Uusin Perhe-lehti: "Opettaja väittää, että kiusaaja ei ymmärrä huumoria"

Perheessä sattui kuolemantapaus ja samoihin aikoihin alkoi kiusaaminen. Ennen tätä olin ollut suosittu oppilas ja kaikkien kaveri. Miten musta tuli yhtäkkiä siis vitsailua ymmärtämätön tosikko? Öö...??



Myös kiusatuilla kahdella kaverillani oli vaikeat perhetilanteet. Miten kyseinen kiusattu oppilas voisi siis muuttaa itseään? Heh, äiti kuoli, mutt hei huumorii peliin!

kun tämän luin. Ihan kuin olisi minusta kirjoitettu. Pienestä lähtenyt syrjintä paisui paisumistaan kunnes tyttö oli ypöyksin.;( Ja on vieläkin... Voi kun olisi ollut joku joka olisi uskonut häneen ja nähnyt sen hyväntahtoisuuden hänessä.

kun tämän luin. Ihan kuin olisi minusta kirjoitettu. Pienestä lähtenyt syrjintä paisui paisumistaan kunnes tyttö oli ypöyksin.;( Ja on vieläkin... Voi kun olisi ollut joku joka olisi uskonut häneen ja nähnyt sen hyväntahtoisuuden hänessä.

Pitää vaan uskoa itseensä ja antaa ihmisten tulla lähelle. Monesti kiusatut vaan itse sulkee itsensä ulkopuolella traumaattisten kokemustensa takia.

Minusta jotain tällaista pitäisi tehdä: Yritetään "avata" tilanne. Es. niin että pahin kiusaaja (usein on olemassa jonkinlainen päällikkö joka ohjaa heikommatkin mukaan kiusaamiseen) ja kiusattu puhuisivat asian läpi, opettaja toimisi "selvittelijänä". Kiusaaja kertoo syyn kiusaamiseen. Opettaja ohjaa tilannetta ja pitää huolen, että kovisnaamio poistuu ja kiusaaja voi olla rehellinen. Tämän jälkeen kiusatun on helpompi olla avoin ja nähdä objektiivisesti omat heikkoutensa, joita voisi kehittää ja kiusaaja joutuisi myös kohtaamaan kiusatun kasvokkain ja rehellisesti. Tämä "rehellisesti kohtaaminen" on tehokasta kaiken ikäisillä sillä tämän jälkeen on vaikea peittää rehelliset kasvot taas naamiolla. Molemmat kehittyvät. Varsinkin kiusattu näkee että kovis ei olekaan yhtään sen kovempi kuin hän itse hän ja ymmärtää että hän on hyvä juuri sellaisena kuin itse on. --> Huumorintajutonkin voi oppia että muiden mielestä on hauskaa että hän on huumorintajuton (pelle --> hauska) ja hänen ei tarvitse nauraa muiden tyhmille vitseille, kunhan oppii suhtautumaan itseensä vähän letkeämmin ja se että hän ei ymmärrä puujalkahuumoria ei tarkoita sitä, ettei hän ymmärtäisi toisenlaista ehkä jopa fiksumpaa huumoria ;)

luokalla oli ala-asteella tyyppi, jolla oli hirveä tarve kiusata. hän valikoi kiusattavakseen erään tytön jolle kuittaili aina ( 6vuotta) ilkeästi kaikesta, tökki ja töni. tyttö oli hyvin suosittu, ei todellakaan mikään outo tyyppi. porukallahan sille kiusaamiselle naurettiin, mutta todellisuudessa tytöllä oli hirveän paha olo.

sama juttu yläasteella. kun luokka hajosi, poika etsi taas uuden kiusattavan, ja jälleen asiaan suhtauduttiin päällisin puolin huumorilla. poika tuli tönimään ja repimään hiuksia, ja uusi kiusattava tyttö otti häntä kädestä ja huusi että "sinähän et koske minuun" homma käännettiin niin että tyttö onkin se joka kiusaa, hänhän otti kiinni pojan kädestä. tämä oli sitten yleinen vitsi jolle tyttö itsekin nauroi. todellisuus oli sitten ihan muuta, ja tämä tyttö oli oikeasti todella masentunut. kävi psykologillakin tämän takia.

kiusaaminen jatkui 3 vuotta. me, tämän tytön kaverit puhuimme siitä opettajille, mutta he eivät ottaneet sitä todesta, koska sehän oli vain leikkiä.

voisiko joku referoida kirjoituksen pääpointit jotta osaisi paremmin ottaa kantaa asiaan

kirjoitti nro 22

Minulle jäi koko kirjoituksesta lisäksi sellainen olo, että Kontulasta vanhemmat ovat jotenkin pakollinen paha koko kuviossa. Vaikka suurin osa onkin hänen mukaan tavallisia, mukavia ja tervejärkisiä, niin joukkoon mahtuu myös besserwissereitä (uravanhemmat), koulutettuja (=rasittavia), totaalisen uupuneita tai pelottavia sekopäitä. Jotenkin vanhemmat esitettiin negatiivisessa sävyssä, rasittavina ja vaativina.

esim tuo kommentti vanhanaikaisten vaatteiden käytöstä... Minä kasvatan lapseni siihen, että lähimmäistä tulee rakastaa ehdoitta. Mikään ulkoinen ei oikeuta kohtelemaan ihmistä eri tavalla kuin muita. Minun ajatusmaailmassani ei ole olemassa vanhanaikaisia vaatteita. Kunhan kangas peittää ihmistä riittävästi, saa vaate olla minkälainen tahansa. Sitäpaitsi Raamattu kehottaa meitä antamaan toisen ihokkaamme lähimmäiselle, jos jollakin ei sellaista ole ja itsellä niitä on kaksi. Tätä taustaa vasten on häpeäksi meille itsellemme, jos kerskaamme omista vaatteistamme ja väheksymme muiden vaatetusta.

eri tavalla kuin moni muu... Toki se on kärjistetty ja varmasti toimitus on valinnut "parhaat palat", mutta ei siinä minun mielestäni missään sanota, että kiusaaminen pitäisi kuitata "huumorina". Siinähän nimenomaan sanotaan, että "Kiusattua helpottaisi, jos hän oppisi yksinkertaisia sääntöjä, miten luokkayhteisö toimii ja miten täytyy toimia, jos haluaa olla rauhassa." Eli siis miten kannattaisi käyttäytyä, että ei tulisi kiusatuksi. Sen jälkeen oppilaalla ainakin on valinnan mahdollisuus. Eihän kaikki kiusaaminen mistään "väärinymmärryksistä" johdu, tuskin Kontulakaan sitä tarkoittaa. Mutta aina on näitä tapauksia, jotka olisivat vältettävissäkin. Toki sellainen lapsi, joka reagoi "oudosti" muihin oppilaisiin on otollinen kiusaamisen kohde. Tuskin se kiusaaminen välttämättä alkaa heti rajuna, vaan pikku hiljaa kovenee, kun muut huomaavat otollisen kohteen. Sillä eihän esim. kaikkia ylipainoisia tai "vanhanaikaisesti pkeutuvia" kiusata, joitain vain. Ja yleensä kohteen käytös määrää ketä ryhdytään kiusaamaan ja ketä ei. Ja kuten tässäkin ketjussa on jo tullut ilmi, niin on myös lapsia, jotka kokevat kiusaamisena ihan tavallisenkin keskustelun. Esimerkkinä siis ujo lapsi, joka kokee tulevansa kiusatuksi, kun toiset lapset yrittävät keskustella. Kenties toiset vain yrittivät olla ystävällisiä ja jutella sille hiljaisellekin... Miten turha väärinkäsitys!



Itse ymmärsin Kontulan nimenomaan tarkoittavan, että joskus voisi olla helpotus sille kiusatullekin, että pelkän kiusaajien rankaisemisen lisäksi etsittäisiin keinoja, miten välttää kiusaamisen kohteeksi joutuminen uudestaan. Useimmille se varmaan takoittaisi jonkinlaista itsetuntokoulutusta ja opetusta sosiaalisessa kanssakäymisessä. Eivät mitenkään huonoja asioita mielestäni.

Ei ihmistä voi "kouluttaa" sietämään kuittailua ja kiusaamista! VARSINKAAN jotain neurologista sairautta ei millään koulutuksella ihmeparanneta! Ja senkö vuoksi assi on sitten ok uhri? Hä? Kontula kehtasi koko kirjoituksen puolustella kiusaajia ja sälyttää syyn kiusatulle ja sitten silti lopussa tekopyhästi palata "soveliaalle" uralle ja muistaa, että kiusaaminen on aina väärin. Eiköhän nyt kuitenkin olisi järkevintä lähteä siitä, että kiusaaminen on kuten häiriköinti ja riehuminenkin ei-sallittua hommaa ja sille EI MISSÄÄN OLOISSA OLE HYVÄKSYTTÄVÄÄ SYYTÄ.

Minusta Kontulalla on pointti, mutta hän esittää sen vähän huonosti. Kiusaaminen kovin herkkien, ujojen ja muuten sosiaalisesti kömpelöiden lasten suhteen on hankala kysymys, jota on vaikea käsitellä asiallisesti, koska katkeruus ja suuret tunteet tulevat aina peliin.

Minusta tässäkin ketjussa oli ihan hyvä esimerkki. Yksi kirjoittaja kertoi olleensa koko kouluajan hiljaa, koska koki muiden lasten normaalienkin kysymyten olevan yritys kiusata. Jos vastaavassa tapauksessa arka lapsi kokee ison osan sosiaalisista tilanteista kiusaamiseksi, onko vika kiusatun vain kiusaajien?

Jos lapsi jostakin (ei-neurologisesta) syystä tulkitsee kaikki sosiaaliset tilanteet pahimman kautta tai esimerkiksi ymmärtää ironiaa tai muuta huumoria heikosti ja kokee itsensä siksi kiusatuksi, miksi tämä on automaattisesti asia, jossa keskusteluun ei voi ottaa mitään kiusatun henkilökohtaisia ominaisuuksia? Samalla tavalla henkilöön kuitenkin mennään kiusaajan kohdalla, joka halutaan tulkita luonnevikaiseksi, pahantahtoiseksi tai väärin käyttäytyväksi, vaikka 99% ihmisistä pitää häntä normaalisti käyttäytyvänä, jopa hauskana henkilönä.

Ymmärrän siis Kontulaa siinä mielessä, että kaikki sosiaalisesti kömpelöiden lasten kokema kiusaaminen ei ole oikeaa kiusaamista, vaan MOLEMMINPUOLINEN sosiaalinen väärinymmärrys, joissa molempien (toisinaan jopa vain kiusatun) olisi syytä mennä itseensä.

Ketään ei tarvitse kouluttaa sietämään kiusaamista, mutta ongelma tässä puheessa on siinä, että osa "kiusaamisherkistä" lapsista kokee kiusaamiseksi myös asiat, jotka kuuluvat normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten kuittailu hyvän maun rajoissa. Kuinkas silloin suu pannaan? Kiusaaminen on todellista, koska uhrin kokemus siitä on aito, mutta kuinka ja kenen kautta asiaan puututaan?

Ja ennen kuin kaikki kiusaamistraumatisoituneet pääsevät älähtämään, en puhu nyt väkivallasta tai ilkivallasta tai systemaattitsesta ilkeästä nimittelystä, joka kohdistuu yhteen lapseen.

Erityisryhmät taas ovat aina erityisryhmiä omine erityistarpeineen, joten oikeastaan mitään keskustlua ei voi suoralta kädeltä yleistää heitä koskevaksi.

Molemmat olivat helpottuneita, kun jutusta selvisi k.o. noita-akan olevan jo eläkkeellä.



Juuri nuo edellä mainitut kohdat olivat ne pääpointit, eli PITÄÄ miettiä, mitä vikaa kiusatussa on, että häntä kiusataan. Kiusattu jollain lailla provosoi kiusaajiaan, eikä sitten ymmärrä, miksi häntä kiusataan.



Tekisi mieli mennä tökkimään Kontulaa ja selvittämään, minkälaista ääntä hänestä saadaan.. >:(

Miksi he kokevat tarvetta saada toisille huonon olon, vaikka voisivat vain jättää sen tekemättä.

Ketään ei tarvitse kouluttaa sietämään kiusaamista, mutta ongelma tässä puheessa on siinä, että osa "kiusaamisherkistä" lapsista kokee kiusaamiseksi myös asiat, jotka kuuluvat normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten kuittailu hyvän maun rajoissa.

, ettei suurista opetusryhmistä pidä valittaa.



Tulkoon vaan opettamaan 32 3-luokkalaistani ja lähteköön heidän kanssaan turvallisille ekskursioille joukkoliikennevälineillä!



t. turhautunut luokanope Helsingistä

Laittakaa ihmiset tästä palautetta Perhe-lehden toimitukseen.

Voitaisiin myös miettiä, mikä niitä kuittailijoita oikein vaivaa. Miksi he kokevat tarvetta saada toisille huonon olon, vaikka voisivat vain jättää sen tekemättä.

Ketään ei tarvitse kouluttaa sietämään kiusaamista, mutta ongelma tässä puheessa on siinä, että osa "kiusaamisherkistä" lapsista kokee kiusaamiseksi myös asiat, jotka kuuluvat normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten kuittailu hyvän maun rajoissa.

Humoristinen kommentointi eli kuittailu voi olla myös lämminhenkistä ja useimmiten onkin. Miksi kuittailu automaattisesti pitäisi jättää tekemättä, jos 99 kuulijaa kokee kommentit hauskoina, jopa sympaattisina, ja vain se yksi sadasta ottaa itseensä?

En ymmärrä, miksi tässä tilanteessa on reilumpaa sanoa kuittailijalle, että sinussa on virhe ja tarve saada toisille huono olo kuin sanoa sille yhdelle, joka loukkaantuu, että ymnmärsit väärin?

Arat ja sosiaalisesti kömpelöt lapset kokevat usein tilanteet, joissa ei ole ilkeitä taka-ajatuksia ja jotka ovat muiden silmissä ja muihin kohdistuvina normaalia käytöstä, epämiellyttävänä kiusaamisena. Tämä oli se pointti, josta kuulisin mielelläni kommentteja: kun kiusaaminen on ja ei ole oikeaa.

mm. potkimisesta. :-(

Voitaisiin myös miettiä, mikä niitä kuittailijoita oikein vaivaa. Miksi he kokevat tarvetta saada toisille huonon olon, vaikka voisivat vain jättää sen tekemättä.

Ketään ei tarvitse kouluttaa sietämään kiusaamista, mutta ongelma tässä puheessa on siinä, että osa "kiusaamisherkistä" lapsista kokee kiusaamiseksi myös asiat, jotka kuuluvat normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten kuittailu hyvän maun rajoissa.

Humoristinen kommentointi eli kuittailu voi olla myös lämminhenkistä ja useimmiten onkin. Miksi kuittailu automaattisesti pitäisi jättää tekemättä, jos 99 kuulijaa kokee kommentit hauskoina, jopa sympaattisina, ja vain se yksi sadasta ottaa itseensä?

En ymmärrä, miksi tässä tilanteessa on reilumpaa sanoa kuittailijalle, että sinussa on virhe ja tarve saada toisille huono olo kuin sanoa sille yhdelle, joka loukkaantuu, että ymnmärsit väärin?

Arat ja sosiaalisesti kömpelöt lapset kokevat usein tilanteet, joissa ei ole ilkeitä taka-ajatuksia ja jotka ovat muiden silmissä ja muihin kohdistuvina normaalia käytöstä, epämiellyttävänä kiusaamisena. Tämä oli se pointti, josta kuulisin mielelläni kommentteja: kun kiusaaminen on ja ei ole oikeaa.

Tämä oli se pointti, josta kuulisin mielelläni kommentteja: kun kiusaaminen on ja ei ole oikeaa.

voisi jättää kuittailut tekemättä, kun huomaa, että kuittailun kohde pahoittaa mielensä.

Ja tosiaan, Kontula kyllä viittasi aika selkeästi ihan fyysiseenkin kiusaamiseen. "Miksei voisi miettiä myös, mitä sellaista kiusatussa on, että hän herättää siinä yhteisössä halun KIUSATA, SYSIÄ JA POTKIA."

mutta tosielämässä on tilanteita, joissa vanhemmat huutavat kuin hinaajat lapsensa olevan kiusattu

ja yksinomaan siitä syystä, ettei hän ymmärrä normaaleja sosiaalisen elämän pelisääntöjä.

-Ts. toinen lapsi on esittänyt kysymyksen, jonka "uhri" ymmärtää väärin,

-toinen lapsi on esim. kehottanut ryhmätyössä tekemään osansa,

-lapsi kokee tönimisenä ja potkimisena esim. sen, että häneen törmätään ahtaalla naulakolla vahingossa

-opekin voi kiusata, jos kehottaa lasta tekemään sellaista, mistä hän ei tykkää



... tai sitten niin, että lapsi on kertonut tilanteesta vain "kiusaajan" osan ja jättänyt kertomatta, että myös itse töni/potki/haukkui/kampitti/piilotti toisen tavarat jne. Ja vanhemmat uskovat



ope

kun en tarkemmin tiedä taustaa. Mutta näin aikuisena ja työelämässä olevana raakalla huumorilla ja vastaansanomisella pärjäisi jo aika pitkälle. Jotkut ihmiset vain ovat niin tosikkoja, ettei tarvitse kuin "kissa" sanoa, niin kokevat sen jo kiusaamisena. Minusta pahinta kiusaamista tosin on sellainen, ettei milään lailla huomioida toista ihmistä, ei puhuta, ei katsota päin, kohdellaan kuin ilmaa.

nimenomaan potkiminen, töniminen jne. Eikä tuollaiset väärinkäsitykset mitä sinä mainitset.

mutta tosielämässä on tilanteita, joissa vanhemmat huutavat kuin hinaajat lapsensa olevan kiusattu

ja yksinomaan siitä syystä, ettei hän ymmärrä normaaleja sosiaalisen elämän pelisääntöjä.

-Ts. toinen lapsi on esittänyt kysymyksen, jonka "uhri" ymmärtää väärin,

-toinen lapsi on esim. kehottanut ryhmätyössä tekemään osansa,

-lapsi kokee tönimisenä ja potkimisena esim. sen, että häneen törmätään ahtaalla naulakolla vahingossa

-opekin voi kiusata, jos kehottaa lasta tekemään sellaista, mistä hän ei tykkää

... tai sitten niin, että lapsi on kertonut tilanteesta vain "kiusaajan" osan ja jättänyt kertomatta, että myös itse töni/potki/haukkui/kampitti/piilotti toisen tavarat jne. Ja vanhemmat uskovat

ope

nyt ajatellaan vaikka aikuista, joka tulee töihin likaisissa ja haisevissa vaatteissa, ei katso ketään silmiin eikä esim. vastaa tervehdyksiin, käyttää ruokatunnit tasajalkahyppyihin, niin kyllähän häntä pidettäisiin todella outona, vaikka kukaan ei sanoisikaan mitään, mutta tuskin hän olisi kovin suosittua seuraa tai etenisi työelämässään. Ja hän saattaisi ihmetellä, että missä mättää, jos siis olisi samanlainen sosiaalinen pelisilmä kuin monilla lapsilla. Minusta tällöin voisi tosiaan miettiä, että missä ns. vika, vaikka tämä työntekijä ei kenellekään mitään pahaa tekisikään.