. En ole ostanut enää muutamaan vuoteen mitään, koska edellisen kerran ostaessani kuulin "vahingossa", miten lapsi läksytti isäänsä, miten hirveitä lahjoja hänelle aina annan. Oli kuitenkin jo melko iso ja sama juttu aina.