Uusin Perhe-lehti: "Opettaja väittää, että kiusaaja ei ymmärrä huumoria"

nyt ajatellaan vaikka aikuista, joka tulee töihin likaisissa ja haisevissa vaatteissa, ei katso ketään silmiin eikä esim. vastaa tervehdyksiin, käyttää ruokatunnit tasajalkahyppyihin, niin kyllähän häntä pidettäisiin todella outona, vaikka kukaan ei sanoisikaan mitään, mutta tuskin hän olisi kovin suosittua seuraa tai etenisi työelämässään. Ja hän saattaisi ihmetellä, että missä mättää, jos siis olisi samanlainen sosiaalinen pelisilmä kuin monilla lapsilla. Minusta tällöin voisi tosiaan miettiä, että missä ns. vika, vaikka tämä työntekijä ei kenellekään mitään pahaa tekisikään.

kiusaamiseen, mutta monet oppilaat kommentoivat omituisesti käyttäytyvää oppilasta varmasti omasta hämmästyksestä käsin, eivätkä välttämättä halua nimenomaan loukata tätä sadistisesti. Ja jotkut voi ajatella, että tämä omituinen tyyppi tekee kaiken ihan tarkoituksella. Minä joka olin lapsena omituinen, olen huomannut, että itseäni ärsyttää jotkut omituiset aikuiset, vaikka en tietenkään sano heille mitään.

eihän kukaan halua alaisekseen, työkaverikseen, tiimiinsä edellä kuvattua outoa henkilöä, hänelle ei puolleta määräaikaisuuden jatkoa, eikä kukaan tykkää, jos joutuu asiakkaille tai yhteistyökumppaneille selittelemään työkaverin outoa käytöstä...

Kuvittelen mielessäni Kontulan tulevan työpaikalleen (valmiiksi surullisena, koska tietää jo valmiiksi että päivästä tulee surkea). Kun Kontula astuu sisään ovesta, opettajakollegat ottavat nenästään kiinni ja yököttelevät "hyi vittu". Miesopettaja mulkoilee huvittuneen epäuskoisena Kontulan puketumistyyliä ja naurahtaa katsoen samalla muita, kaikki pyörittelevät ivallisesti silmiään. Kontula yrittää piristyä, hän avaa keskustelun jostakin työhön liityvästä asiasta. Kukaan ei ole kuulevinaan. Vähitellen muut siirtyvät pois Kontulan pöydästä. Kontula menee keittiöön hakemaan välitunnilla kupillisen kahvia, samassa tilassa oleva kollega kavahtaa äkkiä taaksepäin ja jäykistyy merkiksi siitä että välttelee kontaktia kaikin tavoin. Kontula lähtee takaisin luokkaan, matkalla matikanope tönäisee Kontuln seinään. Röhönauru jää kaikumaan opettjanhuoneessa Kontulan suljettua oven.

Kontula on jo saanut tottua siihen, että työkaverit eivät kutsu häntä etunimellä vaan rumaksi possuksi, haisevaksi vanhaksi tantaki tai harakaksi. Aluksi Kontula yritti sevitä huumorilla, naurahdella mukana,nyt alkaa voimat loppua.

Viimein Kontula uskaltautuu rehtorin puheille. Työkaverit ovat ilkeitä, nimittelevät ja kiusaavat. Töihintulo tuntuu aina vaan raskaammalta. "Äh, ei noitten lupsakoitten huuliveikkojen juttuja kannata niin todesta ottaa, vähän rentoa itseironiaa peliin Aino, kyllä se siitä!" "Että osaa olla pikkumainen ihminen" pulistaan opettajanhuoneessa, kun Kontula lähtee viimein väsyneenä kotiinsa.

lapsen itsensä syy? Harva lapsi valitsee itse vaatteensa. Todella ajattelematon kirjoitus, sitä mieltä olen. Ei tuollaista pitäisi perhelehden sivuilla edes julkaista.

Kuvittelen mielessäni Kontulan tulevan työpaikalleen (valmiiksi surullisena, koska tietää jo valmiiksi että päivästä tulee surkea). Kun Kontula astuu sisään ovesta, opettajakollegat ottavat nenästään kiinni ja yököttelevät "hyi vittu". Miesopettaja mulkoilee huvittuneen epäuskoisena Kontulan puketumistyyliä ja naurahtaa katsoen samalla muita, kaikki pyörittelevät ivallisesti silmiään. Kontula yrittää piristyä, hän avaa keskustelun jostakin työhön liityvästä asiasta. Kukaan ei ole kuulevinaan. Vähitellen muut siirtyvät pois Kontulan pöydästä. Kontula menee keittiöön hakemaan välitunnilla kupillisen kahvia, samassa tilassa oleva kollega kavahtaa äkkiä taaksepäin ja jäykistyy merkiksi siitä että välttelee kontaktia kaikin tavoin. Kontula lähtee takaisin luokkaan, matkalla matikanope tönäisee Kontuln seinään. Röhönauru jää kaikumaan opettjanhuoneessa Kontulan suljettua oven. Kontula on jo saanut tottua siihen, että työkaverit eivät kutsu häntä etunimellä vaan rumaksi possuksi, haisevaksi vanhaksi tantaki tai harakaksi. Aluksi Kontula yritti sevitä huumorilla, naurahdella mukana,nyt alkaa voimat loppua. Viimein Kontula uskaltautuu rehtorin puheille. Työkaverit ovat ilkeitä, nimittelevät ja kiusaavat. Töihintulo tuntuu aina vaan raskaammalta. "Äh, ei noitten lupsakoitten huuliveikkojen juttuja kannata niin todesta ottaa, vähän rentoa itseironiaa peliin Aino, kyllä se siitä!" "Että osaa olla pikkumainen ihminen" pulistaan opettajanhuoneessa, kun Kontula lähtee viimein väsyneenä kotiinsa.

Just tätä sen kiusatun lapsen (tai aikuisenkin) elämä voi pahimmillaan olla. Tuossako sitten pitäisi tosiaan repiä huumoria kommenteista??? Ihminen on aika julma eläin varsinkin laumassa.

millaisia kirjoja ko. kirjoittaja aiemmin on kirjoittanut. Tuntuu olevan aika ronskin huumorin ystävä. Sitä taustaa vasten tuo kommentti on linjassa hänen kirjallisen tuotantonsa kanssa. Ei uppoa minuun tuollainen tyyli. Olen liian herkkäsieluinen, että edes lukisin noita kirjoja.

eikös tässä ketjussa ollut puhe siitä, että EI ole kyse kiusaamisesta, vaan oppilas vain tulkitsee kaiken sillä tavalla? Minäkään en ole lukenut itse juttua, ja useimmat ovat sanoneet, että tietenkin haukkuminen ja muu selvä kiusaaminen on väärin, mutta mitä sitten jos kukaan ei yritä kiusata, ja silti joku käsittää asian väärin? Pitääkö silloin puhua vain näille, kenen on luultu kiusaavan, vai myös sille, joka tulkitsee sanat ja tilanteet väärin? Eikö jälkimmäiselle olisi apua siitä, että hänelle opetettaisiin erilainenkin tapa suhtautua asioihin (mitä esim. kognitiivisessa terapiassa tehdään)? Tuskinpa kukaan nyt puolustuleekaan mitään röhönauruja ja päälle sylkemistä..jos Kontula niin tekee, niin tässä ketjussa on todettu, että se ei tietysti ole oikein.

Kirjoittajan 52 viestistä tuli mieleeni oma murrosikäni. Asuin silloin vielä äidin ja isän luona. Isän mielestä normaali ihminen kävi saunassa kerran viikossa ja muina päivinä riitti vain kasvojen, hampaiden, kainaloiden ja ehkä jalkojen pesu. Vaatteet, myös alusvaatteet, oli isän mielestä normaalia vaihtaa kerran viikossa ja useampi vaihtaminen oli "sairasta". Jos halusin käydä esim. suihkussa keskellä viikkoa tai vaihdoin vaatteita keskellä viikkoa, sain haukut siitä, että tuhlasin vettä tarpeettomasti. Sitten olikin kiva mennä kouluun haukuttavaksi. Hikoilin todella paljon murrosiässä ja kaikki kokeilemani dödöt pettivät jossakin vaiheessa päivää.

Lapset ovat kovin riippuvaisia kodista ja vanhemmista. Isäni on aina ollut ujo ja vähän neuroottinen. Hän ei pitänyt vieraista eikä halunnut käydä kylässä. Olin varmaan lapsena aika outo. Mutta tuskin koulu olisi mahtanut asialle paljon mitään? Ehkä sitten, jos joku opettaja olisi ottanut yhteyttä vanhempiin ja kertonut, että hygieniani taso on koko luokan ongelma. Mutta sitä ei tapahtunut.

tuollaisia opettajia on-ja paljon. Välttävät hankalien tilanteitten kohtaamista ajatellessaan noin.

Kiusattu saa vielä lisäsyyllistämistä opettajan taholta. Julmaa.

Lapset ovat kovin riippuvaisia kodista ja vanhemmista. Isäni on aina ollut ujo ja vähän neuroottinen. Hän ei pitänyt vieraista eikä halunnut käydä kylässä. Olin varmaan lapsena aika outo. Mutta tuskin koulu olisi mahtanut asialle paljon mitään? Ehkä sitten, jos joku opettaja olisi ottanut yhteyttä vanhempiin ja kertonut, että hygieniani taso on koko luokan ongelma. Mutta sitä ei tapahtunut.

nimenomaan tämä olisi voinut asiaa auttaakin, eli että opettaja olisi kiinnittänyt huomiota asiaan. Vaikka kukaan oppilas ei olisi sanonut sinulle mitään, niin kyllä ne silti olisi mielessään ajatelleet, että onpa omituinen kun ei välitä vaikka haisee jne. Nyt kun opettaja ei sanonut sinulle itsellesi tai huoltajallesi mitään, ei asiassa tapahtunut mitään muutosta. Jos ope olisi sanonut mahdollisille kiusaajillesi, että jättävät sinut rauhaan, niin se olisi toki auttanut siinä, ettei sinua kiusattu, mutta se ei olisi poistanut olemassa olevaa ongelmaa ja sitä, että jotkut eivät hajusi sun muun omituisen perusteella ehkä halunneet olla kavereitasi.

kiusaamisasiat eivät niin kovin yksinkertaisia ole, ihmisten kanssa pelaaminen yleensäkään.

eikös tässä ketjussa ollut puhe siitä, että EI ole kyse kiusaamisesta, vaan oppilas vain tulkitsee kaiken sillä tavalla? Minäkään en ole lukenut itse juttua, ja useimmat ovat sanoneet, että tietenkin haukkuminen ja muu selvä kiusaaminen on väärin, mutta mitä sitten jos kukaan ei yritä kiusata, ja silti joku käsittää asian väärin? Pitääkö silloin puhua vain näille, kenen on luultu kiusaavan, vai myös sille, joka tulkitsee sanat ja tilanteet väärin? Eikö jälkimmäiselle olisi apua siitä, että hänelle opetettaisiin erilainenkin tapa suhtautua asioihin (mitä esim. kognitiivisessa terapiassa tehdään)? Tuskinpa kukaan nyt puolustuleekaan mitään röhönauruja ja päälle sylkemistä..jos Kontula niin tekee, niin tässä ketjussa on todettu, että se ei tietysti ole oikein.

"Miksei voisi miettiä myös, mitä sellaista kiusatussa on, että hän herättää siinä yhteisössä halun KIUSATA, SYSIÄ JA POTKIA."

Jos lapsi joutuu fyysisen väkivallan uhriksi, niin pitääkö siinä tosiaan miettiä että mitä vikaa kiusatussa on? Eikö se vika ole yksinomaan kiusaajan päässä? Ei minusta enää ole mitään huumoria, eikä väärinkäsitystä jos joku potkii toista. Missä se huumori oikein on? Mitä tää potkija käsitti väärin ja mitä potkituksi joutunut?

Kyllä tuo ylläoleva lause suorastaan pilkkaa koulukiusaamisen uhreja, tekee heistä syyllisiä, heissä olikin se vika. Kiusaajan oli vaan pakko kiusata kun iski niin suunnaton halu kiusata.

Voi vaan kysyä, että kuinka monta kiusaamistapausta tää Kontula on jättänyt huomioimatta tai syyllistänyt uhrin tilanteesta. On mahtanut olla kiusaajilla kivaa tän open luokassa.

tuollaisia opettajia on-ja paljon. Välttävät hankalien tilanteitten kohtaamista ajatellessaan noin. Kiusattu saa vielä lisäsyyllistämistä opettajan taholta. Julmaa.

ns. vanhan kansan opettajien heiniä. Uudet nuoret opettajat suhtautuvat yleensä kiusaamiseen asiallisesti, niinkuin esim Kiva koulu -projekti opettaa.

Kirjoittajan 52 viestistä tuli mieleeni oma murrosikäni. Asuin silloin vielä äidin ja isän luona. Isän mielestä normaali ihminen kävi saunassa kerran viikossa ja muina päivinä riitti vain kasvojen, hampaiden, kainaloiden ja ehkä jalkojen pesu. Vaatteet, myös alusvaatteet, oli isän mielestä normaalia vaihtaa kerran viikossa ja useampi vaihtaminen oli "sairasta". Jos halusin käydä esim. suihkussa keskellä viikkoa tai vaihdoin vaatteita keskellä viikkoa, sain haukut siitä, että tuhlasin vettä tarpeettomasti. Sitten olikin kiva mennä kouluun haukuttavaksi. Hikoilin todella paljon murrosiässä ja kaikki kokeilemani dödöt pettivät jossakin vaiheessa päivää. Lapset ovat kovin riippuvaisia kodista ja vanhemmista. Isäni on aina ollut ujo ja vähän neuroottinen. Hän ei pitänyt vieraista eikä halunnut käydä kylässä. Olin varmaan lapsena aika outo. Mutta tuskin koulu olisi mahtanut asialle paljon mitään? Ehkä sitten, jos joku opettaja olisi ottanut yhteyttä vanhempiin ja kertonut, että hygieniani taso on koko luokan ongelma. Mutta sitä ei tapahtunut.

Kolben ja Järvisen kirja "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". Siinä kuvaillaan juuri tuontyylisiä asioita. Ei lapsi sille tosiaan voi mitään, jos kotona on köyhää. Varmasti lapsi kärsii siitä jo ilman kiusaamistakin. Minullakin oli yläasteella vain yhdet housut ja minua kiusattiin siitä että ne olivat kuluneet. Olisiko minun pitänyt vain urheasti "kantaa tyylini"? Ei se ollut minun tyylini, mutta minulle ei annettu vaihtoehtoja.

pitäisikö miettiä, mikä siinä vaimossa on sellaista, että saa miehen tarttumaan nyrkkiin? Ehei... kyllä se väkivalta ja kiusaaminen on AINA kiusaajan ja väkivaltaan syyllistyneen vika. Ihan joka ikinen kerta! Mikään provosointi maailmassa ei oikeuta väkivaltaan eikä kiusaamiseen!

Miksei sitten kiusattua? Ajatukseni lähtee siitä, että se helpottaa kiusatun omaa oloa kun ei ota kaikkea niin vakavasti. Tämä ei millään tasolla tarkoita, että kiusaaminen olisi sallittua tai hyväksyttyä millään tasolla. Se on vain selviytymiskeino, jonka kiusatulle voi opettaa. Korostan kiusatun olon paranemista.

ihan sairasta väittää sellaista.

jos ei itse ole koskaan joutunut kiusaamisen uhriksi, ei todellakaan voi sanoa tietävänsä asiasta mitään uhrin kannalta - etenkään julkisesti.



Käsittämätöntä, että opettaja valitsee selkeästi "oman puolen", joka on selkeästi toista osapuolta vastaan.

Minulle se kertoo lähinnä kyseisen opettajan kyvyttömyydestä olla ammattinsa puolesta neutraali ja puolueeton oppilaiden välisissä kriisitilanteissa, enkä luottaisi sellaiseen opettajaan (hänen) oppilaana tai oppilaan vanhempana edes viiden mummonpennin vertaa.

jos ei itse ole koskaan joutunut kiusaamisen uhriksi, ei todellakaan voi sanoa tietävänsä asiasta mitään uhrin kannalta - etenkään julkisesti. Käsittämätöntä, että opettaja valitsee selkeästi "oman puolen", joka on selkeästi toista osapuolta vastaan. Minulle se kertoo lähinnä kyseisen opettajan kyvyttömyydestä olla ammattinsa puolesta neutraali ja puolueeton oppilaiden välisissä kriisitilanteissa, enkä luottaisi sellaiseen opettajaan (hänen) oppilaana tai oppilaan vanhempana edes viiden mummonpennin vertaa.

jos lapsi kerää kaiken rohkeutensa ja kertoo että kaverit ilkkuvat hammasraudoista tai silmälaseista ja jos semmoisessa tilanteessa vain kehotettaisiin olemaan huumorintajuinen tai miettimään miten voisi olla vähemmän ärsyttävän näköinen tms. En mä nyt väitä että tuossa mielipidekirjoituksessa tuollaista väitettiin, mutta karrikoituna näinkin voisi tapahtua.

En suostu sanomaan lapselleni että "muutu sellaiseksi kuin muut sinun haluavat olevan niin et joudu kiusatuksi. Oma on nyt mokasi" jos häntä kiusattaisiin esim väärästä harrastuksesta. Aivan kauhea ajatus että kiusatut pitäisi opettaa olemaan kiusaajien tahdon mukaisia. (Ja eihän ongelma siitä lähde, vaan koska toinen tuntee tarvetta kiusata. Kiusaajalle löytyy aina joku kiusattava ja joku asia minkä saa väännettyä kiusan syyksi)