Väkisin mummoksi

viestistäsi ylläpidolle. Toivottavasti se poistetaan pian. Viestisi kertoo kaiken henkisestä tasostasi.

Kiitos asiallisesta kommentista. Meillä ainoa oikea paikka viettää joulua on oma koti. Kokeilimme pari kertaa olla muualla eikä ollut mitään joulun fiilistä. Olisi pitänyt saada mukaan kaikki parituhatta kirjaa, isot laatikolliset elokuvia DVD-tallenteina, kaikki omat perinteiset joulukoristeet jne jne. Ymmärrät varmaan kun sanon, että joulun tekevät nimenomaan ne perinteet. Jokin koriste saa olla vaikka kuinka kulahtanut, mutta jos se on ollut elämässä ja jouluissa mukana jo 50 vuotta, ei joulua tule ilman sitä.

Kaarroin eilen keskustelun joulunviettoon, nyt nimittäin nämä lasten vanhemmat ovat jo alkaneet puhumaan siitä, että jospa vaari olisi joulun lastenlasten kanssa. Mieheni oli sitä mieltä, että hän voi käydä viemässä lahjat viikkoa ennen joulua, mutta ei missään tapauksessa lähde sinne jouluksi. Kun olen puhunut joulusta, olen tarkoittanut koko joulua aatonaatosta Tapaninpäivään. Näin on nämä miehen lapsi ajatellut. Kun mieheni joutuu työnsä puolesta ajamaan päivittäin 120 km, ei hän ymmärrettävästi ole mitenkään innostunut ajamaan enää yhtään ylimääräistä kilometriä vapaa-aikanaan.

Nyt siis näyttää siltä, että olemme joulun kotona kahdestaan, kännykät suljettuna.

Aloituksessasi puhuit siitä, että miehesi lähtisi jouluaattona ajamaan takaisin kotiin, nyt kerrotkin että joulu tarkoittaakin aatonaatosta tapaniin ulottuvaa jaksoa.

Sori, kuulostat äärettömän lapselliselta ihmiseltä "tuhat kirjaa ja laatikollinen DVD-elokuvia" -juttuinesi. Kuulostaa hiukkasen maaniselta ihmiseltä.

Kukaan ei sinua kai ole ainakaan alkuperäisen viestisi perusteella ole edes houkutellut saati pakottanut sinne kylään ja ongelmahan on lähinnä miehesi. aatonaatosta tapaniin jakson ymmärrän olevan mielestäsi kurjaa, mutta jos 54-vuotias ihminen itkee marraskuun alussa sitä, että joutuu ehkä olemaan osan jouluaatosta yksin eikä saa mussuttaa pähkinöitä torkkupeiton alla kun lapsenlapsi riistää häneltä tämän ilon (ilmeisen poikkeuksellisesti, jos perinne on kerran mussuttaa pähkinöitä joka ikinen joulu) ei vaan kuulosta ihan terveeltä tapaukselta.

En siis kettuile. Mutta voisiko sinulla olla aspergerin oireyhtymä? Tai piirteitä siitä?

Kyllä he tietävät ihan tasan tarkkaan mitä ajattelen lapsista ja ovat nähneet käytöksestänikin sen. Lapset ovat minulle kuin ilmaa. Tulipa tässä muuten mieleen, että lapsenakin viihdyin enemmän aikuisten ja itseäni vanhempien seurassa, kuin omanikäisteni tai nuorempien. En voinut ymmärtää, miksi lasten piti saada huutaa ja mellastaa leikkiessään. Olin itse hyvin hiljainen ja kiltti lapsi, tätä ovat kaikki entiset naapurimme kertoneet. Vetäydyin heti omiin oloihini, kun leikki alkoi muuttua minulle liian meluisaksi. Kirjat olivat parhaita kavereitani. Rakastin lukemista ihan omissa oloissani. Paras ystäväni oli ja on edelleenkin samanlainen. Muistan kuinka useasti istuimme jossain vierekkäin ja kumpikin syventyi omaan kirjaansa.

Minun asperger-lapseni tosin on sosiaalinen. Mutta aspergerin oireyhtymään perehtyneenä ja monia as-henkilöitä tuntevana tuli mieleen: siihen sopisi tämä melusta ja muiden ihmisten seurasta kärsiminen, rauhan kaipuu, ne omat kiinnostuksen kohteet, suoraan sanominen (jopa muiden mielestä loukkaavat asiat) ja joidenkin täällä olettama ns. kylmyys.

Aspergerin oireyhtymä on siis yksi autismin muoto, se lievin.

Onko muitakin ihmisryhmiä, joista et pidä vaan sen takia, että ovat ko. ryhmää? Vammaiset, tummaihoiset yms? Mulle kyllä lapsetkin on ensisijaisesti IHMISIÄ, joistakin pidän, toisista en. En mä sitäkään ole koskaan ymmäsrtänyt että "olen NIIN lapsirakas ihminen", kuinka voi rakastaa kaikkia vaan pienen koon takia?



Mutta viettäkää joulu kootna keskenänne, kääntöpuolena sitten kannattaa muistaa, että ei ne lapsenlapset sitten ole käskettävissä paikalle, kun TE haluatte eli 75v synttärit saattaa mennä ihan samalla porukalla kun teillä tuo joulukin...

Itselläni on kolme ja he ovat tietenkin rakkaita, mutta noin ylipäätänsä en pida lapsista, en ole koskaan hoitanut muiden (kuin pakon edessä), en kysele tuttujen lapsista, en voisi kuvitellakaan työskenteleväni lasten kanssa jne. Tuleva "mummouskaan" ei kiinnosta tai no vauvan vaatteista voisin innostua, mutta eipä juuri muuten. Miksi tämäkin asia on tabu? Jotkut eivät pidsä lapsista, toiset taas koirista...



Ennen kuin kivitätte kylmänä ja tunnevammaisena ihmisenä, huomautan, että mulla on aina ollut kummilapsia Intiassa ja pidän heihin myös säännöllisesti yhteyttä. Samoin tunnen huolta omien lasteni niistä kavereista, joilla ei kotiasiat tunne olevan kovin hyvin. Useimmiten meille saa kaveritkin tuoda ja kaikille tarjotaan

mitä kaapista löytyy.

Jos oikein olen käsittänyt, mieskään ei halua jouluksi sinne. Ja käsittääkseni ap ei halua nähdä lapsia, mutta ei ole kieltänyt miestä siellä käymästä. Johan se on kirjoittanut että mies on siellä käynyt.



Oikeasti, miksi kaikkien pitää tykätä lapsista?

En siis kettuile. Mutta voisiko sinulla olla aspergerin oireyhtymä? Tai piirteitä siitä?

Kyllä he tietävät ihan tasan tarkkaan mitä ajattelen lapsista ja ovat nähneet käytöksestänikin sen. Lapset ovat minulle kuin ilmaa. Tulipa tässä muuten mieleen, että lapsenakin viihdyin enemmän aikuisten ja itseäni vanhempien seurassa, kuin omanikäisteni tai nuorempien. En voinut ymmärtää, miksi lasten piti saada huutaa ja mellastaa leikkiessään. Olin itse hyvin hiljainen ja kiltti lapsi, tätä ovat kaikki entiset naapurimme kertoneet. Vetäydyin heti omiin oloihini, kun leikki alkoi muuttua minulle liian meluisaksi. Kirjat olivat parhaita kavereitani. Rakastin lukemista ihan omissa oloissani. Paras ystäväni oli ja on edelleenkin samanlainen. Muistan kuinka useasti istuimme jossain vierekkäin ja kumpikin syventyi omaan kirjaansa.

Minun asperger-lapseni tosin on sosiaalinen. Mutta aspergerin oireyhtymään perehtyneenä ja monia as-henkilöitä tuntevana tuli mieleen: siihen sopisi tämä melusta ja muiden ihmisten seurasta kärsiminen, rauhan kaipuu, ne omat kiinnostuksen kohteet, suoraan sanominen (jopa muiden mielestä loukkaavat asiat) ja joidenkin täällä olettama ns. kylmyys.

Aspergerin oireyhtymä on siis yksi autismin muoto, se lievin.

Noista ap:n jutuista. Lisäksi se, että kaiken pitää pysyä muuttumattomana tai homma on kertakaikkiaan pielessä: Tuhat kirjaa mukana (ei siis vain vaikka muutamia joita lukea rauhassa jouluna, vaan koko kirjasto - varmaan aakkostettuna ja rivit suosristettuna).

Johan vitsin murjasit. Ongelmahan on nimenomaan itse vihassa. Kukaan ei tosiaan pakota ketään aikuista pitämään jostain ihmisryhmästä kuten esim. lapsista, siinä olet oikeassa, mutta kukaan ei myöskään pakota vihaamaan. Viha on jokaisen oma ja vapaaehtoinen valinta, jota ilmankin voi elää täysipainoista elämää. Oletkos koskaan tullut ajatelleeksi sitä?

miksi Suomea pidetään niin lapsivihamielisenä maana. Moni suhtautuu lapsiin kuin häijyihin luonnonoikkuihin, vaikka itse ovat aikoinaan olleet ihan samanlaisia "kiljuvia räkänokkia" ja ties mitä haukkumanimiä nyt keksivätkään tämän päivän lapsista. Ei noiden ns. lapsivihaajien ongelmat lapsista todellisuudessa johdu, vaan siitä, etteivät he itse voi sietää erilaisia ihmisiä eri ikäkausissa ja kehitysvaiheissa. He vain automaattisesti odottavat kaikkien käyttäytyvän samalla tavalla (= kuten he haluavat), iästä riippumatta, mikä on - anteeksi vain - harvinaisen lapsellinen ajattelutapa.

että lapsista tarvitsisi pitää. Lapsihan ei päätä itse omasta syntymästään, vaan aikuiset ja jos lapsista pitämättömän ihmisen äiti ja isä ovat pitäneet lapsista ja halunneet näitä, ei näiden lasten aikuiseksi kasvettuaan tarvitse pitää lapsista. Mitä ne lapsivihaajien onglmat sinusta ovat? Eihän se ole ongelma lapsivihaajalle, että hän ei pidä lapsista. Hänhän voi valita lapsettomuuden ja vältellä lapsia. Ongelmia aiheuttavatkin sitten ne aikuiset, jotka eivät hyväksy sitä, että joku muu ajattelee eri tavalla, vaan vaativat lapsivihaajia sietämään omia lapsiaan. Tietenkin on niin, että lapsivihaajat eivät hyväksy ihmisiä, jotka ovat ikäkaudessa lapsuus. Lapsivihaajat voivat silti hyväksyä hyvinkin erilaisia aikuisia ja vanhuksia ja he ovat itsekin monimuotoinen ihmisryhmä, jota yhdistää vain se ettei tykkää lapsista. Miksi se olisi lapsellisempi ajattelutapa kuin vaikkapa se, että automaattisesti odottaa kaikkien pitävän lapsista(an)?

Ensinnäkin, jos ei pidäkään jostain, ei se välttämättä tarkoita että vihaa. Toiseksi, onko sinusta aina vapaaehtoinen valinta ettei pidä jostain? Eli jos on jokin, mikä tahansa asia mistä ei pidä, on ihminen aina itse valinnut tämän? Sinä sitten varmaankin tunnet ihmisiä, jotka pitävät aivan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Miksi sinä et nyt itse valitse sitä, että et tuntisi noin suurta ja ilmeistä vastenmielisyyttä ap:tä kohtaan vain koska hän ajattelee sinulle vieraalla tavalla? Jos joku ei pidä koirista, lapsista, maksalaatikosta tai vaikka sinisestä väristä ja valitsee elämäntavan ilman koiria, lapsia, maksalaatikkoa tai sinistä väriä, niin näin ei mielestäsi saisi tehdä? Pitää vain "tehdä valinta" että lakkaa tuntemasta vastenmielisyyttä näitä asioita kohtaan, koska ihminenhän ei saa määrätä omista mielihaluistaan ja tehdä valintoja oman elämänsä suhteen. Ei vaikka tuntisi olonsa tasapainoiseksi valintojensa kanssa!

Jos oikein olen käsittänyt, mieskään ei halua jouluksi sinne. Ja käsittääkseni ap ei halua nähdä lapsia, mutta ei ole kieltänyt miestä siellä käymästä. Johan se on kirjoittanut että mies on siellä käynyt.



Oikeasti, miksi kaikkien pitää tykätä lapsista?

[/quote]

Mutta saanhan minäkin ilmaista syvää inhoa AP:n kaltaisia reppanoita kohtaan? Itse hakee kommentteja toiminnalleen, niitä myös täältä saa.



Arvostan koiranpaskaa kengänpohjassakin enemmän kuin ap:n kaltaisia ihmisiä. Sille nyt ei voi mitään.



Suomi on muuten varmaan maailman kylmin maa lapsia kohtaan, ainakin oman kokemukseni mukaan ja monien juttujen perusteella.

En siis kettuile. Mutta voisiko sinulla olla aspergerin oireyhtymä? Tai piirteitä siitä?

Kyllä he tietävät ihan tasan tarkkaan mitä ajattelen lapsista ja ovat nähneet käytöksestänikin sen. Lapset ovat minulle kuin ilmaa. Tulipa tässä muuten mieleen, että lapsenakin viihdyin enemmän aikuisten ja itseäni vanhempien seurassa, kuin omanikäisteni tai nuorempien. En voinut ymmärtää, miksi lasten piti saada huutaa ja mellastaa leikkiessään. Olin itse hyvin hiljainen ja kiltti lapsi, tätä ovat kaikki entiset naapurimme kertoneet. Vetäydyin heti omiin oloihini, kun leikki alkoi muuttua minulle liian meluisaksi. Kirjat olivat parhaita kavereitani. Rakastin lukemista ihan omissa oloissani. Paras ystäväni oli ja on edelleenkin samanlainen. Muistan kuinka useasti istuimme jossain vierekkäin ja kumpikin syventyi omaan kirjaansa.

Minun asperger-lapseni tosin on sosiaalinen. Mutta aspergerin oireyhtymään perehtyneenä ja monia as-henkilöitä tuntevana tuli mieleen: siihen sopisi tämä melusta ja muiden ihmisten seurasta kärsiminen, rauhan kaipuu, ne omat kiinnostuksen kohteet, suoraan sanominen (jopa muiden mielestä loukkaavat asiat) ja joidenkin täällä olettama ns. kylmyys. Aspergerin oireyhtymä on siis yksi autismin muoto, se lievin.

Noista ap:n jutuista. Lisäksi se, että kaiken pitää pysyä muuttumattomana tai homma on kertakaikkiaan pielessä: Tuhat kirjaa mukana (ei siis vain vaikka muutamia joita lukea rauhassa jouluna, vaan koko kirjasto - varmaan aakkostettuna ja rivit suosristettuna).

haluan pysyvän muuttumattomana. En ole ap, minulla ei ole aspergeria enkä halua kaiken pysyvän muuttumattomana, mutta joulu!

Siellä laitetaan ja höslätään ja tehdään ja suoritetaan... enkä erityisemmin pidä edes tästä mummolasta. Jokatapauksessa tiedän tämän olevan heille täerkeää ja koen että lapsetkin tykkäävät joten olen jättänyt oman haluni vähän taustalle... ei tarvitse olla marttyyri, koetan olla vain aikuinen. Sitäpaitsi minä olen päättänyt viettää henkisen jouluni joulupäivänä, en aattona kuten täällä muutenkin on tapana joten "uhraudun" aaton mummolassa, ja muut ovat tyytyväisiä. Sitten vietämme meidän joulun joulupäivänä, oikeana jouluna, ihan omien mieltymysten ja perheen kesken.

Ajattelen kuitenkin myös sitä, että ei tätä loputtomiin kestä ja hei... joulu on antamisen juhlaa ja minä annan omasta mielestäni periksi... ilman mitään suurempaa draamaa.

Ts. minusta aikuinen ihminen osaa tehdä kompromisseja, tai ainakin toivoisin niin.

Jos oikein olen käsittänyt, mieskään ei halua jouluksi sinne. Ja käsittääkseni ap ei halua nähdä lapsia, mutta ei ole kieltänyt miestä siellä käymästä. Johan se on kirjoittanut että mies on siellä käynyt. Oikeasti, miksi kaikkien pitää tykätä lapsista?

Mutta saanhan minäkin ilmaista syvää inhoa AP:n kaltaisia reppanoita kohtaan? Itse hakee kommentteja toiminnalleen, niitä myös täältä saa. Arvostan koiranpaskaa kengänpohjassakin enemmän kuin ap:n kaltaisia ihmisiä. Sille nyt ei voi mitään. Suomi on muuten varmaan maailman kylmin maa lapsia kohtaan, ainakin oman kokemukseni mukaan ja monien juttujen perusteella.

ilmaista kaikkea muuta kuin lapsia kohtaan?

Noista ap:n jutuista. Lisäksi se, että kaiken pitää pysyä muuttumattomana tai homma on kertakaikkiaan pielessä: Tuhat kirjaa mukana (ei siis vain vaikka muutamia joita lukea rauhassa jouluna, vaan koko kirjasto - varmaan aakkostettuna ja rivit suosristettuna).

Ja kun tätä ajattelin, niin aloin ymmärtää ap:ta paremmin. Kun ensin ajattelin, että mitä nyt tällainen tyyppi tuollaisestakin asiasta valittaa...

Ja ennen kuin joku ehtii alkaa haukkua mua nettidiagnoosien tekemisestä, niin toinpahan esiin tällaisenkin ajatuksen. Mikäli ap ei ole sitä itse miettinyt, hän voi saada lisää itsetuntemusta. Ja ehkä halusin myös tuoda esiin sen, että toisinaan sellaiselle tietylle ns. kylmyydelle tai jollain tavalla vähäiselle empatialle löytyy myös ihan neurologinen selitys. Tähän pitää sitten tietysti lisätä, että autismin kirjon henkilöillä on myös kykyä empatiaan! Joillakin poikkeava empaattisuus esiintyy ns. yliempaattisuutena - näitä on as-henkilöissä paljon. Esim. oma lapseni on tällainen, hyvin herkkä ja pehmeä, rakastaa vauvoja ja eläimiä...

Yksi joulu aiheuttaa näin paljon ongelmia marraskuun alussa. Todella pieni ihminen, tekstisi vaikuttaa enemään 29-vuotiaan kirjoitukselta kuin 54-vuotiaan.

Jos oikein olen käsittänyt, mieskään ei halua jouluksi sinne. Ja käsittääkseni ap ei halua nähdä lapsia, mutta ei ole kieltänyt miestä siellä käymästä. Johan se on kirjoittanut että mies on siellä käynyt.

Oikeasti, miksi kaikkien pitää tykätä lapsista?

Mutta saanhan minäkin ilmaista syvää inhoa AP:n kaltaisia reppanoita kohtaan? Itse hakee kommentteja toiminnalleen, niitä myös täältä saa.

Arvostan koiranpaskaa kengänpohjassakin enemmän kuin ap:n kaltaisia ihmisiä. Sille nyt ei voi mitään.

Suomi on muuten varmaan maailman kylmin maa lapsia kohtaan, ainakin oman kokemukseni mukaan ja monien juttujen perusteella.

Ihmisten pitäisi varmaan olla sinun kaltaisiasi?

Lapselle tärkeimmät ihmiset ovat omat vanhemmat. Muut ovat vain plussaa. Se että joku ei tykkää lapsista, ei hänen tarvitsekaan alkaa hyysäämään muiden mieliksi. Ihmisiä on erilaisia ja sen kanssa vain pitää elää.

Miksipä siis menisin itse arvostelemaan ihmistä joka ei välittömästi kilju innosta nähdessään minun lapset? :) Tai vaikka sanoo ettei halua olla lasten kanssa tekemisissä. Ok, sitten ei halua, enkä väkisin tuputa.

Jos oikein olen käsittänyt, mieskään ei halua jouluksi sinne. Ja käsittääkseni ap ei halua nähdä lapsia, mutta ei ole kieltänyt miestä siellä käymästä. Johan se on kirjoittanut että mies on siellä käynyt. Oikeasti, miksi kaikkien pitää tykätä lapsista?

Mutta saanhan minäkin ilmaista syvää inhoa AP:n kaltaisia reppanoita kohtaan? Itse hakee kommentteja toiminnalleen, niitä myös täältä saa. Arvostan koiranpaskaa kengänpohjassakin enemmän kuin ap:n kaltaisia ihmisiä. Sille nyt ei voi mitään. Suomi on muuten varmaan maailman kylmin maa lapsia kohtaan, ainakin oman kokemukseni mukaan ja monien juttujen perusteella.

olla yhdestä asiasta kiinni? Minusta nämä koiranpaskapuhujat eivät ole ihan viisaita itsekään. Rakentavastikin voi keskustella eikä vain purskautella sontaa, kiukkua ja täysin ala-arvoista tekstiä.

Yksi joulu aiheuttaa näin paljon ongelmia marraskuun alussa. Todella pieni ihminen, tekstisi vaikuttaa enemään 29-vuotiaan kirjoitukselta kuin 54-vuotiaan.

tekstiltä, mutta ei todellakaan 54-vuotiaan. 54-vuotiaat ovat niiin yhtenäinen ihmisryhmä!

Jos ap on ollut miehensä tavatessaan (tai seurustelun aikana), että tällä on jälkikasvua eikä ole kuitenkaan tullut mieleen, että aina joskus joutuu jakamaan miehensä huomion tämän jälkikasvun kanssa.



Asia olisi tietenkin aivan eri, jos mies ei esim. olisi seurustelun aikana ja myöhemmin ollut missään tekemisissä entisen perheensä kanssa eikä olisi kiinnostunut pitämään yhteyttä lapsenlapsiinsa, mutta näinhän ei ole.



Nyt ap kuitenkin kiukuttelee siitä, että mies pitää yhteyttä perheeseensä ja vierailee siellä. Jo nuo tunnin kahden vierailut ovat ap:n mielestä liian paljon häneltä pois. Missään ei käy ilmi, että ap:ta olisi edes kutsuttu sinne joulun viettoon, eli hänen kantansa asiaan on ilmeisesti hyvin ymmärretty.



Ei ap:n tarvitse noista lapsista pitää, mutta myös täydellinen empatiakyvyn puuttuminen on jotenkin sairasta. Miksi lastenlasten pitäisi luopua myös vaarista jos vaarikaan ei sitä halua?

Jos ap halusi varmuudella 100 % huomion mieheltään, olisi kannattanut naida lapseton ihminen. Elämä on kompromisseja.

Jos ap on ollut miehensä tavatessaan (tai seurustelun aikana), että tällä on jälkikasvua eikä ole kuitenkaan tullut mieleen, että aina joskus joutuu jakamaan miehensä huomion tämän jälkikasvun kanssa.

Asia olisi tietenkin aivan eri, jos mies ei esim. olisi seurustelun aikana ja myöhemmin ollut missään tekemisissä entisen perheensä kanssa eikä olisi kiinnostunut pitämään yhteyttä lapsenlapsiinsa, mutta näinhän ei ole.

Nyt ap kuitenkin kiukuttelee siitä, että mies pitää yhteyttä perheeseensä ja vierailee siellä. Jo nuo tunnin kahden vierailut ovat ap:n mielestä liian paljon häneltä pois. Missään ei käy ilmi, että ap:ta olisi edes kutsuttu sinne joulun viettoon, eli hänen kantansa asiaan on ilmeisesti hyvin ymmärretty.

Ei ap:n tarvitse noista lapsista pitää, mutta myös täydellinen empatiakyvyn puuttuminen on jotenkin sairasta. Miksi lastenlasten pitäisi luopua myös vaarista jos vaarikaan ei sitä halua?

Jos ap halusi varmuudella 100 % huomion mieheltään, olisi kannattanut naida lapseton ihminen. Elämä on kompromisseja.

Ei ap:n tarvitse noista lapsista pitää, mutta myös täydellinen empatiakyvyn puuttuminen on jotenkin sairasta.

Jookosta?:)