Olen vapaaehtoisesti lapseton, haluatko kysyä jotakin?

Säästämme ehkäisyssä miehemme kanssa. Rahat käytämme matkusteluun ja lainojen maksuun.



Kuukaudessa säästää melkoisesti, kun harrastaa pelkkää peppuseksiä. Peppu on kovilla ja istuminen koskee, mutta tuleepa säästettyä tuolia ja luontoa siinä ohella.



Mies on myös tyytyväinen. Lapsettomuus säästää.

Minua ei ole steriloitu, mutta tilanteessanne suosittelisin sitä tai vasektomiaa jos jompi kumpi on yli 30-vuotias. Säästyy luonnon lisäksi myös peppu. ;)



ap

pidetään itsekkäinä, keskenkasvuisina ja sisällytyksetöntä elämää elävinä?

Lapsen anaalinen vaihe on itsekkyyttä. Lapsi panttaa kakkaansa eikä tee sitä. Myöhemmin siirrytään eteenpäin Freudilaisuudessa. Otetaan vastuuta myös muista.



Mielestäni lapsettomat ovat perseestä.

Oliko teillä lapsuuden kodissa asiat hyvin? Oliko vanhempanne rakastavia, helliä ja välittäviä?

On kuitenkin yleisempää hankkia lapsia kuin päättää olla hankimatta. Nyt kun perheen kaikki lapset ovat lapsettomia, tulee mieleen voisiko vanhempienne käytöksessä olla jotain joka on ajanut teidät tähän päätökseen? Edes alitajuisesti...

Kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat eivät tietenkään ole lainkaan samanlaisia kuin juuri minä, mutta olen oikeastikin aika itsekeskeinen. Toisaalta ehdin auttaa vieraampiakin ihmisiä, kun kaikki aika ei kulu omien perhekuvioiden pyörittämiseen. Arvostan rentoa elämää, rauhaa ja harmoniaa. Jonkun mielestä tuo on itsekästä jossain itkeviä syntymättömiä lapsiani kohtaan. ;)



Ajattelen salaa itsekin joskus, että sellaisen hössöttävän mamman elämä on sisällyksetöntä, jota ei kiinnosta mikään muu kuin omat lapset. Pikkuvauvojen vanhempien hormonimyrskyt ymmärrän, ja että jokaiselle vanhemmalle ne omat lapset ovat kaikki kaikessa. Mutta tiedätte ehkä sen tyypin, joka ei edes halua kiinnostua mistään muusta kuin lapsistaan.



Ei minua siis loukkaa, jos joku pitää elämääni sisällyksettömänä. Kukin tyylillään.

Oliko teillä lapsuuden kodissa asiat hyvin? Oliko vanhempanne rakastavia, helliä ja välittäviä?

On kuitenkin yleisempää hankkia lapsia kuin päättää olla hankimatta. Nyt kun perheen kaikki lapset ovat lapsettomia, tulee mieleen voisiko vanhempienne käytöksessä olla jotain joka on ajanut teidät tähän päätökseen? Edes alitajuisesti...

Alitajunnasta en tiedä, mutta elin tavallisessa keskiluokkaisessa perheessä. Vanhemmat ovat lapsikeskeisiä perheihmisiä. Toinen sisaruksistani ei ole löytänyt vielä kumppania, toinen meni äsken naimisiin. Tietääkseni he eivät erityisesti toivo jäävänsä lapsettomiksi. Lapsuus oli onnellista, mutta en välitä elää sitä jonkun kautta uudelleen.

Lapsen anaalinen vaihe on itsekkyyttä. Lapsi panttaa kakkaansa eikä tee sitä. Myöhemmin siirrytään eteenpäin Freudilaisuudessa. Otetaan vastuuta myös muista.

Mielestäni lapsettomat ovat perseestä.

Koska et halunnut kysyä minulta mitään, saanko kysyä, miksi olen perseestä?

Tunnen muutaman vapaaehtoisesti lapsettoman päälle 40 vuotiaan naisen.



Pari heistä todella hyvin ja on kyllä hyvä, että eivät tehneet lapsia varuiksi.



Kummatkin ovat upean näköisiä, hoikkia ja kauniita. Kummallakin on sama piirre, että heille on erittäin tärkeää pysyä hoikkana ja timminä ja painottavat seksikästä ulkonäköä. Ovat jatkuvasti väsyneitä ja valittavat uupumusta ja särkyjä ja kipuja ja taas väsymystä.



Yksi on sellainen, jonka intohimo on juoksu. Ei ole voinut tehdä lapsia, koska olisi silloin tullut kisataukoa kylähölkkiin. Muut naiset olisivat saattaneet kehittyä sillä aikaa kun hän olisi ollut raskaana.



Olen todella tyytyväinen, että et väkisin tee lapsia. Olen näistä tutuistanikin ylpeä, että he ovat huomanneet, etteivät kestäisi äitiyden nurjia puolia ja eivät tykkää lapsista.



Onneksi on ehkäisy ja kaikilla vara valita.

Tsemppiä sinulle.

halusin vain sanoa, että olet tärkeä ihan omana itsenäsi. Niin ainakin minä ajattelen.

t. yhden lapsen äiti.

että ei lapselliset ole sen epäitsekkäämpiä kuin lapsettomatkaan. Se lapsi on tavallaan monella sellainen minän jatke, eli omasta lapsestaan huolehtiminen ei mielestäni ole mikään epäitsekkyyden merkki.

Kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat eivät tietenkään ole lainkaan samanlaisia kuin juuri minä, mutta olen oikeastikin aika itsekeskeinen. Toisaalta ehdin auttaa vieraampiakin ihmisiä, kun kaikki aika ei kulu omien perhekuvioiden pyörittämiseen. Arvostan rentoa elämää, rauhaa ja harmoniaa. Jonkun mielestä tuo on itsekästä jossain itkeviä syntymättömiä lapsiani kohtaan. ;)

Ajattelen salaa itsekin joskus, että sellaisen hössöttävän mamman elämä on sisällyksetöntä, jota ei kiinnosta mikään muu kuin omat lapset. Pikkuvauvojen vanhempien hormonimyrskyt ymmärrän, ja että jokaiselle vanhemmalle ne omat lapset ovat kaikki kaikessa. Mutta tiedätte ehkä sen tyypin, joka ei edes halua kiinnostua mistään muusta kuin lapsistaan.

Ei minua siis loukkaa, jos joku pitää elämääni sisällyksettömänä. Kukin tyylillään.

On vähän tabu sanoa, että kaikkien ei kannattaisikaan hankkia lapsia. Itse voin omalta kohdaltani sanoa näin, vaikken olekaan superhoikka tai poikkeuksellinen kaunotar. :)

Lapsen anaalinen vaihe on itsekkyyttä. Lapsi panttaa kakkaansa eikä tee sitä. Myöhemmin siirrytään eteenpäin Freudilaisuudessa. Otetaan vastuuta myös muista.

Mielestäni lapsettomat ovat perseestä.

Koska et halunnut kysyä minulta mitään, saanko kysyä, miksi olen perseestä?

Ihmiset jotka eivät kiinnosta minua pätkääkään ovat perseestä. Ehkä olen itsekäs, mutta sitä mieltä olen.

Oliko teillä lapsuuden kodissa asiat hyvin? Oliko vanhempanne rakastavia, helliä ja välittäviä?

On kuitenkin yleisempää hankkia lapsia kuin päättää olla hankimatta. Nyt kun perheen kaikki lapset ovat lapsettomia, tulee mieleen voisiko vanhempienne käytöksessä olla jotain joka on ajanut teidät tähän päätökseen? Edes alitajuisesti...

Ei välttämättä kukaan sisaruksista ole tilanteeseen mitenkään tyytymätön tai muuten traumatisoitunut, mutta olisiko vanhemmilla ollut kuitenkin jossain määrin vaikutusta? On kuitenkin aika harvinaista, että koko sisarussarja päätyy samaan ratkaisuun lapsettomuuden paremmuudesta.

Ihmiset jotka eivät kiinnosta minua pätkääkään ovat perseestä. Ehkä olen itsekäs, mutta sitä mieltä olen.

Erikoinen näkökulma. Aika monet ihmiset eivät kiinnosta minua. Silti tunnen vain muutamia ihmisiä, jotka oikeasti ovat minun mielestäni perseestä. Yksi on väkivaltainen narsisti ja toinen sadistinen työpaikkakiusaaja.

ap

Ei välttämättä kukaan sisaruksista ole tilanteeseen mitenkään tyytymätön tai muuten traumatisoitunut, mutta olisiko vanhemmilla ollut kuitenkin jossain määrin vaikutusta? On kuitenkin aika harvinaista, että koko sisarussarja päätyy samaan ratkaisuun lapsettomuuden paremmuudesta.

Kuten sanoinkin, ei koko sisarussarja taida olla samaa mieltä. En myöskään pidä omaa tilannettani mitenkään ongelmallisena tai epätoivottuna, ja siksi en ole tullut miettineeksi pohjia myöten, onko vanhempien kotikeskeisyys vaikuttanut jotenkin.

ap

Lapsen anaalinen vaihe on itsekkyyttä. Lapsi panttaa kakkaansa eikä tee sitä. Myöhemmin siirrytään eteenpäin Freudilaisuudessa. Otetaan vastuuta myös muista.

Mielestäni lapsettomat ovat perseestä.

Mielestäni tässä on nyt oikein näyttävä esimerkki todellisesta itsekkydestä ja siitä kuinka kaikkien ei tosiaan kannata hankkia niitä lapsia, ihan kaikkien yhteisen edeun nimissä.

Ap:lle ei varsinaisia kysymyksiä ole, mutta rohkean valinnan olet tehnyt. Mä itse ajattelen että tulisin varmaan joskus elämässäni myöhemmin sitä katumaan, jos en hankkisi lapsia.

kuin ikäisesi kaurapuurotasolta elämää katselevat perheenäidit?



Mulla on yksi hyvä ystävä vapaaehtoisesti lapseton. Täytti juuri 50v. Hänen kanssaan minulla on takuuvarmasti paljon keskusteltavaa elämästä, parisuhteesta, stressistä, ystävyydestä, avioliitosta, tästä yhteiskunnasta ja sen arvoista, seksuaalisuudesta, ravitsemuksesta, painonhallinnasta, lemmikeistä ja naisena olemisesta siis muun muassa.



Myös perhe-elämästä ja lapsista sekä vanhemmuuden haasteista juttelemme. Hän on mielestäni sydämeltään viisas. Ajattelevainen ja kriittinen, paljon lukenut. Hän on käyttänyt aikansa elämän eri ilmiöihin tutustumiseen. Tottahan hän priorisoi itsensä ja tarpeensa paremmin kuin tällainen 3n lapsen äiti ruuhkavuosissaan, muttei se hänestä tee mielestäni itsekästä.

Sanoisin, että on ainakin parempia mahdollisuuksia tarkastella maailman ilmiöitä syvemmin ja laajemmin. Ero ruuhkavuosia eläviin tietysti tasoittuu myöhemmin. Se, onko halua ja kykyä laaja-alaisuuteen, riippuu luonteesta.



En minä jatkuvasti ole sivistämässä itseäni tai pohdi maailman menoa vaan makailen sohvalla ja laiskottelen. Ehkä suurin ero lapsellisiin on se, että pidän rauhallisesta elämänrytmistä ja siitä, ettei joka hetki tarvitse harrastaa multitaskingia. Moni äiti ehtii varmasti vähemmässäkin ajassa pohdiskella jos mitä syntyjä syviä. En kiellä etteivätkö lapsetkin toisi lisää näkemystä, ja syvällisempää ajattelua joihinkin asioihin.

aika monet ihmiset tekevät lapsia, koska niin kuuluu tehdä, mutta eivät sitten kuitenkaan osaa/halua heistä kunnolla huolehtia sitten kun varsinaisen kasvatustyön tulisi alkaa. Lastenkasvatus ulkoistetaan päiväkodeille, kerhotädeille, opettajille, kuraattoreille, psykologeille, nuorisotyöntekijöille jne. kun vanhemmat käy töissä ja toteuttavat muutenkin elämässään "kerranhan täällä vaaan eletään" -mentaliteettia mm. parisuhteidensa suhteen.