TAMMIMASUT uusi pino

Aikaisemminkin jo kirjoittelin oireettomuudesta, mutta kirjoittelen uudestaan kun Ela oli huolissan. Itselläni ei myöskään ole mitään pahoinvointia tai epämiellyttävää oiretta eikä ole ollut kahdessa aikaisemmassakaan raskaudessa. Ultra ei ole myöhään 8+2, jos se tehdään vatsan päältä. Sisäkautta tehtynäkin kannattaa käsittääkseni mennä n. viikolla 7, että näkyy syke varmasti. Meillä kunta tarjoaa ultran n. vko 10-12 ja se tehdään vatsan päältä. Itselläni on aika jussiviikon tiistaina. Yksityiselle olis tietty voinut mennä sisäkautta tehtävään ultraan, mutta rahat ovat tosi tiukilla nyt.

t.Senniina ja ylläri mahd. rv9 (kirjoittelen myös esittelyn, kun ultrassa on käyty)

Kiitos Senniina kirjoituksesta! Nyt helpottaa vähän se tieto ettei ole oireita.



Olin ehkä vähän epäselvä mun kirjoituksessa mutta tarkoitin että olen tänään 8+2 ja eka ultra arvioitu heinäkuun alkuun...onko se normaalia?

itse en onnistunut sitä tekemään.

Kävin tänään oman gynekologini tarkastuksessa. Hän totesi ultrassa, että Santeri Alkio on kuollut. Sykettä ei enää näkynyt lainkaan. Keskenmeno todettiin siis rv 8+2.



Huomenna on edessä tarkistusultra ja sen jälkeen kohdun tyhjennys.



Toivon, että teille kaikille muille ja vauvoillenne kaikkea hyvää. Näkemiin!

Tosi kurja juttu!! Ja toivon hirmuisesti, että huomenna tarkistusultrassa kaikki olisikin kunnossa, mutta jos ei ole, niin todella paljon jaksamisia ja surkaa rauhassa!!!



Emmuli

Järjettömät pahoittelut Matsalulle ja paljon voimia! Puhun varmasti kaikkien puolesta kun sanon että kaikilta tammimasuilta voimia ja jaksamista suru-aikaan!

Enkeleitä surua kantamaan teidän kanssanne.

t: Amelie

Toivon sydämeni pohjasta, että Matsalun ultra olisi tänään epäonnistunut, ja huomenna kaikki olisikin hyvin!! En halua vielä ajatella pahinta.. (Miten voikaan tällaisella palstalla, ja vielä näin pian, samaisua "tuntemattomiin"?) Silmät kostuu väkisin..



Sitten mae3:lle: Itse kävin tänään verikokeessa, selvitetään, että olenko joskus sairastanut parvorokon, tai kenties äskettäin. Meillä nimittäin oli kaikki 3 muksua parvorokossa juuri kun mulla olis menkat pitänyt alkaa. Viikon verran kestää tuloksien saaminen, kuulen ne sitten ekassa neuvolassa, joka on 10.6. Muksuilla parvorokko oli ihan harmiton - posket vaan punoitti tosissaan, ja muutaman päivän kuluuttua ilmestyi ihottumaa (kuin nokkosen aiheuttamaa) käsiin ja jalkoihin. Niin ja lisäksi oli kyllä yskää ja nuhaa, jota oli minullakin, joten tiedä sitten oliko rokko minullakin.. En halua mitenkään peloitella, mutta laitan pätkän faktaa googletukseni tuloksesta: "Parvorokko on aikuisella usein oireeton mutta joillekin se voi aiheuttaa nivelkipuja. Kasvoille raajoihin tai vartalolle saattaa myös ilmestyä ihottumaa joka muistuttaa läpsäisyn jälkeä. Alkuraskaudessa noin 30 prosenttia tartunnoista siirtyy veriteitse sikiöön ja aiheuttaa noin kymmenen prosentin suuruisen keskenmenovaaran. Toisen raskauskolmanneksen alussa infektio voi aiheuttaa sikiölle myös tietynlaisen anemian. Sen takia sikiölle saatetaan joutua antamaan verta jolla ehkäistään sekä hapenpuutteen että sydänoireiden syntymistä. Viikon 24. jälkeen tartunta ei yleensä enää aiheuta sikiölle ongelmia."



Minä saan tuosta sen käsityksen, että alkuraskaudessa riski on "vain" keskenmeno - siis mikä olisi kamalampaa, mutta että ei voi aiheuttaa sikiölle vielä mitään? Itämisaika on 1-3vk, ja sitten kun on siinä vaiheessa, että tietää mistä on kyse, tuskin enää tartuttaa.

ja nyt sit kävi näin! Kyyneleet silmissä istun ja kirjoitan, surkaa rauhassa menetystä ja toivottavasti kaikki menee muuten hyvin.



Haluaisin viellä sanoa että kaksi entistä raskauttani on ollut ihan oireettomia kun siitä on nytten ollut puhetta...siis ei mitään olin ku ei olis raskaana ja mun mieskään ei uskonut kun vasta ekassa ultrassa että olen raskaana. Molemmista syntyi kaksi tervettä poikaa.

Nytten sitten on ollut kuvotusta ja heikotusta..olen sitten ajatellut että jos olis tyttö...voi se myös olla mielikuvitusta haluaisin tytön.

pojista olen aina tiennyt että on poikia en ole ultrassa sitä edes ottanut selvää.

Nytten kyllä harkitsen että kysyn sit rakenneultrassa kumpi?



Hassua että nytten jo mietin kaikkee tulevaa ja rv vasta siis 8+3. Tää äippä on ihan sekasin.Sitten mua harmittaa se sokerirasitus kun tiedä että joudun siihen se vaan on niin kamalaa mulla tulee aina niin huono olo siinä...poikia kun ootin niin jouduin käymään ja aina oli kyllä sokerit tosi hyvät...en vaan tajuu et jos kaikki on ollu aikasemmin ok niin miks se sit pitää katsoa uudestaan.Ikinä ei oo ollu mitään sokereissa. Ja se että olen oikeesti jo hoikka siihen verrattuna mitä olin ennen lapsia... olin ravinolassa silloin töissä ja olen siis 162 pitkä silloin parhaimmillaan painoin 95kg ja nytten siis kahden raskauden jälkeen ja tämän uuden kanssa niin painan 77 kg. Onhan sitä ylipainoa viellä kun on niin lyhyt mutta en ota siitä mitään stressiä...sit joskus saan itseni vielä laihdutettuanormaali painoiseksi ja sekin on vaan sillä että alan taas kävelemään iltalenkkejä ja syömään oikein...no oho tulipas sitä taas kirjoitettua painosta...



vedin tänään amulla mun lemppari housut jalkaan ja nyt alko potuttaa kun ne ei kunnolla mee jalkaan :) onneksi tilasin niitä äippähousuja..



Oikein mukavaa päivää kaikille B-)

T:Lootuskukkanen ja pörriäinen rv 8+3

Ensiksikin halaukset matsalulle. Todella ikäviä uutisia. Paljon jaksamista!! Taidan jäädä ainoaksi 60-luvun edustajaksi toistaiseksi. Eihän sitä tiedä, löytyykö mun vatsasta mitään elollista.



Vaikke elalle kirjoittelinkin, että ei se oireettomuus mitään, niin kyllä se pistää mutkin mietteliääksi. Tunteet ailahtelevat laidasta laitaan. Välillä olen aivan varma, että mitään salamatkustajaa ei ole ja sit taas ihan toisin päin. Taitaa sittenkin olla aika rankkaa odottaa ultraa se pari viikkoa.. Ultrasta vielä, että ei se ole erikoista, että se on vasta rv12 tienoossa. Itse pääsen pikkasen aikasemmin, kun raskauden kestosta ei ole varmuutta.



Tänään pitäis saada passikuva 1v. tytöstä, saa nähdä mitä siitä tulee..

Pahoittelut Matsalulle, kova paikka :( Kovasti voimia...



Tänään eka neuvola ja viralliseksi la:ksi merkittiin 19.1. Jännittää nyt se kun pitäisi kertoa töissä kohtapuoliin tästä raskaudesta. Jännityksen lisää tuo se että esikoisesta kun kerroin töissä, minut yritettiin irtisanoa... no toinen meni jo paremmin mutta tää kolmas tulee varmasti työnantajallekin yllätyksenä---



Dazka 7+2

Pahottelut Matsalulle :( Raskauteen liittyy niin iloja kuin suruja, eipä tässä tilanteessa oikein voi mitään sanoa. Itse olen kokenut kaksi Km peräkkäin toinen viikoilla 10 ja toinen ihan alussa viikoilla 5 ja molemmilla kerroilla tuntui koko maailma kaatuvan päälle, mutta kyllä sieltä sitten noustaan. Voima haleja sinulle.



Pahoinvointi kurvasi tännekkin, tai oikeammin sellainen aaltomainen kuvotus. Kaivoin tässä jo vanhat äitiyskortit arkistosta, pitäisi varata varmaan neuvolaan aikaa kun on tässä nämä kesälomat edessä. Viimeisessä äitiysneuvolan tarkastuksessa kyseinen neuvola täti (on muuten aivan mahtava) sanoi että vielä kerkiät yhden tehdä ennen kuin hän jää eläkkeelle...ja minä kun vannotin etten enään yhtään ;) Joten pääsen tässä hänet kyllä yllättämään, oikeasti olen itsekkin aikas yllättynyt vielä.



En oikein tiedä missä pinossa sitä pitäisi kirjoitella ?:| Täällä vai suurperheellisissä....Yllärri vauvoille ei taida omaa pinoa ollakkaan. Tuolla kotiloissa olen aktiivisempi ollut. En kyllä vielä pinoudu kun vasta sen alku ultran jälkeen joka on puolentoista viikon päästä.



JB72 3:n K:n kotiäiti + suprise vk 5 tai 6

Ihan mukava lukea, että muitakin "ylläreitä" on mukana. Ja että en ole ainoa, joka vielä odottaa "varmistusta" ultrasta!

Tähän pinoon mä varmaan tunkeudun jos/kun mahassa joku asuu. On mukava vaihtaa kuulumisia samoilla viikoilla menevien kanssa!

Olen pahoillani matsalu! Voimia teille molemmille..

Nyt sitten täällä lepään kotona. Otin jo pitkät päikkärit. En olis millään jaksanut olla töissä enää.

Ehkä se parvorokko on sitte vaan semmonen pikkujuttu. Mullakin olis onnistunut ottaa se verikoe tänään mutta en tajunnu..Toivon parasta.

Nyt on pakko mennä syömään. Ei oo ihme että kilot lisääntyy kun tää vauva pitää mut nälässä kokoajan :)

Auringon paistetta kaikille!

Suuret pahoittelut Matsalulle ja paljon jaksamisia!



Täällä ei oo yhtään työmotivaatiota puhumattakaan keskittymiskyvystä. Lähestyvä kesälomakin tietysti vaikuttaa asiaan, mutta eipä tämä jatkuva ällöttävä olokaan keskittymistä helpota. En kyllä tajua, miten te, jotka joudutte vielä pönttöä halailemaan, jaksatte töissä! Mulla kun jo pelkkä etova olokin on tuskaa töissä jaksamisen kannalta. Parasta olis kun sais vaan maata sohvalla tekemättä mitään.



Mä oon myös harkinnut, pitäiskö mennä alkuraskauden ultraan. Aluksi en aikonut, kun ei asioille kuitenkaan mitään vielä voi, mutta nyt oon alkanut ajattelemaan, että pitäiskö kuitenkin, että sais mielenrauhan edes hetkeksi. Onko kenelläkään kokemusta, missä pääkaupunkiseudun lääkärikeskuksista ultraus on edullisin?



Stiina 6+0

Ihan samoissa tunnelmissa Stiinan kanssa: keskittymiskyky nolla. Mulla viikkoja nyt 6+1, ja meen ekaan neuvolaan vasta viikolla 26. Ultrasta ei mitään tietoa. Epävarmuus vaivaa...



Asiasta viidenteen: syöttekö raskausvitamiineja: neuvolan täti suositteli niiden aloittamista, kun aikaa kyselin.

Hei vaan kaikille ja pahoitteluni Matsalulle ja muille keskenmenon kokeneille.



Itsekin jostain syystä pelkään koko ajan keskenmenoa. Johtuu varmaan osittain näistä monista ikävistä uutisista tässäkin ketjussa.



Ystäväni pieni vauva, joka syntyi keskosena (510 gr ja 27 cm) elää ilmeisesti viimeisiä hetkiään parasta aikaa. Toinen keuhko on pienellä painunut kasaan eikä lääkärien mukaan ole enää mitään tehtävissä. Lapsesta olisi vielä tullut meidän kummityttö. Todella pahalta tuntuu ja samalla pitäisi yrittää ottaa rennosti, ettei stressi asiasta vaikuta omaan raskauteen.



Ulkona on lähestulkoon hellettä ja nyt pitäisi olla vuodenaikaan nähden pirteimmillään. Mulle on kuitenkin nyt iskenyt sellainen väsymys, ettei töistä tai mistään muustakaan meinaa mitään tulla. En periaatteesta haluaisi valittaa, kun tämä tila on kuitenkin täysin toivottu ja itseaiheutettu ;) . Mutta kai sitä jollekin voi näitäkin asioita purkaa... Eiköhän niitä positiivisiakin asioita ala pian kuulumaan itsekultakin.



Mulla on yksiyisellä alkuraskauden ultra 16.6. enkä millään malttaisi odottaa sinne asti. Mitenkäs tämän ajan saisi menemään nopeammin?



Blomma ja Urpo rv 6+3

Kirjoitin äsken tähän ketjuun viestin ja se jo tallentuikin, mutta nyt se on yhtäkkiä hävinnyt. Käsittämätöntä! Nyt kun kirjoitan uudestaan, niin kohta se vanha viesti varmasti taas ilmaantuu...



Pahoitteluni Matsalulle ja muille keskenmenon kokeneille.



Itsekin jostain syystä pelkään koko ajan keskenmenoa. Johtuu varmaan osittain näistä monista ikävistä uutisista tässäkin ketjussa.



Ystäväni pieni vauva, joka syntyi keskosena (510 gr ja 27 cm) elää ilmeisesti viimeisiä hetkiään parasta aikaa. Toinen keuhko on pienellä painunut kasaan eikä lääkärien mukaan ole enää mitään tehtävissä. Lapsesta olisi vielä tullut meidän kummityttö. Todella pahalta tuntuu ja samalla pitäisi yrittää ottaa rennosti, ettei stressi asiasta vaikuta omaan raskauteen



Itseäni on alkanut vaivata väsymys tosi paljon. Sama ongelma vaivaa näköjään muitakin, ei pysty keskittymään töihin jne. Mä en ole pystynyt yli viikkoon keskittymään töihin yhtään ja kohta varmaan pomokin kiinnittää asiaan huomiota (ellei ole jo huomannut). Toivottavasti kohta alkaisi kuulua jo mukaviakin uutisia ihmisiltä. Nyt on turhan paljon surua ja epävarmuutta ilmassa.



Mulla on alkuraskauden ultra 16.6. enkä millään malttaisi odottaa sinne asti. Mitenkäs tämän ajan saisi kulumaan nopeammin?



Blomma ja Urpo rv 6+3

Blomman viesti sai kyllä itkemään. Näin mielessäni pikkuisen vanhempien kanssa, tietoisia hänen niin lyhyestä elämästä. Miten sellaisesta toipuu? Tulee itselleen todella onnekas olo vaikka peloissaan oonkin. Olen itse niin kauan toivonut pientä vauvaa ja äitiyttä ja nyt kun se toive on toteutunut en voi mitenkään sallia että kukaan vie tätä onnen tunnetta minulta pois. Tunteelliseksi teki Blomman viesti...menispä kaikki meillä kaikilla hyvin...

Pahoittelut kaikille keskenmenon saaneille :( ...



Mulla on nyt viikkoja 7+1, ei oikeastaan oireita. Ahdistaa vaan tämä raskaus. Vauva on kyllä jo sydämessäni rakas, mutta tää raskausaika tuntuu ahdistavalta. Joudun vielä käyttää varmaankin lääkkeitä unihäiriöön ja se lisää tuskaani, vaikka lääkärit vakuutta että se on ok. Kakkosta odottaessa käytin kans ja vauva onneksi syntyi terveenä. Äitinä se vaan ahdistaa vaikka tietää että se on lähes pakollista käyttää lääkkeitä ja on saanut siihen lääkärin "siunauksen". Koitan nyt alkuraskaudessa minimoida käytön. Onko muita jotka joutuvat käyttämään jotain lääkettä raskausaikana?



Anteeksi tämä synkkä teksti, on ollut vähän mieli maassa tänään.



Mutta jospa se mieli tästä kohenisi ja pystyisin nauttimaan raskaudesta.... :) Voimia kaikille odottajille!