Väkisin mummoksi
Olen itse lapseton, en ole koskaan halunnut lasta. Seurusteluvaiheessa jo keskustelimme siitä mitä tapahtuu, jos/kun hänen lapsensa hankkivat lapsia. Koska en pidä lapsista, ei mieheni edellyttänyt tuolloin minun ryhtyvän edes nk. varamummoksi tulrville lapsenlapsilleen.
Miehelläni on neljä aikuista lasta, ja yhdellä heistä on kaksi lasta. Nyt aiemmin sopimamme onkin kääntynyt aivan nurinpäin. Lasten kumpikaan biologinen mummo ei ole järin kiinnostunut mummoilusta. Toinen tekee miehensä kanssa akateemista uraa ympäri maailmaa ja toista mummoa ei vain kiinnosta. Tietenkin minusta on yritetty vääntää mummoa niille penskoille. Olen tehnyt selväksi, ettei tule onnistumaan, eikä kiinnosta. Eniten taustalla vaikuttaa tietenkin raha ja lasten lahjat.
Miksei mieheni voi ymmärtää, etteivät hänen lapsenlapsensa muodosta minulle mitään poikkeusta lapsista, ellen pidä lapsista, en siis pidä noistakaan. Mutta mieheni mielestä juuri hänen lapsenlapsensa ovat ne poikkeus, joka vahvistaa säännön. Kuitenkaan mieheni ei viihdy itsekään lapsenlapsiensa seurassa kuin korkeintaan tunnin tai kaksi kerrallaan. Perhe asuu noin 200 kilometrin päässä meiltä. Mieheni siis ajaa tuon matkan, juo kahvit ja lähtee saman tien kotiin.
Tuleva joulu alkaa jännittämään, sillä viisivuotias esikoinen on keksinyt että vaarin pitäisi olla jouluna heillä. Minä en sinne missään tapauksessa lähtisi, eli oma jouluni olisi pilalla. Mieheni lähtisi ehkä kesken jouluaaton ajamaan sieltä kotiin, kun ei nää jaksaisi sitä menoa ja melskettä.
Mikä siis avuksi? Mieheni ja hänen lapsensa perheineen yrittävät saada minusta väkisin mummon ja miten selvitä joulusta ilman että kukaan saisi pahaa mieltä. Pitäisikö meidän vain kylmästi ilmoittaa, että vietämme joulun jossain muualla kuin kotona, vaikka olisimmekin kotona. Mieheni on jo nähnyt päiväunia rauhallisesta joulusta kirjojen, ulkoilun, lepäilyn ja hyvien elokuvien parissa. Ei siis lapsenlapsiensa kanssa. Mainittakoon vielä, että tämä esikoinen on ADHD.
Kommentit (159)
Ainakin tuo joulu? 5 v toivoo vaaria jouluksi - no, vaari päättää itse, mitä tekee. Jos hän toivoo joulua sinun kanssasi, hän voinee asiallisesti sen kertoa lapsilleen. Jos hän katsoo viisaimmaksi vierailla jouluna lastensa luona, hän tekee niin. Millä lailla se sinun joulusi pilaisi? Sinähän saisit viettää joulun rauhassa, ja valtaosan ajasta olet muuten miehesi kanssa. Lapselle tulee paha mieli, jos vaari ei tule. Vaarille tulee paha mieli, jos hän menee. Sinulle (54v) tulee paha mieli, jos miehesi menee... Eli; asia ei oikeastaan kuulu sinulle lainkaan. Ja tuohon mummouteen; kerro vaan rehellisesti ja kohteliaasti ajatuksistasi; tosin ei ehkä haittaisi, jos yrittäisit suhtautua lapsiin vähän ennakkoluulottomammin. Ehkei kukaan oikeasti vaadikaan sinulta mitään - ei ainakaan rahaa tai lahjoja, vaan toivoo voivansa viettää välillä mukavaa aikaa kanssasi (ja pieni mahdollisuus on, että se voisi sinullekin olla hauskaa vaihtelua?).
Määrääkö teillä lapset, kuka on missä ja mitä tehdään? Meillä ei ainakaan.
Mietitkö koskaan, miksi tällä palstalla yksi tärkein aihe on se, miten monta yötä vauva voi olla yökylässä isovanhemmilla, että vanhemmat saavat tärkeää omaa aikaa ja lataavat akkujaan.
Eli miksi jo omat vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa kuin suuriin ongelmiin sen sijaan että nauttisivat pikkulapsi-iästä 100%? Miksi ne lapset pitää viedä mummoiloihin ja vaareille, jos ne ovat niin kertakaikkisen ihania, että kaikkien on niitä rakastettava. Paitsi siis omien vanhempien, joiden onni on olla kaukana jälkikasvusta.
Sehän tosiaan tarkoittaa sitä, että ne omat lapset ovat suuria ongelmia jos toisinaan haluaakin antaa lapset isovanhempien hoitoon :D
Mun mielestä jokainen saa olla hankkimatta lapsia ja olla erityisemmin pitämättä heistä MUTTA sitä en voi käsittää, että lasten läsnäoloa ei voida sietää edes _hetken aikaa_. Mihin unohtui ne lapsillekin opetettavat kohteliaisuussäännöt, että kaikkien kanssa on tultava toimeen vaikka ei erityisemmin pitäisikään henkilöstä? Vai saako lapsia kohdella ihan miten tahansa, koska "ne nyt vaan on vähempiarvoisia räkänokkia"?
Älä sitten kuitenkaan ihmettele, jos vanhuksena saat olla yksin ja pärjätä keskenäsi.
Minulla on yksi kaltaisesi sukulainen, joka nuorempana suhtautui erittäin kielteisesti meihin lapsiin eikä halunnut olla kanssamme samassa tilassa.
Nyt hän on lähemmäs 80-vuotias ja alkaa tarvita apua, mutta ketään suvun lapsista (meistä nykyisistä työikäisistä) ei kiinnosta ottaa osaa hänen elämäänsä.
Osa laitoksissa yksin makaavista vanhuksista on oletettavasti ollut nuorempana sellaisia, että lapset eivät ole heitä kiinnostaneet. Sitten vanhana itketään kun kukaan ei käy eikä välitä.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, ap.
Mietitkö koskaan, miksi tällä palstalla yksi tärkein aihe on se, miten monta yötä vauva voi olla yökylässä isovanhemmilla, että vanhemmat saavat tärkeää omaa aikaa ja lataavat akkujaan. Eli miksi jo omat vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa kuin suuriin ongelmiin sen sijaan että nauttisivat pikkulapsi-iästä 100%? Miksi ne lapset pitää viedä mummoiloihin ja vaareille, jos ne ovat niin kertakaikkisen ihania, että kaikkien on niitä rakastettava. Paitsi siis omien vanhempien, joiden onni on olla kaukana jälkikasvusta.
Sehän tosiaan tarkoittaa sitä, että ne omat lapset ovat suuria ongelmia jos toisinaan haluaakin antaa lapset isovanhempien hoitoon :D Mun mielestä jokainen saa olla hankkimatta lapsia ja olla erityisemmin pitämättä heistä MUTTA sitä en voi käsittää, että lasten läsnäoloa ei voida sietää edes _hetken aikaa_. Mihin unohtui ne lapsillekin opetettavat kohteliaisuussäännöt, että kaikkien kanssa on tultava toimeen vaikka ei erityisemmin pitäisikään henkilöstä? Vai saako lapsia kohdella ihan miten tahansa, koska "ne nyt vaan on vähempiarvoisia räkänokkia"?
kohtelee lapsia huonosti? Tai ettei hän siedä lapsia hetkeäkään? Lapsivihamieliset ihmiset ymmärrettävästi pyrkivät minimoimaan lasten kanssa seurustelun, mutta niiden ymmärtämättömät vanhemmathan tässä pattiin ottaa.
Mietitkö koskaan, miksi tällä palstalla yksi tärkein aihe on se, miten monta yötä vauva voi olla yökylässä isovanhemmilla, että vanhemmat saavat tärkeää omaa aikaa ja lataavat akkujaan. Eli miksi jo omat vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa kuin suuriin ongelmiin sen sijaan että nauttisivat pikkulapsi-iästä 100%? Miksi ne lapset pitää viedä mummoiloihin ja vaareille, jos ne ovat niin kertakaikkisen ihania, että kaikkien on niitä rakastettava. Paitsi siis omien vanhempien, joiden onni on olla kaukana jälkikasvusta.
Sehän tosiaan tarkoittaa sitä, että ne omat lapset ovat suuria ongelmia jos toisinaan haluaakin antaa lapset isovanhempien hoitoon :D Mun mielestä jokainen saa olla hankkimatta lapsia ja olla erityisemmin pitämättä heistä MUTTA sitä en voi käsittää, että lasten läsnäoloa ei voida sietää edes _hetken aikaa_. Mihin unohtui ne lapsillekin opetettavat kohteliaisuussäännöt, että kaikkien kanssa on tultava toimeen vaikka ei erityisemmin pitäisikään henkilöstä? Vai saako lapsia kohdella ihan miten tahansa, koska "ne nyt vaan on vähempiarvoisia räkänokkia"?
kohtelee lapsia huonosti? Tai ettei hän siedä lapsia hetkeäkään? Lapsivihamieliset ihmiset ymmärrettävästi pyrkivät minimoimaan lasten kanssa seurustelun, mutta niiden ymmärtämättömät vanhemmathan tässä pattiin ottaa.
Mutta lähinnä tarkoitin ap:tä, joka ei ilmeisestikään voi sietää niitä lapsia edes sitä paria tuntia että kävisi miehensä kanssa heidän luonaan. VAIKKA ei niistä miehen lapsenlapsista pitäisikään, niin miksi pitää eristäytyä miehen lapsistakin? Eivätkö he ole tarpeeksi tärkeitä, että yrittäisi sietää niitä lapsiakin toisinaan?
Jokainen tekee mitä haluaa,mutta muista kuin vanhenet ja jäät yksin niin ei ole mukava olla yksin kotona aamusta toiseen ja kuinka ollakkaan kohta kukaan ei käy katsomassa koskaan...ei koskaan..sitten joskus sinut sitten löydetään..liian myöhään..tälläisiä tapauksia on liikaa..mutta kukin elää elämänsä miten haluaa..noin nuoreksi ihmiseksi olet kyllä yllättävän kylmän oloinen ja joustamaton..kyllä jokainen hetken kestää mitä vaan jos sillä toista ilahduttaa...mutta parempi tietty ettei lapset kärsi tylsästä kylmästä mummosta ja vaarista!!!
Älä sitten kuitenkaan ihmettele, jos vanhuksena saat olla yksin ja pärjätä keskenäsi. Minulla on yksi kaltaisesi sukulainen, joka nuorempana suhtautui erittäin kielteisesti meihin lapsiin eikä halunnut olla kanssamme samassa tilassa. Nyt hän on lähemmäs 80-vuotias ja alkaa tarvita apua, mutta ketään suvun lapsista (meistä nykyisistä työikäisistä) ei kiinnosta ottaa osaa hänen elämäänsä. Osa laitoksissa yksin makaavista vanhuksista on oletettavasti ollut nuorempana sellaisia, että lapset eivät ole heitä kiinnostaneet. Sitten vanhana itketään kun kukaan ei käy eikä välitä. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, ap.
Saavatko hekin vanheta yksin ja rauhassa, koska eivät välitä biologisista lapsenlapsistaan?
oppinut maailmasta mitään. Toivottavasti kuolet yksin ja kivuliaasti.
Vittu, että on lapsellinen aloittaja.
Olisit miettinyt aiemmin, puupää AP.
Oikeasit, voiko joku 54-vuotias olla noin naiivi.
Miehelläsi on lapsia, hän on pappa, jos et hyväksy asiaa ja anna papan rakastaa lapsiaan, olla osa heidän elämäänsä, niin elä loppuelämäsi yksin. Se olisi sinulle aivan oikein.
Jokainen tekee mitä haluaa,mutta muista kuin vanhenet ja jäät yksin niin ei ole mukava olla yksin kotona aamusta toiseen ja kuinka ollakkaan kohta kukaan ei käy katsomassa koskaan...ei koskaan..sitten joskus sinut sitten löydetään..liian myöhään..tälläisiä tapauksia on liikaa..mutta kukin elää elämänsä miten haluaa..noin nuoreksi ihmiseksi olet kyllä yllättävän kylmän oloinen ja joustamaton..kyllä jokainen hetken kestää mitä vaan jos sillä toista ilahduttaa...mutta parempi tietty ettei lapset kärsi tylsästä kylmästä mummosta ja vaarista!!!
mitään noista? :D Voi kuule, elämä voi yllättää ja sun lapset saattaakin jostakin syystä vihata sua, eikä sulla ole mitään seuraa :)
Tai muuten vain sen verran välinpitämättömiä ettei niitä kiinnosta vanhukset tms.
Älä laske kaikkia lasten varaan.
että ap kutsuu miehensä lapsenlasta räkänokaksi ja yhdessä viestissä kertoi nauttivansa lasten piiskaamisesta. Ehkä on parempi, ettei ap ole lasten elämässä mukana.
miksi kirjotat tälle palstalle, jos lapset ei kiinnosta sinua ;-) Porvoosta?
Minusta se olisi kaikkein järkevintä.
Ei voi vaatia vierasta ihmistä innostumaan mummoilusta etenkin kun OIKEAT MUMMOT ovat vielä elossa ja se mummoilu kuuluu niille.
Johan vitsin murjasit. Ongelmahan on nimenomaan itse vihassa. Kukaan ei tosiaan pakota ketään aikuista pitämään jostain ihmisryhmästä kuten esim. lapsista, siinä olet oikeassa, mutta kukaan ei myöskään pakota vihaamaan. Viha on jokaisen oma ja vapaaehtoinen valinta, jota ilmankin voi elää täysipainoista elämää. Oletkos koskaan tullut ajatelleeksi sitä?
miksi Suomea pidetään niin lapsivihamielisenä maana. Moni suhtautuu lapsiin kuin häijyihin luonnonoikkuihin, vaikka itse ovat aikoinaan olleet ihan samanlaisia "kiljuvia räkänokkia" ja ties mitä haukkumanimiä nyt keksivätkään tämän päivän lapsista. Ei noiden ns. lapsivihaajien ongelmat lapsista todellisuudessa johdu, vaan siitä, etteivät he itse voi sietää erilaisia ihmisiä eri ikäkausissa ja kehitysvaiheissa. He vain automaattisesti odottavat kaikkien käyttäytyvän samalla tavalla (= kuten he haluavat), iästä riippumatta, mikä on - anteeksi vain - harvinaisen lapsellinen ajattelutapa.
että lapsista tarvitsisi pitää. Lapsihan ei päätä itse omasta syntymästään, vaan aikuiset ja jos lapsista pitämättömän ihmisen äiti ja isä ovat pitäneet lapsista ja halunneet näitä, ei näiden lasten aikuiseksi kasvettuaan tarvitse pitää lapsista.
Mitä ne lapsivihaajien onglmat sinusta ovat? Eihän se ole ongelma lapsivihaajalle, että hän ei pidä lapsista. Hänhän voi valita lapsettomuuden ja vältellä lapsia. Ongelmia aiheuttavatkin sitten ne aikuiset, jotka eivät hyväksy sitä, että joku muu ajattelee eri tavalla, vaan vaativat lapsivihaajia sietämään omia lapsiaan. Tietenkin on niin, että lapsivihaajat eivät hyväksy ihmisiä, jotka ovat ikäkaudessa lapsuus. Lapsivihaajat voivat silti hyväksyä hyvinkin erilaisia aikuisia ja vanhuksia ja he ovat itsekin monimuotoinen ihmisryhmä, jota yhdistää vain se ettei tykkää lapsista. Miksi se olisi lapsellisempi ajattelutapa kuin vaikkapa se, että automaattisesti odottaa kaikkien pitävän lapsista(an)?
Kiitos asiallisesta kommentista. Meillä ainoa oikea paikka viettää joulua on oma koti. Kokeilimme pari kertaa olla muualla eikä ollut mitään joulun fiilistä. Olisi pitänyt saada mukaan kaikki parituhatta kirjaa, isot laatikolliset elokuvia DVD-tallenteina, kaikki omat perinteiset joulukoristeet jne jne. Ymmärrät varmaan kun sanon, että joulun tekevät nimenomaan ne perinteet. Jokin koriste saa olla vaikka kuinka kulahtanut, mutta jos se on ollut elämässä ja jouluissa mukana jo 50 vuotta, ei joulua tule ilman sitä.
Kaarroin eilen keskustelun joulunviettoon, nyt nimittäin nämä lasten vanhemmat ovat jo alkaneet puhumaan siitä, että jospa vaari olisi joulun lastenlasten kanssa. Mieheni oli sitä mieltä, että hän voi käydä viemässä lahjat viikkoa ennen joulua, mutta ei missään tapauksessa lähde sinne jouluksi. Kun olen puhunut joulusta, olen tarkoittanut koko joulua aatonaatosta Tapaninpäivään. Näin on nämä miehen lapsi ajatellut. Kun mieheni joutuu työnsä puolesta ajamaan päivittäin 120 km, ei hän ymmärrettävästi ole mitenkään innostunut ajamaan enää yhtään ylimääräistä kilometriä vapaa-aikanaan.
Nyt siis näyttää siltä, että olemme joulun kotona kahdestaan, kännykät suljettuna.
Miksi jouluna pitäisi olla hälinää, jos vihaa sitä. Niilä miehen lapsenlapsilla ei ole mitään merkitystä minulle. Toivoisin vain, ettei niitä olisi olemassakaan. Nyt tämä 5 vuotias on alkanut ihmettelemään, kuka on tämä XXX, jonka luokse mieheni heiltä lähtee. On poika nähnyt minut pari kertaa, mutta koska se on ollut minulle kuin ilmaa, ei tunne minua, eikä tule tuntemaankaan.
itsellään hyvin ankea ja surullinen lapsuus.
Jokaisella on oikeutensa mielipiteisiinsä ja jokainen saa elää elämänsä kuten tahtoo. Olen silti onnellinen ettei minun lähipiirissä oli AP:n kaltaisia lastenvihaajia.
Kuinka tarkkaan miehesi lapset tietävät tilanteen? Tietävätkö he ettet sinä voi sietää lapsia ja ettei miehesikään tahdo viettää heidän kanssaan aikaan?
Tärkeintä olisi välittää viesti heille, jotta he osaavat oikealla tavalla välittää viestiä lapsilleen. Tarkoitan tällä sitä, että jos lapsenlapsi alkaa pyytämään pappaa jouluksi heille niin vanhemmat osaavat heti kertoa, että pappa ei voi tulla. Jos vanhemmat eivät tajua mikä on teidän suhtautuminen lapsenlapsiin niin he voivat turhaa luoda lapsilleen illuusiota välittävistä isovanhemmista.
Kyllä he tietävät ihan tasan tarkkaan mitä ajattelen lapsista ja ovat nähneet käytöksestänikin sen. Lapset ovat minulle kuin ilmaa. Tulipa tässä muuten mieleen, että lapsenakin viihdyin enemmän aikuisten ja itseäni vanhempien seurassa, kuin omanikäisteni tai nuorempien. En voinut ymmärtää, miksi lasten piti saada huutaa ja mellastaa leikkiessään. Olin itse hyvin hiljainen ja kiltti lapsi, tätä ovat kaikki entiset naapurimme kertoneet. Vetäydyin heti omiin oloihini, kun leikki alkoi muuttua minulle liian meluisaksi. Kirjat olivat parhaita kavereitani. Rakastin lukemista ihan omissa oloissani. Paras ystäväni oli ja on edelleenkin samanlainen. Muistan kuinka useasti istuimme jossain vierekkäin ja kumpikin syventyi omaan kirjaansa.
se, miten monta yötä vauva voi olla yökylässä isovanhemmilla, että vanhemmat saavat tärkeää omaa aikaa ja lataavat akkujaan.
Eli miksi jo omat vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa kuin suuriin ongelmiin sen sijaan että nauttisivat pikkulapsi-iästä 100%? Miksi ne lapset pitää viedä mummoiloihin ja vaareille, jos ne ovat niin kertakaikkisen ihania, että kaikkien on niitä rakastettava. Paitsi siis omien vanhempien, joiden onni on olla kaukana jälkikasvusta.