Olen vapaaehtoisesti lapseton, haluatko kysyä jotakin?

Eikö miehesi halua joskus ihan normaalia seksiä ilman suojia?

Ihan veikeitä tapauksia useimmat lapset ovat. En kuitenkaan hakeudu lasten seuraan tai ole pahoillani jos en ole lasten kanssa tekemisissä pitkään aikaan. Olen meluherkkä ja kokonaiset koululuokat tai tarharyhmät hermostuttavat.



En ole koskaan aktiivisesti halunnut lapsia, mutten kovin nuorena myöskään tiennyt, ettei niitä tule.

Ehkäisynä on tosiaan hormonikierukka.

Onko vaivalloista asettaa rengas paikoilleen?

Entä huomaako mies haluttomuutesi johtuvan pillereiden käytöstä?

Omasta mielestäni olen, ei haittaa jos jonkun mielestä en. En ole kovin samantyyppinen, mutta outoa jos jonkun mielestä Äiti Teresa tai Angela Merkel ei ole aikuinen. :) En vertaa itseäni heihin, mutta on hassua, että juuri naisen aikuisuuteen tai naiseuteen liittyy se, että on lapsia.

Aikuisuutta on minun mielestäni kyky huolehtia itsestään ja hoitaa asiansa, tuntea empatiaa, selviytyä uusista tilanteista ja kyky seistä omilla jaloillaan. Tietynlainen riippumattomuus muiden mielipiteistä ja kyky ajatella itsenäisesti on minusta aikuisen tunnusmerkki.

Ehkä aikuistuminen pamahtaa nuorena vanhemmiksi tulleille yhtäkkisenä asiana eteen, minä en pysty sanomaan milloin minusta tuli aikuinen.

että eräs aikuisuuteen liittyvä asia on riippumattomuus ja itsenäisyys. Mutta itse asiassa riippuvaisuuden hyväksyminen on ihan yhtä tärkeää, samoin kuin itsenäisyyden rinnalla yhteisten päätösten ja uhrauksien tekeminen yhteisen hyvän tai jopa toisen hyvän nimessä. Tänä päivänä individualismi on niin äärimmäistä, että se lähenee teinikapinaa aikuisiällä.

Minä kuitenkin arvostan sitä, että on ihmisiä, jotka ymmärtävät olla tekemättä lapsia, jos ne eivät mahdu omaan elämään. Ja osa näistä ihmisistä voi kyllä olla ihan lapsirakkaita ja tarpeen tullen vaikka auttavat muiden lapsien vahtimisessa, mutta eivät ole valmiita sitoutumaan lapseen 24/7. Itse aikoinaan kuvittelin, että en ehkä halua omia lapsia, mutta onnekseni sain oman. Lapsista saa ihan väärän kuvan vain hoitamalla toisen lasta. Oma on aina ihan eri asia, oli se adoptoitu ja oma tai biologisesti oma.

Ei ole onneksi ollut ongelmia ehkäisyssä. Sterilisaatiota olen miettinyt, mutta tuo kierukka tekee tavallisesti runsaista kuukautisistani ihanan helpot.

Olen ehkä osittain tämän hyvin liberaalin ja ääri-individualistisen ajan kasvatti siinä, että näen jo toimivani yhteiseksi hyväksi jos oma toimintani ei ole haitaksi muille tai vaikeuta toisten elämää. Pyrin siis toisten huomioimiseen ja suvaitsevaisuuteen ja mielestäni hyvien asioiden edistämiseen. Sellaista vanhan ajan uhrimieltä minussa ei ehkä ole kovin paljon.



Yhteistä hyvää ja epäitsekkyyttä olen tierysti opetellut parisuhteessa, työssä ja muissa ihmissuhteissa.

Olen ehkä osittain tämän hyvin liberaalin ja ääri-individualistisen ajan kasvatti siinä, että näen jo toimivani yhteiseksi hyväksi jos oma toimintani ei ole haitaksi muille tai vaikeuta toisten elämää. Pyrin siis toisten huomioimiseen ja suvaitsevaisuuteen ja mielestäni hyvien asioiden edistämiseen. Sellaista vanhan ajan uhrimieltä minussa ei ehkä ole kovin paljon.

Yhteistä hyvää ja epäitsekkyyttä olen tierysti opetellut parisuhteessa, työssä ja muissa ihmissuhteissa.

Epäitsekkyyttä voi harjoittaa monella tavalla. Aika piikikäs vastaus. No mutta uhrautuakin voi monella tavalla. Jos jättää lapset tekemättä jostain epäitsekkäästä syystä, kuten ympäristön säästäminen, niin kai siinäkin on kyse uhrautumisesta.

Olen ehkä osittain tämän hyvin liberaalin ja ääri-individualistisen ajan kasvatti siinä, että näen jo toimivani yhteiseksi hyväksi jos oma toimintani ei ole haitaksi muille tai vaikeuta toisten elämää. Pyrin siis toisten huomioimiseen ja suvaitsevaisuuteen ja mielestäni hyvien asioiden edistämiseen. Sellaista vanhan ajan uhrimieltä minussa ei ehkä ole kovin paljon.

Yhteistä hyvää ja epäitsekkyyttä olen tierysti opetellut parisuhteessa, työssä ja muissa ihmissuhteissa.

Epäitsekkyyttä voi harjoittaa monella tavalla. Aika piikikäs vastaus. No mutta uhrautuakin voi monella tavalla. Jos jättää lapset tekemättä jostain epäitsekkäästä syystä, kuten ympäristön säästäminen, niin kai siinäkin on kyse uhrautumisesta.

jättää tekemättä lapsen, vaikka sen takia, että sitten ei enää voi mennä syömään hienosti ravintolaan, niin kyllä siinäkin uhraudutaan kanssa syöjien vuoksi. Lapset nimittäin voivat tulla mukaan hienoon ravintolaan. Mitä enemmän lapset kulkevat alusta pitäen mukana, sitä vähemmän se on heistä outoa ja sitä enemmän siitä itsekin nauttii. Jos lapset on alusta astin tiellä eikä voi tehdä yhtään mitään vaan pysytellään kotona, niin se on kyllä ihan kamalaa uhrautumista sekin.

vaikka ei minulla ole mitään vapaaehtoisesti lapsettomia vastaan!



Ukkini sisko on vapaaehtoisesti jäänyt lapsettomaksi

ja nyt päälle 80-vuotiaana katuu sitä syvästi. Hänellä on toki ystäviä ja sukulaisia, mutta EI OMIA lapsia tai lpsenlapsia ym. tätä hän on surkutellyt, vaikka läheisiä sisarusten lapsia ja heidän perheet onkin, mutta ne eivät ole OMIA... Hän on elänyt jännittävän elämän ja matkustellut ja ollu "citynainen" ja varmasti saanut elämältä paljon! Muistan vaan aina hänen sanansa kun kerran jututti minua ja siskoani ja sanoi, että kannattaa hankkia perhe ja lapsia, ettei vanhana ole yksinäinen...



T. neuvoja kuunnellut kahden äiti

Näen tosiaan asian niin, että sellainen epäitsekkyys jota äitiys vaatisi, olisi minun osaltani uhrautumista. Enkä tosiaan väitä, että parisuhteessa olisin oppinut yhtä oman etuni uhraavaksi kuin neljän lapsen äiti. Helpolla pääsen. :)



Hyvää yötä teille ja kiitos kommenteista. Pientä piristystä saikkupäivään sängyn pohjalla.

ap

Tyopaikan alakerrassa on lääkärin vastaanotto.

Näin miten keski-ikäinen nainen oli kävelemässä sinne oman vanhan äitinsä kanssa. Kaukaa näin miten läheinen suhde heillä on ja en voinut olla ajattelematta miten ihanaa se voi olla.



Lapsia minulla on 2. Mutta äitini asuu kaukana. Tuntuu todella pahalta ajatella että minä en voi olla paikalla kun vanhempani vanhenevat ja että minusta ei koskaan ole hänelle käytännon apua.

vaikka ei minulla ole mitään vapaaehtoisesti lapsettomia vastaan!

Ukkini sisko on vapaaehtoisesti jäänyt lapsettomaksi

ja nyt päälle 80-vuotiaana katuu sitä syvästi. Hänellä on toki ystäviä ja sukulaisia, mutta EI OMIA lapsia tai lpsenlapsia ym. tätä hän on surkutellyt, vaikka läheisiä sisarusten lapsia ja heidän perheet onkin, mutta ne eivät ole OMIA... Hän on elänyt jännittävän elämän ja matkustellut ja ollu "citynainen" ja varmasti saanut elämältä paljon! Muistan vaan aina hänen sanansa kun kerran jututti minua ja siskoani ja sanoi, että kannattaa hankkia perhe ja lapsia, ettei vanhana ole yksinäinen...

T. neuvoja kuunnellut kahden äiti

yksinäiset luonteet ovat usein ärsyttäviä ja pelkästään vierailu tälläisen vanhuksen luona saa hermot kiristymään ihan pikkuseikoista.

Eli ei välttämättä lapsetkaan tahdo vierailla vanhempansa luona ja tuoda sinne lapsenlapsia, katsomaan outoa tai outoja isovanhempiaan.

Jos sosiaalisuutta ei löydy tai vanhemmuutta ei löydy niin sitä ei löydy. Harvemmin sellaisten luona vieraillaan.

Meillä ollaan aina oltu perhekeskeisiä. Äitimme jäätyä leskeksi, hän olisi ollut melko yksinäinen sen jälkeen. Ystävillä oli oma elämä ja miehet vielä elossa ja omat menot.



Meitä on 4 lasta ja tuimme äitiä surutyössä ja siinä, että hän pääsi taas elämän alkuun. Mummi on ollut meille tärkeä ihminen ja me tärkeitä mummille.



Nyt kun mummi on jo vanha ja tarvitsee apua kotona-asumiseen, hänen luonaan käy auttamassa me lapset ja lisäksi aikuiset lapsenlapset. Hän sanookin, että ei tarvitse kokea yksinäisyyttä kun on tiivis yhteisö ympärillä meistä. Aina on joku vapaaehtoisesti auttamassa lääkärireissuilla yms.



On toki niitäkin vanhuksia, joihin ei lapset pidä yhteyttä. Mutta kyllä äitini sanoi, että vaikka nuorena hirvitti kun lapsia tuli useampi kuin oli tarkoitus niin nyt siitä kiittää. Silloin 50-luvulla nuo ehkäisyasiat ei olleet niin hyvällä tolalla kuin nykyisin ja meitä lapsia tuli usempi kuin olivat haaveilleet.



En ole kaivannut lapsetonta elämää. Olen silti saanut elää itselleni ja kasvaa ihmisenä ja etsiä siltä omaa minuuttani. Lapset ovat olleet tähän lisärikkaus, minkä olen saanut. Nuorena minäkin ajattelin, että en kyllä halua yhtään lasta ja kakarat oli minusta vain ärsyttävä rasite. Minulla kesti elää päälle 30 vuotiaaksi, ennen kuin olin valmis äidiksi. Nyt voin vain sanoa, että onneksi mieleni muuttui.

vaikka ei minulla ole mitään vapaaehtoisesti lapsettomia vastaan! Ukkini sisko on vapaaehtoisesti jäänyt lapsettomaksi

ja nyt päälle 80-vuotiaana katuu sitä syvästi. Hänellä on toki ystäviä ja sukulaisia, mutta EI OMIA lapsia tai lpsenlapsia ym. tätä hän on surkutellyt, vaikka läheisiä sisarusten lapsia ja heidän perheet onkin, mutta ne eivät ole OMIA... Hän on elänyt jännittävän elämän ja matkustellut ja ollu "citynainen" ja varmasti saanut elämältä paljon!

Tuo täti on tainnut olla myös naimaton? Ihan ehkäisymenetelmien puutteellisuuden vuoksi vapaaehtoinen lapsettomuus taitaa olla aika uusi ilmiö. Minulla lapsettomuus ei johdu siitä, että jos nyt perustan perheen, loppuelämä kuluu kotirouvana pyykäten ja siivoten ja lapsiakin voi tulla paljon enemmän kuin on tilattu. Tältähän asia vaikutti vielä 50-luvulla.

60 vuotta sitten ehkä lapsettomaksi ja perheettömäksi on ehkä jääty siksi, että on ollut mahdotonta yhteensovittaa haaveet urasta ja matkustelusta tai toisaalta perheestä. Ehkä tuo täti olisi hankkinutkin lapsia, jos ne olisi voinut viedä hoitoon päiväkotiin, lapsen isä olisi osallistunut hoitoon paljon jne.

Vieläkin vakituisessa suhteessa olevan terveen ja täysjärkisen heteronaisen odotetaan haluavan aina lapsia. Muiden lapsihaaveet ovatkin sitten vähän outoja. Ajatellaan, että lapsettomuudesta kärsivän pitäisi ehkä sopeutua luonnon tahtoon, on outoa jos homopari haluaa lapsen ja on itsekästä hankkia lapsi huonon isäehdokkaan kanssa tai tehdä kokonaan isätön lapsi. Sinkkujen, seksuaalivähemmistöön kuuluvien ym. lapsettomuus hyväksytään helpommin.

Enkä tosiaan pysty vannomaan, etten kadu mitään elämässäni myöhemmin. Eihän kukaan pysty. Mutta en aio tehdä seuraavaa kahtakymmentä vuotta sellaisia asioita, joita en halua, että olisi ehkä vähän kivempaa neljänkymmenen vuoden päästä. Ei kai kukaan täällä ole lapsiaan hankkinut vain vanhuudenturvaksi?

miten joku ei lasta halua. Kuitenkin mielestäni se onkin ainoa hyvä syy (ei katkeroittava) olla lasta hankkimatta. Ok, toki myös se että tietää ettei lapsesta kykenisi huolehtimaan. Eräs ystäväni on vela, mutta vain siksi ettei usko olevansa sopiva äidiksi. Hänen tilanteensa minua säälittää, sillä uskon että hän haluaisi lapsia. Olen kuitenkin sanonut ja tulen sanomaankin, että ok, se on sinun päätöksesi, kaikille ei äitiys sovi.

Mikä minua kiinnostaisi, on, että miten te koette niin vahvaa yhteenkuuluvuutta muiden vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa? "Pidetään lippu korkealla, siskot" jne... En minä koe että kuuluisin muiden "lapsellisten" kanssa samaan, yhtenäiseen ryhmään.

oleminen yleensä lähentää ihmisiä. Ota mikä tahansa vähemmistö niin huomaat että he pitävät yhteyttä tiiviimmin kuin enemmistö. Pätee niin etnisiin vähemmistöihin kuin muihinkin

miten joku ei lasta halua. Kuitenkin mielestäni se onkin ainoa hyvä syy (ei katkeroittava) olla lasta hankkimatta. Ok, toki myös se että tietää ettei lapsesta kykenisi huolehtimaan. Eräs ystäväni on vela, mutta vain siksi ettei usko olevansa sopiva äidiksi. Hänen tilanteensa minua säälittää, sillä uskon että hän haluaisi lapsia. Olen kuitenkin sanonut ja tulen sanomaankin, että ok, se on sinun päätöksesi, kaikille ei äitiys sovi.

Mikä minua kiinnostaisi, on, että miten te koette niin vahvaa yhteenkuuluvuutta muiden vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa? "Pidetään lippu korkealla, siskot" jne... En minä koe että kuuluisin muiden "lapsellisten" kanssa samaan, yhtenäiseen ryhmään.

Ehkä niinkin. Eipä tullut mieleeni, sillä itsekin kuulun erääseen "oman valinnan kautta" -vähemmistöön, enkä koe että muiden saman valinnan tehneiden kanssa muodostaisin jonkin yhtenäisen rintaman:)) Mutta ehkäpä sitten selitys on tuo.

Täällä myös yksi vela. En halua sen kummemmin ottaa kanta mihinkään ja kysyttävää ei ole. Tahdoin vain kertoa, että hyvin samanlaiset syyt ovat tuoneet minut tänne. Joskus taisin googlata jotain nimijuhliin liittyvää, kun sellaiset olivat tulossa. Jäin satunnaiseksi seurailijaksi, kun täällä näitä juttuja riittää varmaan melkein kaikille.

kun jättää tekemättä. Lapsia syntyy tähän maailmaan ihan tarpeeksi,ei niitä väkisin tarvitse vääntää. Useimmat haluavat lapsen tyydyttääkseen hoivaviettiään, saadakseen opastaa ja kasvattaa tai oman vanhuudensa turvaksi. Se on luonnollista, mutta ei lapsettomuus sen epäluonnollisempaa ole. Uutta meidän ajassamme on, että voidaan elää parisuhteessa ja silti jäädä lapsettomiksi.



Itse en voisi kuvitellaa elämää ilman kolmea lastani, saan heistä iloa ja tyydytystaä. Ystäväpiiriini kuuluu monta lapsetonta, eikä heidän elämänsä sen ihmeellisempää ole kuin minunkaan, evät vain erinäisistä syistä ole tahtoneet lasta. Miksi siinä pitäisi olla jotakin kummallista?