Väkisin mummoksi

lastenlastensa luona? Heillehän se on itsestäänselvyys uhrata elämänsä lastensa lapsille, halusi jouluna sitten mitä tahansa. Kyllä maailman pitää hyppiä 5v:n tahdon mukaisesti!



Minusta ongelmana on enemmänkin miehesi, joka haluaa niille lapsenlapsille "perusmummin", jollaiseksi exä ei ryhdy ja siksi katse kääntyy sinuun: lapsenlapset ovat ansainneet isoäidin, ryhdy sellaiseksi. Ja kun ap on täysillä isoäiti, voi se biologinen isoisä höllätä omaa olemistaan, koska ei nytkään viihdy lastenlastensa kanssa. Näin saadaan isovanhemmuus kätevästi syyllistämällä siirrettyä sille henkilölle, joka tässä draamassa on syyttömin osapuoli.



Pidä puolesi, AP. Niillä lapsenlapsilla on omat biologiset isovanhempansa, joilla on velvollisuuksia - jos on. Sinulla ei niitä ainakaan ole.

Onko muitakin ihmisryhmiä, joista et pidä vaan sen takia, että ovat ko. ryhmää? Vammaiset, tummaihoiset yms? Mulle kyllä lapsetkin on ensisijaisesti IHMISIÄ, joistakin pidän, toisista en. En mä sitäkään ole koskaan ymmäsrtänyt että "olen NIIN lapsirakas ihminen", kuinka voi rakastaa kaikkia vaan pienen koon takia? Mutta viettäkää joulu kootna keskenänne, kääntöpuolena sitten kannattaa muistaa, että ei ne lapsenlapset sitten ole käskettävissä paikalle, kun TE haluatte eli 75v synttärit saattaa mennä ihan samalla porukalla kun teillä tuo joulukin...

lapsista, kaipaisi heitä synttäreilleenkään? Kukahan on keksinyt tämän käsittämättömän hokeman siitä, että joo, tee vaan niin, mutta kuolet yksin? Ensinnäkin, ihmisillä voi olla elämää ja sosiaalista elämää myös ilman omaa perhettä, lapsia ja lapsenlapsia. Jännittävää, eikö totta! Toiseksi, en onnekseni tunne yhtään ihmistä, joka olisi tehnyt lapsia omaksi vanhuudenturvakseen. En liioin tunne yhtään mummoa tai vaaria, jotka olisivat tekemisissä lastenlasten kanssa hyötymielessä. Niistä joko pitää tai ei, ei siinä omaa vanhaionkodissa istumista mietitä. Lopuksi, luuletteko todella, että vanhainkodeissa tai kodeissaan yksin viruvat vanhukset ovat lapsettomia tai välinpitämättömiä isovanhempia? Ihmisillä on tätä nykyä työn, koulun ja harrstusten kanssa niin kiire, että on äärimmäisen epätodennäköistä että lapsenlapset siellä mukavaakaan mummoa syöttävät.

Lapsettomillakin on ystäväpiirinsä ja osa on niitä, jotka eivät edes kaipaa ystäviä ympärille. Ihminen voi nauttia myös ikätoveriensa seurasta, solmia ikänsä uusia ihmissuhteita tai viihtyä kirjojen tai minkä tahansa harrastuksen parisssa.

Ei normaali ihminen ole kädetön ilman perhettä.

Sukulaisia ei voi edes valita, eikä ole yhtään varmaa että omat lapsenlapset ovat itselle mieluisia ihmisiä. Ystävät voi valita.

Ei ap:n tarvitse noista lapsista pitää, mutta myös täydellinen empatiakyvyn puuttuminen on jotenkin sairasta.

Jookosta?:)

perusteella, että ihminen on täysin empatiakyvytön.

mutta pitääkö kaikkien vääntää lapsia ja pitää heistä? :) Ei se tarkoita että on kylmä ja tunteeton kun ei tykkää toisten lapsista. En minäkään niin innostunut ole muiden lapsista. Omia lapsia kyllä on ja heitä rakastan todella paljon! Mutta ei ne muiden lapset niinkään nappaa.

mutta täällä toinen ei lapsirakas ilmottautuu.

mutta pitääkö kaikkien vääntää lapsia ja pitää heistä? :) Ei se tarkoita että on kylmä ja tunteeton kun ei tykkää toisten lapsista. En minäkään niin innostunut ole muiden lapsista. Omia lapsia kyllä on ja heitä rakastan todella paljon! Mutta ei ne muiden lapset niinkään nappaa.

mutta täällä toinen ei lapsirakas ilmottautuu.

Minusta se olisi kaikkein järkevintä. Ei voi vaatia vierasta ihmistä innostumaan mummoilusta etenkin kun OIKEAT MUMMOT ovat vielä elossa ja se mummoilu kuuluu niille.

ei ap:llä ole mitään velvoitteita vieraita lapsia kohtaan.

Pystyisitkö laittaamaan pari konkreettista esimerkkiä siitä, miten juuri sinulta on tuota mummoilua odotettu? Auttaisi jotenkin tajuamaan tätä ongelmaa paremmin, nyt kun en suoraan sanottuna ymmärrä.



Tästä kirjoituksesta saa enemmän tosiaan sen kuvan, että miehesi on sinne kutsuttu, ei sinua ollenkaan. Ja että mieheltäsi odotetaan vaarina olemista ja hän sitä jossain määrin itsekin ilmeisesti haluaa, kun siellä käy ja yhteyttä pitää. Ei oma isänikään kovin montaa tuntia kerrallaan lastemme seurassa täysillä jaksanut touhuta, mutta oli silti 100 % vaari mieleltään ja ajatuksiltaan. Kirjoituksestasi ei käy ilmi, mitä miehesi tai miehesi lapset sinulta "mummona" odottavat.





Kirjoitit "Olen tehnyt selväksi, ettei tule onnistumaan, eikä kiinnosta. Eniten taustalla vaikuttaa tietenkin raha ja lasten lahjat."



Eli ilmeisesti et halua "uhrata" rahojanne lastenlasten lahjoihin? Ihan ok (omien rahojsesi osalta) tämä. Mutta mitä muuta sinulta on odotettu?



Erona biologisiin mummoihin on käsittääkseni se, että tässä tarve jossain määrin lähtee ap:n miehestä, joka haluaa olla vaari. Biologisetkaan mummot sitä vastoin eivät halua olla tekemisissä.



"mummoutta" ei voi ap:lta vaatia, tietenkään. Mutta se ei kai kuitenkaan saisi tulehduttaa vaarin kanssakäymistä lastenlasten kanssa. Selevennys siihen, mitä ap:lta "mummona" vaaditaan selkeyttäisi ongelmaa :)



kiitos jos viitsit vastata.

Näkee, ettei tänne kirjoittaneilla ole mitään omia joulun perinteitä, joita kunnioittaa. Olen alusta asti tarkoittanut siis aikaa aatonaatosta Tapaninpäivään, siis joulua. Ei joulu ole pelkästään aatto ja aattoilta, kuten täällä näköjään suurin osa kuvittelee. Jouluun kuuluvat myös molemmat joulupäivät. Kun siis lähdetään jonnekin joulun viettoon, lähdetään yleensä viimeistään aatonaattona tai aattoaamuna ja ollaan Tapaninpäivään. Onko sitä niin vaikeaa ymmärtää.



Minun jouluni muodostuu kirjoista, kyllä, koko kotikirjasto on tärkeä. Ulkoilusta, siis pitkistä kiireettömistä kävelylenkeistä. Hyvästä ruoasta, pikku purtavasta kuten pähkinöistä leffoja katsellessa jne. Mutta ei lapsien seurasta ja heidän mekkalastaan. Mikseivät biologiset mummot kelpaa? Tai miksei voida olla kokonaan ilman isovanhempia kuten minä olen ollut. En ole nähnyt edes valokuvia kummankaan puolen isovanhemmistani. Heitä ei vain ollut elämässäni, en osannut edes kaivata. Olenkin kummastuksella seurannut keskustelua siitä, kuinka lapsella on oltava isovanhemmat. Ellei niitä saada vapaaehtoisesti, sitten pitää saada väkisin. Jotain kertonee myös se, että mieheni on aina aivan puhki väsynyt käytyään kuuntelemassa sitä menoa ja melskettä. On sanonut suoraan, että on tyytyväinen siitä, että lapsenlapset asuvat niin kaukana.

miksi lapsia SAA vihata. Sanopa, että vihaat miehiä, tai naisia, tai mustia, tai lesboja, tai mitä tahansa muuta, niin ei hyvää seuraa. Mutta lapsia saa vihata ja kaihtaa ihan sydämensä kyllyydestä. Vain siksi, ettei "tykkää lapsista".

Alkuperäinen kirjoittaja on käsittämättömän itsekeskeinen. Vaari nyt vaan ON VAARI noille lapsille. Minusta sinä tulet kakkosena. Ja sinun pitää joustaa.

Jännä, miten toisten ihmisten sydämeen mahtuu paljon muita, ja toisten ihmisten sydämeen vain oma etu.

Jos ap on ollut miehensä tavatessaan (tai seurustelun aikana), että tällä on jälkikasvua eikä ole kuitenkaan tullut mieleen, että aina joskus joutuu jakamaan miehensä huomion tämän jälkikasvun kanssa. Asia olisi tietenkin aivan eri, jos mies ei esim. olisi seurustelun aikana ja myöhemmin ollut missään tekemisissä entisen perheensä kanssa eikä olisi kiinnostunut pitämään yhteyttä lapsenlapsiinsa, mutta näinhän ei ole. Nyt ap kuitenkin kiukuttelee siitä, että mies pitää yhteyttä perheeseensä ja vierailee siellä. Jo nuo tunnin kahden vierailut ovat ap:n mielestä liian paljon häneltä pois. Missään ei käy ilmi, että ap:ta olisi edes kutsuttu sinne joulun viettoon, eli hänen kantansa asiaan on ilmeisesti hyvin ymmärretty. Ei ap:n tarvitse noista lapsista pitää, mutta myös täydellinen empatiakyvyn puuttuminen on jotenkin sairasta. Miksi lastenlasten pitäisi luopua myös vaarista jos vaarikaan ei sitä halua? Jos ap halusi varmuudella 100 % huomion mieheltään, olisi kannattanut naida lapseton ihminen. Elämä on kompromisseja.

heti alussa, mutta ilmeisesti mies on puhdas pulmunen vain koska on vaari. Hänen ei tarvitse kunnioittaa ap:n mielipidettä ja tämän kanssa sovittuja asioita. Hänen ei myöskään tarvinnut miettiä ryhtyykö suhteeseen naisen kanssa, joka avoimesti ilmoittaa mielipiteensä ja reunaehdot suhteelle. Vastuu on vain ja ainoastaan tällä naisella.

Miten hän kestää sinua? Miesparka - ei saisi edes omia lapsenlapsiaan tavata. Puhutko useinkin miehesi puolesta "teinä"? Entä jos miehesi haluaisikin olla omien lastensa kanssa koko joulun? Suututko ja otat eron?



Vaikutat kaiken kaikkiaan aika ongelmaiselta.

Näkee, ettei tänne kirjoittaneilla ole mitään omia joulun perinteitä, joita kunnioittaa. Olen alusta asti tarkoittanut siis aikaa aatonaatosta Tapaninpäivään, siis joulua. Ei joulu ole pelkästään aatto ja aattoilta, kuten täällä näköjään suurin osa kuvittelee. Jouluun kuuluvat myös molemmat joulupäivät. Kun siis lähdetään jonnekin joulun viettoon, lähdetään yleensä viimeistään aatonaattona tai aattoaamuna ja ollaan Tapaninpäivään. Onko sitä niin vaikeaa ymmärtää.

Alkuperäisessä aloituksessasi kirjoitit:

"Tuleva joulu alkaa jännittämään, sillä viisivuotias esikoinen on keksinyt että vaarin pitäisi olla jouluna heillä. Minä en sinne missään tapauksessa lähtisi, eli oma jouluni olisi pilalla. Mieheni lähtisi ehkä kesken jouluaaton ajamaan sieltä kotiin, kun ei nää jaksaisi sitä menoa ja melskettä."

Tämä siis kuitenkin on vaihtoehto? Miksi se on huono vaihtoehto? Sinä saisit joulupäivän ja tapanin. Olettaen että vaari haluaa siellä käydä. Jos vaari ei halua, niin mikä ihme on ongelma?

Totta, mies soittelee viikoittain ja käy tapaamassa kaikkia lapsiaan silloin tällöin. Mutta koska saa/joutuu ajamaan päivittäin jo pitkiä matkoja työssään, ei todellakaan ole innostunut vapaa-aikoina pahemmin auton rattiin.



Tuossa joku kommentoi sitä, että saamme viettää sitten myös synttärimme kahdestaan. Se juuri onkin suurin toiveemme, emme halua mitään sukubileitä. Kun avioiduimme, menimme kaikessa hiljaisuudessa maistraattiin otimme sieltä todistajat ja vihkimisen jälkeen menimme syömään kahdestaan. Ne olivat meidän näköisemme häät. Tietysti siitä loukkaannuttiin, mutta valinta oli meidän. Emmekä kumpikaan halunneet vihkimiseemme mitään kirkollista, olihan miehenikin eronnut siinä vaiheessa kirkosta.

miksi lapsia SAA vihata. Sanopa, että vihaat miehiä, tai naisia, tai mustia, tai lesboja, tai mitä tahansa muuta, niin ei hyvää seuraa. Mutta lapsia saa vihata ja kaihtaa ihan sydämensä kyllyydestä. Vain siksi, ettei "tykkää lapsista". Alkuperäinen kirjoittaja on käsittämättömän itsekeskeinen. Vaari nyt vaan ON VAARI noille lapsille. Minusta sinä tulet kakkosena. Ja sinun pitää joustaa. Jännä, miten toisten ihmisten sydämeen mahtuu paljon muita, ja toisten ihmisten sydämeen vain oma etu.

lapsista ja kertoo sen, siitä ei seuraa mitään pahaa? Luepa nyt kuule nämäkin vuodatukset.

Sitäpaitsi, harva oikesti vihaa lapsia. Lapset ovat kuin ilmaa, niihin siis suhtautuu täysin neutraalisti niin pitkään kun pystyy järjestämään elämänsä ilman että on lasten kanssa tekemisissä. Sitten jos joku alkaa vaatia, että omaa vapaa-aikaa, rahaa tai mukavuutta pitäisi uhrata lasten takia, vasta sitten alkaa harmittaa ja silloinkin lähinnä ne urpot vanhemmat. Harvemmin lapset itsekseen mihinkään tunkevat. Sama juttu se on koirien kanssa, se on aina omistajan vika jos koira on väärässä paikassa.

Kyllä, minusta ihminen saa kaihtaa asioita joista ei pidä. Eikö se ole ihan luonnollista?

Ja tässä tarinassa vaarikaan ei vaikuta erityisen innostuneelta vaarilta, mikäli olet yhtään kärryillä viestketjusta.

Johan vitsin väänsit, vain jotain Aspergeria tai vastaavaa. Älä viitsi. Rakastan eläimiä, mutten lapsia ja kaltaisiani on todellakin paljon. Teidän toisin ajattelvien on vain niin vaikeaa hyväksyä tätä.

Minusta on pöyristyttävää, miten lapsiin saa suhtautua. Ja laitapa omaan kirjoitukseesi sanan lapsi tilalle vaikka homo. Kuulostaako hyvältä?

Ja tässä on ainoastaan ap:n kanta tullut selväksi, ja sen verran ripustautuvalta ja dominoivalta ihmiseltä vaikuttaa, ettei ole vaikea kuvitella, mikä se todellinen tilanne on. Ja kyllähän tuo melkoisen innostuneelta vaarilta vaikuttaa, kun pitää yhteyttä koko ajan, kuten ap mainitsi.

miksi lapsia SAA vihata. Sanopa, että vihaat miehiä, tai naisia, tai mustia, tai lesboja, tai mitä tahansa muuta, niin ei hyvää seuraa. Mutta lapsia saa vihata ja kaihtaa ihan sydämensä kyllyydestä. Vain siksi, ettei "tykkää lapsista". Alkuperäinen kirjoittaja on käsittämättömän itsekeskeinen. Vaari nyt vaan ON VAARI noille lapsille. Minusta sinä tulet kakkosena. Ja sinun pitää joustaa. Jännä, miten toisten ihmisten sydämeen mahtuu paljon muita, ja toisten ihmisten sydämeen vain oma etu.

lapsista ja kertoo sen, siitä ei seuraa mitään pahaa? Luepa nyt kuule nämäkin vuodatukset.

Sitäpaitsi, harva oikesti vihaa lapsia. Lapset ovat kuin ilmaa, niihin siis suhtautuu täysin neutraalisti niin pitkään kun pystyy järjestämään elämänsä ilman että on lasten kanssa tekemisissä. Sitten jos joku alkaa vaatia, että omaa vapaa-aikaa, rahaa tai mukavuutta pitäisi uhrata lasten takia, vasta sitten alkaa harmittaa ja silloinkin lähinnä ne urpot vanhemmat. Harvemmin lapset itsekseen mihinkään tunkevat. Sama juttu se on koirien kanssa, se on aina omistajan vika jos koira on väärässä paikassa.

Kyllä, minusta ihminen saa kaihtaa asioita joista ei pidä. Eikö se ole ihan luonnollista?

Ja tässä tarinassa vaarikaan ei vaikuta erityisen innostuneelta vaarilta, mikäli olet yhtään kärryillä viestketjusta.

Miten hän kestää sinua? Miesparka - ei saisi edes omia lapsenlapsiaan tavata. Puhutko useinkin miehesi puolesta "teinä"? Entä jos miehesi haluaisikin olla omien lastensa kanssa koko joulun? Suututko ja otat eron? Vaikutat kaiken kaikkiaan aika ongelmaiselta.

Todellisessa elämässä käy jatkuvasti niin, että mies jättää omat pienet lapsensa vieraan naisen takia. Mitä hän naisessa näkee? Hyvän ulkonäön, hyvän seksi, hyvän seuran, hyvää yhdessäoloa, älykästä, kiehtovaa seuraa jne. Olisikohjan tässäkin tapauksessa niin? Mies valitsee arjen naisen kanssa, jonka kanssa on paljon yhteistä. Arki on paljon miellyttävämpää itselle sopivan aikuisen ihmisen kanssa kuin pullantuoksuisen mummon, jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin lapset ja lapsenlapset.

Mies ei halua olla lastenlasten kanssa joulua, sehän käy viesteistä ilmi. Biomummot eivät senkään vertaa. Joillekin ihmisille elämä on muutakin kuin perheen kanssa pyörimistä.

Minulta siis odotetaan, sitä että menisin mieheni kanssa käymään heillä ja olisin ja lässyttäisin kuinka ihania heidän lapsensa ovat ja sitten pitäisi pitää niitä sylissä, lukea satuja ja leikkiä. Ei kiinnosta, ei ole kiinnostanut teini-ikäisenä ja nyt kiinnostaa vielä vähemmän.



Koska olen valinnut lapsettoman elämän jo teini-iässä vaihtaessani sukulaislapsille kakkavaippoja, päätin todellakin jo silloin, että lapset eivät kuulu elämääni. Nyt rasittaa eniten se, että niitä lapsia suorastaan tupuretaan minulle. "Lähtisit nyt kerran käymään, näkisit kuinka mukavia ne on" - tyyliin. Siis voi kiesus, kun olen kerran sanonut EI, on se myös ei maailman tappiin asti.



Jotenkin vielä siedän tuollaisia 8-10 vuotiaita tyttöjä, mutta poikia en. Mikseivät ne voi pysyä sekuntiakaan paikallaan?

Johan vitsin väänsit, vain jotain Aspergeria tai vastaavaa. Älä viitsi. Rakastan eläimiä, mutten lapsia ja kaltaisiani on todellakin paljon. Teidän toisin ajattelvien on vain niin vaikeaa hyväksyä tätä.

Ihan tosi. Minusta kuvailet viestissäsi monia asioita, jotka sopivat aspergeriin. Enkä sanonut näin loukatakseni vaan saadakseni muita ymmärtämään: onhan itselläni asperger-lapsi ja tunnen useita asseja - sekä aikuisia että lapsia. Ja as-syndroomasta on tullut luettua paaaljon...

Erittäin tyypillistä monille as-henkilöille on muuten rakkaus eläimiin. Ja saattavat kokea lapset kiusallisina, koska eivät esim. kestä melua.

Miksi sun pitäis niitä pitää sylissä ja lässyttää? Annat vaan olla siellä ympärillä. Et siis vieraile miehesi lasten luona ollenkaan? Onko tähän jokin oikea syy? Se ei voi olla se, ettet pidä lapsista, koska lapsia on kaikkialla. Minusta tuntuu, että tässä on takana jotain muuta. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Tai sitten tämä on niin provo kuin vain voi olla.

Minulta siis odotetaan, sitä että menisin mieheni kanssa käymään heillä ja olisin ja lässyttäisin kuinka ihania heidän lapsensa ovat ja sitten pitäisi pitää niitä sylissä, lukea satuja ja leikkiä. Ei kiinnosta, ei ole kiinnostanut teini-ikäisenä ja nyt kiinnostaa vielä vähemmän.

Koska olen valinnut lapsettoman elämän jo teini-iässä vaihtaessani sukulaislapsille kakkavaippoja, päätin todellakin jo silloin, että lapset eivät kuulu elämääni. Nyt rasittaa eniten se, että niitä lapsia suorastaan tupuretaan minulle. "Lähtisit nyt kerran käymään, näkisit kuinka mukavia ne on" - tyyliin. Siis voi kiesus, kun olen kerran sanonut EI, on se myös ei maailman tappiin asti.

Jotenkin vielä siedän tuollaisia 8-10 vuotiaita tyttöjä, mutta poikia en. Mikseivät ne voi pysyä sekuntiakaan paikallaan?