***MAALISMASUT MARRASKUUSSA***

Moi!



En ole taas ehtiny kirjoitella, kun saatiin isompi asunto ja tässä on saanut juosta joka suuntaan hoitamassa paperiasioista. Joulukuussa päästään muuttamaan ja nyt tutkiskelen söpöjä värikarttoja...



Meilläkin oli rakenneultrassa kaikki hyvin ja tyttö on tulossa. :)



Harjoitussupistuksista täällä onkin jo puhuttu. Mulle niitä tulee yleensä kävellessä ja siivotessa ja silloin muistaa ottaa vähän rauhallisemmin. Ilmeisesti niistä ei kuitenkaan tarvitse huolestua, vaikka tuleekin välillä useampia päivässä ja nimenomaan "rehkiessä"?



Joku kyseli hilseilevistä ja kutisevista nänneistä joskus aiemmin: täällä on sama ongelma ja hoidan niitä Bepanthenilla. Ei kyllä ole kiva vaiva, mutta onneksi muuta ei juuri ole.



Nyt me ruvetaan kuuntelemaan musiikkia, kun vauvalla alkaa aina tanssijalka vipattamaan siitä. :D



Mala rv 22+3

Heips!

Tänne listalle siis liitän itseni, olen 25 v emäntä ja toista äidin kultaa odottelen ukkokullan kanssa ja arvioitu saapumisaika olisi 6.3., ensimmäiseni on poika/09. Keski-Suomessa asustellaan ja lunta ihastellaan jo kovasti:) Masu kovasti jo esillä ja asukki potkii minkä ehtii..ihanaa taas :)



Muikku09 rv 22+6

Onko teistä kukaan menossa 4D-ultraan tai mahdollisesti käynyt jo? Mä olin ensin sitä mieltä, ettei mennä toisesta, mutta katsoessani esikoisen 4D-DVD:tä, tuli hirveä hinku päästä sinne! Jotenkin tuo rakenneultra on niin "pinnallinen", että on kiva päästä hifistelemään. 4D:ssä katsotaan kuitenkin kaikki tosi tarkkaan ja otetaan vaavelin sydänkäyrää yms. Meille on aika varattu 1.12., jolloin viikkoja taitaa olla siinä 26.



Vauvavakuutus pitäisi kipaista tekemään ja huomenna on neuvola. Painoa on nyt tullut, vaikka se ensin lähtikin alaspäin. Esikoisesta tuli 12 kg ja kaikki jäi laitokselle.



Synnytyskertomuksia on tosiaan turha kuunnella ja ensisynnyttäjille antaisin neuvoksi vain sen, ettei sitä kannata miettiä etukäteen, ei kivunlievityksiä tms., koska jokainen synnytys on erilainen. Hyvällä hengitystekniikalla pääsee oikeasti pitkälle ja sitä aion tälläkin kertaa hyödyntää. Menen yhtä avoimin mielin synnyttämään tälläkin kertaa kuin ensimmäisellä kerralla.



Hyviä vointeja!



Miaea ja Jaajo 22+2

Onnea kaikille hyviä rakenneultrauutisia saaneille, monet tietää jo sukupuolenkin! Me on pietty aina yllätyksenä, niin myös tällä kertaa. Erikoista onkin se ettei itelläkään oo oikeen mitään tuntemusta suuntaan eikä toiseen.



SYNNYTYS: Raskaushan on vasta puolessa tai vähän yli, ei vielä synnytyksen kuulukkaan pyöriä ajatuksissa. Tulee muuten piiitkä loppuraskaus. Eli jos jonku neuvon ensisynnytäjille annan niin sen että koittakaa malttaa, odottavan aika on pitkä, ja ne viimeiset viikot kun synnytystä alkaa oottamaan on turhauttavan pitkät! Suurin osa meistä selviää kuitenkin sinne rv 37+ ja sinne on vielä pitkä matka. Tietysti jos synnytys tuleeki ihan yhtäkkiä eikä oo ajatellu vielä asiaa niin sekin on sitte järkytys (kokemuksella rv 37+2 en ollu ajatellu ollenkaan että synnytys vois olla lähellä ja lääkäri synnytystapa-arviossa sano että tänään tai huomena käynnistetään... olihan se shokki!)



On totta että on eri ajatukset synnytyksestä kun siitä on jo kokemusta. Esikoista oottaessa en kyllä sillonkaan repiny ressiä enkä suunnitellu yhtään, aattelin vaan aina että kyllä se kätilö sitte tietää mitä pitää tehä ja millon ja millanen kivunlievitys on tarpeen. Mutta kuitenkin ei tiiä yhtään mihin on menossa, millaista se on, jne. Seuraavalla kerralla oli "helpompi" kun tiesi mitä se synnytys on. Vaikka silti se kipu tuli järkytyksenä. Sen kerkiää kyllä unohtaa synnytysten välissä. Mutta nyt tiedän että kestän sen koska todennäkösesti synnytys kestää vaan muutaman tunnin.



NIMPPA: Ei oo mulla kokemusta ähkyolosta ja voisko se liittyä lapsiveen määrään. Itteasiassa en oo kuullukkaan.



SALLIMASU ja MALA: Minulla ainaki kohtu supistuu lähes kaikesta "tekemisestä" ja pahinta on juuri tuo että maha painaa sitte rakkoa. Sen takia ei kauheesti pysty enää mitään juoksemaan (lasten perässä) tai rehkimään hulluna. Pissalle pitää ainaki välillä päästä.



MIAEA: ei ole tarkotus käyä 4D:ssä.



HANNELE

miaea81:



täällä ollaan myös 4D-ultraan menossa.

Esikoista oottelen, niin haluan selvittää kaiken mahdollisen etukäteen, ja jos jotain onkin vinossa niin pystyy paremmin valmistautumaan.



Muutenkin on jotenkin jännää mennä sinne, kun olen tosiaan kuullut, että siellä tarkastellaan tosi paljon paremmin vauvan rakenne mitä normi rakenneultrassa tehään, ja toki myös se DVD on kiva muisto ja voi sitä näyttää sitten itse sankarille 20 vuoden päästä :)



Mulla se aika on 17. pv tätä kuuta eli silloin täällä mennään rv 23 :)



mama*83 22+2

Olen jo aikaisemmin miettinyt iltatöissä tapahtuvia nostamisia, että kuinka kauan pystyy niihin. Eilen tuli sellainen olo, että oliko tää nostaminen nyt tässä.



Teen siis iltatyönä liha-/kalatiskillä töitä ja illan päätteeksi mun kuuluu tyhjentää koko tiski. Tyhjät astiat painavat 2,5-4,5 kg, mutta moni niistä pitää nostaa kun niissä on kalaa tai lihaa sisällä...eli paino voi vaihdella sen 2,5-15 kg.



Eilen kun kyseistä tiskiä tyhjentelin, niin vatsaan tuli kun iso kova pallo...muutamaan kertaan....oliko se sit jonkun tyyppistä supistelua? Ensimmäistä kun odotan, niin en oikein osannut sanoa mitä se oli. Tein muuta välillä ja se tuntu häviävän, mutta tuli siis uudestaan kun taas nostin astioita.



En nyt haluis vielä jäädä sairaslomalle tms. mutta jotenkin toi pisti miettimään. En kuitenkaan halua vauvaakaan vaarantaa töiden takia.



Onko teillä omia kokemuksia ja oliko tuo edes supistus? Kertokaa neuvoja tietämättömälle!



Mari ja mahatyyppi 22+5

Heipsan!!Täällä ollaan juuri ylitetty puoliväli ja monta,monta viikkoa vielä edessä..

Olo on ollut aika huono,hemppari oli alussa 146 ja siis mulla aina ollut hyvä hemoglobiini.Nyt enää 103 ja väsymys on alkanut nostaa taas päätään.Alussahan oli se järjetön väsymys ja sitten seurasi jokunen viikko hyvää oloa ja nyt taas ei mitään jaksais:(

Ja vielä supisteluja,perhana niitä on ollut tässä jo jonkin aikaa,ja ihan melko kivuliaita.Välillä olin saikulla niiden takiaja lepo auttoikin,mutta taas niitä on alkanut tulla.Tänään taas menossa lääkärille..Vaikka raskaus ei ole sairaus,en kyllä koe olevani täysin tervekkään...

No,toivottavasti tää tästä ja hyviä viikkoja kaikille:)

Minä kävin tännään shoppailemassa meiän vauvelin kans, kun esikoisella on hoitopäivä. Ostelin joulukalenteritarvikkeita. Halvemmaksi tulis kyllä ostaa vaan vaikka suklaakalenteri mutta kun on niin kiva värkätä ;o) Ainut vaan että MISTÄ LÖYTÄISIN semmosen kalenterin jossa on laatikot? Viime vuonna ostettiin esikoiselle Halpa-Hallista ja nyt pitäs pienemmälle löytää vastaava. Eipä meinaa löytyä ku niitä kankaisia. Toki ku pienempi on noin pieni niin ei väliksi vaikka tekis yhteisen. Kuitenkaan tolle pienemmälle (nyt 1v 2kk) ei voi laittaa sinne ku xylitolpastilleja, rusinoita, luumuja. No ostin mää sille sinne myös sukkia, ruokalapun. Isommalle on vaikka mitä: joulukuusen koristeita, tarroja, karkkia, pikkuauton jne.



On kyllä niin kiva kuulua taas johonki ryhmään, kiitos siitä teille =o)



MASTIINO: Saat niin symbatiani. NIin usein olen mielessäni kironnu ku sanotaan että raskaus ei ole sairaus, no että miks mulla on sitte kuolemansairas olo...?! Sitä se alku varsinki on. Se on vaan taivuttava siihen mitä luonto antaa ja jäätävä saikulle jos lepo on ainut mikä auttaa.



MARI-75: Mulla itellä on istumatyö joten ei ole kokemusta tuommosesta. Luulisin että kannattais kysyä neuvolatätiltä mitä se meinais. Että olisiko kenties aiheellista että joku muu tyhjentäis sen tiskin? Supistukseksi kyllä veikkaisin sun pallo maha-tuntemuksia, sillonhan kohtu menee ihan kovaksi ja tuntuu tosiaan ku mahassa oli joku ylimääräinen iso kova pallo. En kuitenkaan usko että ihan sairaslomalle tarvis jäähä, mutta voihan se olla aiheellista välttää nuo raskaat nostelut. Toisaalta nuo harjoitussupistukset (eli supistukset ilman kipua) kuuluu asiaan kun teet jotain raskasta esim nostelet (mulla meni maha kovaksi ihan vaan kun nostelin v-loppuna 2 halkoa kerrallaan pinoon), harrastat liikuntaa, seksistä jne. Mutta jossain vaiheessa sun viimeistään on ne raskaat nostelut jätettävä, aiemmin tai myöhemmin raskauden aikana. Tuskin sulla mitään hengenhätää on mutta ota ihmeessä asia puheeksi seuraavalla neuvolakerralla jos et nyt erikseen viitti alkaa sinne soittelemaan.



Tuosta 4D-ultrasta muuten, minä en sen takia oo koskaan sitä ees harkinnu ku meillä ultrat tehhään 3D-laitteella. On tosi ihana nähä niitä kolmiulotteisia kuvia, varsinki nyt rakenneultrassa ultraaja kuvas tosi ihanasti vauvan kasvoja, nenää ja suuta! Mutta muuten tuo on varmasti ihan "perusultra", yksityisellä sais varmasti tosiaan ihan rahoilleen vastinetta ku ultraavat kunnolla. Me on käyty aina yksityisellä varhaisultrassa joten eipä oo raskittu sitte enempää yksityisellä käyä.



HANNELE rv 22+5

Onko täällä ketään joilla lasten ikäero on ~1,5v?



Mua välillä niin arveluttaa että miten sitä selviää kahen niin pienen kans. Onneksi se mitä eniten pelkäsin, on jo takana, eli alkuraskaus=pahoinvointi. Pelkäsin että hylkään lapseni alle vuoden vanhana mutta ihan hyvin jaksoin meiän pientäki hoitaa oksentamisten välissä =oD Mulla siis kierukka vatsaontelossa ja se leikataan tähystämällä synnytyksen jälkeen.



HANNELE

Olen kuullut, että joillain äitiyspoleilla on jo nyt käytössä 4D-laitteet, mutta ilmeisesti aika kitsaasti niitä käytetään? Me ollaan nyt käyty varhaisultrassa (vuotojen takia), NP-ultrassa ja rakenneultrassa, mutta koen tuon rakenneultran kovin ylimalkaiseksi, eli toki rakenteet tutkitaan, mutta se on aika nopea toimenpide.

Esikoisesta aikoinaan ei käyty varhaisultrassa, koska mitään ongelmia ei alkuraskaudessa ollut. Halusin kuitenkin 4D-ultraan, koska olin kuullut siitä niin paljon hyvää ja kaikki piti paikkaansa. Ultraaja on erittäin kokenut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja kaiken lisäksi erittäin ymmärtäväinen ja mukava.

Esikoinen pääsi näkemään "möykyn" telkkarista silloin varhaisultrassa ja lääkäri tuntui olevan ilahtunut, että otin tytön mukaan sinne. Tunnelma on siis kaikkea muuta kuin ahdistunut, kuten useasti julkisella puolella saattaa olla. Lääkäreillä on siellä tietysti tiukat aikataulut ja paljon potilaita, eikä yhteen odottajaan ehditä keskittymään, varsinkaan kun ei mitään hälyyttävää löydetä.

4D-ultrassa meillä katsottiin kaikki rakenteet todella tarkkaan ja lääkäri selitti kaiken perusteellisesti, niin että maallikkokin ymmärtää :) lisäksi katsottiin sydänkäyrää ja mahdollista painonkehitystä rv 40 tuntumassa.

Minusta aika rakenneultrasta synnytykseen on liian pitkä tai ainakin minä kaipaan jonkinlaista välitsekkausta. Esikoisen näin viimeisen kerran ruudulla rv 37 synnytystapa-arviossa, mutta se oli tosi nopea katselmus, eli lähinnä tarkistettiin vauvan asento ja kohdunsuun tilanne. 4D-ultrasta sain älyttömän rauhallisen olon, kun tiesin kaiken olevan ok. Sitä kai lähden tälläkin kertaa hakemaan + esikoiselle mahdollisuutta nähdä vauva "livenä".



Miaea ja Jaajo 22+3

Ja perusteellisessa sellaisessa. Tunti ultrattiin.. Meinasi jo olla vatsa vähän hellänä siitä painelusta.



Kasvu ja kaikki muukin näytti siltä miltä pitääkin. Painoarviota ei ilmoitettu, suonia tsekattiin tarkkaan. Jouduin välissä käymään vähän jaloittelemassakin kun vauveli oli tarkasteluiden kannalta vähän huonossa asennossa. Vähän siitä sitten parani sentään. Tunti tosiaan tehtiin ultraa kaikenkaikkiaan.. Viikon päästä sitten seuraava tsekkaus neuvolan puolella. Sitten tulleekin taas tauko kun lääkäri mennee sinne jonnekin rv27 tietämille? Jotenkin tässä tulee ihan sellainen fiilis että koko odotus on oman mielikuvituksen tuotetta, kun neuvolassa käydään niin kovin harvoin.. Saahan sinne toki soittaa jos jotain mieleen tulee tai haluaa ylimääräisille käynneille tms. Mutta etenkin jos ensikertalaisellakin on käynnit näin harvassa, niin luulisi tulevan olo, ettei ketään kiinnosta.. Saittekohan yhtään juonesta kiinni mitä tarkoitan? Hylätyksi tulemisen tunne? Tai jotain. Olen siis itse käynyt neuvolassa 8+ ja 16+ ja uä:t 11+ ja 20+. Eli sinällään melko tasaisin väliajoin käynnit sijoittuneet, mutta joskus vaan aika tuntuu matelevan.. Vaikkakin se samalla rientää, niin että ennen kuin huomaakaan, lähestyy viikot kolmeakymppiä.. Mutta vaikka nää julkisen puolen käynnit on harvassa, niin enpä usko että 4D-käynnille mennään. Kättärillä ainakin jollain osastonlääkärillä tms on koneessa ollut 4D-ominaisuus jo vuositolkulla, mutta kitsaasti sitä tosiaan käytetään, juurikin kuten miaea81 tuossa äsken kirjoitti.



Mastiino, sulla onkin tosi hurja lasku ollut hempassa. Varmasti pistää olon väsyneeksi. 103 on matala kelle tahansa ja sulla kun lähtötaso vielä ollut korkea, niin ihmehän se olisi jos ei missään tuntuisi. Taitaa muuten olla aika harvinaista että noin suuri lasku tulee? Mitä omia tuttuja ja kavereita muistelen niin korkeahemppaiset eivät ole välttämättä joutuneet rautakuurille lainkaan. Omalta kohdalta en usko hb:n vielä hurjasti laskeneen, vaikkain ihan tosi satunnaisesti muistan ottaa vitamiineja.. Siis multitabsin rautaa sisältävää. Meinasin ehkä itse kokeilla tällä kertaa jotain nestemäistä rautavalmistetta, jos niiden kanssa ei tarvitsis olla niin tarkkana syömisistä ja juomisista. Ja ehkä myös vatsan kannalta ovat parempia..



Vatsasta aloitankin ihan oman kappaleen. Ollut ihan karmivat ummetusongelmat.. Päätin nyt ottaa tavaksi syödä luumu-activian päivässä ja luumusosetta tai kuivattua luumua lisäksi vähäsen joka päivä. Ja tuntui onneksi melko nopeasti auttavan. Pienet on ilot joo, kun isomman asian toimitus päivässä tekee iloiseksi.. Oli vaan viime viikolla sen verran jumitusta, että alkoi hieman jo kypsyttää. Onneksi verenpaineet sallii lakut/salmiakin vielä luumujen lisäksi. :)



Mari, kuulostaa hyvinkin supistukselta nuo nosteluiden yhteydessä tapahtuvat vatsan kovettumiset. Nosto-otteetkin saattavat tossa tilanteessa olla hankalasti muutettavia.. Jos lähden siis vertaamaan siihen, että itsekin päivittäin nostelen 15kg lasta ulkovaatteissa. Mutta lapsen pystyy onneksi nostamaan syliin enemmän reisilihaksia käyttäen. Ja vajaa kolmevuotias osaa jo itse alun ponnistaa. Hankala tilanne sulla työpaikalla, jos ei ole ketään keneltä pyytää apua?



Synnytysajatuksista olen kanssa sitä mieltä, että etenkin ensikertalaisen kannattaa lähteä mahdollisimman avoimin mielin ja kätilön ehdotuksia kuunnellen. Itselläni on hyvin erityyppiset synnytyskokemukset taustalla enkä vielä sitä kovasti mieti että mitä tällä kertaa. Lähinnä kiinnostaisi tietää se, että onko sektion jälkeen mahdollistaa vielä käynnistettyyn synnytykseen.. Mutta jos ei tässä mitään ihmeellistä viikkojen aikana eteen tule, niin pääsen siitä asiasta keskustelemaan rv38 erikoislääkärin vastaanotolle.



Tällaiset tiistaikuulumiset täältä. Ai niin, toinen poikakin sitten viime viikolla sairasti vesirokon. Otettiin vielä uusiksi mun vasta-aineet viime perjantaina, mutta tulokset eivät ole vielä valmistuneet.



Rusetti rv20+

Hannelelle vielä vastaan erikseen, että meillä noilla pojilla on ikäeroa 1v7kk. Kyllä siitä selviää, vaikka ensimmäinen vuosi on kieltämättä raskas. Riippuu tosi paljon myös lasten luonteista, että miten asiat rullaavat. Se isompi jos on kovapäinen luonne ja tekee paljon ja jatkuvasti kiellettyjä asioita jne, niin päivät saattaa olla raskaita. Riippuen tietty myös vähän sen vauvaosapuolen rytmistä, kauanko käyttää aika syömiseen, onko hyvä nukkumaan jne. Tähän asti olen ajatellut, että suurin muutos oli se toisen lapsen tuleminen niin nopeasti. Mutta nyt olen kyllä alkanut miettimään jo omaa jaksamistani sitten kolmen kanssa.. Toki tilanne on sitten vauvan synnyttyä oikeasti taas erilainen, kun oma olo on kevyempi ja raskauden aiheuttamat väsymykset ja vaivat poissa. Ja kai näitä asioita kuuluukin tässä vaiheessa pohtia. Meillä pojat jatkavat päivähoidossa samalla rytmillä 3pvää viikossa 8-16. Ja jos oikein alan väsyä vapaapäiviin kolmen kanssa, niin voidaan sitä sitten miettiä, otetaanko isommille lisää hoitopäiviä. Kyllä mun mielestä on tärkeää miettiä myös äidin jaksamisen kannalta, että ovatko isommat kotona kaikenaikaa vai osan muualla hoidossa. Meillä ei isovanhemmat asu lähellä niin että heiltä hoitoapua saisimme. Ja kun pojat ovat juuri oppineet ja tottuneet päiväkodin rytmiin ja toimintoihin ja saaneet sieltä kavereita jne niin ei tunnu järkevältä sitä tottumusta katkaista. Ovat kumminkin keväällä jo taas sen verran isompia (reilun 3v ja melkein 5v), että on heidän omalta kannaltakin kiva että päivissä on toimintaa ja tekemistä. Saivathan se ensimmäiset vuodet olla kotona äidin kanssa, vasta tänä syksynä päivähoito aloitettiin. Nuorempi oli 2v7kk ja vanhempi 4v3kk, hän kerhoili viime talvena iltapäiväkerhossa. Niin ja tätä raskautta ei meillä siis millään tavalla oltu suunniteltu sen enempää, mutta tämä syksyn elämäntilanne oli/on sellainen, että poikien päivähoito oli välttämättömyys. Sekin mua jo jännittää, että miten sitten saadaan ensi kesän ja syksyn kuviot hoidettua..

Heipparallaa!

Mekin käytiin viime viikon perjantaina rakenneultrassa. Sielä köllötteli ihan terve poikavauva. =) Näytti sukukalleutensa niin selvästi, että mekin mieheni kanssa huomattiin ne ennen kuin kätilö huomasi/sanoi mitään.

Eli minun arvaukseni sukupuolesta meni mönkään, mutta ei se haittaa. Yhtä tervetullut on pikku herrakin. Ompahan eka poika tulevassa serkus kaartissa (jo kaksi tyttöserkkua maailmassa). =) Mieheni tietenkin ihan innoissaan nyt, kun saa itselleen jalkapallo-kaveri ja tietenkin muutenkin.. =D

Käytiin ostamassa tosiaan nyt sitten se drewex-hoitopöytä ja pinnasänky. Saatiin suhteellisen halvallakin, maksoivat yhteensä 185 euroa. Tietenkin hintaa nosti sitten se, että täytyi hankkia patja ja kaikkea muuta ihanaa. Ollaan tyytyväisiä ostoksiin, ainoa miinus oli se että hoitopöydän kokoamisohje oli ihan syvältä. Loppujen lopuksi kokosimme sen oman mielemme mukaan ja luultavasti meni oikein, koska vielä ainankin pysynyt koossa. =) Heh..

Niin, kävin tosiaan viime viikon maanantaina sielä perhepsykologilla. Se oli tosi hyödyllinen ja mahtava kokemus. Tuntui todella hienolta kertoa asioista kyseiselle ihmiselle ja saada vastauksia moneen eri kysymykseen. Ja saada ns. tukea/myötätuntoa. Olen ollut sen jälkeen huomattavasti rennompi ja helpottuneempi monen asian osalta. Sovittiin kuitenkin, että menen vielä muutaman kerran jutteleen asioista hänen kanssaan ja katsotaan miten asiat luonnistuu. Mutta todellakin kannattaa ottaa kaikki irti tällaisen asian puolesta, kun kerran ilmaiseksi tuota tarjotaan ja vielä kun keskustelu on auttanut minua positiivisesti. On nimittäin kokemusta ihan toisenlaisesta psykologista, josta ei ollut minulle mitään apua. Ja maksoin siitä pitkän pennin.

Masuasukki on ruvennut elämöimään nyt vihdoin ja viimein oikein kunnolla. Aina kun istun tai muuten vain rauhoitun, niin tämä pistää sellaisen jumpan tuola aikaiseksi että.. Viime yönäkin oli vaikeaa saada unen päästä kiinni, ku tämä vain halusi pitää minulle seuraa.. =)



Johkuliini rv 21+2

Kiitos vastauksesta. Meillä tuo tyttö tuntuu olevan kovapäinen, ei kyllä usko mitään vaan huutaa niin kauan että saa tahtonsa läpi. Ja minä ku luulin että esikoisella oli temperamenttia mutta nyt huomaan että helppo se olikin ;o) Toivottavasti 1,5-vuotiaana tttö on jo vähä reilumpi äitiä kohtaan. LISÄKSIHÄN meillä on vielä 4-vuotias uhmaikäinen jonka hoiossa käynti myös on äidin mielenterveyden kannalta aa ja oo ;o)



Kyllä minun mielestä tuon ikäiset, niinku sinun pojat, kaipaa jo leikkikaveria ja toimintaa että osa-aikainen hoito ei oo ollenkaan huono ajatus. Minä jäin toisen kerran ä-lomalle kun esikoinen oli 2,5-vuotias ja hän jatkoi osittain hoiossa. Ei haluttu ottaa pois kun sielä on parhaat kaverit ja viihtyy.



Nyt sitten on tarkotus että tuo 4-vuotias saa jatkaa edelleen osittain hoiossa (10pv/kk) ja kotona on 1,5-vuotias ja vauva, se on kyllä ihan uus tilanne mulle että kaks pientä lasta on KOKO AJAN kotona. Mutta yritän olla stressaamatta etukäteen, elän siinä toivossa että vauva nukkuis paljon ja viihtyis mukana ulkona ja missä tytön kans kuljetaankin. Pitää ottaa vastaa mitä annetaan.



Meillä esikoispoika huusi ensimmäiset 4 kk mutta tyttö olikin ihan unelmavauva 10-kuiseksi! Nyt jälkikäteen ymmärrän miksi. Oishan muuten tuo vahinkoraskaus ollu aika suuri järkytys, nyt ei ehkä niin paha kun oli helppo vauva-aika takana. Toivottavasti tulis samanlainen unelmavauva tälläkin kertaa =oD

Tänään oli erittäin ohjelmantäyteinen neuvolakäynti, eli sain KELAn hakemukset äitiysrahaa (niin ja vanhempain) ja -avustusta varten sekä varattiin kaikenlaista mun pään menoksi. Joulukuun alussa on sokerirasitus, johon menen siis vapaaehtoisesti. Nykyään se taitaa olla monissa neuvoloissa pakollinen kaikille odottajille, mutta meidän th:n mielestä mun ei olisi pakko mennä, koska esikoista odottaessa kävin ja arvot oli erittäin hyvät. Mä en kuitenkaan ole ihan noin luottavainen, koska elämäntilanne on muuttunut siitä ajasta kovasti. Silloin tuli liikuttua useasti ja nyt olen lähinnä sohvaperuna. Joka tapauksessa haluan varmuuden, ettei sokerit ole koholla ja aiheuta sitä myötä vauvalle harmeja.

Varattiin myös seuraava neuvolakäynti ja lääkärineuvola, johon menen rv 30. Aika jännä ajatella, että siihen ei ole enää hurjan pitkä aika ja äitiyslomakin tuntuu olevan ihan kulman takana..hui! Olin jotenkin ajatellut, että mammis alkaa joskus helmikuun puolenvälin ja lopun välillä, mutta näyttääkin alkavan jo 5.2. ja sitä ennen ajattelin pitää talviloman, joten eipä tarvitse mennä helmikuussa enää töihin ollenkaan!



Painoa on tullut nyt vajaa 2 kg, ensinhän se lähti laskuun. Ei tosiaan tarvitsisi paljoa tulla ja nyt onkin seurattava tarkkaan mitä suuhunsa laittaa. Mä olen antanut itselleni luvan syödä herkkuja, koska voin niin pahoin ekat 20 raskausviikkoa. Nyt pahoinvointi on kuitenkin ohi, niin on alettava syömään terveellisesti.

Mulla on hemoglobiini ihan uskomattoman korkea, oli esikoista odottaessakin. Taisi olla nyt 136. Verenpaine oli ok ja sydänäänet kuunneltiin.



Jotenkin tämä ajan kuluminen saa minut välillä paniikkiin, kohta pitää alkaa tekemään päätöksiä esim. esikoisen hoidon suhteen. Meidän kunnassa ei näillä näkymin ole mahdollista järjestää osa-aikaista hoitoa perhepäivähoidossa, joten yksi mahdollisuus on jatkaa samalla kaavalla kuin nyt, eli päivittäin ja noin klo 8-15. Tyttönen viihtyy niin kovin hyvin hoidossa ja kaipaa ikäistänsä seuraa.



Näihin mietteisiin, näihin tunnelmiin,



Miaea ja Jaajo 22+3

Hei taas. :) Kävin tänään ostoksilla, tarkoituksenani lähinnä ostaa lisää alushousuja itselleni. Äitiysliikkeessä sitten totesin, että kannattaa varmaankin ostaa samalla jotakin vaatetta myös tulokkaalle, jotta on ainakin jotain. Ostin kolme potkupukua. :) Kaupassa ei kyllä tuntunut yhtään siltä, että tarvitsisi vielä moisia edes ajatella, mutta kotiin päästyäni hypistelin vaatekappaleita ja kyllä ne ovatkin söpöjä. :) Väri on hennon vaaleansininen, koska se miellytti silmääni enemmän kuin sukupuolineutraaleiksi tarkoitetut oranssit ja vihreät. Mieskin oli sitä mieltä, että väri on oikein neutraali.



Samalla reissulla ostin myös vähän lankaa, jos vaikka tekisin vauvansukat. Langat ovat konepestäviä eli helppohoitoisia ja kokonaan villaa eli pitäisi kelvata pienokaiselle. :) Akryyli on ainakin itselleni turhan hiostavaa eikä edes lämmitä kunnolla, joten mielummin ostan myös lapselle luonnonkuitua.



Jännä tunne, kun on vihdoin jotakin konkreettista hankittuna vauvaa varten. Tämä raskaus on näemmä minulle jonkinlainen monimutkainen henkinen prosessi, jonka aikana kypsyn ajatukseen, että myös minulle tapahtuu jotakin niin luonnollista kuin oman lapsen saaminen. Vieläkään en koe itseäni täysin äidiksi, mutta selvästi aika tekee vähitellen tehtävänsä. :)



Miten muilla esikoistaan odottavilla? Onko heti ollut varma äiti-olo plussauksesta asti vai vieläkö tuleva elämänmuutos hämmentää?



t: ivilla & Erkki, rv 24+1 (jo!)

Täällä myös rakenneultra takana ja kaikki ok, sukupuoli ei selvinnyt kun ei vauva halunnut sitä meille esitellä :)

Mulla on tosi pirtee olo, herään ja nousen aikasin ja hyvin oon raksalla jaksanut maalailla, vaikkakin hb oli laskenyt 99, ei uskois omasta olosta!



Vauvalle hankinnat on olleet vielä vaatteita vain ja ohan niitä jo kertynytkin, pinnasänky on valmiina olikin ainoo kun jopa vaatteet olin jo laittanut pois, niin ja muutaman tuttipullon oon ostanut. Tehään loput hankinnat sitten vasta kun talo valmis ja päästy muuttamaan.



Ikäeroista, meillä on toisen ja kolmannen välinen ikäero 1v5kk ja kolmannen ja neljännen 1v4kk

Ei ole tuntunut mitenkään raskaalta ja nythän heistä on hyvin seuraa toisilleen, olen ollut koko ajan kotiäitinä, eli lapset ei hoidossa ole olleet ollenkaan. Nyt tää toinen ja kolmas jotka siis 5v ja 4v käyvät kerhossa kahesti viikossa 13-16

Nyt tulee ikäeroa melkein päivälleen 3v nuorimman ja vauvan välille, saas nähä tuntuuko se missään, mustasukkaisuutta voi ton ikäisellä olla enempi.



wattu 22+4



P.S Voisko ton mun lasketunajan vaihtaa se olis 14.3

katotaan onnistuuko nyt lähetys kun viimeksi kone meni tilttiin :S.



Vointi on täällä ollu ihan ok. Selkään on sattunut ja pelkäänki että kummitteleeko siellä se välilevynpullistuma, jos näin on niin ei kiva juttu olleskaan!!! Tyttö myllää kovasti ja ihanaa tuntea nuo pienet räpellykset ja mottaukset :)

Mä oon ollu sairiksella koko viikon ja käynny verikokeissa (hemppis oli muutes 120,eli hyvä vielä..) ja pissakokeissa ja sydänkäyrissä,ku oli tossa vkonloppuna rytmihäiriöitä :(, mut kaikki onneks ok.



Hakinnat: meillä ei oo mitään hankittu kun kaikki on valmiina,monen monta laatikollista vaatetta jää "Mintulle" siskoilta,samoin pinnis ja hoitopöytä on valmiina. toki jotain on pakko ostaa uudelle tulokkaalle..onhan nuo vaunut jo odottamassa tuolla



MIKS TÄÄ JÄTTÄÄ OSAN TEKSTISTÄ POIS???? onko muilla samaa ongelmaa? mulla ei näy kun puolet mitä rustasin..



Ipanapa11 ja minttu 21+3

IPANAPA: Miltä sun työura nyt kokeitten jälkeen näyttää, jatkatko sairaslomaa?



HANKINNAT: ME mentiin esikoista oottaessa ehkä juuri näillä viikoilla tai joskus rv +25 tietämillä lastentarvikeliikkeeseen ja ostettiin kerralla: pinnis, pinnisreunus ja samalla kuosilla peiton- ja tyynynpäälliset, turvakaukalo, kylpyamme, mitähän vielä... Otettiin äitiyspakkaus ja muut vaatteet saatiin sukulaisilta. KAKKONEN kun syntyi ei tarvinu hommata ku seisomalauta vaunuihin. Nyt kun KOLMONEN syntyy niin pitää ostaa tuplarattaat. Äitiyspakkauksia ei oo otettu esikoisen jälkeen. Se oli kyllä kans niin ihana hetki ku sai postista hakea sen pakkauksen ja hypistellä sitte niitä pikkuvaatteita.



Tosi ihanahan se on ostella pieniä suloisia vaatteita, mutta ainaki tällä hetkellä ku tää kotiäitiys jatkuki pitempään ku oli tarkotus niin rahat on niin vähissä ettei tässä juuri mitään ostella. Kauhea shoppailuhimo on vaan lasten joululahjojen suhteen...



Nyt kannattaa myös kutoa jos kutomishaluja on, minäkin kudoin vielä esikoista oottaessa mutta sen koommin en oo saanu mitään tehtyä. Aika ja energia kuluu vaan ihan muuhun ja villavaatteet on pitäny toivoa lahjaksi mummuilta.



PIENI IKÄERO:Kiva kuulla että täällä on joillain siitä kokemusta ja että täyspäisiä ootte vieläkin =oD



IPANAPA: En minä oo huomannu että tekstistä osa jäis pois.



Onko muilla isäinpäiväsuunnitelmia? Mää annoin muuten esikoista oottaessa puolisolle "isin kulta"-bodyn eli voi sitä isäinpäivää pienesti viettää vaikkei vielä vauva ookkaan sylissä =o)



Me on ostettu suht ruhtinaallinen lahja: arpa, kahet bokserit, talvihanskat, konvehtirasia, tehty kotona kortti ja esikoinen lisäksi hoiossa tehny pienen kortin ja lahjan. LIsäksi meinasin leipoa valkosuklaa-daim-juustokakun kun en ole ennen leiponu sitä ja pitäis pari juustokakkua tehä 80v synttäreille itsenäisyyspäivänä.



Tässä ois ihana idea kakuksi:

http://www.kinuskikissa.fi/isanpaivan-suklaa-kinuskiyllatys/



HANNELE rv 23+1

ipanapa, veikkaan viestin katkeamisen syyksi erikoismerkkiä. Tähän asti ainakin on näyttänyt siltä, että (toisten) viestit ovat hyvin usein katkenneet sellaisista kohdista, joihin voisi laittaa sydämen. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt täällä väkäsellä ja kolmosella tehtyä sydäntä, joten se väkänen todennäköisesti sotkee koodauksen. Voi olla, että jokin muukin erikoismerkki tekee saman.



Testaanpa (väkänen + tekstiä): < testitekstiä



Muokkaus: Hups, ei se ollutkaan sen merkin syy. :) Entäs sydän: