Väkisin mummoksi

Oletko nyt ihan tosissasi kirjoittanut tän aloituksen..no toki saat pisteet yltiörehellisyydestäsi.Jäin kuitenkin miettimään minkälainen ihminen olet sisimmältäsi. Sinulla on ilmeisesti jo ikääkin,koska miehesi lapset ovat aikuisia. On melko..miten sen nyt kauniisti sanoisi säälittävää, jos sinun maailmankuvasi tulee olemaan tuollainen vanhuuteen saakka. Entäpä jos miehestäsi aika jättää ennen sinua, ketkä ovat läheisiäsi..tjaa niitäpä ei taida kovin montaa tuolla asenteella olla. Lohtuna on tietysti se, että kaikki tulevat joulusi saat todellakin viettää yksin kirjojesi ja peittojesi parissa. Mutta tokihan toivotan sinulle ja egollesi rauhallista ja mukavaa joulua leppoisissa tunnelmissa ilman adhd-ihmisiä, tai siis niitä..riesoja ympärilläsi. Sen niittää, minkä kylvää,että silleen.

voi olla muita läheisiä kuin omat tai mitkä hyvänsä sukulaisten lapset! Kuinka monta läheistä ihminen sitä paitsi tarvitsee? Aitoja ystäviä ei montaa tarvita, mutta jos kärkkyy nuorista vanhuudenturvaa ja passaajia, niin sittenhän on tietysti hyvä jos joukko on suuri. Ymmärrätkö millainen sinun maailmankuvasi on?

Rauhallinen joulu peittojen kirjojen ja suklaan kanssa ei ole yhtään paskempi vaihtoehto ja aika moni rasittunut äippäkin haaveilee moisesta ylellisyydestä. Kirjat todellakin korvaavat mennen tullen pinnalliset ihmissuhteet ja huonon seuran!

Kamalaa jos sen joutuu uhraamaan ja viettämään tavalla, joka on täysin vastakkainen omien toiveiden kanssa. Ihan sama joutuuko miniä lähtemään anoppilaan vai anoppipuoli lapsiperhehälinään.

Ei lapsista tarvitse pitää, mutta jos rakastat miestäsi, voisit ehkä ajatella hieman myös häntä.

Toinen lastemme mummoista kyllä lahjoo muttei tule käymään. Sata kertaa mielummin haluaisin että tulisi vaikka edes kerran kahdessa kuukaudessa leikkimään muutamaksi tunniksi lasten kanssa minun ollessani kotona. Mutta kun ei niin ei. Meillä on kyllä rahaa ostaa lapsille leluja ja vaatteita. Mutta mummon läsnäoloa ja aikaa ei voi ostaa rahallakaan. Harmi lasten ja mummon kannalta.

viihdy lasten seurassa, niin pitäisikö silti hengata niiden kanssa vaihtoehtona tavaroille? Ja miksi säälit omien lastesi mummoa? Jos ihminen on aikuinen ja elämänkokemusta löytyy, myös lapsista, niin kyllähän hän itse tietää viihtyykö lasten kanssa tai mitä menettää ja mitä voittaa jos tekeekin jotain muuta kuin tapaa lapsenlapsiaan.

Niitä lahjoja ei anneta siksi, että luullaan perheen tai lapsen sitä haluavan, vaan koska halutaan pysyä pois ja korvata se jollain.

Onko ihan hirveää jos isoisä viettää pienen pojan kanssa aikaa kerran vuodessa. Kirjoja ehtii lukea villasukat jalassa joka viikonloppu.



Ei niistä lapsista nyt tarvii erityisesti pitää, mutta melko kylmäkiskoista ja itsekeskeistä ajattelua noin niinkuin yleisesti. Ihmisiähän ne lapsetkin ovat. Ja sukua vielä, tavallaan.

miten vakisin mummoksi on eksynyt tanne mamma palstalle?? :D "en halua olla mummo, vihaan kaikkia lapsia, olen lapseton...menenkin valittamaan tuonne aitien palstalle" reps kops provo

Minusta AP on tehnyt elämässä valintoja, jotka on tuntenut itselleen sopiviksi. Tosi hyvä ja kunnioitettavaa eikä tee kenestäkää kylmää. Minusta vähintään yhtä kylmää ja toisia huomioon ottamatonta on lastenlasten vanhempien toiminta. Kaikkien tulisi kunnioittaa toisten valintoja.



Jos haluaa lapsilleen mummon, voi sellaisen ostaa vaikka mummo palvelusta, jossa hoitajille maksetaan.Tällaiset asiat ovat minusta ehdottoman vapaaehtoisia.



Jos olisin AP, kertoisin teidän omat joulusuunnitelmanne ääneen. Kaikilla on omansa. Monusta voi sanoa suoraan, että viettää joulun rauhassa esim. lapissa tai kotona. Voitte tietenkin sopia jonkun hetken/päivän, jolloin käytte vierailulla lastenlasten luona tai sitten miehesi käy.



Minulla on lapsia ja pidän monista lapsista. En kuitenkaan itsekään pidä kaikista ihmisistä, perheistä tai lapsista yhtä paljon. Joidenkin kanssa jutut käyvät paremmin yhteen ja ehkä arvomaailma. En halua kaikkien kanssa viettää aikaani yhtä paljon enkä ole mikään tunteeton ja kylmä. Kaikilla on kuitenkin oikeus elämään, joka on oman näköistä.

Ei lapsista tarvitse pitää, mutta jos rakastat miestäsi, voisit ehkä ajatella hieman myös häntä.

Mieshän haaveilee myös rauhallisesta luku- ja lekottelulomasta eikä suinkaan joulusta lapsenlapsen kanssa.

Ja jos mies rakastaa vaimoaan, niin eikös hänenkin pitäisi ajatella hieman myös häntä.

miten vakisin mummoksi on eksynyt tanne mamma palstalle?? :D "en halua olla mummo, vihaan kaikkia lapsia, olen lapseton...menenkin valittamaan tuonne aitien palstalle" reps kops provo

mielipiteen muutenkin, mutta kaipaa valaisua lapsiperheellisten ajatusmaailmaan.

Toinen lastemme mummoista kyllä lahjoo muttei tule käymään. Sata kertaa mielummin haluaisin että tulisi vaikka edes kerran kahdessa kuukaudessa leikkimään muutamaksi tunniksi lasten kanssa minun ollessani kotona. Mutta kun ei niin ei. Meillä on kyllä rahaa ostaa lapsille leluja ja vaatteita. Mutta mummon läsnäoloa ja aikaa ei voi ostaa rahallakaan. Harmi lasten ja mummon kannalta.

lasten vanhemmat ovat itse kypsähtäneet lapsiinsa, kaipaavat omaa aikaa tai hoitavat parisuhdetta.

Kukaan ei sitten kuitenkaan huomannut, että varsinaisia mummojakaan ei kiinnosta mummoilu yhtään? Eivätkö he ansaitse vielä monta kertaa pahemmat haukut, kun eivät omat lapsenlapset kiinnosta. Eihän aloittaja ole edes sukua noille lapsille. Mutta oletusarvohan tietysti tällä palstalla on se, että lapseton ihminen on kylmä, mummo itse ihanuus (vaikkeivät lapsenlapset kiinnostaisi pätkääkään).

hyllylle ja menisit miehesi kanssa viettämään lapsiperhejoulua - edes kerran elämässäsi. Sehän on vain yksi ilta ja kyllähän aikuinen ihminen kestää yhden illan mitä vaan, kun asennoituu ennakkoon siihen oikealla tavalla. Esim. pidät sitä mielenkiintoisena kokeena tai extreme-kokemuksena.

Ilman mitään ennakko-odotuksia. Mikä voisi olla pahinta, mitä silloin tapahtuu, mikä parasta?

Eikös koko ongelma ole heistä lähtöisin. He eivät halua olla mummoja, ehkä toinen kiinnostuu lapsenlapsistaan akateemisen uransa jälkeen. Kuka tietää? Mutta miksei todellakaan kukaan ole pohtinut sitä, mikseivät biologiset mummot ole mukana perheen elämässä. Tietysti vaikuttaa aloittajan iästä päätellen, että kaikki isovanhemmat ovat vielä tiiviisti itsekin työelämässä kiinni, eivätkä jaksa olla kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Miksi sitten aloittajan pitäisi olla. Siihänän on se varsinainen ydinkysymys. Eihän miehen lapsenlapset ole hänelle mitään sukua. Ehkä häntä eivät kiinnosta omankaan suvun lapset, miksi pitäisi olla kiinnostuneita lapsista joille ei ole mitään sukua.

haluamattoman ja on varma että tämän mieli muuttuu. Miksi ap:n mies olettaa, että hänen lastenlastensa kohdalla ap ajattelee toisin. Miksi ajatellaan, että ap:lla on vain ennakkoluuloja, jotka kyllä varisevat kun tutustuu lapsiin. Miksi kuvitellaan, että aikuinen ja elämää nähnyt ihminen ei tiedä millaisia lapset ovat ja millaista on joulu lapsiperheessä ja vieraassa paikassa ylipäätään. Miksi ihmisen omaa mielipidettä ja hänen oman elämänsä suhteen tehtyjä ratkaisuja ei kunnioiteta.

En edes odota että joku vastaisi...

Eikös koko ongelma ole heistä lähtöisin. He eivät halua olla mummoja, ehkä toinen kiinnostuu lapsenlapsistaan akateemisen uransa jälkeen. Kuka tietää? Mutta miksei todellakaan kukaan ole pohtinut sitä, mikseivät biologiset mummot ole mukana perheen elämässä. Tietysti vaikuttaa aloittajan iästä päätellen, että kaikki isovanhemmat ovat vielä tiiviisti itsekin työelämässä kiinni, eivätkä jaksa olla kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Miksi sitten aloittajan pitäisi olla. Siihänän on se varsinainen ydinkysymys. Eihän miehen lapsenlapset ole hänelle mitään sukua. Ehkä häntä eivät kiinnosta omankaan suvun lapset, miksi pitäisi olla kiinnostuneita lapsista joille ei ole mitään sukua.

mummosta, ei edes biologisesta. Ehkäpä biomummo on tehnyt vain yhden lapsen, koska niin on ollut tapana ja sitten huomannut, ettei pidäkään lapsista. Hän on kuitenkin lapsensa hoitanut, mutta onko muka jokin velvollisuus pitää lapsista vaikka ne olisivatkin sukua?

en minäkään lapsista kamalasti tykkää, omat on poikkeus.



En vain yksinkertaisesti viihdy lasten kanssa ja jos haluaa viettää ihanan, rauhallisen joulun lueskellen ja rentoutuen, niin se ei onnistu lasten kanssa. Sen verran olen meluherkkä, että lasten kiljunta ja vimmaaminen raastaa hermoja. Omien kohdalla sitä on vaan pakko kestää :) (onneksi ovat jo isoja)



Omat tulevat lastenlapset onkin sitten varmaan eri asia. Tai sitten vietän itsekin jouluni mieluummin ilman niitä, saas nähdä.



Kouluikäiset, reilusti yli 10 vuotiaat on jo ihan eri juttu. Niitten seurasta voi jo jopa nauttia.



En silti ole lasten vihaaja, en vain erityisemmin viihdy heidän parissaan. (mikä ehkä joittenkin mielestä on sama asia kuin lastenvihaaja)

oman perheen kanssa sietämään ihan tarpeeksi. Kun meillä oli kaikki sisarukset perheineen, oli porukkaa pienissä tiloissa yli 20 ja huutoa ja meteliä riitti. Vihasin sitä jo nuorena. Kun sitten vanhemmat kuolivat ja aloin viettämään jouluja omalla tavallani vain yhden hyvän ystävän kanssa, löysin minulle sen oikean joulun. Lapset eivät siihen kuulu, emmekä missään tapauksessa lähtisi ajamaan pilkkopimeänä jouluiltana takaisin kotiin tuota pariasataa kilometriä. Sinäkin kuulut niihin, jotka tututtavat minulle hoita kauhukakaroita. Kun pääsin eroon sisarusteni lapsista, en huoli miehenkään lapsenlapsia enää elämääni. Meillä ei ole pidetty yhteyksiä sisarusten kanssa kohta 20 vuoteen. Riitoja ei ole, mutta olemme niin erilaisia ihmisiä. Siskoni tykkää aivan hulluna lapsista ja ollessani kerran heillä joununa emme saaneet jutella kaksistaan lainkaan, kun aina joku hänen lapsenlapsistaan oli tunkemassa väliin. Älkää siis tuputtako miitä pentuja minulle. Olen siis nähnyt ja kuullut lapsia ihan tarpeeksi ja aikoinaan kun minua käytettiin ilmaisena lapsenlikkana, nautin estoitta kun sain antaa koivuvitsalla pyllylle ellei minua toteltu.

Puhut "nöyryytyksestä" häiden yhteydessä. Siis että autoit heitä suhteillasi hankkimaan hääauton, ja sitten he kertoivat, ettei sinua voi kutsua häihin (ei heidän omasta toiveestaan, vaan ilm. miehesi exän toiveesta, ja ilm. hääparin pelätessä hänen nostavan metelin ja pilaavan häät, jos tulet). Mikä nöyryytys se muka on?? Sinulle on ilm. selitetty asia, he eivät vain osanneet sinulta pyytää anteeksi tuon ihmisen käytöstä, ja sen sitten koit noin oudosti, anteeksi vaan :).



Painostus, hivutus, aika outoa kieltä käytät. Etköhän tee nyt kärpäsestä härkästä? Oletko muutenkin aina noin ennakkoluuloinen ja joustamaton?

Minusta oli nöytyyttävää, etten saanut kutsua häihin, mutta apuani esi, hääauton hankinnassa käytettiin härskisti. Morsian myönsi miehelleni, että tiesi jo tuossa vaiheessa, etten tule saamaan kutsua häihin. Jos morsiuspari olisi ollut rehellinen minua ja miestänikin kohtaan, olisivat he jo tuolloin kertoneet, mikä on tilanne. En olisi auttanut sitten pätkääkään häiden järjestelyissä. Näppäräsormisena askartelin tuntikaupalla koristeitakin häätilaan kuvitellen pääseväni itsekin nauttimaan kauniisti koristellusta tilasta. Mitä vielä, tuli märkää rättiä korville. Miten itse reagoisit moiseen käytökseen? Minua se ainakin loukkasi pahasti. Olen kerran aiemminkin joutunut vastaavaan tilanteeseen, minua oli käytetty härskisti apuna juhlajärjestelyissä ilmaisena työvoimana, mutta jätetty kertomatta, etten sitten kuulu kutsun saajien valittuun joukkoon. Arvaa huviksesi loukkaako se ja pahoitinko mieleni niin, etten enää koskaan pitänyt yhteyttä ko. henkilöön.



Tosiasia olisi hääasiassa ollut se, että jos olisin saanut kutsun, olisin mennyt ehkä seuraamaan vain vihkimistä ja poistunut sitten tyylikkäästi takavasemmalle. Olimme mieheni kanssa puhuneetkin tällaisesta mahdollisuudesta jo aikaisemmin. Mies ei liioin ollut halukas tapaamaan entistä vaimoaan, joten homma olisi hoitunut tyylikkäästi jos kumpikin olisimme käyneet vain vihkitilaisuudessa ja jättäneet jälkijuhlat väliin. Kuulimme jälkikäteen, että siellä oli veisattu pitkään ja hartaasti virsiä, eli tilaisuus olisi ollut melkoisen tylsä.