Olen vapaaehtoisesti lapseton, haluatko kysyä jotakin?

Mietin kuitenkin hieman sitä, lapsettomuus päätös on vähän hankala.Olisin itsekin voinut sanoa joskus, että lapsettomuutta voi haluta. Kuitenkin tein lapsen ja se muutti kaiken,ihan totaalisesti. Sitä asiaa ei voi kuvitella, jos ei ole lapsia. Se on kokemus, joka ei ole sanoin kuvattavissa tai ennalta arvattavissa. Minua harmittaa lapsettomien puolesta mistä jäävät paitsi. Olen itsekin matkustanut maailmaa ristiin rastiin ja kokenut vaikka mitä mahdollista, mutta lapsen saaminen on oma lukunsa.



Tämä on minusta se ongelmallinen juttu asiassa. Toisaalta, jos ei sitä koe,ei tiedä mistä jää paitsi.

ei kiinnosta mikään muu kuin se, että miksi Velat niin nopeasti tuomitsevat ihmisiä jotka tahtovat lapsia?? Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama hankkiiko joku lapsia vai ei, se asia ei kuulu minulle. Olen itsekin tehnyt päätöksiä jotka poikkeavat valtavirrasta, mutta en minä joka paikassa sitä ilmoita tai halveksu ihmisiä jotka tekevät toisin. Ihmiset pitävät eriasioista ja tekevät erivalintoja elämässään ja niin sen kuuluu ollakin. Velat aina sanovat että heidän päätöstään ihmetellään, mutta kyllä hekin aika kova äänisesti puhuvat lapsia hankkivista. Miksei ole hiljaista hyväksyntää puolin jos toisin???

Livenä vai netissä? Yksi keskustelupalstahan on olemassa jossa kärjekkäästi riitelevät äidit ja velat. En kestä lukea niitä kirjoituksia sieltä.



En tunne ketään asiaansa julistavaa velaa. En itse ole koskaan esittänyt julkisesti poikkipuolista sanaa lapsia haluavia tai hankkivia kohtaan. Miksi olisinkaan, ei minua hetkauta toisten ihmisten lapsisuunnitelmat. Minulle on ikävään sävyyn kommentoitu lapsettomuutta, vaikken ole edes kertonut syytä. Olen liiankin hissukka kertomaan ihmisille, että lapsia ei ole, koska emme halua.

muuttaa mielensä ja haluaakin hankkia lapsia ja sen takia eroaa sinusta? Sehän on kuitenkin yleensä ihmisillä hyvin voimakas perustarve, lisääntyminen ja elämän jatkaminen jälkeläisten kautta, ja mies pystyy lisääntymään huomattavasti vanhempana kuin nainen.

Olen 35-vuotias ja mies ei ole 100 % vapaaehtoisesti lapseton. Ehkä jos olisi suhteessa jonkun toisen kanssa, olisi tullut hankkineeksikin lapsia. Asia on ollut meillä aika ongelmaton, aika monella miehellä minusta on sellainen asenne, että lapsia hankitaan jos nainen haluaa. Ollaan keskusteltu asiasta paljonkin, ja mies on sitä mieltä, että "markkinoin" hyvin lapsettoman elämän iloja. Voi olla, että mies muuttaa mielensä joskus, ja siihen suhteemme loppuu. En minäkään sitä toivoisi tietenkään. Myös lapsia hankkineiden parisuhteet voivat päättyä, eikä kai korkeiden erolukujen saa antaa lannistaa itseään. Yhtä lailla kai kirveltäisi nähdä mies onnellisena uudessa suhteessa, olisi hänellä lapsia tai ei.

hmm..tuli vaan tästä mieleen oma kokemukseni...minun ex sanoi aina, ettei sillä niin väliä vaikka lapsia ei tule...mutta kun sitten kaikille kavereilleen alkoi pikkuhiljaa iän myötä yli 30 vuotiaana tulla lapsia, niin jostain se lapsensaantihalu häneenkin iski ja vaihtoi naiseen joka pamahti saman tien paksuksi.,.. enkä tuota kyllä miehestä olisi uskonut aiemmin..

Monikin mies on sanonut, että lapsia saa tulla. Kun lapsiperheen arkea on jatkunut vähän aikaa, jostain iskeekin halu olla enää olematta osa perhettä. Jotkut vaihtavat pikavauhtia uuteen naiseen, jonka kanssa perhe perustetaan heti. Toiset viettävät villiä sinkkuelämää ja kolmannet yrittävät saada lapsettomana pysyttelevän naisen kumppanikseen. Eikä kaikista olisi kyllä uskonut etukäteen. :)

http://www.getthebestratesfast.com/ auto insurance rates %-[ http://www.ed-list.com/ viagra qvjli http://www.chooseautoinsuronline.com/ auto insurance rgd

http://www.homeinsurservice.com/ homeowners insurance pdkrjh http://www.ed-list.com/ viagra 087 http://www.chooseautoinsuronline.com/ auto insurance >:PPP

Miksi roikut VAUVA palstalla?

Miten edes päädyit tänne?

Miksi roikut VAUVA palstalla? Miten edes päädyit tänne?

En ole ap, mutta vapaaehtoislapseton myös ja käyn täällä välillä lueskelemassa itselleni täysin käsittämättömistä asioista... eli ihan vaan mielenkiinnosta, miten erilaisia me ihmiset voidaankaan olla.

Sehän on jokaisen oma valinta, jos ei halua hankkia lapsia!



Minulla on kaksi hyvää ystävää, jotka ovat valinneet näin. Toinen heistä haki heti 30-vuotiaana sinkkuna sterilisaation, tästä nyt n. 15 vuotta, ei ole katunut hetkeäkään. Toinen ystävä on nelikymmppinen ja ollut pitkään avioliitossa. He kokevat, että viihtyvät parhaiten pariskuntana.



Olin itse pitkään sinkkuna tai sellaisissa suhteissa, joissa ei mies halunnut lapsia. Olin jo ajatellut, etten ehkä koskaan tule äidiksi. Löysin kuitenkin 38-vuotiaana ihanan aviomieheni, saimme vaikeuksien (keskenmenojen) jälkeen ihanan vauvamme (8 kk) ja kaiken lisäksi tulin yllättäen raskaaksi, ja jos kaikki hyvin menee, niin saamme kesäkuussa toisen vauvan!



Minulle tämä on unelmien täyttymys, mutta ymmärrän aivan hyvin sen, että kaikki eivät halua lapsia. Hyvää ja rikasta elämää voi elää monella tyylillä!



Toivon ihmisille suvaitsevaista mieltä!