Uusin Perhe-lehti: "Opettaja väittää, että kiusaaja ei ymmärrä huumoria"

minulle ja kaverilleni tapahtui noin yläasteella. Olimme molemmat samalla luokalla, toista kiusattiin ulkonäön vuoksi, toista arkuuden. Keräsimme pitkään rohkeutta ja menimme lopulta eräänä päivänä yhdessä luokanvalvojalle kertomaan, että meitä kiusataan.

Arvaas, mikä oli opettajan reaktio? No tämä: "Mitä te minulle tulette tuollaista kertomaan? Mitä minä sillä tiedolla teen? Menkää ja puolustakaa itseänne!".

Siinä meni minun luottamukseni sen sileän tien koko opettajaa kohtaan, enkä enää ikinä tehnyt sitä virhettä, että olisin "valittanut" hänelle yhtään mistään. Pidin vain kaiken sisälläni seuraavat puolitoista vuotta, kunnes peruskoulu vihdoin viimein loppui (ja elämäni alkoi).

T. Sama

jos ei itse ole koskaan joutunut kiusaamisen uhriksi, ei todellakaan voi sanoa tietävänsä asiasta mitään uhrin kannalta - etenkään julkisesti. Käsittämätöntä, että opettaja valitsee selkeästi "oman puolen", joka on selkeästi toista osapuolta vastaan. Minulle se kertoo lähinnä kyseisen opettajan kyvyttömyydestä olla ammattinsa puolesta neutraali ja puolueeton oppilaiden välisissä kriisitilanteissa, enkä luottaisi sellaiseen opettajaan (hänen) oppilaana tai oppilaan vanhempana edes viiden mummonpennin vertaa.

jos lapsi kerää kaiken rohkeutensa ja kertoo että kaverit ilkkuvat hammasraudoista tai silmälaseista ja jos semmoisessa tilanteessa vain kehotettaisiin olemaan huumorintajuinen tai miettimään miten voisi olla vähemmän ärsyttävän näköinen tms. En mä nyt väitä että tuossa mielipidekirjoituksessa tuollaista väitettiin, mutta karrikoituna näinkin voisi tapahtua.

kirjan aiheesta, mitä pikkutyttö teki, että pedofiilin oli pakko raiskata hänet.

Hänellä tuntuu olevan niin pitkä työkokemus lasten alalta opettajana.

Samalla hän voi pohtia syvemmin aihetta, mitä perheen äiti teki, että isän oli pakko vedellä äitiä turpiin. Ja mitä omituista lapsessa oli, että isin piti polttaa tupakalla lapsen käsivarsia ja pitää kättä kuumalla liedellä.

Oma syy, mitäs läksit. On varmaan ollut ihanaa olla tämän Kontulan oppilaana.

pitäisikö miettiä, mikä siinä vaimossa on sellaista, että saa miehen tarttumaan nyrkkiin? Ehei... kyllä se väkivalta ja kiusaaminen on AINA kiusaajan ja väkivaltaan syyllistyneen vika. Ihan joka ikinen kerta! Mikään provosointi maailmassa ei oikeuta väkivaltaan eikä kiusaamiseen!

Esim. aspergerit, jotka ei ymmärrä yhtään huumoria tai sarkasmia, ajautuu tuon tuostakin riitoihin.

Tuon opettajan mielestä kun kiusattuakin pitäis "vähän kouluttaa". Eikä se, että on jotenkin erilainen oikeuta kiusaamaan.

Miksei sitten kiusattua?



Ajatukseni lähtee siitä, että se helpottaa kiusatun omaa oloa kun ei ota kaikkea niin vakavasti. Tämä ei millään tasolla tarkoita, että kiusaaminen olisi sallittua tai hyväksyttyä millään tasolla. Se on vain selviytymiskeino, jonka kiusatulle voi opettaa. Korostan kiusatun olon paranemista.

on neurologisesti poikkeava niin, ettei ymmärrä hyväntahtoista huumoria, niin sitten varmaan pitäisi kaikille lapsille selittää, että tämä oppilas on Asperger ja hänelle täytyy puhua vain asiaa, mutta ei se estäisi lapsia pitämästä tätä henkilöä omituisena. Tunsin myös yhden huumorintajuttoman aspergerin.

kouluttaa esim. ujoa lasta, että ei saa olla ujo. Lihavaa lasta voimme kouluttaa niin, että käsketään laihduttaa. Mitä muita hyviä ideoita Aino Kontulalla mahtaisi olla? Rivien välistä voi lukea hyvin kyynistyneen ihmisen mielipiteen. Onneksi on jo eläkkeellä.

jos muut lapset ymmärtävät hyväntahtoista itseensä kohdistuvaa huumoria (mikään läskiksi haukkuminen ei ole sellaista, mutta kai teillekin ystävät tai aviomies hyväntahtoisesti joskus kuittailee esim. jos teiltä hukkuu paljon tavaroita, tai jos pelkäätte sammakoita), niin mistä he voivat tietää, että joku toinen ei sitä siedä? Eihän siinä sitten voi kuin sanoa, että joidenkin kanssaa kannaattaa välttää huumorin käyttämistä kokonaan. Mikä ei tee lapsesta kovin mieluisaa seuraa.

On ihan eri asia hyväksyä ujous synnynnäisenä luonteenpiirteenä ja silti opettaa ujolle keinoja pärjätä ujoutensa kanssa.



Kun ettei hyväksyisi ujoutta ollenkaan ja vaatisi kaikilta reippautta.



Minä uskon vahvasti lasten oppimiskykyyn. Ja siihen, että jos jokin luonteenpiirre haittaa omistajaansa, niin olisi hyvä opettaa erilaisia selviytymiskeinoja sen piirteen kanssa elämiseen.



Kömpelöitä voi harjoituttaa motorisissa tehtävissä. Ujoja rohkeutta vaativissa. Sosiaalisesti lahjattomia (esim. kiusaajia) empatiakyvyissä jne.

Kontula nimenomaan puhuu kiusaamisesta.

jos muut lapset ymmärtävät hyväntahtoista itseensä kohdistuvaa huumoria (mikään läskiksi haukkuminen ei ole sellaista, mutta kai teillekin ystävät tai aviomies hyväntahtoisesti joskus kuittailee esim. jos teiltä hukkuu paljon tavaroita, tai jos pelkäätte sammakoita), niin mistä he voivat tietää, että joku toinen ei sitä siedä? Eihän siinä sitten voi kuin sanoa, että joidenkin kanssaa kannaattaa välttää huumorin käyttämistä kokonaan. Mikä ei tee lapsesta kovin mieluisaa seuraa.

Hän itse tiedostaa ettei aina ymmärrä vitsejä tai huumoria. Hän osaakin kysyä ja varmsitaa oliko tuo sinun huumoria. En kuitenkaan voi hyväksyä sitä että jollakin/ joillakin olisi oikeus härnätä ja kiusata lastani sen takia ettei hän kykene nauramaan samoille asioille kuin muut. Minun mielestäni lapseni ei tarvitse kenellekään selittä miksi hän ei ymmärrä sinun vitsiäsi. Onhan yksi totisia uhmisiä olemassa ilman as diagnoosiakin.

minustakin ollut kivempi, jos ujouteni ei vain olisi jätetty täysin huomiotta kotona ja koulussa, en esim. uskaltanut mennä minnekään harrastukseen edes lukioikäisenä, vaikka olisin halunnut ja lapsena varsinkin jäi monet asiat kokematta ja tekemättä ujouden takia, ystävien puutteesta puhumattakaan. Koulussa luulin tosiaan kaikkien inhoavan minua ja aina vittuilevan, vaikka jälkikäteen ajatellen monet yrittivät puhua minulle ihan normaalisti ja vain osa oli niitä vittuilijoita, jotka vittuilivat kaikille, minä vaan en uskaltanut reagoida mitenkään. En esim. tervehtinyt edes takaisin, kun minua tervehdittiin, koska ajattelin, että ei se kuitenkaan sitä mulle kohdistanut tai että mitäköhän se tuollakin tarkoitti.

jutussa puhui kyynistynyt opettaja. Ja mä olen ihan normaali, ei asperger tms. syndroomaa poteva entinen koulukiusattu, jota todennäköisesti kiusattiin sen takia, että olin niin ujo ja herkkä, mutta kaukana huumorintajuttomasta. En ymmärrä Kontulan viittausta huumorintajuttomuuteen. No, en kieltämättä osannut ottaa huumorilla ilkeitä nimittelyitä joka helvetin oppitunnilla.

jokaisen lapsen tulee olla hyväksytty sellaisena kuin on. Saa olla myös huumorintajuton ;-)



t. psyk.sh

jokaisen lapsen tulee olla hyväksytty sellaisena kuin on. Saa olla myös huumorintajuton ;-)



t. psyk.sh

Hän itse tiedostaa ettei aina ymmärrä vitsejä tai huumoria. Hän osaakin kysyä ja varmsitaa oliko tuo sinun huumoria. En kuitenkaan voi hyväksyä sitä että jollakin/ joillakin olisi oikeus härnätä ja kiusata lastani sen takia ettei hän kykene nauramaan samoille asioille kuin muut. Minun mielestäni lapseni ei tarvitse kenellekään selittä miksi hän ei ymmärrä sinun vitsiäsi. Onhan yksi totisia uhmisiä olemassa ilman as diagnoosiakin.

katsos kun pointti olikin se, että on parempi lapsellesi, kun hän auttaa muitakin ymmärtämään, ettei aina tajua vitsejä, eikä vaan loukkaannu joka asiasta automaattisesti. Sehän taas on ihan eri asia, jos tuosta ominaisuudesta kiusataan, tässä olikin puhe siitä, että on pojalle itselleen parempi, kun muut eivät pidä häntä vain ikävänä tosikkona joka suuttuu joka asiasta, eihän aikuisetkaan viihtyisi sellaisen seurassa. Eihän hänen tarvitse tietenkään kellekään selittää mitään, eikä kenenkään tarvitse viettää aikaansa hänen kanssaan, jos ei halua.

kiusattu ei ymmärrä huumoria. Jos ihan oikeasti kiusataan kuten Kontula ilmeisesti tarkoitti niin ei siinä kyllä enää voi vedota huumorintajuun tai sen puutteeseen.

jokaisen lapsen tulee olla hyväksytty sellaisena kuin on. Saa olla myös huumorintajuton ;-)

t. psyk.sh

se lapsi ei itsekään halua olla sellainen kuin on, esim. ujo, jolloin minusta olisi syytä auttaa häntä pääsemään siitä hieman eroon. Minulle, joka olin superujo enkä koskaan käynyt missään, terkkari sanoi vain, että no sinähän olet aina niin järkevä ettet sekaannu mihinkään tupakkaan jne, no en kai kun en uskaltanut edes puhua kellekään.

et ole koulussa puhunut _kenellekään_. Kyseessähän on tuolloin selektiivinen mutismi.

Hyväntahtoinen kuittailu ei ole koulukiusaamista ja Kontula nimenomaan puhuu kiusaamisesta.

Ainakin minä olen valmis yhtymään tuohon otsikon väittämään nimenomaan tuolta kannalta.

Eri ihmiset kokevat kuittailun eri tavalla ja ainakin omien kokemuksieni pohjalta herkillä ja aroilla ihmisillä on taipumus ottaa hyväntahtoinenkin kuittailu enemmän itseensä kuin muilla. Voi siis vallan mainiosti synytä tilanne, jossa herkkä kokee kuittailun koulukiusaamiseksi siinä, missä toinen ei ole moksiskaan.