Väkisin mummoksi

Ainakin tuo joulu? 5 v toivoo vaaria jouluksi - no, vaari päättää itse, mitä tekee. Jos hän toivoo joulua sinun kanssasi, hän voinee asiallisesti sen kertoa lapsilleen. Jos hän katsoo viisaimmaksi vierailla jouluna lastensa luona, hän tekee niin. Millä lailla se sinun joulusi pilaisi? Sinähän saisit viettää joulun rauhassa, ja valtaosan ajasta olet muuten miehesi kanssa.

Lapselle tulee paha mieli, jos vaari ei tule. Vaarille tulee paha mieli, jos hän menee.

Sinulle (54v) tulee paha mieli, jos miehesi menee...

Eli; asia ei oikeastaan kuulu sinulle lainkaan.



Ja tuohon mummouteen; kerro vaan rehellisesti ja kohteliaasti ajatuksistasi; tosin ei ehkä haittaisi, jos yrittäisit suhtautua lapsiin vähän ennakkoluulottomammin. Ehkei kukaan oikeasti vaadikaan sinulta mitään - ei ainakaan rahaa tai lahjoja, vaan toivoo voivansa viettää välillä mukavaa aikaa kanssasi (ja pieni mahdollisuus on, että se voisi sinullekin olla hauskaa vaihtelua?).

Toinen lastemme mummoista kyllä lahjoo muttei tule käymään. Sata kertaa mielummin haluaisin että tulisi vaikka edes kerran kahdessa kuukaudessa leikkimään muutamaksi tunniksi lasten kanssa minun ollessani kotona. Mutta kun ei niin ei. Meillä on kyllä rahaa ostaa lapsille leluja ja vaatteita. Mutta mummon läsnäoloa ja aikaa ei voi ostaa rahallakaan. Harmi lasten ja mummon kannalta.

viihdy lasten seurassa, niin pitäisikö silti hengata niiden kanssa vaihtoehtona tavaroille? Ja miksi säälit omien lastesi mummoa? Jos ihminen on aikuinen ja elämänkokemusta löytyy, myös lapsista, niin kyllähän hän itse tietää viihtyykö lasten kanssa tai mitä menettää ja mitä voittaa jos tekeekin jotain muuta kuin tapaa lapsenlapsiaan. Niitä lahjoja ei anneta siksi, että luullaan perheen tai lapsen sitä haluavan, vaan koska halutaan pysyä pois ja korvata se jollain.

No ehkä sen, että ne lapset myös kasvavat, ja niistä tulee aikuisia, jotka voisivat olla ihan mukavaa seuraa, varsinkin jos mummolta on jo mieskin siinä kohtaa kuollut, eikä ystävätkään enää ole vedossa.

Mutta mummohan sen tietoisen riskin ottaa. Mä pidän paljon yhteyttä mummooni joka on 93, ihan siksi, että mummo oli mulle läsnä lapsena, ja muodostui läheiseksi. Ehkä se on hänelle kivempaa kun saa olla kotonaan, kun läheiset pitävät hänestä vuorostaan hyvää huolta. En usko, että vanhainkotiin lähetyt aalto-maljakot niin lohduttaisivat.

ja mielestäni jokaisella pitää olla oikeua viettää joulunsa juuri siten kuin itse haluaa. Ellei halua olla lapsiperhejoulun keskellä kuuntelemassa sitä kiljuntaa ja korviavihlovaa ujellusta, on jokaisella oikeus olla omissa oloissaan kaikessa rauhassa. Oikea joulu on hiljainen ja rauhallinen, aikuisten kesken vietetty valon juhla. Jos joku haluaa kuunnella sitä lasten meteliä siitä vain, minä en sitä halual.

haluamattoman ja on varma että tämän mieli muuttuu. Miksi ap:n mies olettaa, että hänen lastenlastensa kohdalla ap ajattelee toisin. Miksi ajatellaan, että ap:lla on vain ennakkoluuloja, jotka kyllä varisevat kun tutustuu lapsiin. Miksi kuvitellaan, että aikuinen ja elämää nähnyt ihminen ei tiedä millaisia lapset ovat ja millaista on joulu lapsiperheessä ja vieraassa paikassa ylipäätään. Miksi ihmisen omaa mielipidettä ja hänen oman elämänsä suhteen tehtyjä ratkaisuja ei kunnioiteta. En edes odota että joku vastaisi...

Lapsia haluamaton ja lasten seuraa karttava ottaa puolisokseen ihmisen, jolla on 4 lasta, ja varmasti niitä lapsenlapsiakin tulossa?

Luulisi että tuollainen ihminen ymmärtää, että tuottaa suunnatonta surua näille lapsille ja lastenlaspille, jotka moisen kylmän kotkan takia eivät saa kunnolla tuntea vaariaan, ja nauttia "mummolan" tuomasta rikkaudesta elämässä.

Jos ap:ssa olisi yhtään naista, keräisi sen luisen perseensä ja lampsisi helvettiin...

Toinen lastemme mummoista kyllä lahjoo muttei tule käymään. Sata kertaa mielummin haluaisin että tulisi vaikka edes kerran kahdessa kuukaudessa leikkimään muutamaksi tunniksi lasten kanssa minun ollessani kotona. Mutta kun ei niin ei. Meillä on kyllä rahaa ostaa lapsille leluja ja vaatteita. Mutta mummon läsnäoloa ja aikaa ei voi ostaa rahallakaan. Harmi lasten ja mummon kannalta.

viihdy lasten seurassa, niin pitäisikö silti hengata niiden kanssa vaihtoehtona tavaroille? Ja miksi säälit omien lastesi mummoa? Jos ihminen on aikuinen ja elämänkokemusta löytyy, myös lapsista, niin kyllähän hän itse tietää viihtyykö lasten kanssa tai mitä menettää ja mitä voittaa jos tekeekin jotain muuta kuin tapaa lapsenlapsiaan. Niitä lahjoja ei anneta siksi, että luullaan perheen tai lapsen sitä haluavan, vaan koska halutaan pysyä pois ja korvata se jollain.

No ehkä sen, että ne lapset myös kasvavat, ja niistä tulee aikuisia, jotka voisivat olla ihan mukavaa seuraa, varsinkin jos mummolta on jo mieskin siinä kohtaa kuollut, eikä ystävätkään enää ole vedossa. Mutta mummohan sen tietoisen riskin ottaa. Mä pidän paljon yhteyttä mummooni joka on 93, ihan siksi, että mummo oli mulle läsnä lapsena, ja muodostui läheiseksi. Ehkä se on hänelle kivempaa kun saa olla kotonaan, kun läheiset pitävät hänestä vuorostaan hyvää huolta. En usko, että vanhainkotiin lähetyt aalto-maljakot niin lohduttaisivat.

Ei aina ole pakko olla lapsuudesta alkanutta sidettä. Voi tutustua myös ihan vieraaseen nuoreen ihmiseen tai vieraaseen keski-ikäiseen. Ei ole pakko olla sukua.

Kaikenlaista. Ei tähän nyt muuta pysty toteamaan. Mutta kaipa ap:n kaltaisiakin ihmisiä sitten todella on olemassa.

Se pilaisi jouluni siksi, että eivät ne jouluruoat yksin syötynä miltään maistuisi. Miksi minun pitäisi olla aattona yksin ja pupeltaa jotain voileipiä? Tai lämmittää joulusaunan vain itselleni? Tai jäisin vaille meidän jouluaaton kiireettömiä keskusteluitamme. Vain siksi, että joku räkänenä on saanut nyt vanhemmilleenkin syötettyä ajatuksen siitä, että vaari pitäisi kutsua heille jouluksi, minut myös, mutta he tietävät etten mene sinne. Minusta paras lapsi on täysin hiljainen ja paikallaan istuva lapsi. Ei riehuva ja ujeltava.

Olen nähnyt omien sisarusteni lapsia ja lapsenlapsia ihan tarpeeksi ja kuullut heidän huutoaan ja mekastustaan kyllästymiseen asti.



Parasta joulussa on se, että köllöttelemme vierekkäin torkkupeiton alla, mussutamme pähkinöitä ja katselemme jotain hyvää filmiä. Joulu ja sen vapaapäivät ovat meille siis kiireetöntä yhdessäoloa ja se on tärkeää. Teen näet töitä usein myös viikonloppuisin, kotona tosin, mutta silti en ole "läsnä" miehelleni. Pitkät juhlapyhät ja lomat ovat sitten meille pyhitettyä aikaa. Ja kuten jo aiemmin sanoin, miehenikään ei kestä niitä huutahia kuin maksimissaan pari tuntia ja sitten äkkiä kotiin. Ja ajomatkaa tulee siis edestakaisin 400 km. Lisäksi miehen lapsi on pappisvirassa ja hänen puolisonsa on myös kiihkouskovainen - olen eronnut kirkosta jo 30 vuotta sitten ja mielestäni maailman turhin ammatti on pappi. Jos minut siis pakotettaisiin sinne visiitille, voisi olla että alkaisin piruilla tosissani kirkosta ja uskosta.

haluamattoman ja on varma että tämän mieli muuttuu. Miksi ap:n mies olettaa, että hänen lastenlastensa kohdalla ap ajattelee toisin. Miksi ajatellaan, että ap:lla on vain ennakkoluuloja, jotka kyllä varisevat kun tutustuu lapsiin. Miksi kuvitellaan, että aikuinen ja elämää nähnyt ihminen ei tiedä millaisia lapset ovat ja millaista on joulu lapsiperheessä ja vieraassa paikassa ylipäätään. Miksi ihmisen omaa mielipidettä ja hänen oman elämänsä suhteen tehtyjä ratkaisuja ei kunnioiteta. En edes odota että joku vastaisi...

Lapsia haluamaton ja lasten seuraa karttava ottaa puolisokseen ihmisen, jolla on 4 lasta, ja varmasti niitä lapsenlapsiakin tulossa? Luulisi että tuollainen ihminen ymmärtää, että tuottaa suunnatonta surua näille lapsille ja lastenlaspille, jotka moisen kylmän kotkan takia eivät saa kunnolla tuntea vaariaan, ja nauttia "mummolan" tuomasta rikkaudesta elämässä. Jos ap:ssa olisi yhtään naista, keräisi sen luisen perseensä ja lampsisi helvettiin...

Asiasta oli keskusteltu silloin kun ap ja mies tapasivat ja se oli miehelle ok. Mites vastuu on nyt yhtäkkiä vain ap:llä?

Vaari ei ole itsekään kauhean innostunut lapsista eikä biologinen mummu, mutta ap on se kylmä kotka, jonka pitäisi paikata näiden jäljet?

Onko muuten jossain puhuttu ap:n painosta vai oletko niin ennakkoluulojesi riivaama, että oletat ilman muuta hänen olevan laiha, juttelevan taikapeilin kanssa ja kulkevan korppi olkapäällä?

on paljon naisia, jotka eivät halua lasta elämäänsä. Eivät omaa eivätkä muutenkaan. Tunnen muutaman nuoren lakinaiset, jotka kaikki ovat sanoneet suoraan etteivät missään tapauksessa halua lasta ja ura on tärkeämpi kuin jokin kiljuva nyytti. Jos kuitenkin sattuisi vahinko, saisi lapsen isä hoitaa pennun. Nainen tekee uraa. En ymmärrä miksi oletetaan, että kaikki naiset pitävät lapsista ja haluavat lapsia. Näin ei siis todellakaan ole. Minullekin ovat kissani rakkaampia kuin yksikään lapsi.

jonkun tenavia siinä uskossa, että nämä vuorostaan hyysäävät vanhuudenpäivinä, mutta näin ei käykään? Useimmiten ei todellakaan käy. Miksei lapsia ja pikkulasten vanhempia vaadita samalla vimmalla auttamaan ja huomioimaan jotakin vanhusta, miksi se on aina alettava niin, että ensin mummo jeesaa?

Jos on jo seurusteluvaiheessa sovittu, ettei uuden vaimon tarvitse mummoilla, on sopimuksesta pidettävä kiinni.



Meillä on vähän samantyypinen tilanne, mutta asia sovittiin jo ennen avioliittomme solmimista ja pian jäämme eläkkeelle. Pääosan eläkepäivistämme tulemme viettämään lämpimämmässä ilmastossa ja olemme hommanneet vain meille kahdelle sopivan asunnon. Jos miehen jälkikasvu perheineen haluaa tulle käymään, saavat mennä hotelliin. Olisimme voineet ostaa myös isomman asunnon, mutta emme halua pyörittää hotellia. Pienin miehen lapsenlapsista on parivuotias, eli paljoa ei vaari tule viettämään aikaa hänen kanssaan, mutta valinta oli mieheni. Hän ehdotti asunnon ostoa lämpimästä. Minä mietin pitempään, mutta kun hän perusteli asian kunnolla, minäkin innostuin ja nyt odotamme innolla vapautta.

Toinen lastemme mummoista kyllä lahjoo muttei tule käymään. Sata kertaa mielummin haluaisin että tulisi vaikka edes kerran kahdessa kuukaudessa leikkimään muutamaksi tunniksi lasten kanssa minun ollessani kotona. Mutta kun ei niin ei. Meillä on kyllä rahaa ostaa lapsille leluja ja vaatteita. Mutta mummon läsnäoloa ja aikaa ei voi ostaa rahallakaan. Harmi lasten ja mummon kannalta.

lasten vanhemmat ovat itse kypsähtäneet lapsiinsa, kaipaavat omaa aikaa tai hoitavat parisuhdetta.

Kirjoitin nimen omaan että leikkimään muutamaksi tunniksi minun ollessani kotona. En halua hoitoapua, olen kotiäiti ja hoidan kyllä omat lapseni. Lähinnä haluaisin vaan sellaista mummon läsnäoloa lapsieni hyväksi, yhteistä leikkiä ja erityishuomiota lapsille. Koskaan en ole hoidattanut lapsiani mummoilla, käyvät päivisin töissä ja välimatkaa on 100km. MLL:n hoitajia meillä on kyllä ollut joskus jos on ollut pakko.

Mitäpä jos keskustelisit miehesi kanssa siitä, mitä ja millaisen joulun haluatte? Haluatteko samaa? Jos, niin sehän on siinä sitten. Vietätte yhdessä sellaisen joulun kun haluatte.



Jos haluatte eri asioita, miettikää miten saatte kompromissin tai saatteko sitä.



Eli jos vaari haluaa viettää aattoillan lastenlasten ujeltamista katsomassa, voisitte varata lomamökin lähempää lastenlasta, ja ajomatka jäisi lyhyemmäksi, sinun yksinolon aika lyhyemmäksi.



Jos et halua lähteä kotoa mihinkään mutta mies haluaa ajella aattoiltana 400 km-- silloin hän tekee sen ja tietää pahoittavansa sinun mielen. Toisaalta vaari voisi ajella moikkaamassa lapsensa perhettä joulun pyhien jälkeenkin.



Asiasta ei tarvitse lapsille ja lapsenlapsille vuolaita selityksiä antaa, riittää että kertoo, että aion viettää jouluni näin (esim. jos ei halua viettää aattoa vaarin roolissa) ja se pitää kelvata aikuisille ja omillaan jo eläville lapsille.

Nämä eivät kuitenkaan köki yksin einesaterian äärellä missään vuokrakerrostalon ankeudessa, vaan heillä on perhe, lapsia ja puoliso ympärillään.



Minä esim. en liiku jouluaattona mihinkään kyläilemään, enkä pidä siitä että aattona kyläillään. Aatto rauhoitetaan, trafiikki on sen jälkeen tai sitä ennen.



Ja mitä tulee mummon rooliin. Semmosta ei tarvitse ottaa, kun kyseessä ei edes ole biologinen isovanhemmuus!!

Olen itse äiti, mutta en erityisemmin lapsirakas. On siis turha odottaa, että alkaisin lässytellä toisten lapsille, tai lepertelemään vauvoille. Olen tosi huono siinä - ja minulla on kuitenkin omia lapsia 4 kpl.

Miehellänikin on lapsia edellisetä liitosta ja ulkopuolisten vaatimukset että minun pitäisi olla "äiti" näille lapille - mutta en kuitenkaan saa komentaa, kieltää, rajata, antaa sanktioita tai hermostua tai suuttua tai ärsyyntyä miehen lapsille (omille kyllä saa!) ovat olleet ristiriitaisia ja myös tehneet minun roolini niin vaikeaksi, kun en ole täyttänyt vaateita, olen saanut moitteita.

Oma lukunsa on se, ettei miehen lapset ole minua koskaan hyväksyneet. varmaan juuri siksi, että otin vastuuta liian varhain. Ulkopuolisten ei siis pitäisi koskaan puuttua perheen sisäisiin ratkaisuihin tai vuorovaikutussuhteisiin.



Minua surettaa se, että sitten kun miehen lapset saa lapsia, mikä on minun roolini? en ole mummo, mutta voisin ottaa sen roolin. Luulen ettei miehen lapset sitä minulla "hyväksy", mutta miten heidän lapset sitten tapaa vaaria, eli miestäni, jos minä en saa olla tekemisissä niiden lasten kanssa...??No, meni ohi aiheen.

miksi Suomea pidetään niin lapsivihamielisenä maana. Moni suhtautuu lapsiin kuin häijyihin luonnonoikkuihin, vaikka itse ovat aikoinaan olleet ihan samanlaisia "kiljuvia räkänokkia" ja ties mitä haukkumanimiä nyt keksivätkään tämän päivän lapsista.

Ei noiden ns. lapsivihaajien ongelmat lapsista todellisuudessa johdu, vaan siitä, etteivät he itse voi sietää erilaisia ihmisiä eri ikäkausissa ja kehitysvaiheissa. He vain automaattisesti odottavat kaikkien käyttäytyvän samalla tavalla (= kuten he haluavat), iästä riippumatta, mikä on - anteeksi vain - harvinaisen lapsellinen ajattelutapa.

miksi Suomea pidetään niin lapsivihamielisenä maana. Moni suhtautuu lapsiin kuin häijyihin luonnonoikkuihin, vaikka itse ovat aikoinaan olleet ihan samanlaisia "kiljuvia räkänokkia" ja ties mitä haukkumanimiä nyt keksivätkään tämän päivän lapsista.

Ei noiden ns. lapsivihaajien ongelmat lapsista todellisuudessa johdu, vaan siitä, etteivät he itse voi sietää erilaisia ihmisiä eri ikäkausissa ja kehitysvaiheissa. He vain automaattisesti odottavat kaikkien käyttäytyvän samalla tavalla (= kuten he haluavat), iästä riippumatta, mikä on - anteeksi vain - harvinaisen lapsellinen ajattelutapa.

Kun ap:n mies sopi ap:n kanssa siitä, että ap:n ei tarvitse olla missään tekemisissä miehen lasten kanssa, oli mies siinä elämäntilanteessa, että lapset olivat jo nuoria aikuisia. Mikäs sen helpompaa luvata, että niitä lapsia ei nurkissa näy. Ehkä avioero ja lasten rankat pikkulapsivuodet saivat miehen vielä entistä myöntyväisemmäksi.



Tosiasia kuitenkin on, että vuodet vierivät ja ihmiset muuttuvat. Isovanhemmuus syntyy eri tavalla kuin isyys tai äitiys mutta silti niin kummasti samalla tavalla... On selvää, että ap:n mies HALUAA olla vaari. Hän ei ehkä jaksa lasten metelöintiä kauaa, mutta hän haluaa olla läsnä näiden elämässä ja jakaa näiden lasten kanssa tärkeitä hetkiä. On surullista, jos häntä ei tueta siinä vaan kotona mököttää vaimo, joka jokaisella sanalla ja eleellä muistuttaa, että hän ei suvaitse lapsia, ei taloonsa, ei näköpiiriinsä eikä lähimaillekaan. Ilmeisesti lastenlapset eivät vieraile ikinä vaarillaan, kun vaarin vaimo ei kestä. Lastenlasten ja vaarin suhde jää ikään kuin kaiken aikaa keskeneräiseksi, kun sitä kontrolloi nainen, jolla on jäänyt oma kasvaminen kesken.



Ap, kaikella ystävyydellä, tuo ei ole normaalia. Ei ole normaalia tuntea yhtäkään elävää olentoa kohtaan tuollaista vihaa ja inhoa. Olet hyvin minä-keskeinen ihminen. Minä tunnen, minä haluan, minun jouluni, minun kotini... Entä miehesi tunteet? Etkö koskaan tee kompromisseja? Etkö ikinä tule vastaan missään asiassa?



On selvää, että myös miehesi haluaisi sinun joskus joustavan. Miksi et tekisi sitä niin, että et joudu luopumaan tärkeistä periaatteistasi? Sovitte esim. näiden lapsiperheiden kanssa, että joulun vietätte kotona omissa oloissanne mutta että yhtenä päivänä käytte yhdessä kylässä. Siellä sitten istut hammasta purren ja yrität muistaa kohteliaat tavat. Aikuiseen elämään kuuluu se, että joutuu tekemään epämiellyttäviäkin asioita tehdäkseen toisia iloisiksi. Ja kai sinä sentään haluat tehdä miehesi iloiseksi? Kai kestät vuodessa 1-2 päivää, jolloin ajattelet ilahduttaa miestäsi. Vastavuoroisesti voit vaatia mieheltäsi pari päivää, jolloin hän joutuu tekemään jotain itselleen vastenmielistä ilahduttaakseen sinua. JOs nimittäin et kykene olemaan epäitsekäs vaan sinun on aina saatava hyötyä joka asiasta...

miksi Suomea pidetään niin lapsivihamielisenä maana. Moni suhtautuu lapsiin kuin häijyihin luonnonoikkuihin, vaikka itse ovat aikoinaan olleet ihan samanlaisia "kiljuvia räkänokkia" ja ties mitä haukkumanimiä nyt keksivätkään tämän päivän lapsista. Ei noiden ns. lapsivihaajien ongelmat lapsista todellisuudessa johdu, vaan siitä, etteivät he itse voi sietää erilaisia ihmisiä eri ikäkausissa ja kehitysvaiheissa. He vain automaattisesti odottavat kaikkien käyttäytyvän samalla tavalla (= kuten he haluavat), iästä riippumatta, mikä on - anteeksi vain - harvinaisen lapsellinen ajattelutapa.

että lapsista tarvitsisi pitää. Lapsihan ei päätä itse omasta syntymästään, vaan aikuiset ja jos lapsista pitämättömän ihmisen äiti ja isä ovat pitäneet lapsista ja halunneet näitä, ei näiden lasten aikuiseksi kasvettuaan tarvitse pitää lapsista.

Mitä ne lapsivihaajien onglmat sinusta ovat? Eihän se ole ongelma lapsivihaajalle, että hän ei pidä lapsista. Hänhän voi valita lapsettomuuden ja vältellä lapsia. Ongelmia aiheuttavatkin sitten ne aikuiset, jotka eivät hyväksy sitä, että joku muu ajattelee eri tavalla, vaan vaativat lapsivihaajia sietämään omia lapsiaan. Tietenkin on niin, että lapsivihaajat eivät hyväksy ihmisiä, jotka ovat ikäkaudessa lapsuus. Lapsivihaajat voivat silti hyväksyä hyvinkin erilaisia aikuisia ja vanhuksia ja he ovat itsekin monimuotoinen ihmisryhmä, jota yhdistää vain se ettei tykkää lapsista. Miksi se olisi lapsellisempi ajattelutapa kuin vaikkapa se, että automaattisesti odottaa kaikkien pitävän lapsista(an)?

Kun ap:n mies sopi ap:n kanssa siitä, että ap:n ei tarvitse olla missään tekemisissä miehen lasten kanssa, oli mies siinä elämäntilanteessa, että lapset olivat jo nuoria aikuisia. Mikäs sen helpompaa luvata, että niitä lapsia ei nurkissa näy. Ehkä avioero ja lasten rankat pikkulapsivuodet saivat miehen vielä entistä myöntyväisemmäksi. Tosiasia kuitenkin on, että vuodet vierivät ja ihmiset muuttuvat. Isovanhemmuus syntyy eri tavalla kuin isyys tai äitiys mutta silti niin kummasti samalla tavalla... On selvää, että ap:n mies HALUAA olla vaari. Hän ei ehkä jaksa lasten metelöintiä kauaa, mutta hän haluaa olla läsnä näiden elämässä ja jakaa näiden lasten kanssa tärkeitä hetkiä. On surullista, jos häntä ei tueta siinä vaan kotona mököttää vaimo, joka jokaisella sanalla ja eleellä muistuttaa, että hän ei suvaitse lapsia, ei taloonsa, ei näköpiiriinsä eikä lähimaillekaan. Ilmeisesti lastenlapset eivät vieraile ikinä vaarillaan, kun vaarin vaimo ei kestä. Lastenlasten ja vaarin suhde jää ikään kuin kaiken aikaa keskeneräiseksi, kun sitä kontrolloi nainen, jolla on jäänyt oma kasvaminen kesken. Ap, kaikella ystävyydellä, tuo ei ole normaalia. Ei ole normaalia tuntea yhtäkään elävää olentoa kohtaan tuollaista vihaa ja inhoa. Olet hyvin minä-keskeinen ihminen. Minä tunnen, minä haluan, minun jouluni, minun kotini... Entä miehesi tunteet? Etkö koskaan tee kompromisseja? Etkö ikinä tule vastaan missään asiassa? On selvää, että myös miehesi haluaisi sinun joskus joustavan. Miksi et tekisi sitä niin, että et joudu luopumaan tärkeistä periaatteistasi? Sovitte esim. näiden lapsiperheiden kanssa, että joulun vietätte kotona omissa oloissanne mutta että yhtenä päivänä käytte yhdessä kylässä. Siellä sitten istut hammasta purren ja yrität muistaa kohteliaat tavat. Aikuiseen elämään kuuluu se, että joutuu tekemään epämiellyttäviäkin asioita tehdäkseen toisia iloisiksi. Ja kai sinä sentään haluat tehdä miehesi iloiseksi? Kai kestät vuodessa 1-2 päivää, jolloin ajattelet ilahduttaa miestäsi. Vastavuoroisesti voit vaatia mieheltäsi pari päivää, jolloin hän joutuu tekemään jotain itselleen vastenmielistä ilahduttaakseen sinua. JOs nimittäin et kykene olemaan epäitsekäs vaan sinun on aina saatava hyötyä joka asiasta...

jousta ja joku tuiki tuntematon tulee tuon yhden ominaisuuden perusteella mestaroimaan, että "on SELVÄÄ, että miehesi haluaisi sinun JOSKUS joustavan"!

Ja mitäs tämä lapsiperhe sitten vastavuoroisesti tekee ap:n hyväksi?

Vai ei löydy hengenheimolaisia vauva-palstalta...no minä ainakin olen ihan vapaaehtoisesti lapseton, olen tiennyt jo silloin kun olin itse lapsi etten halua lapsia. En vihaa lapsia, olen hoitanutkin heitä. (Enkä ikinä järjestäisi esim. lapsettomia häitä...)



Ymmärrän ettei ole kiva jos yritetään pakottaa muottiin jota ei tunne omaksi. Mutta mielestäni voisit kyllä vähän joustaa ja tavata noita miehen lapsenlapsia, ja mies samoin. Eikö olisi mukavaa vaihtelua jos olisi vähän hälinääkin jouluna eikä vain kahden aikuisen välistä hiljaisuutta... Ei ne miehen lapsenlapset nyt ihan voi olla merkityksettömiä sullekaan.

Miehen lapset olivat jo aikuisia, kun tapasimme, eli en ole koskaan joutunut olemaan lapsista vastuussa. Kaksi kummityttöä minulla on, mutta vanhempansa ovat aina tajunneet, että olen se kummi, joka vie teinin Pariisiin, en se kummi, joka vaihtaa kummilapsen kakkavaippoja.



Nyt on miehellä kaksi pojanpoikaa, joista minun oletetaan olevan innoissani. En ole, joten kun tulevat yökylään, minä sulkeudun yläkerran tv-huoneeseen olemaan rauhassa. Mies ja lapsenlapsensa saavat rauhassa tehdä mitä nyt tekevät, mutta se ei vanhemmilleen riitä, koska mieheni on hieman huolimaton eikä viitsi lukea saamiaan lastenhoito-ohjeita.



Olen ilmoittanut, että en ole hoitoautomaatti. Jos apua kaivataan, on ukki varmasti hyvä vaihtoehto, mutta se paketti ei sisällä minua yhtään.



Jouluna menen omalle äidilleni, mies saa mennä minne lystää.