Kaksplussan juttu lastensuojelun ongelmaperheestä
Pikaisesti lukaisin Kaksplussan jutun perheestä ,jossa oli kaksi pientä lasta (toinen vauva, toinen vähän vanhempi). Kummallakin vanhemalla rankka menneisyys, isällä mm. vankilatuomio. Isän lapsi edellisestä liitosta, 2-vuotias, asui lastenkodissa ja toinen vanhempi oli sijoitettuna. Äidin yksi lapsista oli sijoitettuna ex-miehen vanhemmmille. Nyt siis kaksi uutta lasta.
Hienoa, että nyt meni hyvin, mutta mitä ihmettä tuo 2-v teki lastenkodissa vieläkin??
Kommentit (209)
on meidän poika ei minun mieheni! ja kyllä aloimme seurustelemaan kun mieheni vielä oli naimisissa toisen kanssa, entä sitten hän ei rakastanut vaimoaan ei ollut koskaan rakastanutkaan, mutta sitä asiaa en rupea täällä enempää kommentoimaan...
ja syitä huostaanotoille, huomaa, että esim. alkoholismi ei ole läheskään mikään yleinen syy.
Yksi syy miksi Suomessa on niin paljon huostaanotettuja lapsia, on se, että perheiden ongelmat ovat monesti vaikeita ja perheet vaatisivat niin paljon tukitoimia kyetäkseen huolehtimaan lapsistaan ettei siihen yksinkertaisesti ole avohuollon puolella resursseja.
On niitä muitakin syitä: Suomessa huostaanotetaan myös väärin perustein. Esim. ADHD ei vapauta vanhempia vastuusta, mutta ei sen myöskään pitäisi olla syy huostaanottoon.
luettavaksi esim. tämä:
"Oikeus palauttaa kotiin joka kymmenennen lapsen
Huostaanoton perusteeksi kirjattu kulttuurinen tausta
Turun Sanomat 22.3 2010 02:30:32
Venäjällä esitetyt syytökset Suomen lastensuojelujärjestelmän syrjivyydestä saavat jonkin verran tukea Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreesta tutkimuksesta. Sen mukaan huostaanoton yhdeksi perusteeksi on kirjattu noin kahdessa prosentissa tapauksista perheen kulttuurinen tausta. Syiksi on tilastoitu myös lapsen tai huoltajan fyysinen sairaus, vammaisuus sekä poikkeava seksuaalinen käytös. Sillä ei viitata seksuaalisen hyväksikäyttöön.
Tahdonvastaisten huostaanottojen määrä on vuosina 1995–2008 kaksinkertaistunut. Oikeusturvan parantamiseksi niitä koskevat ratkaisut siirrettiin 2008 kuntien sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeuksien tehtäväksi.
Lopputuloksena hylättyjen tapausten määrä kasvoi. Joka kymmenes lapsi palaa hallinto-oikeuden käsittelyn jälkeen nyt kotiin. Tapauksista kahdeksassa prosentissa huostaanotto peruuntuu kokonaan. Kahdessa prosentissa se jää voimaan, mutta lapsi palautetaan silti asumaan kotiin.
Uusimpana tapauksena Turun hallinto-oikeus jätti viime viikolla vahvistamatta Naantalissa tehdyn huostaanoton. Perheen asianajajan mukaan huostaanottoprosessi oli käynnistynyt sen jälkeen, kun äiti oli joutunut täysin ulkopuolisten henkilöiden pahoinpitelemäksi."
Kyllä Suomessa on muitakin syitä huostaanottoihin, kuin mainitsemasi perheiden suuret vaikeudet.
tyttöraukat ja uudetkin lapset. Kaikenlaisiin kohtaloihin aikuisten itsekeskeisyys voikin johtaa. Ihminen, joka ei ole halukas auttamaan omia lapsiaan tai rakastamansa ihmisen lasta (esim. tarjoamalla heille turvallisen kodin), ei ole kovinkaan sovelias mielestäni valittamaan myötätunnon puutetta.
perhe vieläkään ole oikeasti ottanut vastuuta elämästään. Uusi perhe on pistetty pystyyn pikavauhdilla, ainoana ajatuksena -minulla on oikeus. Kokonaan on unohdettu lasten oikeudet, niille ei uhrata minuuttiakaan. Minulla on oikeus tehdä niin monta lasta kuin haluan ja kenen kanssa haluan. Ei muisteta, että niistä lapsista seuraa myös vastuu ja että niillä lapsillakin on oikeutensa. Ei kai oikeasti kukaan vastuuntuntoinen äiti/isä tee lapsia ja jätä edellisiä laitokseen, koska, hups sentään, enhän mä pystykään niistä enää huolta pitämään kun on nämä uudet ihanat yhteiset lapset. Lapsia tehdessä pitää muistaa se oma vastuu ja miettiä, että pystyykö niistä edellisistäkään pitää huolta. Jos ei pysty eikä edes halua niin silloin ei kannata tehdä yhtään lisää.
Ja ap, kyllä se sun miehes on ihan yhtälailla vastuussa siitä 2v:sta, on ihan turha vierittää vastuuta pelkästään äidin niskoille. Tuollasen miehen kanssa minä en tekis yhtään lasta, kukaties se hylkää ne uudetkin lastenkotiin jos ilmestyy uusi nainen joka haluaa tehdä pari uutta mukeloa.
taas kaikille jotka jaksavat valaa meihin uskoa paremmasta huomisesta :) Ja kyllä asia on niin että mieheni on mitä rakastavin aviomies ja isä että turhaan täällä häntä mollaatte!!!! Ja meillä on kylläkin erittäin rakastava perhe ja meillä menee oikein hyvin ja en todellakaan rupea yöuniani menettämään täällä esitettyjen mielipiteiden takia....Kukaan muu ei kuitenkaan meidän elämästä tiedä niin paljon kuin me itse...
Siksi heitä hankitaan lisää, kun edellisistä kainalosauvoista on jouduttu luopumaan. Näissä tapauksissa lasten tehtävä on tukea vanhempiaan, pitää heitä hyvällä tuulella ja tuotta vanhemmille kokemus arvokkuudesta ja pystyvyydestä. Jos ei elämä muuten pysy oikein hallinnassa ja tuota myönteistä palautetta niin lapsilta sitä yleensä saa.
Toinen syy uusien lasten hankintaan on se, että kun heidät hoitaa kunnolla niin se on myös keino osoittaa sossuille, että nyt pystyy vanhemmuuteen ja olisi "oikeutettu" saamaan vanhemmatkin lapset kotiin. Aina vain sossut eivät tulkitse tätä samalla tavoin vaan päättelevät, että vanhempi ei välttämättä pärjää viiden kanssa, vaikka pärjääkin yhden tai kahden kanssa.
Tällä en nyt ota kantaa tähän yhteen tapaukseen, kerron vain mitä olen lähipiirissä nähnyt.
soopaa täällä jotkut suoltaakin. Ei ole teidän asianne sääliä ja surkutella toisten "kohtaloa". Helppoa olla hyvä ihminen jos pahin väärä valinta elämässä on ollut 2dl kuohukermapurkin ostaminen 5dl sijaan tai pahin sairaus lapsuudessa sairastettu vesirokko.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää koko perheelle! Toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin. Ulkopuolisena itsekin tosin olen sitä mieltä, että lasten kannalta olisi paras, että yrittäisitte muodostaa sidettä myös pelkästään miehen biologisiin lapsiin. Sisaruus tulee olemaan suuri voimavara lastenne myöhemmässä elämässä.
hän pidämme yhteyttä tähän 2v poikaan ja käymme häntä tapaamassa jolloin leikkii sisarusten kanssa, mutta emme ole häntä kotiin ottaneet....
Mielestäni hyvä että joku antaa kasvot tuolle. Ja toivottavasti saa muut ajattelemaan omaa jaksamistaan ennen kuin tekee lisää lapsia. Todennäköisesti nuo perheen vanhemmat lapset olisivat nyt kotona omien vanhempien luona jos ei olisi näitä kahta nuorempaa. Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta pitäisi sitten nähdä omat virheensä. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, mutta jokaisen tulisi siihen pyrkiä omilla teoillaan ja luopua itse jostain ettei lasten tarvitse luopua vanhemmistaan.
vastaan omasta näkökulmastani.
Sijoituksen purkaminen ei käy sormia napsauttamalla. Vaikka perheessä olisi asiat kunnossa ja muita lapsia syntynyt edellisten sijoituksen jälkeen niin ei se ole automaatio että sijoitetut lapset palaavat takaisin.
Riippuu niin monesta asiasta; sijoituksen kestosta, lapsen kokemuksista biovanhempien kanssa (jossain perheissä esim. vakavaa väkivaltaa joten lapsi voi olla niin traumatisoitunut että vaikka vanhempi olisi nykyään väkivallaton niin lapsen traumojen vuoksi ei voida palauttaa) jne. Aina otetaan lapsen etu huomioon.
Meillä suvussa esim. tapaus jossa lapsi otettu huostaan alle vuoden iässä. Vanhemmat erosi, äiti sai asiansa kuntoon vuosien jälkeen, sai uuden miehen kanssa kaksi lasta jne. Silti esikoinen asuu edelleen sijaisperheessä. Hänen olisi vaikea kotiutua/sopeutua bioäidille koska on tavannut häntä ensimmäisten vuosien aikana vain n. 3-4krt/vuosi.
Myös äiti on sitä mieltä että lapsen parempi siellä vaikka toki välissä on miettinyt ja halunnut lapsensa takaisin.
Ei huostaanottotapaukset ole koskaan sellaisia että vanhemmat saa lapsensa takaisin sormia napsauttamalla ja ihan hyvä niin! Huostaanottoon on (YLEENSÄ) aina joku syy kuitenkin.
Olen tuossa kirjoituksessa esiintynyt Äiti.. Kannattaisi lukea juttu ennenkuin rupeaa syyttelemään mistään.. Ensinnäkin tuo kaksi vuotias poika ei ole meidän elämään muuten kuulunut kuin vkl-tapaamisilla muuten ollut äitinsä hoivissa eli sieltä kautta joutunut lstkotiin... Ja kyllä minulla on kaksi vanhempaa lasta sijoituksessa joiden kotiutusta olemme juurikin hakemassa... Mieheni EI TODELLAKAAN OLE LAPSILLE VÄKIVALTAINEN tai minulle, se on hänen menneisyytensä eikä liity lapsiin mitenkään...Tuliko kenties mieleen että olen ollut henkisesti todella sairas ja nyt on minulla lääkitys ja sen takia olen jo ollut muutaman vuoden hyvässä kunnossa.. Ja lapsia hankimme koska olemme hyviä vanhempia vaikka näköjään monet ovat sitä mieltä että emme ole jos jäi kysyttävää niin antaapi tulla.....
nämä tällaiset ihmiset eivät itse tajua omaa tilannettaan.Tuo juuri tuollaista syrjäytynyttä käytöstä eikä siitä yleensä hyvää seuraa jatkossakaan.Ikävä kyllä näen tätä työssäni lähes päivittäin
Olen tuossa kirjoituksessa esiintynyt Äiti.. Kannattaisi lukea juttu ennenkuin rupeaa syyttelemään mistään.. Ensinnäkin tuo kaksi vuotias poika ei ole meidän elämään muuten kuulunut kuin vkl-tapaamisilla muuten ollut äitinsä hoivissa eli sieltä kautta joutunut lstkotiin... Ja kyllä minulla on kaksi vanhempaa lasta sijoituksessa joiden kotiutusta olemme juurikin hakemassa... Mieheni EI TODELLAKAAN OLE LAPSILLE VÄKIVALTAINEN tai minulle, se on hänen menneisyytensä eikä liity lapsiin mitenkään...Tuliko kenties mieleen että olen ollut henkisesti todella sairas ja nyt on minulla lääkitys ja sen takia olen jo ollut muutaman vuoden hyvässä kunnossa.. Ja lapsia hankimme koska olemme hyviä vanhempia vaikka näköjään monet ovat sitä mieltä että emme ole jos jäi kysyttävää niin antaapi tulla.....
saanut (onneksi, hieno juttu!) asiansa kuntoon saada myös viranomaiset uskomaan siihen? Eli onko esim. omien lasten saamisessa takaisin teidän kotiin ollut vastahankaa? Oletteko jotenkin tehotarkkailussa? En ole lukenut tuota Kaksplussan juttua, mutta mietin vain, että vaikka ihminen miten saisi elämänsä muuttumaan parempaan, on ehkä vaikea päästä irti siitä entisen elämän aiheuttamasta "leimasta"?
[/quote]
saanut (onneksi, hieno juttu!) asiansa kuntoon saada myös viranomaiset uskomaan siihen? Eli onko esim. omien lasten saamisessa takaisin teidän kotiin ollut vastahankaa? Oletteko jotenkin tehotarkkailussa? En ole lukenut tuota Kaksplussan juttua, mutta mietin vain, että vaikka ihminen miten saisi elämänsä muuttumaan parempaan, on ehkä vaikea päästä irti siitä entisen elämän aiheuttamasta "leimasta"?
[/quote]
Kyllä on vaikeaa olla ihmisten ja varsinkin sossujen silmissä "normaali". Eli kyllähän aina kaikki tuijottaa sinne menneeseen.. Onneksi meillä on nyt asianajaja joka hoitaa tuon vanhemman tyttömme kotiutus asiaa :) nuorempi tyttö siten kotiin kunhan ensin on saatu tuo vanhempi :)meidän nuoremmat lapset eivät ole sossujen tarkkailun alla koska ovat todenneet että ei ole mitään huolta heistä....
...toivon että kaikki menisi hyvin.
Mutta todellisuus on usein valitettavasti jotain muuta. Kerran opitut ja omaksutut mallit elää edelleen ja niihin on niin "helppo" palata.
Sitten lapsia pompotellaan edes takaisin sijaisperheiden, biologisten vanhempien ja lastenkotien välillä, odotellaan että tilanne taas kärjistyy, ei voi tehdä mitään ennen kun tilanne on tosi paha. Ja kuka kärsii?? valitettavasti lapset...
toisin sanoen ihminen ei pysty muuttumaan ollenkaan... Kait ne monet ihmiset jotka ovat meidät ennen tunteneet ja ovat sitä mieltä että olemme muuttuneet uskomattomasti kun Jumala on meidän elämäämme tullut eli usko ovat kaikki väärässä......
tarinat voi myös lukea jos kiinnostaa http://uskoontulo.net sieltä löytyy hieman enemmän....
toisin sanoen ihminen ei pysty muuttumaan ollenkaan... Kait ne monet ihmiset jotka ovat meidät ennen tunteneet ja ovat sitä mieltä että olemme muuttuneet uskomattomasti kun Jumala on meidän elämäämme tullut eli usko ovat kaikki väärässä......
En minä sitä väittänyt että ei kukaan pysty muuttumaan, mutta valitettavan usein "muuttuminen" on hyvin lyhytaikaista. Mutta todellakin toivon että pysytte vakaalla ja vankalla tiellä.
T.11
Tän palstan mentaliteetti on vähän sellainen että pidetään varmasti huolta siitä että se joka edes yrittää nousta ojasta potkitaan varmasti sinne takaisin.